Palkittu historiantutkija Mirkka Lappalainen pitää hyvää kirjoittamista hyvän tutkimuksen kumppanina. Hän haaveilee kirjoittavansa joskus myös kaunokirjallisuutta.


tutkimuksen kumppanina. Hän haaveilee kirjoittavansa joskus myös kaunokirjallisuutta.




Julkisuus on kummallista. Tutkija voi puurtaa pitkään ilman, että hänen työstään ovat kiinnostuneet muut kuin työkaverit ja ohjaajat. Sitten tapahtuu jotakin yllättävää, mikä ajankohtaistaa tutkimusaiheen tai tutkijan, ja toimittajat ovat sopuleina kimpussa. Suomen ja Pohjoismaiden historian assistentille Mirkka Lappalaiselle kävi näin vuoden 2007 alussa, jolloin hänen esseekokoelmansa Maailman painavin raha (WSOY) valittiin vuoden tiedekirjaksi.

- En ole vieläkään oikein toipunut siitä myllerryksestä, Lappalainen myöntää ja poimii hyllystään paksun pinon lehtiä ja irti leikattuja juttuja kuluneelta vuodelta. Joukossa on yllättäviäkin julkaisuja - etenkin, kun ottaa huo¬mioon Lappalaisen kirjan teeman. Mistä näkökulmasta esimerkiksi Yrittäjä- ja Trendi-lehti kiinnostuivat 1600-luvun Ruotsin ja Suomen historiasta?

Vaikka Maailman painavin raha on upeasti kirjoitettu kirja, se yksin ei varmaan olisi herättänyt median kiinnostusta. Ansiota oli sen kirjoittajassakin, joka poikkeaa stereotyyppisestä historiantutkijasta. Kolmikymppinen naistutkija, joka lisäksi liputtaa olevansa "suurmiesfani", oli jotakin aivan uutta.

- Julkisuus on ollut asiallista, kilttiä ja tieteellistäkin. Siitä huolimatta väsyin siihen pyöritykseen. Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka ovat julkisuudesta riippuvaisia. Onhan se imartelevaa mutta tyhjää, Lappalainen sanoo.

- Lehdet ovat antaneet jutuissaan sellaisen kuvan, että olisin joku superihminen, vaikka olen aivan tavallinen: yhtä tylsä ja samanlainen sähläri kuin muutkin.


Nyt kiinnostaa nuijasodan myyttisyys

Mirkka Lappalaisen työhuone sijaitsee Helsingin yliopiston keskustakampuksella, Engelin suunnittelemassa entisessä sairaalarakennuksessa. Naapurissa ovat Kansalliskirjasto, Tuomiokirkko ja Kansallisarkisto. Assistentin ovea koristaa painokuva Klaus Flemingistä, nuijasodan kukistajasta. Se vihjaa hänen uudesta tutkimuskohteestaan, 1500-luvun lopun Itämeren alueen poliittisesta historiasta.

Ruotsin kuninkuudesta taistelivat tuolloin kuolleen kuningas Juhana III:n poika, Puolan katolinen kuningas Sigismund, ja tämän setä, protestanttinen Kaarle-herttua. Valtapeliin oli sekaantunut monenlaisia intressitahoja, joista Kaarlea kannattaneet suomalaiset talonpojat olivat vain yksi.

- Kyse oli laajemmassa mitassa vastauskonpuhdistuksesta ja taistelusta Itämeren herruudesta. Suomen talonpoikaiskapina oli siinä vain marginaalinen ilmiö, Lappalainen kertoo. Hän sanoo poliittisen tilanteen olleen niin merkillinen, että jos valtataistelu olisi päättynyt toisin, Suomi olisi saatettu liittää katoliseen Puolaan.

Nuijasodan historian perusteoksen on kirjoittanut jo 1970-luvun lopussa professori Heikki Ylikangas, jonka tutkimusavustajana Lappalainenkin on toiminut. Onko hänen tarkoituksensa vihdoin haastaa Ylikankaan tulkinta talonpoikaiskapinasta?

- Uusi tutkimus haastaa tietysti aina kaikki vanhemmat tulkinnat, mutta minun näkökulmani on hyvin erilainen kuin kenenkään aiemman tutkijan. En aio keskittyä talonpoikiin, vaan näkökulmani on poliittisempi.

Lappalainen myöntää, että nuijasota on yksi suomalaisen historiankirjoituksen myyteistä. Ainekset myytin syntyyn löytyvät jo aikalaistulkinnoista, jotka ovat täynnä eri osapuolten propagandaa ja valheita sekä syytöksiä siitä, kenen vika sota oli. Samat tulkinnat ovat kulkeneet tutkijoiden mukana nykypäivään asti.

- Yhteistä tulkinnoille on ollut, että talonpojat ovat sankareita ja aina oikeassa. Nuijasota-myytti sopi hyvin 1800-luvulla kansallisen heräämisen ja kielitaistelun myötä rakennettuun vapaan suomenkielisen talonpojan historiaan, joka suhtautui vihamielisesti aristokratiaan ja aatelistoon.

Mirkka Lappalaisen mukaan myyttejä murtavien tutkijoiden tulee muistaa, että samalla he korvaavat vanhat myytit uusilla myyteillä, eivät absoluuttisella totuudella.

- Me olemme kaikki oman aikamme vankeja, vaikka emme näe niitä ihanteita, jotka meihin vaikuttavat.


Lukion tekotaiteellinen henki ei sytyttänyt

Kipinän historiaan Mirkka Lappalainen sai jo lapsena perheen kesäpaikassa Urjalankylässä. Kesämökin pihapiirissä on keskiaikainen kivisakasti, hautausmaa ja "Urjalan nuorison" 1930-luvulla pystyttämä muistokivi. Joen takana on rautakautisia viikinkikalmistoja.

Vahvimmat historian ahaa-elämyksensä Mirkka sai kuitenkin sarjakuva- ja lastenkirjoista.

- Muistan edelleen sen tunteen, jonka koin avatessani ensimmäisen aukeaman joululahjaksi saamastani Mauri Kunnaksen kirjasta Koiramäen talossa. Se teki minuun järisyttävän vaikutuksen. Olin silloin viisi- tai kuusivuotias.
Helsingin Pihlajamäessä "lähiökakaran elämää" viettänyt Mirkka päätti mennä Kallion ilmaisutaidon lukioon, sillä yläasteella hänen suunnitelmansa oli alkaa ohjaajaksi tai näyttelijäksi.

- Haaveet karisivat kahden ensimmäisen lukioviikon aikana, Lappalainen sanoo ja tunnustaa, ettei viihtynyt Kallion lukiossa lainkaan. Koulu ja opetus olivat tasokkaita, mutta oppilaiden taiteilijaleikki oli joskus lapsellista. Ainekirjoituksessa hyvin menestynyt Mirkkakin alkoi kuvitella, ettei hänestä ole kirjoittajaksi, koska hän ei kirjoittanut samalla tyylillä kuin koulun paria vuotta vanhemmat Ultra Bran sanoittajat.

Koulussa ei ollut lainkaan muotia olla kiinnostunut historiasta ja arkeologiasta, joten juuri niistä Mirkka innostui, ehkä vähän wannabe-taiteilijoita ärsyttääkseenkin.

- Olen lukenut senaikaisia päiväkirjojani etsiäkseni näistä suunnitelmista jotakin tietoa, mutta sieltä ei löydy muuta kuin ääliömäistä kirjoittelua pojista. Jos en olisi historiantutkija, joka säilyttää kaikenlaista tuollaista, olisin varmaan tuhonnut päiväkirjat, Lappalainen hymyilee.

Aloittaessaan historian ja arkeologian opinnot Helsingin yliopistossa Lappalainen halusi perehtyä yleiseen historiaan, erityisesti Normandian maihinnousuun. 1600-luvun Suomen historia oli tuolloin ehkä viimeinen aihe, josta hän olisi voinut kuvitella kiinnostuvansa.


Hyvä tutkija pitää päänsä ja päämääränsä

Viikon sairauslomalla olleen Lappalaisen työhuoneen ovella käy trafiikki, kun työkaverit sopivat palavereja ja opiskelijat kyselevät tenttiarvostelujensa perään. Assistentin pöydällä on nippu tenttikuoria ja kaksi pinoa 1500-1600-lukujen Puolan, Ruotsin, Baltian ja muun Itämeren alueen historiaa käsitteleviä kirjoja.

- Vahvuuteni tutkijana on, että pystyn aika nopeasti siirtymään asiasta toiseen: esimerkiksi tenttien arvostelusta tutkimukseen. On kuitenkin aika vaikeaa hypätä puoleksi tunniksi Puolan historiaan tenttiarvostelujen lomassa.
Lappalainen pitää päämäärätietoisuutta hyvän historiantutkijan keskeisenä ominaisuutena. Arki on täynnä pientä sälää, kuten opetusta, esitelmiä, artikkeleja ja arkistossa istumista, mutta kaiken sen keskellä pitäisi nähdä punainen lanka ja osata priorisoida.

- Kun tutkimustyö on kesken, välillä tekisi mieli tehdä mitä tahansa muuta, jotta ei tarvitsisi keskittyä siihen yhteen asiaan. Kirjailijoilla on kuulemma sama tuska, kun romaani on kesken. Silloin siivoaisi mieluummin keittiön kaapit kuin kirjoittaisi. Sen tunteen yli pitää kuitenkin päästä.

Toinen hyvän historioitsijan ominaisuuksista on Lappalaisen mukaan rohkeus olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat, ja tehdä sitä, minkä itse kokee tärkeäksi. Hän uskoo, että apurahoja on mahdollista saada myös omaperäiseen tutkimukseen, kunhan se on hyvää.

Mirkka Lappalaisen oma suunta löytyi, kun hän opiskeluvaiheessa toimi tutkimusavustajana Heikki Ylikankaan johtamassa projektissa Rikollisuuden historia. Oikeus- ja rikoshistorian valossa 1600-luku näyttäytyi ratkaisevana vuosisatana. Silloin luotiin perusta nykyaikaiselle valtiolle, joka rekisteröi, valvoo ja hallinnoi alamaisiaan saadakseen riittävästi verotuloja.

- Aikakauteen kuuluivat myös tieteen vallankumous ja ihmisten maailmankuvan muutos. Huomasin, miten sen ajan ihmiset elivät aikakausien rajalla - toinen jalka vanhassa ja toinen uudessa maailmassa. Väitöskirjassani tutkimani Lorentz Creutz oli toisaalta modernilla tavalla järkevä talousihminen mutta toisaalta noituuskomission johtaja, joka teloitutti parikymmentä naista, koska uskoi näiden synnyttävän käärmeitä ja sammakoita.

Mirkka Lappalainen on tutkinut monia historiallisia henkilöitä muttei ole koskaan ajatellut, että haluaisi tutustua johonkuhun kasvotusten. Hän sanoo näiden kuuluvan aikaansa.

- Olkoot siellä rauhassa! Olisi täysin mahdotonta keskustella jonkun 1500-luvulla eläneen ihmisen kanssa. Jos meidät heitettäisiin 1500-luvun Turkuun, emme säilyisi siellä varmaan edes päivää hengissä.


Kaipaa kaunokirjallisen tekstin vapautta

Sana historia liittyy monissa kielissä tarinaan, hyvään stooriin. Se edellyttää historiantutkijalta taitoa kertoa tarina sujuvasti niin, että menneet tapahtumat ja henkilöt alkavat elää uudestaan ja että niihin tulee tolkkua. Mirkka Lappalainen osaa tämän taidon, kuten Vuoden tiedekirja -palkinnon perusteissa runsas vuosi sitten kehuttiin.
Palkinnon jälkeen Helsingin Sanomat rekrytoi nuoren tutkijan tiedesivujensa kolumnistiksi ja kulttuurisivujen kriitikoksi. Lappalainen sanoo pitävänsä kovasti sivutöistään ja uskoo, että historiantutkijan pitäisikin osata kirjoittaa monipuolisesti: eri foorumeihin eri tavoin.

- Ikävä kyllä yliopistossa ei opeteta sellaisia taitoja kuin miten kirjoittaa kolumni tai kirjallisesti korkeatasoinen tutkimus. Nyt tutkijan pitää oppia kantapään kautta.

Lappalainen sanoo hiljattain saaneensa takaisin vanhan kirjeen, jonka oli teininä kirjoittanut ystävälleen. 14-vuotias Mirkka kirjoittaa "kaikkien sanovan, että minusta tulee kirjailija, mutta en minä kyllä sellaiseksi halua". Nyt tilanne on toinen.

- Olen viime vuosina alkanut ymmärtää historiankirjoituksen kaunokirjallista luonnetta. Voi olla, että kaunokirjallisen tekstin kautta voisin kuvata jopa paremmin sitä, mikä on käsitykseni 1600-luvun ihmisestä ja siitä, mitä hän ajatteli. Lähdeviitteiden kahlitsemalla tieteellistä tekstillä se on vaikeampaa, Lappalainen pohtii.

Tutkijan ja romaanikirjailijan roolin yhdistäminen ei kuitenkaan ole helppoa, sen Lappalainen tietää kokemuksesta. Hän kertoo yrittäneensä kirjoittaa historiallista romaania, joka sijoittuu hänen hyvin tuntemaansa aikakauteen.

- Se oli aivan mahdotonta: toisaalta olin tutkija, mutta samalla minun olisi pitänyt keksiä asioita täyttääkseni tarinan aukkoja. Kaunokirjallisessa tekstissä tulisi kyetä luomaan maailma, jossa voi uida vapaasti ilman tieteellisiä kellukkeita.

Historiallisen romaanin esikuvana Lappalaisella on Umberto Econ Ruusun nimi, jonka henkilöhahmot todella tuntuvat keskiaikaisilta. Toinen suosikkikirjailija on Mika Waltari, joka on tutkijan mielestä "niin hyvä tarinaniskijä, että anakronismit unohtuvat".


Vapaa-aika vastapainoa työn luovuudelle

- Minun ongelmani on, että joskus tulee pohdittua tutkimusta liikaakin, Lappalainen vastaa, kun häneltä kysyy, miten hän löytää aikaa tutkimusongelmien miettimiseen. - Kun asioita ei saa kirjoitetuksi, ne stressaavat ja pyörivät päässä yökaudet niin, etten saa unta.

Silloin avuksi tulevat ystävät, luonto ja urheilu. Aloitetaan viimeksi mainitusta: Lappalainen tunnustautuu urheiluhulluksi. Parin viime vuoden aikana hän on huomannut, että "aivojen nyrjäytteleminen" vaatii vastapainoksi monenlaista urheilua, kuten juoksemista ja kuntosalia. Vaikka hän on tutkimuksessa päämäärätietoinen, urheilussa hän ei halua suuria tavoitteita, vain fyysisesti hyvän olon.

Samanlaista täydellistä rentoutumista Lappalainen toivoo muulta vapaa-ajaltaan. Aiemmin hän harrasti kuvanveistoa mutta huomasi sen olevan liian vaativaa tutkimustyöhön yhdistettynä. Sama luovuuden kynttilä paloi sekä työssä että vapaalla.

Täydellisimpänä rentoutumisen muotona Mirkka Lappalainen pitää sienestämistä perheen kesämökin maastossa Urjalassa. Siellä, metsässä, menneisyyden tutkija muuttuu keräilijäksi, joka etenee kohtuullista vauhtia, havainnoi maastoa ja täydentää varastoja pahan päivän varalle.


Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Mirkka Lappalainen
Ikä: 32
Arvo: filosofian tohtori, Suomen ja Pohjoismaiden historian assistentti
Yliopisto: Helsingin yliopisto
Laitos: historian laitos
Tutkimusala: 1500-1600-lukujen Ruotsin ja Suomen historia
Harrastukset: kirjoittaminen, urheilu, sienestäminen


Etappeja
1975 syntyy Helsingissä.
1980 saa joululahjaksi Mauri Kunnaksen kirjan Koiramäen talossa.
1994 kirjoittaa ylioppilaaksi Kallion ilmaisutaidon lukiosta.
1997 aloittaa tutkimusapulaisena tutkimusprojektissa Rikollisuus Suomessa.
1998 valmistuu filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta.
2002 nimitetään Suomen ja Pohjoismaiden historian assistentiksi.
2005 väittelee filosofian tohtoriksi aiheesta Suku, valta, suurvalta. Creutzit suurvalta-ajan Ruotsissa.
2007 saa Vuoden 2006 tiedekirja -palkinnon kirjastaan Maailman painavin raha. Aloittaa Helsingin Sanomien kolumnistina ja kriitikkona.

Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018