Thunderstone-bändin basisti kiinnostui opiskeluvuosinaan saatananpalvonnasta. Nyt hän tutkii uskontoja yhteisöllisenä ilmiönä Lontoon University Collegessa.

Tutustu tutkijaan -sarja

Teksti: Jarno Forssell

Mustiin pukeutunut mies seisoo leveässä haara-asennossa, heiluttaa mustia hiuksiaan ylös ja alas ja hakkaa bassonsa kieliä. Välillä hän tervehtii yleisöä nostamalla etu- ja pikkusormensa pystyyn. Käsimerkki tunnetaan pirunsarvina, ja sitä suosivat paitsi hevikulttuurin myös satanismin harrastajat.

YouTube-videossa metalliyhtye Thunderstone kisaa Suomen euroviisukarsinnoissa vuonna 2007, ja tiukan rytmin musiikkiin antaa bändin basisti Titus Hjelm.

– Titus on meistä jätkistä rockein, myös lavalla. Hän ottaa esiintymisestä kaiken irti, sanoo Thunderstonen biisintekijä ja kitaristi Nino Laurenne.

Euroviisuissa Hjelmin tinkimätön rock-asenne riitti kuitenkin vain kakkospaikkaan Hanna Pakarisen jälkeen. YouTuben kommenttisivustolla tulosta ei ymmärretä vieläkään.

"AND THEY DIDN'T WIN!?!?!?!? wtf? is wrong with people today?!?!" kirjoittaa nimimerkki MetalChild96.

Kolme friikkiä yhdessä miehessä

Helsingin Töölössä kahvilan pöytään istuu videosta tuttu mies. Käyttäytyminen on kuitenkin aivan toista kuin lavalla. Mies on kohtelias ja ystävällinen.

Teologian tohtori Titus Hjelm on tullut käymään kotikaupungissaan, sillä perheeseen syntyi kesäkuussa esikoistytär, jota on nyt esitelty sukulaisille ja ystäville.

Hjelm on työskennellyt viisi vuotta ulkomailla, ensin post doc -tutkijana Amsterdamissa ja sen jälkeen lehtorina Lontoon University Collegessa, yliopiston Slaavilaisen ja Itä-Euroopan tutkimuksen laitoksessa.

– Laitosten maantieteellinen jako tehtiin siihen aikaan, kun Suomi vielä oli osa Venäjän keisarikuntaa, Hjelm selittää Suomen-tutkimuksen sijaintia yliopistossa. Hän kehuu vuolaasti laitoksen henkeä, mutta myöntää, että tuntee joskus olevansa erilainen historioitsijoiden joukossa.

– Olen laitoksessa kolminkertainen friikki: suomalainen, uskonnon tutkija ja sosiologi.

Opetusvirassaan Hjelm vetää kymmenen viikon kursseja Suomen yhteiskunnasta ja kulttuurista. Opiskeluvuosinaan Sibelius-lukiossa historiaa, uskontoa ja elämänkatsomustietoa opettanut Hjelm kuvaa kurssejaan samantasoisiksi kuin ovat lukion kolmannen vuoden yhteiskuntatieteiden kurssit Suomessa. Samalla tasolla ei kuitenkaan ole opiskelijoiden tietämys.

– Brittilukiossa voi erikoistua hyvinkin rajattuihin alueisiin. Voi olla, ettei opiskelija hallitse edes Euroopan historiaa. Kun käsittelimme Suomen itsenäistymistä, kerroin, että Leninin johtama kansankomissaarien neuvosto tunnusti ensimmäisenä Suomen. Eräs opiskelija kysyi: "Kuka oli Lenin?"

Lähipiiri hämmentyi alasta

Helsingissä kasvaneen Titus Hjelmin nuoruuden täytti musiikki. Hän suunnitteli ryhtyvänsä rumpaliksi, mutta koti töölöläisessä kerrostalossa asetti rajoituksia, joten pojan oli tyydyttävä kitaraan. Ensimmäisessä bändissään Instigatorissa Titus alkoi soittaa heviä ollessaan vasta 12-vuotias.

– Laitoimme riman korkealle, vaikka soittotaidon kanssa oli vähän niin ja näin. Teimme keikkoja, pärjäsimme bändikatselmuksessa ja pääsimme soittamaan jopa Espan lavalle.

Bändi hajosi, kun Titus kävi Sibelius-lukiota, mutta silloin hänelläkin oli jo muita suunnitelmia. Hän liikkui samoissa piireissä Ville Valon kanssa ja soitti muun muassa Him-yhtyeen "varhaisessa inkarnaatiossa".

Musiikista ei kuitenkaan tullut ammattia. Titus halusi yliopistoon.

– Inspiraation lähteeni oli Sibelius-lukion uskonnonopettaja Seppo Nyyssönen. Valtaosa uskonnonopetuksesta kouluissa oli tunnustuksellista, mutta hän oli poikkeus. Ajattelin, että itsekin voisin ehkä saada muutosta aikaan.

Titus haki ja pääsi opiskelemaan uskontotiedettä Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Uutinen hämmensi hänen lähipiiriäänkin, sillä uskonto ei ollut perheessä tärkeässä asemassa.

– Kerran, kun mummoni oli meillä kylässä ja suustaan kova äitini kiroili, mummo sanoi, ettei noin saa sanoa, Titus opiskelee nyt teologiaa, Hjelm nauraa.

Satanismi sopi rokkarille

Ei teologinen tiedekunta Titukselle itselleenkään ollut kaikkein luontevin paikka, vaikka uskontotieteen laitos olikin tiedekunnan liberaaleimmasta päästä. Hän kuvaa itseään "kädenlämpöiseksi agnostikoksi", jolla ei ole henkilökohtaista yhteyttä mihinkään uskontoon. Tutkijalle se on osoittautunut hyväksi lähtökohdaksi.

– Kun en ole kirkon jäsen, on helppoa suhtautua tasapuolisesti eri uskontoihin. Olen tutkija, en asianosainen. En usko, että insider-näkemyksestä olisi minulle tutkijana hyötyä.

Tutkijan uralle Hjelm alkoi suuntautua kirjoittaessaan pro gradu -työtään, jonka aiheena oli saatananpalvonta suomalaisessa mediassa. Aihe kiinnosti Hjelmiä oman hevitaustan vuoksi.

– Luin hevibändien satanismikuvastoa, sanoituksia ja uhoa ironian kautta – niin kuin valtaosa faneistakin. Media oli kuitenkin tosissaan ja kuvitteli, että bändien suosio todella heijastaa saatananpalvonnan yleisyyttä.

Graduvaiheessa Titusta alkoi kiinnostaa tieteen tekemisen prosessi. Hän myös huomasi, että hänellä oli käsissään harvinaisen ajankohtainen aihe: lööppeihin nousi isoja uutisia, joihin liitettiin satanismi. Vuonna 1998 Hyvinkäällä paljastui paloittelusurma, josta puhuttiin saatananpalvojien rituaalimurhana. Seuraavien vuosien hautausmaavandalismille media etsi motiivia samasta osoitteesta.

Hjelm päätti jatkaa tutkimusta.

– Sosiaalisen luonteensa ansiosta Titus ui tutkijapiireihin kuin kala veteen, vaikka hänen ulkonäkönsä poikkesikin keskivertotutkijasta, muistelee tässä vaiheessa Hjelmiin tutustunut kollega, uskontotieteen tutkijatohtori Elisa Heinämäki.

Ura urkeni ulkomailla

Hjelmin väitöskirja "Saatananpalvonta, media ja suomalainen yhteiskunta" valmistui vuonna 2005. Sen jälkeen Hjelm käänsi tutkimustaan teoreettiseen suuntaan. Viime vuodet hän on kehittänyt sosiologista otetta, jolla voi tutkia uskontojen asemaa ja merkitystä yhteisöissä ja yhteiskunnissa. Tarkoitukseen sopii esimerkiksi kielen analysointi: miten kieli tuottaa erilaisia merkityksiä ja muokkaa todellisuutta.

– Olen pyöritellyt näitä asioita gradustani lähtien ja nyt huomaan, että työ alkaa sujua. Olen sisäistänyt asiat ja saanut niihin oman näkökulmani, joka ei ole vain tiivistelmä muiden ajatuksista.

Nykyiseen virkaansa Hjelm valittiin neljä vuotta sitten. Hän pitää paikan saamista tähänastisen uransa huippukohtana.

– En halua brassailla suurena ulkomaankävijänä, joka on jättänyt tuohivirsut taakseen, mutta Lontoossa olen huomannut, kuinka marginaalissa Helsingissä olin.

Elisa Heinämäki ei yllättynyt kuullessaan Hjelmin lähtevän ulkomaille.

– Oli johdonmukaista, että hän lähti edistämään uraansa muualle, sillä uskontotieteilijöiden etenemismahdollisuudet ovat Suomessa huonot. Titus on aina ollut uratietoinen rokkijätkäimagonsa takana, Heinämäki sanoo.

Ideoi uutta jopa liikaa

Hjelmin tutkimustyötä hidastaa pari seikkaa. Lehtorin opetusvelvollisuus pitää hänet kiireisenä, ja nuoren isän rooli vie vapaa-ajan. Tieteellisten artikkelien ja kirjojen kirjoittaminen kasaantuu viikonloppuihin, ja rästitöiden määrä tahtoo kasvaa.

– Pöydälläni on aina pino keskeneräisiä töitä. Välillä aivot ovat ihan muusina, ja teen joka aamu listan siitä, mitä minun pitää päivän aikana tehdä.

Titus Hjelm myöntää, että valmistuvista projekteista ei ennätä edes nauttia, kun pitää sännätä seuraavaan. Hän sanoo yrittäneensä tyttärensä synnyttyä rauhoittaa tilannetta, lyhentää "to do" -listaa ja vastata uusiin ehdotuksiin kieltävästi.

– Minulla on kuitenkin yksi paha tapa, vilkas mielikuvitus. Ideoin koko ajan, mitä uutta voisin tehdä, ja saatan ehdottaa ideoitani kustantajille. Kun sopimus on allekirjoitettu, huomaan, että asialle pitäisi tehdäkin jotain.

Painetta tulee myös yliopistomaailmasta. Hjelm on opetusvirassa, mutta ylempiin virkoihin edellytetään kokemusta tutkimusprojektin vetämisestä.

– Olen viime aikoina kirjoittanut teoriaa, nyt pitäisi päästä taas tekemään jotakin empiiristä.

Musiikki tarjoaa henkireiän

Kaikkein lähimmäs todellista empiriaa, aitoa kokemusta, Titus Hjelm pääsee esiintymislavalla. Thunderstonen riveissä hän on kiertänyt Suomea, Keski-Eurooppaa, Venäjää, Englantia ja Yhdysvaltoja. Bändikaveri Nino Laurenne uskoo, että rokkihommat ovat Titukselle henkireikä tutkijan työn lomassa.

– Pitkillä kiertueilla täytyy osata heittää tietynlainen moodi päälle. Voisi kuvitella, ettei sitä osaisi Tituksen taustalla, mutta välillä hän on porukan sekopäisin, Laurenne kiittää.

Thunderstonella on takanaan viisi albumia, joista viimeisin Dirt Metal julkaistiin kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen bändi on viettänyt hiljaiseloa. Titus on kuitenkin musisoinut lontoolaisen blueskokoonpanonsa kanssa lastenhoidon ohessa.

– Intohimoni olisi tehdä omaa musiikkia hyvien tyyppien kanssa, mutta hyvin harva pystyy elättämään itsensä niin. Asuntolainan lyhentämistä ajatellen muusikon ura olisi minulle vähiten mieluisa vaihtoehto.

Entä jos Thunderstonen seuraava levy olisi täydellinen hitti?

– Tarttuisin mahdollisuuteen ja ottaisin pari vuotta vapaata tutkijan työstä. Minun alallani julkaisut yleensäkin viivästyvät useamman vuoden, Hjelm hymyilee.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2011

Titus HjelmIkä: 37 Arvo: teologian tohtori, lehtori Yliopisto: University College London Laitos: SSEES, School for Slavonic and Eastern European Studies Tutkimusala: uskontososiologiaHarrastukset: hevimusiikki1974 syntyy Helsingissä ja saa nimen Jan Titus Olivier Hjelm.1986 perustaa Instigator-bändin.1999 valmistuu teologian maisteriksi.2000 liittyy Thunderstone-bändiin.2005 väittelee Helsingin yliopistossa tohtoriksi satanismista mediassa.2007 osallistuu Thunderstonen kanssa Suomen euroviisukarsintoihin ja aloittaa lehtorina Lontoon University Collegessa.2011 tulee isäksi. Perheeseen syntyy esikoistyttö.

Media ryhmitti muslimit, muttei muita

Teologian tohtori Titus Hjelm tutkii uskontojen asemaa yhteiskunnassa. Väitöskirjansa hän teki saatananpalvonnasta mediassa.

Esittääkö media uskonnon aina negatiivisessa valossa?– Voittopuolisesti, mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi 1990-luvun laman aikana kirkko ruokakeräyksineen näyttäytyi hyväntekijänä ja hyvinvointivaltion tukijana.

Suhtautuvatko suomalaiset mediat uskontoon samoin vai eri tavoin?– Media on aika neutraali. Erot ovat pieniä eivätkä noudata maantieteellisiä tai poliittisia rajoja. Muualla Euroopassa vaihtelua on paljon. Joissakin maissa on uskonnollista lehdistöä, jossa oma uskontokunta ei koskaan näyttäydy ongelmana.

Näkyykö kulttuurinen monipuolistuminen käsittelytavoissa?– Kun Suomeen 1990-luvulla tuli ensimmäinen näkyvä muslimivähemmistö, somalit, median piti ottaa uskonto vähän enemmän tosissaan. Nyt islam liitetään erilaisiin ryhmiin, mutta muihin uskontokuntiin tai uskonnottomiin ei asennoiduta niin. Puhutaan muslimimaahanmuuttajista, mutta ei kristityistä tai ateistimaahanmuuttajista.

Miten hyvin media on perillä uskonnoista?– Olin väitöskirjaa tehdessäni tekemisissä toimittajien kanssa ja huomasin, että tietämys on aika ohut. Britanniassa kaikilla suurilla medioilla on omat uskontoon erikoistuneet toimittajansa, sillä maassa on kauan ollut isoja uskonnollisia vähemmistöjä. 

Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.