Amerikansuomalainen Emil Hurja neuvoi mielipidemittausten tekoa gallupeillaan kuuluisuuteen nousseelle George Gallupille. Kuva: Shutterstock ja Time Magazine (March 2, 1936)
Amerikansuomalainen Emil Hurja neuvoi mielipidemittausten tekoa gallupeillaan kuuluisuuteen nousseelle George Gallupille. Kuva: Shutterstock ja Time Magazine (March 2, 1936)

Kuka keksi modernit poliittiset kannatusmittaukset? Vastaukseksi ei nyt käy George Gallup.

Tieteellisin menetelmin toteutettujen poliittisten mielipidetutkimusten katsotaan yleensä alkaneen vuonna 1936 Yhdysvalloissa. Tuolloin käytiin presidentinvirasta kiivas kamppailu, jossa demokraattien Franklin Roosevelt voitti republikaanien Alf Landonin.

Toinen tiukka kilpailu käytiin vaalituloksen ennustamisesta. Sen voittajaksi julistettiin George Gallup, joka oli edellisenä vuonna perustanut oman yleistä mielipidettä tarkkailevan tutkimuslaitoksen. Karvaan tappion taas kärsi ennustamisen markkinoita hallinnut The Litterary Digest -aikakauslehti, vaikka se oli postittanut kymmenisen miljoonaa ”äänestyslippua” ympäri liittovaltiota.

Vastauksia lehti sai vain pari miljoonaa, mutta kansalaisten penseys ei yksin selitä epäonnistumista. Se johtui myös siitä, että lehti oli osoittanut tiedustelunsa enimmäkseen varakkaalle keskiluokalle. Gallupin käyttämässä otoksessa eri väestöryhmät ja osavaltiot olivat mukana kutakuinkin oikeissa suhteissa.

Hurja tarjosi apuaan jo 1928

Vaikka George Gallupin nimi on syöpynyt edustaviin otoksiin perustuvien kannatusmittausten yleiseen historiaan, poliittisen historian tutkimus nostaa alan uranuurtajien kärkeen Emil Hurjan, sukujuuriltaan suomalaisen sanomalehtimiehen ja poliittisen vaikuttajan.

Hurja kehitteli ja sovelsi jo ennen George Gallupia otanta- ja analyysimenetelmiä, jotka kuvasivat äänestäjien aikomuksia paljon osuvammin kuin sata vuotta käytössä olleet kaduilla ja toreilla tehdyt satunnaiskyselyt. Hurjaa voi hyvin sanoa jopa Gallupin oppi-isäksi, sillä hän neuvoi ystäväänsä, kun tämä perusti sittemmin maailmanmaineeseen nousseen tutkimuslaitoksensa.

Mielipidemittausten syntyä tutkinut Illinoisin yliopiston historian professori Melvin G. Holli, suomalaista sukujuurta hänkin, kertoo, että Emil Hurja tarjosi salaisia mittauspalvelujaan demokraattiselle puolueelle jo vuoden 1928 presidentinvaalien alla. Puolueen johto ei kuitenkaan vielä tuolloin kiinnostunut uudenlaisesta kampanjoinnista.

Neljä vuotta myöhemmin 1932 tilanne oli toinen. Hurja oli jo saanut mainetta johtavien demokraattien piirissä, ja hän pääsi pohjustamaan Franklin Rooseveltin ensimmäistä valintaa presidentiksi.

Neljä tehokasta ideaa

Emil Hurjan uudet keinot valmistautua vaaleihin olivat yksinkertaisia, mutta tehokkaita.

* Vaalityö piti keskittää niihin osavaltioihin, alueisiin ja väestöryhmiin, joihin panostamisesta saattoi odottaa tuloksia. Niin demokraattien kuin republikaanienkin varmat osavaltiot kannatti jättää vähemmälle.

* Toiseksi piti analysoida uudelleen lehtien tekemien kyselyjen laajat aineistot ja tilastollisin painokertoimin korjata virheet, joita otosten huono edustavuus oli aiheuttanut.

* Kolmas idea oli trendianalyysi eli ehdokkaiden kannatuslukujen seuraaminen edellisten vaalien jälkeen ja vaalikampanjan edetessä. Eri osavaltioista ja väestöryhmistä koottujen tutkimusaineistojen avulla demokraattien päämaja oli perillä siitä, miten äänestäjät reagoivat ehdokkaiden puheisiin ja tekoihin.

* Ehdokkaiden kannatuksen lisäksi Hurjan koneisto seurasi äänestäjien toiveita ja yhteiskuntapoliittisia mielipiteitä. Niiden avulla Hurja ohjasi Rooseveltin kannanottoja sellaisiksi, että ne puhuttelivat taivuteltavissa olevia kohderyhmiä.

Välilläkin on väliä 

Palkkioksi palveluistaan Emil Hurja sai merkittäviä tehtäviä Rooseveltin hallintokoneistossa. Hän oli muun muassa toteuttamassa talouslaman seurauksia lieventänyttä new deal -ohjelmaa.

Liittovaltion avustuksia suunnatessaan Hurja otti muun ohessa huomioon niiden mahdolliset vaikutukset seuraavien vaalien tuloksiin. Rahaa ohjattiin eniten sinne, missä se saattoi vahvistaa presidentin kannatusta.

Samaan aikaan Hurjan organisaatio keräsi herkeämättä tietoa kansan mielialoista ja reaktioista presidentin ja hänen hallintonsa käyttöön. Tilanne oli ennennäkemätön: nyt presidentti kertoi kansanedustajille, mitä mieltä kansa oli tärkeistä asioista.

Tulokset eivät mairitelleet. Enemmistö vierasti valtion voimakasta puuttumista talouteen ja yritystoiminnan edellytyksiin, vaikka se vähensikin äärimmäistä kurjistumista. Vuotta ennen seuraavia presidentinvaaleja Rooseveltin suosio oli uhkaavan alhaalla. Hurja päätti korjata tilanteen.

Washingtonin velho – kuten Hurjaa mediapiireissä kutsuttiin – otti jälleen käyttöön uuden keinon.

Hän oivalsi, että presidentin puheet ja teot eivät sinänsä riitä ohjaamaan äänestäjien valintoja. Ratkaiseva on tapa, jolla lehdistö välittää ne kansalaisten tietoon. Hyödyntääkseen viestimiä ja kasvattaakseen Rooseveltin uskottavuutta Hurja organisoi koko liittovaltion kattavan mediaseurannan.

Manööverit onnistuivat, tuulet kääntyivät, ja Roosevelt voitti Alf Landonin. Tuskin tarvitsee mainita, että Emil Hurja ennusti George Gallupin lailla oikein vuoden 1936 presidentinvaalien tuloksen.

Loppuun asti salaista 

Toisen voittonsa jälkeen Roosevelt lupaili vaalivelholleen suurlähettilään paikkaa Helsingistä. Jokin meni kuitenkin vikaan, eikä Hurja päässyt Suomeen.

Sen sijaan hän perusti politiikkaan erikoistuneen Pathfinder-aikakauslehden ja ryhtyi kustantamisen ohessa yksityisenä konsulttina myymään salaisia, vain sisäpiirin tietoon tarkoitettuja mielipidetutkimuksiaan myös republikaaneille.

George Gallup ja kumppanit sen sijaan laajensivat omien julkisuuteen suunnattujen kyselytutkimustensa aihepiiriä ja vakiinnuttivat mielipidemittaukset monille yhteiskunnan osa-alueille – juuri gallupoinnin avoimuus selittää sen, että George Gallup on Emil Hurjaa paljon kuuluisampi tieteellisten kyselytutkimusten pioneeri.

Gallup istui individualismiin 

Usein kysytään, miksi edustaviin otoksiin pohjautuvat kyselyt saivat niin keskeinen sijan kannatus-, mielipide- ja markkinatutkimuksissa juuri Yhdysvalloissa. Useimmat tutkijat löytävät syyt maan yhteiskunnallisesta, taloudellisesta ja kulttuurisesta rakenteesta.

Yhdysvalloissa vallitsi vahva liberalistisen demokratian ihanne, joka näki yksilöt keskeisinä yhteiskunnallisina toimijoina. Maa oli pisimmälle kehittynyt markkinatalous- ja kulutusyhteiskunta ja pisimmälle individualisoitunut massayhteiskunta. Jos ihmisiä mielittiin ohjata kuluttajina tai poliittisina kansalaisina, menetelmien piti nojata tutkimuksiin, jotka kohdistuivat yksilöihin.

Pertti Suhonen on Tampereen yliopiston tiedotusopin emeritusprofessori. Hän on käsitellyt mielipidetutkimusten syntyä ja merkitystä kirjassaan Mielipidetutkimukset ja yhteiskunta. Tampere University Press 2006.

Lisää Emil Hurjasta: Melvin G. Holli, The Wizard of Washington: Emil Hurja, Franklin Roosevelt, and the Birth of Public Opinion Polling. Palgrave 2002.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2008

Herra Raula toi Suomeen

Täkäläinen uranuurtaja tuli Helsingin Sanomista.

Suomi oli hyvin jyvällä mielipidetutkimusten uusista tuulista. Jo vuonna 1947 kunnallisvaalien alla Helsingin Sanomat julkaisi Suomen Gallupin tuloksia puolueiden kannatuksesta, ja kun vuonna 1950 maassa pidettiin ensimmäiset normaalit presidentinvaalit toisen maailmansodan jälkeen, lehti seurasi ehdokkaiden gallupsuosiota vaaleja edeltäneestä elokuusta saakka.

Oppia Yhdysvalloista

Suomen Gallup Oy:n perusti syksyllä 1945 Helsingin Sanomissa tutkimus- ja markkinointitehtävissä työskennellyt Artturi Raula. Hän oli käynyt Yhdysvalloissa tutustumassa alaan ja saanut sikäläiseltä uranuurtajalta George Gallupilta ajatuksen toiminnan aloittamisesta Suomessakin.

Mielipidetutkimusten käynnistymistä vauhditti ratkaisevasti joukkoviestimien kiinnostus. Helsingin Sanomat ja viisitoista muuta päivälehteä sitoutuivat ostamaan ja julkaisemaan tuloksia ja selostuksia. Sodan jälkeisenä pula-aikana ei tutkimuslaitosta olisikaan voitu perustaa markkinointitutkimusten varaan.

Alusta lähtien gallupien yhtenä tärkeänä kiinnostuksen kohteena olivat politiikan sisältökysymykset. Jo 1950-luvun aihepiirit kuulostavat varsin nykyaikaisilta. Silloin mitattiin kansalaisten suhtautumista muun muassa atomivoimaan, presidentin vaalitapaan, keskioluen myynnin vapauttamiseen, markan devalvointiin ja Suomen jäsenyyteen Euroopan yhteismarkkinoissa, joista sittemmin tuli Euroopan unioni.

Uutisaiheeksi 1960-luvulla

Pariin ensimmäiseen vuosikymmeneen kansan mielipiteillä ei ollut asiaa lehtien pääuutisiksi tai kommenttien kohteeksi. Esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi niin Suomen Gallupin omia kuin sen ulkomailta välittämiä tuloksia pääkirjoitussivullaan, mikä sekin oli arvokas foorumi, mutta tuloksia ei juuri koskaan puntaroitu mitenkään.

Helsingin Sanomien gallupjournalismi muuttui jyrkästi vuoden 1966 eduskuntavaalien lähestyessä. Lehti alkoi itse tilata Gallupilta tutkimuksia yhteiskunnallisista mielipiteistä ja puolueiden kannatuksesta.

Niistä tehtiin näyttäviä pääuutisia uudistettuun sunnuntainumeroon, ja tuloksia pohdittiin myös pääkirjoituksissa. Näin mielipidetutkimukset saivat tärkeän sijan Helsingin Sanomien poliittisessa journalismissa.

Pian koko muu media seurasi perässä, ja myös Suomen Gallup sai kilpailijoita.

Teksti: Pertti Suhonen

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.