Miehillä kodin vaikutus on käytännössä nolla. Uusimman tutkimuksen mukaan seksuaalinen suuntautuminen määräytyy pitkälle ennen syntymää.




Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2008

Kun homoseksuaalisuudelle etsitään syitä, heteroseksuaalisuus mielletään helposti luonnolliseksi lähtökohdaksi. Tämä saattaa ylläpitää syrjiviä asenteita, huomauttaa Setan puheenjohtaja Juha Jokela, kun kerron juttuaiheestani.

Minkään inhimillisen ei kuitenkaan pitäisi olla tieteelle vierasta - ei edes kysymyksen siitä, mitkä tekijät selittävät seksuaalisen suuntautumisen vaihtelua. Näin muotoiltuna kysymys ei syrji sen enempää homoja, lesboja, heteroita kuin biseksuaalejakaan.

Vielä 1960-luvulla vallitseva teoria oli psykoanalyyttinen: sen mukaan homoseksuaalisuus olisi psykoseksuaalisen kehityksen häiriö, jonka aiheuttavat ylihuolehtiva äiti ja poissa oleva isä. Monelle homolle ja lesbolle uudemmat teoriat homoseksuaalisuuden synnynnäisyydestä ovat olleet vapauttavia: kyse ei olekaan kehityksen kieroumasta, josta pitäisi jotenkin "eheytyä".


Vain osaksi geneettistä...

Tuoreessa ruotsalaisessa kaksostutkimuksessa (ks. Tiede 8/2008, s. 7) geenit selittivät 35 prosenttia miesten seksuaalisen suuntautumisen vaihtelusta. Yhteisen ympäristön vaikutus oli vain prosentti, eli käytännössä nolla, ja yksilöllisen hämmentävän väkevä: 64 prosenttia.

Myös lesbous kytkeytyi vahvasti yksilölliseen ympäristöön - sen selitysarvo oli 66 prosenttia - mutta myös yhteinen ympäristö nousi esiin ja vei nimiinsä 16 prosenttia. Perimä oli vain hieman vahvempi: 18 prosenttia lesboudesta kytkeytyi geeneihin.

Yksilöllinen ympäristö - tai ei-jaettu, kuten käyttäytymisgeneetikot sanovat, on kokoelma satunnaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat vain toiseen kaksosista. Sellainen voi olla esimerkiksi mutaatio, altistus jollekin kemikaalille varhaislapsuudessa tai yksilölliset elämänkokemukset, esimerkiksi ensimmäiset seksikokemukset.

Yhteinen ympäristö taas tarkoittaa sitä, että molemmat kaksoset ovat kokeneet yhteisen perhetaustan ja kasvatuksen suurin piirtein samalla tavalla: jos äiti on taipuvainen ylihuolehtivaisuuteen, hän on todennäköisesti ollut ylihuolehtiva kakkia lapsiaan kohtaan.


...mutta sittenkin synnynnäistä

Joissakin aiemmissa kaksostutkimuksissa geenien selittävä osuus on ollut suurempi. Eikö homous sitten olekaan voittopuolisesti synnynnäistä - siis jotakin, mikä nuoruudessa ennemminkin tiedostetaan kuin mihin kasvetaan?

Ei pidä vetää yhtäläisyysmerkkejä geneettisen, synnynnäisen ja biologisen välille. Niin jaetut kuin yksilöllisetkin ympäristövaikutukset voivat olla yhtä hyvin biologisia kuin kokemuksista opittuja.

Eivätkä kaikki synnynnäiset piirteet ole geneettisiä. Seksuaaliseen suuntautumiseen vaikuttavat myös olot kohdussa. Jos vaikutus kohdistuu samalla tavalla molempiin kaksosiin, se näkyy tutkimuksissa yhteisen ympäristön sarakkeessa. Jos vaikutus on erilainen, se näkyy yksilöllisen  ympäristön osuudessa.

Kohtuvaikutuksen puolesta puhuivat ensi kerran 1990-luvun lopulla tehdyt havainnot, joiden mukaan jokainen isoveli lisää homoseksuaalisuuden todennäköisyyttä noin kolmanneksella. Jukolan Eeron homoseksuaalisuuden todennäköisyys olisi siis ollut yli viisinkertainen suhteessa Etelä-Hämeen keskimääräiseen homoseksuaalisuuden esiintyvyyteen.

Syyksi tutkijat epäilevät poikasikiön äidissä aiheuttamaa immuunivastetta, joka vahvistuu jokaisen poikalapsen odotuksessa. Immuunivaste vaikuttaa sitten myöhempien poikasikiöiden aivojen miehistymiseen.


Aivot todistavat samaa

Myös aivotutkimus puhuu sen puolesta, että seksuaalinen suuntautuneisuus on jo pitkälle määräytynyt ennen syntymää.

Kesäkuussa julkaistiin ruotsalaistutkimus, jossa verrattiin eräiden aivoalueiden symmetriaa ja toiminnallisia yhteyksiä. Näiden alueiden tiedetään kehittyvän lopulliseen muotoonsa ennen syntymää. Ne eivät myöskään ole alttiita muuttumaan myöhemmin sen enempää fyysisten kuin psyykkisten tekijöiden vaikutuksesta.

Magneettikuvissa homojen ja lesbojen aivot muistuttivat enemmän vastakkaisen kuin oman sukupuolen heteroseksuaalisten aivoja. "Tämä on tähän mennessä vankin näyttö homoseksuaalisten ja heteroseksuaalisten koehenkilöiden aivojen eroista", kirjoitti neurotutkija Ivanka Savic Pnas-lehden artikkelissa.

Stereotypioidenkin mukaan homot ovat naismaisia, mutta tutkimuksissa homoseksuaalisuudesta ei ole löytynyt kytköstä transsukupuolisuuteen. Sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen ovat siis toisistaan riippumattomia ulottuvuuksia.


Homofobiakin luonnollista?

Voisi ajatella, että mitä paremmin homoseksuaalisuuden synnynnäisyys ymmärretään, sitä vähemmän näihin seksivähemmistöihin kohdistuisi syrjintää ja ennakkoluuloja. Homofobia katoaisi vähitellen valistuksen myötä.

Ihmisillä on kuitenkin paha tapa yleistää omat inhonsa kaikkia koskeviksi moraalisäännöiksi. Ihmiset ovat yleensä taipuvaisia tuomitsemaan sisarusten väliset seksisuhteet silloinkin, kun nämä muuten toimisivat vastuullisesti, siis harrastaisivat ehkäisyä ja niin edelleen. Tätä inhonsävytteistä, luontaista vastenmielisyyttä seksiin lähisukulaisten kanssa kutsutaan suomalaisen sosiologin Edvard Westermarckin mukaan Westermarck-efektiksi.

Ne, jotka ovat kasvaneet vastakkaista sukupuolta olevien sisarusten kanssa, ovat tutkimusten mukaan hanakampia paheksumaan sisarusseksiä kuin ne, joilla on vain oman sukupuolen sisaruksia tai jotka ovat ainoita lapsia. Löydöstä voi tulkita siten, että vastakkaisen sukupuolen sisarusten kanssa kasvaneiden voimakkaampi insesti-inho ilmenee voimakkaampana moraalisena paheksuntana.

Ehkä heteroseksuaalisuuteen sisältyy luonnostaan inho homoseksuaalisuutta kohtaan. Vaikka inholle ei mahtaisi mitään, sen yhteyden moraaliseen paheksuntaan voi katkaista yksinkertaisesti siten, että tiedostaa vaistomaisen taipumuksemme tehdä inhoreaktioistamme moraaliyleistyksiä.

Siihen ainakin viittaa oheinen tiede.fi:n lukijakysely. Sen mukaan useimmista heteroseksuaaleista ajatuskin homoseksistä tuntuu inhottavalta, ja inho yli nelinkertaistaa suvaitsemattomien asenteiden riskin. Silti enemmistö heteroista pystyy suhtautumaan homoihin suvaitsevaisesti.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.