Kosteusvaurion tyyppikasvustoa ovat Aspergillus-homeet. Suvun monet lajit tuottavat hengitysilmaan erilaisia myrkkyjä. Kuva: Shutterstock
Kosteusvaurion tyyppikasvustoa ovat Aspergillus-homeet. Suvun monet lajit tuottavat hengitysilmaan erilaisia myrkkyjä. Kuva: Shutterstock

Hometalo voi sairastuttaa, mutta syyt tunnetaan vasta osittain. Toinen haaste on ongelmatalon tunnistaminen. Pelkkä kosteuden määrä tai tietyn mikrobin löytyminen ei riitä.

Vielä vuosikymmen sitten ajateltiin, että hometaloissa oireilevat vain ennestään allergiset tai muuten herkät ihmiset. Tutkimusten mukaan kuitenkin myös täysin terveiden limakalvot turpoavat, silmät ärtyvät, nenä vuotaa, kroppaa särkee ja väsymys painaa. Esimerkiksi kosteusvauriokouluissa suurin osa lapsista oireilee.

Kaikki eivät ole nielleet väitteitä terveyshaitoista napisematta. Erityisesti lääkärikunnassa on yhä paljon epäilijöitä, jotka pitävät tieteellistä näyttöä kevyehkönä. Taistelu tuulimyllyjä vastaan on kulunut vertaus mutta sopii hyvin hometalotutkijoihin.

– Tämä on hurmosliike, ironisoi lääketieteen tohtori ja erikoistutkija Tuula Husman Kansanterveyslaitoksesta. Turhautumisen ymmärtää, koska homeallergiatestit näyttävät usein nollaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Oireissa ei ole yleensä kyse allergiasta vaan jostakin toistaiseksi aika huonosti tunnetusta ilmiöstä, vahvistaa dosentti Aino Nevalainen Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osastosta Kuopiosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Epäileviä tuomaita varten Husman ja Nevalainen lyövät pöytään todistusaineiston. Yli 30 väestötutkimuksen viesti on painava. Siellä, missä muhii kosteus ja home, valtaosa saa jonkinlaisia oireita. Yhteys pätee ympäri maailman, niin Yhdysvalloissa, Suomessa kuin Taiwanissakin.

Tulehduskierre jää päälle

Kenties vakuuttavimmat näytöt on saatu suomalaisilta lapsilta. Homekoulua käyvillä on kolme kertaa enemmän hengitystiepulmia ja kaksi kertaa enemmän lääkärikäyntejä ja antibioottikuureja kuin terveessä rakennuksessa ahertavilla verrokeilla. Jos koulu korjataan perusteellisesti, ilman mikrobipitoisuudet putoavat ja lähes kaikkien oireet häviävät. Mikäli remontti jää puolitiehen, mikrobit ja vaivat vähenevät vain hieman.

Kuopiolaistutkijat seurasivat muutama vuosi sitten erään homekoulun opettajien, siivoojien ja keittiöhenkilökunnan oireilua ja mittasivat heidän elimistössään syntyviä tulehduksen välittäjäaineita. Näytteitä napattiin kolmesti: kesäloman jälkeen, ennen joulua ja kevätlukukauden päätteeksi.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin niin sanottua nenähuuhtelua. Nesteeseen siirtyvät tulehdusvälittäjäaineet ovat luotettava merkki ylähengitysteiden vaivoista.

– Tulehdusvasteet tipahtivat kesälomalla terveiden verrokkien tasolle mutta kohosivat taas syyslukukauden käynnistyttyä, Tuula Husman kertoo. Homekoulun työntekijät raportoivat myös enemmän oireita koulutyön aikana.

– Vaivat katoavat, kun ympäristö vaihtuu lukukauden päättyessä, Husman selittää.

Mikä tahansa mikrobipommitus ei kuitenkaan tuota muutoksia. Esimerkiksi sahatyöntekijät altistuvat suurille home- ja bakteeri-itiöpitoisuuksille, mutta heillä ei havaita samanlaista eroa työ- ja loma-ajan tulehdusvasteissa.

Haitat monen asian summa

1980-luvulla käynnistyneestä uurastuksesta huolimatta rakennusten ja ihmisten kärsimiä homehaittoja koskeva tieto on vielä hajanaista. Olennaisin kysymys odottaa vielä vastaustaan: millainen kosteusvaurion pitää olla aiheuttaakseen ihmiselle terveyshaittoja? Ihminen on iät ja ajat asunut kosteissa oloissa, ja ilmassa on aina myös jonkin verran homeita ja niiden itiöitä. Miksi niistä olisi yhtäkkiä tullut riesa?

Hometalotutkijoiden mukaan näyttää vahvasti siltä, että eri kosteusvaurioiden terveysvaikutukset ovat erilaisia. Tätä ei selitä esimerkiksi tietyn mikrobipitoisuuden ylittyminen, vaan haitat ovat monen epäpuhtauden summa.

– Rakenteiden kastuminen todennäköisesti synnyttää sopivissa oloissa mikrobilajiston, joka on ihmiselle haitallinen, Aino Nevalainen sanoo.

– Ilmiön aiheuttajista ja mekanismeista ei kuitenkaan ole vielä varmaa tietoa, ainoastaan epäilyksiä. Siinä on nykyisen hometalotutkimuksen suurin haaste.

Osa oireiluista saattaa johtua siitä, että väestö reagoi ympäristön epäpuhtauksiin herkemmin kuin pari vuosikymmentä sitten.

– Silti voidaan puhua aidosti kansanterveysongelmasta, Aino Nevalainen painottaa.

Vaurion alku pienestä kiinni

Mennään kosteusvaurion alkulähteille. Se voi alkaa pienestä, jo arkkitehdin piirustuspöydältä. Kylpyhuoneen seinärakenteisiin valikoidaan kartonkipäällysteinen kipsilevy, jonka päälle levitetään kosteussulku, ennen kuin laattamies käy hommiin. Työn tuiskeessa vesieristykseen jää pieni aukko, josta kosteus pääsee vähitellen tihkumaan ja kastelemaan seinän.

Lämpötila ja vesimäärä ratkaisevat, kehittyykö seinään kasvusto päivien vai vuosien kuluessa. Alkusysäykseksi vaaditaan noin 80 prosentin suhteellinen kosteus.

Siitepölytiedotteista tuttuja Cladosporium- ja Alternaria-homesienten itiöitä kulkeutuu ilmanvaihdon mukana. Huonepölyn seassa seikkailee myös elintarvikkeista irronneita Penicillium-homeita sekä ihmisperäisiä bakteereja ja viruksia.

Vasta kun vaurio ehtii pitkälle, paikalle ilmestyvät terveysvaikutusten kannalta ikävimmät mikrobit, jotka alkavat hajottaa turmeltunutta kipsilevyä takaisin luonnon kiertoon.

Öttiäisten ekoyhteisöksi

Vettyvään kartonkiin pesiytyy huoneen tavallisten mikrobien seuraksi Aspergillus versicolor -homesieni. Ajan myötä sen syrjäyttää kosteammassa viihtyvä sukulainen Aspergillus fumigatus tai homeista julmin, Stachybotrus atra.

Monet mikrobit tyytyvät vähään, kunhan happea ja ravinteita riittää. Edes väliaikainen kuivuminen ei tuhoa kasvustoa kokonaan, ja kuivunutkin homeinen seinä voi aiheuttaa oireita.

Jos seinä kuivuu, lajisto kuitenkin muuttuu vähemmällä vedellä pärjääväksi ja olemassaolon taisteluun liittyvät bakteerit. Itiölliset bakteerit, kuten basillukset, mykobakteerit ja streptomykeetit, kilpailevat tasapäisesti homeiden kanssa.

– Bakteerit muodostavat itse asiassa enemmistön hometalon mikrobeista, Nevalainen korostaa.

Hännänhuippuna vilistävät amebat, punkit, muurahaiset ja torakat.

– Me hometalotutkijat puhummekin leikkimielisesti öttiäisten ekoyhteisöstä, Nevalainen naurahtaa.

Aina ravinteita ja elintilaa ei riitä kaikille. Se merkitsee melkoista stressiä mikrobeille.

– Ne käyvät keskenään eloonjäämiskamppailua ja muokkaavat aineenvaihduntaansa oloihin sopivaksi, tiivistää sisäilmahygienian professori Anna-Liisa Pasanen Kuopion yliopistosta. Ihminen oireineen on tässä kahakassa viaton sijaiskärsijä.

Mikä mikrobeissa sairastuttaa?

Etsintäkuulutettuja kosteusvauriomikrobeja on listattu jo parisenkymmentä. Kukaan ei tiedä tarkasti, mikä niissä sairastuttaa, mutta erilaisia arveluja on esitetty.

Alun perin allergiaan viittaava oireilu sai epäilemään sieni-itiöitä. Kosteuden runtelemissa rakennuksissa sisäilman itiöpitoisuudet eivät kuitenkaan ole kovin suuria, eivätkä oireet käy yksiin niiden kanssa.

Entä mikrobeista irtoavat aineet? Osa kiinnostuksesta on kohdistunut bakteereiden lipopolysakkarideihin ja beetaglukaaneihin, jotka ovat pieninä määrinä hyödyksi pitämällä ihmisen puolustusjärjestelmän vireänä mutta suurina annoksina muuttuvat haitallisiksi. Kumpienkaan pitoisuudet sisäilmassa eivät yllä niin suuriksi, että ne yksistään aiheuttaisivat hometalojen asukkien oireet.

Kolmansia epäiltyjä ovat mikrobien kaasumaiset aineenvaihduntatuotteet, niin sanotut MVOC-yhdisteet, joita mikrobeista haihtuu huoneilmaan. Ihminen aistii ne homeen hajuna. Yhdisteet ärsyttävät limakalvoja ja raivaavat tietä tulehduksille. Anna-Liisa Pasasen mukaan tässäkin on kuitenkin vedetty vesiperä:

 – Hometaloissa pitoisuudet ovat satoja kertoja pienempiä kuin ne, joilla saadaan aikaan silmien ja ylähengitysteiden ärsytystä.

Entistä useampi tutkija osoittelee sormella homeiden ja bakteerien tuottamia myrkkyjä eli toksiineja, jotka leviävät hengitysilmaan näiden mikrobien itiöissä.

 Monet bakteerimyrkyt ovat potentiaalisia oireiden aiheuttajia, sanoo tutkija Maria Andersson Helsingin yliopiston soveltavan kemian ja mikrobiologian laitoksesta.

Mikrobit kilpailevat myrkyin

Toksiineilla kampitetaan kaveria ja pilkotaan materiaalista parempaa purtavaa. Kilpailevia lajeja ja sukuja on nimittäin paljon, ja esimerkiksi kipsilevy on mikrobeille melko köyhää ravintoa.

Väitöstutkimuksessaan Andersson paikallisti hometalojen mikrobiyhdyskunnista useita pirullisia bakteerilajeja. Niistä yksi, Streptomyces griseus, erittää itiöistään voimakasta valinomysiini-myrkkyä, joka säilyy huonepölyssä jopa vuosikausia. Edes pakastaminen tai keittäminen ei tuhoa sitä.

 Valinomysiiniä ei ollut aiemmin löydetty sisäilmasta, hän muistuttaa.

Homeiden mykotoksiineihin puolestaan törmätään kosteusvauriotaloissa harvoin ja aika pieninä pitoisuuksina. Tosin nekin voivat ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. On myös viitteitä siitä, että homeet ja bakteerit voimistavat toistensa vaikutusta. Silloin jo pienetkin pitoisuudet voivat lietsoa oireita.

Eläimissä tulehdusta ja solutuhoa

Miten terveyshaitat saavat elimistössä alkunsa? Tutkijat ovat testanneet hometaloille tyypillisten homeiden ja bakteerien vaikutuksia soluviljelmissä ja eläinkokeissa. Testattavien joukkoon on kelpuutettu myös tavalliselle sisäilmalle luontaisia lajeja, kuten Penicillium-homeita, jotka nekin runsastuvat, kun kosteus pääsee valloilleen.

Hometalomikrobit ovat osoittautuneet maineensa veroisiksi.

 Monet niistä käynnistävät tulehdusreaktiota ja tappavat elimistön puolustusjärjestelmän soluja, selvittää dosentti Maija-Riitta Hirvonen Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osastosta.

Kun streptomykeettien tai mykobakteerien itiöitä annostellaan viljeltyihin hiiren keuhkosoluihin tai puolustussoluihin, tulehdusvälittäjäaineiden tuotanto ja solukuolema lisääntyvät. Sama havaitaan viljellyissä ihmisen soluissa ja myös kokonaisissa koe-eläimissä.

Tulehdusvasteet syntyvät jo hyvin pienillä annoksilla ja voivat olla tärkeitä terveyshaittojen synnyssä, Hirvonen arvioi. 

Mikrobien haitat yltävät myös pernasoluihin, mikä saattaa heikentää immuunipuolustusta ja altistaa infektioille.

Bakteereista poiketen myrkylliset homeet aiheuttavat lähinnä välitöntä solukuolemaa ja käynnistävät vain heikosti tulehdusta soluissa ja koe-eläimissä. Kaikkien vähäisimmät tulehdusvasteet saadaan aikaan tavallisilla Penicillium-homeilla.

Rakennusmateriaali ratkaisee

– Hämmästyttävin havainto on ollut se, että mikrobin äkäisyys riippuu kasvuoloista ja rakennusmateriaalista, Aino Nevalainen sanoo.

Esimerkiksi streptomykeetin myrkyllisyys soluille vaihtelee kasvatuspinnan mukaan. Kipsilevyllä kasvettuaan se nitistää eteen sattuvia elimistön puolustusjärjestelmän soluja. Puun, betonin ja lasin pinnalla mikrobi on selvästi lauhkeampi.

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, myös kipsilevyissä on eroja. Tuote ja sen kipsiraaka-aine vaikuttivat siihen, paljonko Kansanterveyslaitoksessa tutkitut hometalomikrobit lietsoivat elimistön tulehdusvälittäjäaineiden tuottoa. Kaikki levyt eivät aiheuta ongelmia.

Kierrätyslevyjen pinnalla Aspergillus versicolor -homesieni on häijyimmillään.

 Kierrätysmateriaali on pidemmälle hajonnutta ja voi siksi suosia homemikrobin kasvua, Aino Nevalainen selittää.

Hän ei kuitenkaan halua osoittaa sormella mitään yksittäistä materiaalia.

– Muilla saattaa olla kastuessaan toisenlaisia haittoja. Lisäksi teollisuus on ottanut havainnoista onkeensa ja kehittää tutkimustiedon pohjalta levyjä, joiden pinnalla mikrobit viihtyvät huonosti.

Hermosto-oireetkin myrkyistä?

Mikrobien tuottamat tulehdusmuutokset saattavat selittää hengitystievaivat, mutta mistä syntyvät sekalaiset keskushermosto-oireet? Hometalon asukit valittavat usein voimakasta väsymystä ja jatkuvaa päänsärkyä. Muutamilla on keskittymisvaikeuksia ja muistihäiriöitä, jotka vaikeuttavat normaalia oppimista.

Dosentti Aino Nevalainen epäilee syiksi home- ja bakteerimyrkkyjä.

– Ne voivat aiheuttaa välitöntä tuhoa muillekin kuin puolustusjärjestelmän soluille.

Kuvaus sopii esimerkiksi streptomykeetteihin, joiden tuottama valinomysiini tuhoaa elimistön puolustussolujen lisäksi hermo- ja sukusoluja.

– Se on erittäin tehokas mitokondriomyrkky, tutkija Maria Andersson korostaa.

Mitokondriot on voimalaitoksia, jotka tuottavat solulle energiaa. Valinomysiinille altistuneessa solussa ne turpoavat ja räjähtävät.

Myrkkymittareina käytetään muuan muassa sian siittiöitä, koska ne eivät pysty liikkumaan ilman voimalaitoksiaan. Lisäksi mitokondriot ovat niissä helposti näkyvässä paikassa: siittiön niskassa. Valinomysiini lamaannuttaa siittiöt hetkessä.

Niiden energia loppuu ja häntä lakkaa heilumasta, Andersson kuvailee.

Ilmanäyte ei aina paljasta

Bakteerimyrkyt saattavat olla avain myös toiseen kummastuksen aiheeseen: ihmisillä havaitaan usein oireita, vaikka mikrobikasvustosta ei näy jälkeäkään. Se saattaa olla visusti seinän sisässä, eristekerrosten takana.

Osa mysteeristä voi selittyä viallisten rakenteiden vuodoilla. Toinen mahdollisuus on se, etteivät kosteussulut ja laattasaumat muutenkaan pitele kylpyhuoneen seinässä rehottavia bakteereita. Maria Anderssonin mukaan monet bakteerimyrkyt ovat rasvaliukoisia.

– Ne läpäisevät esimerkiksi muoveja, varastoituvat rakenteisiin ja häviävät valitettavan hitaasti. Toksiinit tunkeutuvat ilmeisesti myös ihon, silmän sarveiskalvon ja hengitysteiden limakalvon pinnan läpi.

Aino Nevalaisen mukaan nykykeinot eivät kaikissa tapauksissa paljasta homehaittaa.

– Homeet ja bakteerit eivät välttämättä haise, eivätkä kaikki tunnista hajua, hän korostaa.

Vaurion kuivattaminenkaan ei auta. Monet mikrobit päästävät runsaasti itiöitä ilmaan vasta, kun materiaali kuivuu.

– Alhainen mikrobipitoisuuskaan ei sulje pois ongelmaa, Nevalainen sanoo. Sisäilmanäyte ei aina viesti kohonneista itiöpitoisuuksista, vaikka talossa olisi selvä homevaurio.

– Itiöpitoisuudet vaihtelevat päivittäin ja huoneittain. Oireista saatetaan päästää eroon vasta, kun pilaantunut materiaali poistetaan kokonaan. Valitettavan usein se jätetään paikalleen, ja niinpä ongelmat jatkuvat.

Jukka Ruukki on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2003

Hometalossa ötököiden kirjo

Homeita esimerkiksi
Cladosporium
Alternaria
Penicillium
Aspergillus versicolor ja Aspergillus fumigatus
Stachybotrus atra.

Bakteereita esimerkiksi

basillukset
mykobakteerit
streptomykeetit, kuten Streptomyces griseus.

Muita esimerkiksi

amebat
punkit
muurahaiset
torakat.

 

Lähes puoli miljoonaa altistunut

Kansanterveyslaitos arvioi, että kosteus-vauriorakennuksissa lähes puoli miljoo-naa suomalaista on altistunut homeille ja muille mikrobeille. Lapsitutkimusten mukaan noin 60 prosenttia altistuneista reagoi.

Yleisimpiä oireita ovat nuha ja yskä, hengenahdistus, kuumeilu ja silmien ärsytys. Joillakin on iho-oireita, päänsärkyä, nivelkipuja ja keskittymiskyvyn puutetta. Viime vuosina on raportoitu myös paikallisia sairausryppäitä, lähinnä nivelreumaa. Varsin harvoilla todetaan tavallista allergiaa.

Väestötutkimusten mukaan kosteus-vauriotalossa asuminen tai työskentely lisää astmaan sairastumisen riskin 1,52,5-kertaiseksi. Hometalotutkijat olettavat, että pitkäaikaiseen altistukseen liittyvä hengitystietulehdus johtaa lopulta astman puhkeamiseen, jos ongelmaa ei poisteta ajoissa.

Kosteusvauriot yleisiä

Kansanterveyslaitoksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta pientalosta ja melkein kaksi kolmasosaa kerrostaloasunnoista on rakennusteknisessä tarkastuksessa osoittautunut vaurioituneiksi. Yli puolet taloista on korjauksen tarpeessa, viidenneksessä muhii homeisia rakenteita. Pulmia on kaikenikäisissä rakennuksissa.

Tarkimmat tiedot on julkisista tiloista.

– Suomessa on kuntia, joissa ei ole yhtään tervettä koulurakennusta, paukauttaa Kansanterveyslaitoksen erikoistutkija Tuula Husman

1990-luvun lopulla havaittiin, että pääkaupunkiseudun päiväkodeista 70 prosenttia toimi kosteuden vaurioittamissa rakennuksissa. Näkyvää hometta tai homeen hajua on todettu melkein kolmanneksessa Suomen kouluista. Lisäksi kouluissa on usein riittämätön ilmanvaihto.

Kosteusvaurioiden yleisyydestä ei ole luotettavia vertailututkimuksia muista maista, Husman harmittelee.

Säästettiin väärässä paikassa

Kosteuspulmien taustalla on monta syytä: ankara ilmasto, suunnittelun ja rakentamisen virheet sekä määräaikais-korjausten laiminlyönti. Dosentti Aino Nevalaisen mukaan päiväkodeissa ja kouluissa kärsitään nyt 1990-luvun säästöpäätöksistä:  Välttämättömien korjausten ja huoltohenkilökunnan karsiminen oli virhe.

Yleisin syy ongelmiin ei ole rakennuksen ikä vaan materiaalien tekninen vanheneminen. Esimerkiksi koulujen bitumikatteet ovat päässeet murentumaan, koska niitä ei ole vaihdettu ajoissa. Nevalaisen mukaan korjauskulttuuri. jossa kaikki pannaan kerralla kuntoon 1020 vuoden välein, on kestämätön.

 Se tarkoittaa, että rakennus on jo päässyt kurjaan kuntoon.

 

Sisäilmassa monta vikaa

Homehaitoista puhutaan paljon, mutta moni muukin asia pilaa hengitysilmaa.

Huoli sisäilman laadusta ei ole turhaa vouhotusta. Keskivertokansalainen kököttää yli 90 prosenttia ajastaan neljän seinän sisällä. Parikymmentä vuotta sitten ulkona vietetyn ajan osuus oli paljon suurempi.

Sisäilmassa voi olla moni asia pielessä ilman haitallisia mikrobejakin:

* huono ilmanvaihto
* lämpötilojen vaihtelu
* tupakansavu
* rakennusmateriaaleista irtoavat yhdisteet
* pakokaasu- ja hiukkaspäästöt
* pöly.

Pari vuotta sitten valmistuneen selvityksen mukaan kurja sisäilma on Suomelle suurempi menoerä kuin talojen lämmitys, yli kaksi miljardia euroa. Summa menetetään sairauspäivinä ja työtehon laskuna.

Materiaaleista haihtuu

Kostuminen mullistaa väistämättä sisäilman. Materiaalien hajoaminen vapauttaa runsaasti haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC).

Tärkeimpiä päästölähteitä ovat muovimatot, liimat ja tasoitteet, joita on kaikkialla: kodeissa, kouluissa, päiväkodeissa ja toimistoissa.

Yksittäisten yhdisteiden pitoisuudet ovat pieniä, mutta yhdessä ne muodostavat suurimman osan sisäilman epäpuhtauksista, muistuttaa erikoistutkija, dosentti Anneli Tuomainen Kuopion aluetyöterveyslaitoksesta.

Kuopiolaisselvitykset vahvistavat, että ihmiset reagoivat muovipintojen hajotessa.

 Ärsytysoireita havaitaan, vaikka ei olisi merkkiäkään ylimääräisestä mikrobikasvusta, Tuomainen sanoo. Vaivat myös vähenevät tai katoavat remontin myötä.

Päästöjä ilman kostumistakin

Uusimpia ja tuntemattomimpia pilaajia ovat lukuisat kemialliset yhdisteet, joita teollisuus pukkaa markkinoille tuhansittain joka vuosi. Osa niistä päätyy rakennus- ja sisustusmateriaaleihin sekä kodin elektroniikkaan. Huoneilman hiukkaset ja pinnat sitovat tehokkaasti näitä niin sanottuja puolihaihtuvia orgaanisia epäpuhtauksia (SVOC).

Esimerkiksi lattiapinnoitteista on löydetty kymmeniä yhdisteitä, joita voi irrota ilmaan kaasumaisina epäpuhtauksina, vaikka kosteusolot olisivat aivan normaalit, erikoistutkija Tuomainen korostaa.

Epäilyttävien aineiden listalla on muuan muassa muoveja, niiden pehmittimiä, lakkoja, liimoja, tekstiilinkäsittelyaineita ja mikrobien kasvua estäviä biosideja sekä sähkökojeiden palosuoja-aineita.

Yhteisvaikutukset arveluttavat

Päästöjä lähtee erityisesti silloin, kun rakennus on uusi tai kun sitä remontoidaan, sanoo sisäilmahygienian professori Anna-Liisa Pasanen Kuopion yliopistosta. Epäpuhtauksia nousee ilmaan myös lämmön ja kulumisen seurauksena. Esimerkiksi siivotessa puhdistusaineet voivat liuottaa lattiapäällysteistä yhdisteitä.

Pasasen mukaan sisäilman pitoisuudet ovat usein pieniä, mutta se ei poista ongelmaa. Eläin- ja ihmiskokeet viittaavat siihen, että yhdisteet kasautuvat ilmassa ärsyttäviksi seoksiksi.

Aineiden yhteisvaikutukset saattavat aiheuttaa oireita.

Merlin
Seuraa 
Viestejä4095

Käyttäjä4499 kirjoitti:
Tiesittekö, että home voi pesiytyä ihmisen nenän limakalvoille?

Tosi on. Sama hoito kuin muissakin sieni-infektioissa, mutta diagnoosiin saattaa mennä paras puoli elämästä.

Uusimpien tutkimusten mukaan uusimmat tutkimukset ovat keskimäärin yhdentekeviä.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä44725

12 vuotta myöhemmin....

Maailman suurin hirsikoulu nousee Pudasjärvelle – ja voi ratkaista homeongelmat

Hengittävä hirsirakenne voisi ratkaista yleiset kosteusongelmat

 Rakennusmiehet kasaavat koulun hirsirunkoa nosturin avustamina. Koulu valmistuu 2016.

Eevaleena Luokkanen ja Päivi Koppelo avustavat lapsia ruokailussa Pudasjärven hirsipäiväkodissa. Syömässä Liisa Moilanen (vas.), Pasi Koivukangas, Essi Puolakanaho, Toivo Turpeinen ja Onni Kantoniemi.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1421556867993?ref=tf_iHSisboksi300-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage&jako=435f7afcceb6a46a3312ed06717732cf

Sisältö jatkuu mainoksen alla