Jos hienoa tulosta olisi mitattu tietämyksellä ja tehdyllä työllä, James Watsonin ja Francis Crickin rinnalla ei juhlittaisi kolmatta miestä, Maurice Wilkinsiä, vaan naista: Rosalind Franklinia.


James Watsonin ja Francis Crickin rinnalla ei juhlittaisi kolmatta miestä,
Maurice Wilkinsiä, vaan naista: Rosalind Franklinia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rosalind Franklin on heistä kiehtovimpia, sillä hänen tarinansa liittyy maailman tärkeimmäksikin luonnehdittuun tieteelliseen löytöön, elämää sukupolvesta toiseen siirtävän dna:n rakenteen keksimiseen.


James Watson 1968 julkaisi bestselleriksi yltäneen muistelmakirjansa Double Helix. Siinä hän onnistui panettelemaan "Rosya" niin pahoin, että naisasialiike nosti Franklinin symboloimaan yliopistomaailmaa, jossa naisten kyvyt uhrataan miesten kunnian tähden.


Anne Sayre yritti kiillottaa ystävänsä mainetta kirjassaan Rosalind Franklin and Dna. Yritys ei  kantanut hedelmää, sillä hänkin piti Franklinia sorron uhrina.


Brenda Maddox omassa Franklin-elämäkerrassaan Rosalind Franklin, The Dark Lady of Dna. Tässä kiitetyssä ja palkitussa kirjassa näyttäytyy tinkimätön tutkija, jonka tulokset loivat pohjan kaksoiskierteen ratkeamiselle.


Lynne Osman Elkin, joka on neljä viime vuotta penkonut arkistoja, lukenut muistiinpanoja ja haastatellut aikalaisia saadakseen selville, kuka tiesi ja mitä kilpajuoksuksi yltyneessä dna-tutkimuksessa.



Francis Crick, Franklin ja Maurice Wilkins?



William Astbury Leedsin yliopistossa. Hän otti dna:sta kuvia tuolloin upouudella tekniikalla, röntgensäteitä käyttävällä kidekuvauksella, ja päätyi malliin, jossa rakenneosaset ovat päällekkäin kuin pennit pinossa mutta niin, että väliin jää ilmaa.





John Randall kuitenkin päätti vaihtaa kidekuvaukseen perehtyneen Franklinin tutkimuskohteeksi dna:n.






Linus Pauling oli Yhdysvalloissa saanut valmiiksi dna-mallinsa. Kaikeksi onneksi se oli - ainakin Peter Paulingin isältään Cambridgeen saaman kirjeen mukaan - kolmikierteinen eli yhtä mahdoton kuin oli ollut Watsonin ja Crickin ensimmäinen oma yritys runsas vuosi aikaisemmin. Pauling oli kuitenkin jäljillä!





Max Perutz, Crickin tutkimustyön ohjaaja. Hän toimitti raportin kaksikolle.













Double Helixinsä. Siinä hän kyllä ensimmäisen kerran tunnusti, että Franklinin tutkimukset olivat olleet hänelle ja Crickille ensiarvoisen tärkeitä, mutta viesti jäi "yhteistyökyvyttömän ja pirullisen Rosyn" varjoon. - Watsonin värikäs kuvaus Englannin-tapahtumista luettiin väärin. Syntyi mielikuva, että Franklin oli ollut pikemmin laboratorioassistentti kuin täysivaltainen tutkija.

















 

Sisältö jatkuu mainoksen alla