Pelkkä mikrobien löytyminen ei paljasta rakennusta haitalliseksi hometaloksi. Mikrobit kiusaavat vain, jos ne tuottavat myrkkyjä.





Makuuhuoneen kattoon leviää tumma läikkä. Vanhan huopakaton saumoista tihkuu sadevettä. Kosteusvaurio!

Puhaltimet pörisevät, ja kosteusmittarit sylkevät lukuja. Rakenteita kuivataan, puretaan ja korjataan.
Suurin mysteeri on kuitenkin yhä ratkaisematta: miksi ihmiset sairastuvat?

Oireet kyllä tiedetään. Kosteusvauriomikrobit vaikuttavat elimistöön pääasiallisesti hengitysteitse, huonepölyn mukana kulkevien hiukkasten kautta.

Nenä vuotaa, väsyttää, silmät ärtyvät, kurkku tuntuu karhealta ja ääni käheytyy. Yskittää, voi tulla hengenahdistusta, kuumeilua, päänsärkyä, nivel- ja lihassärkyjä ja astmaa sekä allergista alveoliittia eli keuhkorakkulatulehdusta.

Joillain puolustusjärjestelmä menee sekaisin ja puhkeaa autoimmuunisairaus, kuten reuma.

Kansanterveyslaitoksen parin vuoden takaisen tutkimuksen perusteella joka kymmenes tai jopa joka viides suomalaislasten astma voi liittyä kodin kosteusvaurio-ongelmiin.


Viisainta on ottaa jalat alleen

Kukaan ei kiistä, että kosteusvauriot aiheuttavat sairauksia. Silti useimmiten ei pystytä osoittamaan selvää syy-seuraussuhdetta sairauden ja kosteusvaurion välillä. Esimerkiksi vain alle viisi prosenttia oireilevista on allergisia homeelle, mikä näkyisi veren IgE-vasta-aineina.

Ongelmana on, että yksilöllinen herkkyys vaikuttaa sairastumiseen. Voi olla, että vain yksi työntekijöistä sairastuu. On vaikea osoittaa, että epämääräiset oireet johtuvat juuri työpaikan kosteusvauriosta.

Työterveyslaitoksen ammattitautirekisteriin kirjataan vuosittain noin sata kosteusvaurioiden aiheuttamaa ammattitautia, mutta todellista sairastuneiden määrää ei tiedä kukaan.

Rakennuksen korjaus voisi poistaa oireet kokonaan. Tyypillisesti korjaamisessa kuitenkin vitkutellaan - ja kinastellaan vastuista.

Oireilevan onkin useimmiten viisainta ottaa jalat alleen: vaihtaa työpaikkaa tai kotia.


Toksiineille saatava ylärajat

Milloin tämä painajainen oikein loppuu, mikrobiologi, tutkimusjohtaja Mirja Salkinoja-Salonen?

- Vasta silloin, kun saadaan selvät raja-arvot sille, miten paljon ilmassa saa olla kosteusvauriomikrobien tuottamia toksiineja, myrkkyjä. Se on ainoa tie.

Tarvitaan samanlaiset todisteet kuin kemikaalialtistuksista. Pitää pystyä osoittamaan, että ihminen on hengittänyt ilmasta tietyn määrän myrkkyjä ja mittaamaan fysiologiset muutokset altistuneen elimistössä. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo, sillä kyseessä on mikrobimyrkkyjen seos.


Mikrobimäärä ei paljasta riskiä

Katto tilkitään. Se on vuotanut huomaamatta jo pitkään. Silikonisaumat ovat ajan myötä hapristuneet auringossa. Kosteutta on päässyt myös makuuhuoneen ja kylpyhuoneen seinän väliin. Väliseinän sisällä odottaa ikävä yllätys: kipsilevy ja väliseinän puuosat ovat kauttaaltaan ruskean ja valkoisen homeen peitossa.

Usein kosteusvaurioissa kohistaan vain homeista ja aktinobakteereista, sädesienistä. Ei ihme, sillä ne muodostavat hurjan näköisen villamaisen kasvuston.

Tosiasiassa kosteus ruokkii myös tuhansia muita mikrobeja. Monet bakteerit kasvavat vaatimattoman näköisesti mutta saattavat olla pääsyitä oireisiin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Aino Nevalaisen ryhmä osoitti äskettäin, että kosteusvaurioissa viihtyy myös ameboja, alkueläimiä.

- Amebojen sisällä voi elää tautia aiheuttavia bakteereita, jotka eivät yksin pärjäisi rakennusmateriaalin pinnalla. Tämä saattaa selittää osan oireista, kertoo Nevalainen.

Mikrobien määrä tai lajikoostumus ei siis yksin paljasta kosteusvaurion aiheuttamaa terveysriskiä. Silti esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö ohjeistaa mikrobimäärien mittaamiseen. Parempiakaan keinoja ei ole.


Yhteisvaikutus tulehduttaa

Salkinoja-Salosta tilanne harmittaa. On rakennuksia, joissa mikrobimäärät eivät ylitä ministeriön ohjearvoja mutta silti ihmiset oireilevat. Ja toisin päin.

Professorin mielestä pesäkemäärien ja lajien määrityksen voisi jo unohtaa. Pitäisi keskittyä toksiineihin.

- Ei sillä ole merkitystä, mikä mikrobi tai mitä sen dna:ta kosteusvauriosta löytyy. Ei dna ole myrkyllistä, eikä bakteeri tule alas seinältä ja pure.

Toksiinit ovat luultavasti keskeisin mutta eivät ainoa syy kosteusvaurioiden aiheuttamiin oireisiin.

- Solukokeissa pelkät toksiinit eivät aiheuttaneet tulehdusmuutoksia, mutta yhdessä bakteerien soluseinän osien kanssa ne aiheuttivat erittäin massiivisen tulehdusreaktion, kertoo immunotoksikologi, tutkimusprofessori Harri Alenius Työterveyslaitoksesta.

Oireisiin johtaa usean tekijän yhteisvaikutus. Toksiinit avaavat elimistössä yhden lukon. Kun kosteusvauriosta irtoavat muut yhdisteet tai elimistössä jo aiemmin tapahtuneet muutokset avaavat toisen lukon, reaktio laukeaa.


Itiöivät mikrobit hallitsevat

Puhaltimet hurisevat ja kuivattavat yläpohjan ontelolaatan. Läikkä katossa haalenee. Väliseinä puretaan, ja rakenteita uusitaan.

Kun mikrobeille elintärkeä vesi haihtuu, ne kuolevat. Eivät kuitenkaan kaikki. Homeet ja osa bakteereista selviävät. Ne itiöivät.

Itiöissä on paksu kuori, joka kestää kemikaaleja, kuumuutta tai kuivuutta. Ne odottavat hetkeä, jolloin kosteutta jälleen riittää.

Tyypillisesti kosteusvauriokohta kuivaa ja kastuu toistuvasti, ellei vaurion syytä poisteta.

Ajan myötä itiöivät bakteerit ja homeet valtaavat alan.


Myrkyt johtuvat kilpailusta

Mikrobit joutuvat kosteassa rakennusmateriaalissa taistelemaan henkensä edestä ravinteista ja vedestä.
Kummastakin on pulaa. Tämä lienee syynä toksiinien tuottoon. Myrkyillä mikrobit estävät kilpailijoiden kasvua.

- Tutkimuksessamme paljastui, että kosteusvauriorakennuksissa esiintyvien mikrobien haitalliset ominaisuudet voimistuivat niiden kasvaessa yhdessä. Tämä saattaa selittää, miksi kosteusvaurioissa pienikin mikrobipitoisuus voi aiheuttaa oireita, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Kuopion yliopiston ympäristötoksikologian professori Maija-Riitta Hirvonen.

Ihminen altistuu mikrobeille paljon enemmän esimerkiksi sienimetsässä mutta saa siellä harvoin oireita. Kosteusvauriotalossa ihminen joutuu keskelle mikrobien taistelutannerta, missä biologiset aseet jylisevät.


Toksiineja satoja erilaisia

Kosteusvauriomikrobien tuottamat toksiinit ovat kestäviä kemiallisia yhdisteitä. Niitä ei saa hajoamaan pesu- ja desinfektioaineilla tai keittämällä. Toksiinit ovat useimmiten myös hydrofobisia eli vettä karttavia. Siksi ne imeytyvät esimerkiksi muovipintoihin erittäin voimakkaasti eivätkä lähde pois pesemällä.

On ilmennyt useita tapauksia, joissa kosteusvaurio korjataan ja oireet häviävät mutta varastossa oleva kodin irtaimisto aiheuttaa perheenjäsenille voimakkaan reaktion.

Salkinoja-Salonen on löytänyt kosteuden vaurioittamista rakennusmateriaaleista useita erilaisia toksiineja. Osa on tuttuja vakavista ruokamyrkytyksistä. Jokaisella on oma vaikutusmekanisminsa solussa.

Esimerkiksi kereulidi tekee solukalvon kaliumioneja läpäiseväksi ja tuhoaa mitokondriot. Amylosiini muodostaa solukalvoon ja mitokondrioihin kalium- ja natriumkanavia. Valinomysiini käynnistää ohjelmoituneen solukuoleman. Peptaibolit tekevät solukalvoon ylimääräisiä kaliumkanavia, ja akreboli estää soluhengityksen.

Tähän mennessä löytyneet toksiinit ovat kuitenkin vasta jäävuoren huippu.

Streptomykeetit tuottavat yli 2 000 tunnettua toksiinia, joista osaa käytetään antibiootteina. Myös homeet ja itiöivät bakteerit, kuten basillukset, tuottavat satoja erilaisia toksiineja. Onneksi kaikki eivät ole ihmiselle haitallisia.


Nenän tilalle ilman analysointi

Katto on korjattu, kosteus kuivattu ja väliseinän rakenteet uusittu. Evakossa ollut perhe muuttaa takaisin.

Epävarmuus jää. Ei ole keinoa osoittaa, että ongelma on pyyhkäisty pois. Onhan voinut jäädä huomaamatta jonkin toisen seinän väliin päässyt kosteus.

- Monitorina käytetään ihmisiä. Julkisissa rakennuksissa, esimerkiksi kouluissa, koe-eläiminä ovat lapset ja opettajat, puuskahtaa Salkinoja-Salonen.

Salkinoja-Salonen uskoo, että tulevaisuudessa kosteusvauriotalon haitalliset yhdisteet löydetään ilmanäytteistä solutoksikologisin menetelmin eli mittaamalla soluviljelmien reaktioita. Tutkimusryhmä kykeni äskettäin osoittamaan toksiineja näytteistä, jotka oli koottu suomalaisyritys Inspector Secin kehittämällä ilmankeräyslaitteella. Vielä tarvitaan kuitenkin tutkimustietoa menetelmän käyttökelpoisuudesta.


Pian nähdään, toimiiko

- Kuvittelisin, että tämä ilmaan liittyvä analytiikka selviää parissa vuodessa joko oikeaksi tai vääräksi, arvioi Harri Alenius. - Onnistumismahdollisuudet ovat nähdäkseni suuret.

On tärkeää löytää keino osoittaa, milloin sisäilmassa on liikaa haitallisia yhdisteitä. Vain pieni osa Suomen sadoistatuhansista kosteusvaurioista uhkaa terveyttä, jos ne korjataan ajoissa.

- Kosteusvaurioihin liittyy myös paljon epävarmuudesta nousevaa psykologista reagointia, Alenius muistuttaa. - Luulen, etteivät läheskään kaikki oireile todellisuudessa kosteusvaurioiden vuoksi.

Kun hätääntyneelle voidaan näyttää luotettavasti, että rakennuksessa joko on tai ei ole oireita aiheuttavia mikrobiyhdisteitä, se helpottaa.


Jättiharppauksia odotettavissa?

Pelkkä toksiinien löytäminen ilmasta ei riitä. On myös osoitettava, että ne aiheuttavat ihmisessä tietyn mitattavan, oireisiin liittyvän fysiologisen reaktion.

- Etsimme parhaillaan nenä- ja yskösnäytteistä merkkiaineita, jotka osoittaisivat kosteusvaurioaltistuksen. Muutamassa vuodessa selviää, löytyykö sellaisia, kertoo Alenius.

Alenius on nyt paljon toiveikkaampi kuin vielä pari vuotta sitten. Silloin tuntui, että alan tutkimus junnaa paikallaan.
Nyt näyttää siltä, että kosteusvaurio-ongelmaan voidaan löytää ratkaisu jopa lähivuosina.

- Olemme edistyneet viime vuosina suuren harppauksen. Meillä on hypoteesi, joka pitää testata. Pitää lyödä viisaat päät yhteen. Emme saa hyväksyä nykyistä tilannetta.

Aino Nevalainen on skeptisempi. Hän ei usko, että tullaan löytämään mitään yksittäistä syy-seuraussuhdetta.

- Tämä on niin monimuotoinen asia, ettei pikavoittoja ole odotettavissa. Toksiineja on satoja erilaisia ja terveyshaittoja iso lista, yksittäisiä tapauksia. Tulee olemaan iso urakka osoittaa, että ne johtaisivat juuri tiettyyn tautiin ihmisessä.

Yhdestä asiasta tutkijat ovat kuitenkin samaa mieltä: keskeisimmät ratkaisun avaimet ovat kirves ja saha.

Talo on sairas. Ellei sitä korjata, myös ihminen sairastuu.


Mari Heikkilä on maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti, mikrobiologi ja Mediuutiset-lehden toimittaja.
Aiheesta aiemmin: Hometalossa riehuvat mikrobijengit, Tiede 7/2003, s. 20-25, tai tiede.fi/arkisto


Mitä toksiinit tekevät

Moni mikrobi tuottaa myrkkyjä eli toksiineja. Ne eivät yleensä haihdu mutta leijuvat ilmassa hiukkasten mukana. Niiden vaikutuksista kosteusvauriotalon sisäilmassa tiedetään vasta vähän, mutta ikäviä saattavat olla esimerkiksi taulukossa mainitut.































Toksiini Tuottaja Mahdollisia vaikutuksia
Bakteerien toksiineja Kereulidi  Bacillus cereus   Haittaa elimistön puolustussoluja
- \" - Valinomysiini  Streptomyces griseus ja Streptomyces anulatus  Haittaa puolustussoluja ja keuhkojen väre-
karvojen liikettä.
 - \" - Amylosiini  Bacillus amyloliquefaciens  .Saattaa haitata hermo-impulssien kulkua ja sydämen toimintaa
Mykotoksiineja Peptaibolit, kuten akreboli  Hypocreales-lahkon sienet  Voivat vahingoittaa keuhkosoluja
- \" - Stachybotrys-sienen myrkyt  Stachybotrys chartarum  .Saattavat haitata keuhkojen värekarvoja

Lähde: Kemia 6/2008


Homeriski on keskikastia


Sisäilmassa on monia muitakin riskitekijöitä kuin kosteusvaurio. Niiden aiheuttaman terveyshaitan vakavuuden voi luokitella pahimmasta vähäisimpään seuraavasti:

Voivat johtaa eliniän lyhenemiseen

- tupakointi

- radon

- häkä

- asbesti

Voivat johtaa pysyvään sairauteen

- allergian aiheuttajat

- hiukkaset, sienet, bakteerit, virukset

- polyaromaattiset hiilivedyt

Voivat johtaa tilapäiseen sairauteen

- kosteusvauriorakennuksissa altistuminen

Aiheuttavat oireita

- haihtuvat orgaaniset yhdisteet, mm. formaldehydi

- puutteellinen ilmanvaihto

Vähentävät toimintakykyä

- liian matala tai korkea lämpötila

Vaikuttavat vain viihtyvyyteen

n esimerkiksi jotkin hajut


Lähde: www.sisailmayhdistys.fi


Suomi on homealan suurvalta


Suomessa kosteusvauriot ovat jatkuvasti tapetilla. Niin julkisten rakennusten kuin kotien homeloukuista kohistaan. Onko niitä siis Suomessa erityisen paljon?

- Juuri äskettäin juttelin ruotsalaiskollegani kanssa. Sikäläinen toimittaja oli kysynyt häneltä samaa Ruotsista, naurahtaa tutkimusprofessori Aino Nevalainen.

Kosteusvaurioita on yhtä lailla kaikissa Euroopan maissa. Joissain maissa, kuten Hollannissa, niitä on arviolta jopa enemmän kuin Suomessa. Tosin täällä ollaan erityisen paljon sisätiloissa ja rakennukset ovat tiiviitä.

Tutkimusmielessä Suomi on kosteusvaurioiden suurvalta. Täällä on vahva ja pitkä tutkimusperinne. Suomalaiset ovat näkyvästi mukana esimerkiksi Maailman terveysjärjestön WHO:n ja EU:n työryhmissä.

Professori Maija-Riitta Hirvosen mukaan pienen maan etu on mutkaton yhteistyö eri alojen asiantuntijoiden välillä.

- Tämä on monitieteistä tutkimusta. Tarvitaan rakennusalan, mikrobiologian, toksikologian, epidemiologian ja lääketieteen asiantuntemusta.



 

Ruotsissa työntekijät avaavat jo oven kädessä olevalla sirulla.

Tukholmassa sijaitseva teknologia-alan yritysten toimisto Epicenter alkoi kaksi vuotta sitten asentaa työntekijöidensä käsiin siruja. Niillä työntekijät voivat esimerkiksi avata työpaikalla ovia, kirjautua tietokoneille tai maksaa lounaan, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Istute toimii kuin mikä tahansa siru uimahallien rannekkeissa tai työpaikkojen kulkuluvissa. Sitä ei vain tarvitse muistaa pitää mukana.

Tänä kesänä Yhdysvalloissa seurattiin esimerkkiä. Wisconsinilainen yritys asennutti sirun kymmenille työntekijöilleen.

Terveydenhoidossa erilaisia implantteja on käytetty jo pitkään. Uutta ruotsalais- ja amerikkalaisyrityksessä on käyttää istutteita muuhun kuin terveystarkoituksiin.

Kysely

Ottaisitko tunnistesirun ihosi alle?

Kun kelloa ei ollut, auringon asema kertoi, milloin syödään

Ilmansuunnilla on ollut suuri merkitys entisajan ihmisten elämässä. Niiden mukaan on valittu asuinpaikat ja katsottu kulkureitit. Kun ei vielä tunnettu karttoja eikä kompasseja, määriteltiin suunnat taivaankappaleiden ja muiden luonnonilmiöiden mukaan.

Öisen tähtitaivaan kiintopiste oli Pohjantähti eli Pohjannaula. Se näytti olevan tukevasti kiinni taivaan pohjassa. Taivas kuviteltiin kupumaiseksi kanneksi, joka pyöri hitaasti Pohjantähden ympäri. Tähden suunta oli pohjoinen tai länsimurteissa pohjainen. Pohja on ikivanha indoeurooppalainen laina. Se on alkuaan tarkoittanut peräosaa tai takaosaa.

Auringolla on ollut tärkeä rooli ilmansuuntia nimettäessä.

Itä kuuluu yhteen itää-verbin kanssa ja viittaa suuntaan, josta aurinko nousee eli ikään kuin itää aamulla.

Koillisen kantasana koi on perintösana, joka tarkoittaa sarastusta.

Länsi on ilmeisesti alavaa maata merkitsevän murteellisen lansi-sanan muunnelma, joka ilmansuunnan nimenä viittaa matalalle painuneeseen aurinkoon.

Luode-sanan alkuperä on epäselvä, mutta se voi olla ikivanhan heittämistä merkitsevän luoda-verbin johdos ja tarkoittaa suuntaa, jonne aurinko lopulta katoaa.

Louna tai lounas on alkuaan merkinnyt päivää ja päivänvaloa ja sitten myös ateriaa, joka on nautittu puolipäivän maissa. Kun ei ollut kelloja, piti eri tahoille hajaantuneen työväen katsoa auringosta, milloin oli yhteisen aterian aika. Tärkeä suunta sai nimekseen lounas tai lounainen.

Etelä on vanhaan perintösanastoon kuuluvan esi-sanan johdos ja tarkoittaa sananmukaisesti edessä olevaa paikkaa. Asumusten oviaukot avattiin mielellään lämpimimpään ilmansuuntaan, jossa aurinko oli korkeimmillaan. Etelä oli siis suunta, joka oli pirtistä ulos astuttaessa oven edessä.

Kaakko on siinä mielessä poikkeus, ettei se liity taivaankappaleisiin vaan vesilintujen ikiaikaisiin muuttoreitteihin. Se oli upeasti kailottavien kaakkolintujen eli kuikkien ja kaakkurien tulosuunta keväällä.

Nykyään ilmansuuntien ja niiden nimien järjestelmä näyttää selvältä, mutta se ei ole syntynyt itsestään. Murteissa nimityksiä on paljon enemmän, ja samojenkin nimitysten merkitykset vaihtelevat.

Tähän moninaisuuteen kyllästyi Elias Lönnrot, joka kehitti suomea sivistyskieleksi 1800-luvulla. Hän valikoi sopivat termit ja esitteli ne Mehiläinen-lehdessään. Niitä me käytämme edelleen.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2017