Ihmisen immuunikatovirus hiv tunnistettiin ensi kertaa 21 vuotta sitten. Tätä nykyä maailmanlaajuinen epidemia ei osoita minkäänlaisia laantumisen merkkejä. Yli 40 miljoonaa sairastunutta saattaa olla vasta tautiaallon alkusoitto.



Sisältö jatkuu mainoksen alla


Sisältö jatkuu mainoksen alla


kertaa 21 vuotta sitten. Tätä nykyä maailmanlaajuinen
epidemia ei osoita minkäänlaisia laantumisen merkkejä.
Yli 40 miljoonaa sairastunutta saattaa olla vasta tautiaallon alkusoitto.



Yhdistyneitten kansakuntien aids-ohjelma UNAIDS julkaisi marraskuussa 2003 vuosiraportin, joka on tylyä luettavaa. Hiv-infektion sai viime vuonna viisi miljoonaa ihmistä, tautiin kuoli kolme miljoonaa. Luvut ovat korkeampia kuin koskaan aiemmin, eikä raportissa uskalleta edes arvailla, milloin tartuntalukujen kasvu taittuu.
Hivin kova ydin on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, missä asuu useampi kuin joka toinen kaikista maailman hiv-tartunnan saaneista. Alueella on myös kyseenalainen kunnia keikkua kuolintilastojen kärjessä. Epidemialla on tiukka ote kaikista alueen valtioista. Niistä monissa valtava osa työikäisestä väestöstä, niin viljelijöistä, opettajista, poliiseista kuin muistakin virkamiehistä, on taudin kantajia.
Tilanne on lohduttomin eteläisessä Afrikassa, jonne on kasautunut kolmannes hiv-potilaista, vaikka sen osuus maailman väestöstä on vain pari prosenttia.
YK:n mukaan onneton nykytilanne saattaa kuitenkin olla vain kalpea aavistus tulevasta kurjuudesta. - Hivin ja sitä seuraavan aidsin tuhoisat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ovat vasta edessäpäin, arvioi UNAIDSin toiminnanjohtaja tohtori Peter Piot.



Piotin pessimismin ymmärtää, kun katsoo tilastoista, mihin väestönosaan hiv on tarrannut väkevimmin. Uusista tartunnan saaneista hälyttävän monet ovat nuoria ja erityisesti naisia. Parhaassa hedelmällisessä iässä olevien 15-24-vuotiaiden naisten todennäköisyys saada tauti on 2,5-kertainen vastaavanikäisiin miehiin verrattuna.
- Luvut osoittavat, että hivin ja aidsin vastainen työ on tältä osin epäonnistunut, harmittelee tutkimusprofessori Pauli Leinikki Kansanterveyslaitoksesta.
Leinikin mukaan nuorten naisten hiv-buumi on epidemiologin näkökulmasta kaikkein paljastavin. - Se osoittaa, ettei seksiteitse tapahtuvia tartuntoja ole saatu vähennettyä. Lisäksi heidän kauttaan tartunta leviää eteenpäin esimerkiksi vastasyntyneisiin lapsiin.
Naisia itseään ei voi tartunnasta syyttää. Köyhyys ja tietämättömyys ovat kivikovia vastuksia ehkäisevälle kampanjoinnille. Pauli Leinikki kuitenkin epäilee, että seksuaalivalistusohjelmien huonoihin tuloksiin löytyy myös muita syitä: on tultu hivin kulttuurisille juurille. - Kulttuuriset ja uskonnolliset asenteet vaikeuttavat seksuaalisuudesta puhumista ja tiedon saamista.
- Nuoret naiset ovat hyvin haavoittuvia, koska monissa maissa heillä ei ole sanan sijaa partnereidensa seksuaaliseen käyttäytymiseen eikä aina edes omaan ruumiiseensa.
Virus leviää lähinnä seksikontakteissa. Muutama prosentti tartunnoista menee likaisten lääkeruiskujen piikkiin. Afrikassa antibioottiruiskeita tarjotaan vaivaan kuin vaivaan ja samaa neulaa saatetaan käyttää jopa toistatuhatta kertaa.



Aasian viralliset tilastot saattavat kätkeä yllätyksen, sillä monien maiden hiv-tilanteesta ei ole saatavissa tarkkaa kuvaa. Arvaamattomin on Intia. Maan hallitus arvioi hiv-potilaiden määrän vakiintuneen neljään miljoonaan. Monet paikalliset lääkärit, sosiaalityöntekijät ja aids-aktiivit näkevät tilanteen aivan toisin. Heidän mukaansa tartunnan saaneiden joukko hipoo jo kymmentä miljoonaa ja epidemia on riistäytymässä käsistä. Yhdysvaltain liittovaltion strateginen tutkimuslaitos NIC on päässyt laskelmissaan samansuuntaisiin tuloksiin. Näiden lukujen perusteella Intia olisi maailman suurin hiv-hautomo.



Synkän kehityksen syyt ovat osin samat kuin eteläisessä Afrikassa: naisten haavoittuvuus ja kulttuuriset tabut.
Ironista kyllä, avioliitto - eivät irtosuhteet - altistaa intialaisnaisen hi-virukselle. - Se on on rohkeasti sanottu mutta valitettavasti totta, sanoo New Scientist -lehden haastattelema aids-lääkäri Vinay Kulkarni. Hän ennustaa, että seuraavien neljän vuoden kuluessa yli miljoona naista todetaan hiv-positiivisiksi. Yli puolet heistä saa tartunnan omalta mieheltään. Aivan liian usein ikävä uutinen tulee ilmi ensiraskauden yhteydessä tehdyssä rutiinitarkastuksessa.
Epidemiaa ruokkivat varsinkin maaseudun ja kaupungin väliä reissaavat siirtotyöläisisät, jotka hankkivat tartunnan ilotaloista. Kun kuukausien työrupeama on ohi, hiv tuodaan tuliaisena kotiin. Ongelma ei silti koske ainoastaan Intian köyhiä. Se ravistelee kaikkia väestönosia, kastiin katsomatta. Mitä konservatiivisempi yhteisö on, sitä väkevämmin hiv iskee.



Kulkarnin mukaan kiihtyvä epidemia haastaa ikiaikaiset käsitykset naisten asemasta, joka on Intiassa kaikkea muuta kuin kadehdittava. Tasa-arvon puute onkin osoittautumassa yhdeksi tappavimmista taudeista Etelä-Aasiassa.
- Miehinen sovinismi on olennainen osa Intian hindulaisuutta, Kulkarni selittää. Sukupuolisesti vinoutunut perusvire johtaa väistämättä naisten syrjintään ja altistaa heitä hiville.
Vaimoilla ei ole tuntumaa miehiinsä ja parisuhteeseensa, sillä avioliitot järjestetään ennalta. Prostituoidut ymmärtävät jo vaatia asiakkailtaan kondomin; intialainen vaimo ei edes tohdi ottaa asiaa puheeksi miehensä kanssa. Seksi on Intiassa tabu, eikä valistus kuulu koulujen opetusohjelmiin. Iso osa väestöstä ei ole koskaan kuullutkaan hivistä tai aidsista.
Intialla on kuitenkin hyvät eväät välttää Afrikan tie, jos se toimii ripeästi. Maassa on vahva lääketeollisuus, joka valmistaa edullisia hiv-lääkkeitä. Lisäksi siellä on laaja vapaaehtoisjärjestöjen verkosto, joka osaa neuvoa ja kouluttaa terveysasioissa. Silti ilman täyskäännöstä asenteissa ja käytännöissä toiveet uhkaavat valua hiekkaan.
Samoilla linjoilla on UNAIDSin Peter Piot. Hänen mukaansa Intian kaltaiset maat voivat joko toimia nyt tai maksaa virheistään myöhemmin - aivan niin kuin Afrikka nykyään.



Teollisuusmaissa epidemia on kutakuinkin aisoissa. Niissä maissa ja kaupungeissa, joissa on panostettu ehkäisykampanjoihin, on myös saavutettu parhaita tuloksia.
Itä-Euroopassa kehitys etenee eri suuntaan. Eräiden arvioiden mukaan hi-virus leviää Itä-Euroopassa nopeammin kuin missään muualla maailmassa. Tartunnan saaneiden määrä on ohittanut miljoonan, mikä on huomattavasti enemmän kuin Länsi-Euroopassa.
Hiv-infektiot olivat Itä-Euroopassa harvinaisia vielä 1990-luvulle saakka mutta lähtivät pian sen jälkeen rakettimaiseen nousuun. Epidemiaa elättää ruiskuhuumeiden yleistyminen. Esimerkiksi Suomen lähialueilla 95 prosenttia tartunnoista kytkeytyy tavalla tai toisella huumeisiin.
Viime aikoina virus on levinnyt yhä enemmän myös heteroseksissä. Asiantuntijat pelkäävät, että tätä kautta hiv siirtyy riskiryhmistä muuhun väestöön. Sen seuralaisina viihtyvät usein myös kuppa ja lääkkeille vastustuskykyinen tuberkuloosi.



Pientä huolta herättää hivin orastava uusi tuleminen alueilla, joilla tartuntojen määrä on ollut pitkään laskussa. Ilmiö on havaittu Euroopan ja Pohjois-Amerikan metropoleissa erityisesti seksuaalisesti aktiivisten homomiesten keskuudessa. Esimerkiksi San Franciscossa uusia tapauksia tulee nyt vuosittain esiin yli 700, kun luku oli pitkään alle kymmenessä.
- Se osoittaa, etteivät maailman rikkaimmatkaan maat ole immuuneja epidemian edessä, sanoo Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Pauli Leinikki. Hän löytää trendille pari luontevaa selitystä. Aidsin pelko ei ole enää kovin kirkkaana ihmisten mielessä, koska hiv-infektiota voi jo länsimaisen lääketieteen keinoin hoitaa tehokkaasti. Tautiin ei enää kuolla kuten ennen. - Samaan aikaan seksitavat ovat selvästi vapautuneet, hän sanoo. - Monin paikoin nettideittauksen suosio ja uudet epidemiat näyttävät kulkevat käsi kädessä.
Pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että tartuntojen määrä lähtee nousuun myös läntisessä maailmassa. Vielä siitä ei ole varmoja merkkejä.



Uudet viruslääkkeet ovat muuttaneet jyrkästi taudin ennustetta. Niiden ansiosta valtaosa hiv-potilaista pysyy pitkään oireettomana ja työkykyisenä vielä aids-vaiheessakin. Hoito myös säästää yhteiskunnan kustannuksia.
Perusongelmasta ei kuitenkaan päästä eroon. Vaikka lääkkeet kohentavat elämänlaatua ja pidentävät elinaikaa, ne eivät paranna sairautta. Se johtaa myöhemmin kuolemaan. Lääkkeet eivät myöskään täysin poista tartunnan vaaraa, mutta ne pienentävät riskiä, koska hoidettujen elimistössä on vähemmän virusta.
Hoidon hedelmistä on valitettavasti päästy nauttimaan lähinnä länsimaissa, sillä vain muutama prosentti kehitysmaiden sairastuneista saa lääkehoitoa. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa luku on vieläkin pienempi: noin prosentti.
Toinen pulma on resistenssi. Nature-lehden mukaan yksi kymmenestä eurooppalaisesta hiv-positiivisesta kantaa sellaista virusta, joka on vastustuskykyinen uusille lääkkeille. Yhdysvalloissa tilanne on tätäkin huonompi. Resistenssiä syntyy, koska potilaat laiminlyövät hoidon. Lääkkeitä otetaan satunnaisesti, mikä tarjoaa virukselle tilaisuuden mukautua.



Vuosi 2003 antoi kehitysmaiden hiv-potilaille lupauksen paremmasta lääkehoidosta. Maailman kauppajärjestö WTO antoi köyhille maille luvan tuoda maahan kopiolääkkeitä, jotka ovat tuntuvasti halvempia kuin alkuperäiset patentilla suojatut valmisteet. Monikansalliset lääkejätit ovat myös laskeneet omien valmisteidensa hinnan alle tuotantokustannusten. Osa jakaa niitä ilmaiseksi kehitysmaihin. Yhden potilaan vuoden hoito maksaa nyt enää alle 300 euroa, joka on toki sekin pitkä penni köyhän maan kassassa.
Muutoksen innoittamana WHO kaavailee kolmen miljoonan ihmisen saamista lääkehoidon piiriin vuoteen 2005 mennessä. Kaiken kaikkiaan lääkkeitä tarvitsisi ainakin viisi miljoonaa kehitysmaan asukasta.
Hanke on valtava taloudellinen ja logistinen ponnistus. WHO:n tähtäin on Afrikassa, missä se kouluttaa yli 100 000 lääkäriä, sairaanhoitajaa ja muuta avustajaa huolehtimaan lääkkeiden jakelusta. Rahoitusta haetaan Maailmanpankilta, Punaiselta Ristiltä ja muilta lahjoittajilta.
Pauli Leinikin mukaan hankkeella voidaan iskeä epidemiaan, jos kortit pelataan oikein. - Laajamittainen lääkitys voisi vaikuttaa taudinkantajien tartuttavuuteen ja jarruttaa hivin leviämistä.
vai lääkkeisiin. Lääkkeiden halvetessa vaihtoehdot eivät enää sulje pois toisiaan. - Nyt hinta ei ole enää ylitsepääsemätön este hiv-potilaan hoidolle edes kehitysmaissa.



Hintaa suuremmaksi ongelmaksi voi tulla hoidon järjestäminen. - Se kysyy taitoa ja tahtoa, Pauli Leinikki sanoo.
Tähänastiset näytöt epidemian torjunnasta eivät lupaa hyvää. UNAIDSin vuosiraportin mukaan tehokkaita hiv-ohjelmia kaivataan kipeästi, koska vain harvoissa Afrikan maissa on käyty riittävän vakavasti toimiin epidemian pysäyttämiseksi. Aids-orvoista ei pidetä huolta, eivätkä neuvola- ja testausjärjestelmät toimi. Kansallisissa ohjelmissa ei myöskään satsata äideistä lapsiin siirtyvän hivin ehkäisyyn. Iloisen poikkeuksen muodostavat Senegal ja Uganda.
UNAIDSin toiminnanjohtajan tohtori Peter Piotin mukaan hivin vastainen kampanjointi kaipaa lisää tekemisen meininkiä. - Olemme saaneet viime vuosina runsain mitoin poliittista tukea ja rahoitusta, Piot kirjoittaa. - Historiallinen hetki pitää nyt osata käyttää hyväksi, jos epidemia halutaan pysäyttää.
Pauli Leinikki ei täysin jaa Piotin tilannearviota. - Minusta tuntuu, että hetki meni jo.
Uutuudenviehätys on Leinikin mukaan hivin ympäriltä hävinnyt, eikä ongelma-alueilla osata puhaltaa yhteen hiileen. Vahva poliittinen sitoutuminen ja halu hiviä ja aidsia ympäröivän hiljaisuuden murtamiseen puuttuvat. Tilanteeseen ja tautiin on tavallaan totuttu. - Se on siinä, eikä sille voida mitään, Leinikki kuvailee tunnelmia. - Toivottavasti olen väärässä.



1970-luvun lopulla Yhdysvaltain länsirannikolla nuorissa miehissä ilmenee epätavallista sairautta, johon liittyy Pneumocystis carinii -alkueläimen aiheuttamaa keuhkokuumetta ja Kaposin sarkoomaksi kutsuttua kasvaintautia.


1981 Yhdysvaltain tartuntatautivirasto kuvailee immuunikadoksi nimetyn oire-yhtymän. Aiheuttajaksi arvellaan tuntematonta virusta.


1982 Science-lehti lanseeraa nimen aids (acquired immune deficiency syndrome) eli hankittu immuunipuutos-oireyhtymä. Sitä löytyy useasta maasta.


1983 Ranskalaisen Pasteur-instituutin tutkija Luc Montagnier ja omalla tahollaan yhdysvaltalainen Robert Gallo viljelevät ensimmäisinä aids-virusta laboratoriossa. Tämä uusi retrovirus nimetään myöhemmin hiv:ksi (human immunodeficiency virus). Sen todetaan tarttuvan seksin lisäksi myös verensiirrossa. Suomessa ensimmäinen aids-potilas saapuu helsinkiläiseen Auroran sairaalaan. Myöhemmin selviää, että muutama suomalainen on kuollut tällaiseen sairauteen jo 1970-luvun lopulla.


1984 Gallo julistaa, että rokotetta päästään kokeilemaan parissa vuodessa. Yhdysvaltain terveysministeriö puolestaan lupaa, että parantava lääke löydetään viimeistään 1990.


1985 Hiv-vasta-ainetestit tulevat rutiinikäyttöön. Ranskalaiset löytävät toisen aidsia aiheuttavan viruksen, hiv-2:n, Länsi-Afrikasta.


Vuoden loppuun mennessä WHO:n tietoon on tullut 38 400 aids-tapausta ympäri maailman.


1987 Ensimmäinen hi-viruslääke tsidovudiini (AZT) otetaan käyttöön, mutta ajan mittaan selviää, ettei se yksinään ole kovin tehokas. Hiviä kantaa noin 5 miljoonaa ihmistä. WHO julistaa maailmanlaajuisen hiv-infektioiden ehkäisyohjelman.


1992 Tehokkaat yhdistelmälääkehoidot otetaan käyttöön. Ne eivät kuitenkaan paranna infektiota eivätkä poista virusta elimistöstä.


1993 Maailmassa on yli 10 miljoonaa hiv-tartunnan saanutta, joka neljäs aids-vaiheessa. Suomessa on varmistettu 500 tapausta, mutta todellisuudessa kantajia on 600-1 000.


1995 Hiv alkaa levitä Itä-Euroopassa erityisesti piikkihuumeiden välityksellä.


1996 Noin 35 miljoonassa maailman ihmisessä on hiv. Tartuntojaa tulee noin 16 000 päivässä; 70 prosenttia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Hoitojen ansiosta länsimaissa, kuten Suomessa, potilaiden vointi kohenee selvästi ja kuolleisuus vähenee puoleen entisestä. YK perustaa aids-ohjelman UNAIDSin.


1998 Ensimmäiset rokotekokeet ihmisellä. Läpimurto jää tekemättä.


1999 Ihmisen immuunikatovirusten lähteeksi paljastuu simpanssi ja taudin alkukodiksi Afrikka. WHO:n mukaan aids on nyt maailman neljänneksi pahin tappaja. Hiviä kantaa 33 miljoonaa ihmistä.


2002 Afrikassa on jo 11 miljoonaa aids-orpoa, suurin osa 10-14-vuotiaita.


2003 Maailman kauppajärjestö WTO sallii köyhien maiden hankkia halpoja kopioita patentoiduista hiv-lääkkeistä. Maailmassa on yli 40 miljoonaa tartunnan saanutta. Toiset 40 miljoonaa saa hivin vuoteen 2010 mennessä, ellei suunta muutu. WHO suunnittelee saattavansa 3 miljoonaa ihmistä lääkehoidon piiriin vuoteen 2005 mennessä. Suomen 1 621:sta hivin saaneesta 324:n tiedetään kuolleen. Heistä 250 on menehtynyt aidsiin, loput hiv-infektioon liittymättömiin sairauksiin tai onnettomuuksiin. Meillä aids-kuolemat ovat vähentyneet uusien lääkeyhdistelmien ansiosta, mutta tartunnan saaneiden muut kuolemat ovat lisääntyneet hieman piikkihuume-epidemian myötä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla