Miehillä kodin vaikutus on käytännössä nolla. Uusimman tutkimuksen mukaan seksuaalinen suuntautuminen määräytyy pitkälle ennen syntymää.




Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2008

Kun homoseksuaalisuudelle etsitään syitä, heteroseksuaalisuus mielletään helposti luonnolliseksi lähtökohdaksi. Tämä saattaa ylläpitää syrjiviä asenteita, huomauttaa Setan puheenjohtaja Juha Jokela, kun kerron juttuaiheestani.

Minkään inhimillisen ei kuitenkaan pitäisi olla tieteelle vierasta - ei edes kysymyksen siitä, mitkä tekijät selittävät seksuaalisen suuntautumisen vaihtelua. Näin muotoiltuna kysymys ei syrji sen enempää homoja, lesboja, heteroita kuin biseksuaalejakaan.

Vielä 1960-luvulla vallitseva teoria oli psykoanalyyttinen: sen mukaan homoseksuaalisuus olisi psykoseksuaalisen kehityksen häiriö, jonka aiheuttavat ylihuolehtiva äiti ja poissa oleva isä. Monelle homolle ja lesbolle uudemmat teoriat homoseksuaalisuuden synnynnäisyydestä ovat olleet vapauttavia: kyse ei olekaan kehityksen kieroumasta, josta pitäisi jotenkin "eheytyä".


Vain osaksi geneettistä...

Tuoreessa ruotsalaisessa kaksostutkimuksessa (ks. Tiede 8/2008, s. 7) geenit selittivät 35 prosenttia miesten seksuaalisen suuntautumisen vaihtelusta. Yhteisen ympäristön vaikutus oli vain prosentti, eli käytännössä nolla, ja yksilöllisen hämmentävän väkevä: 64 prosenttia.

Myös lesbous kytkeytyi vahvasti yksilölliseen ympäristöön - sen selitysarvo oli 66 prosenttia - mutta myös yhteinen ympäristö nousi esiin ja vei nimiinsä 16 prosenttia. Perimä oli vain hieman vahvempi: 18 prosenttia lesboudesta kytkeytyi geeneihin.

Yksilöllinen ympäristö - tai ei-jaettu, kuten käyttäytymisgeneetikot sanovat, on kokoelma satunnaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat vain toiseen kaksosista. Sellainen voi olla esimerkiksi mutaatio, altistus jollekin kemikaalille varhaislapsuudessa tai yksilölliset elämänkokemukset, esimerkiksi ensimmäiset seksikokemukset.

Yhteinen ympäristö taas tarkoittaa sitä, että molemmat kaksoset ovat kokeneet yhteisen perhetaustan ja kasvatuksen suurin piirtein samalla tavalla: jos äiti on taipuvainen ylihuolehtivaisuuteen, hän on todennäköisesti ollut ylihuolehtiva kakkia lapsiaan kohtaan.


...mutta sittenkin synnynnäistä

Joissakin aiemmissa kaksostutkimuksissa geenien selittävä osuus on ollut suurempi. Eikö homous sitten olekaan voittopuolisesti synnynnäistä - siis jotakin, mikä nuoruudessa ennemminkin tiedostetaan kuin mihin kasvetaan?

Ei pidä vetää yhtäläisyysmerkkejä geneettisen, synnynnäisen ja biologisen välille. Niin jaetut kuin yksilöllisetkin ympäristövaikutukset voivat olla yhtä hyvin biologisia kuin kokemuksista opittuja.

Eivätkä kaikki synnynnäiset piirteet ole geneettisiä. Seksuaaliseen suuntautumiseen vaikuttavat myös olot kohdussa. Jos vaikutus kohdistuu samalla tavalla molempiin kaksosiin, se näkyy tutkimuksissa yhteisen ympäristön sarakkeessa. Jos vaikutus on erilainen, se näkyy yksilöllisen  ympäristön osuudessa.

Kohtuvaikutuksen puolesta puhuivat ensi kerran 1990-luvun lopulla tehdyt havainnot, joiden mukaan jokainen isoveli lisää homoseksuaalisuuden todennäköisyyttä noin kolmanneksella. Jukolan Eeron homoseksuaalisuuden todennäköisyys olisi siis ollut yli viisinkertainen suhteessa Etelä-Hämeen keskimääräiseen homoseksuaalisuuden esiintyvyyteen.

Syyksi tutkijat epäilevät poikasikiön äidissä aiheuttamaa immuunivastetta, joka vahvistuu jokaisen poikalapsen odotuksessa. Immuunivaste vaikuttaa sitten myöhempien poikasikiöiden aivojen miehistymiseen.


Aivot todistavat samaa

Myös aivotutkimus puhuu sen puolesta, että seksuaalinen suuntautuneisuus on jo pitkälle määräytynyt ennen syntymää.

Kesäkuussa julkaistiin ruotsalaistutkimus, jossa verrattiin eräiden aivoalueiden symmetriaa ja toiminnallisia yhteyksiä. Näiden alueiden tiedetään kehittyvän lopulliseen muotoonsa ennen syntymää. Ne eivät myöskään ole alttiita muuttumaan myöhemmin sen enempää fyysisten kuin psyykkisten tekijöiden vaikutuksesta.

Magneettikuvissa homojen ja lesbojen aivot muistuttivat enemmän vastakkaisen kuin oman sukupuolen heteroseksuaalisten aivoja. "Tämä on tähän mennessä vankin näyttö homoseksuaalisten ja heteroseksuaalisten koehenkilöiden aivojen eroista", kirjoitti neurotutkija Ivanka Savic Pnas-lehden artikkelissa.

Stereotypioidenkin mukaan homot ovat naismaisia, mutta tutkimuksissa homoseksuaalisuudesta ei ole löytynyt kytköstä transsukupuolisuuteen. Sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen ovat siis toisistaan riippumattomia ulottuvuuksia.


Homofobiakin luonnollista?

Voisi ajatella, että mitä paremmin homoseksuaalisuuden synnynnäisyys ymmärretään, sitä vähemmän näihin seksivähemmistöihin kohdistuisi syrjintää ja ennakkoluuloja. Homofobia katoaisi vähitellen valistuksen myötä.

Ihmisillä on kuitenkin paha tapa yleistää omat inhonsa kaikkia koskeviksi moraalisäännöiksi. Ihmiset ovat yleensä taipuvaisia tuomitsemaan sisarusten väliset seksisuhteet silloinkin, kun nämä muuten toimisivat vastuullisesti, siis harrastaisivat ehkäisyä ja niin edelleen. Tätä inhonsävytteistä, luontaista vastenmielisyyttä seksiin lähisukulaisten kanssa kutsutaan suomalaisen sosiologin Edvard Westermarckin mukaan Westermarck-efektiksi.

Ne, jotka ovat kasvaneet vastakkaista sukupuolta olevien sisarusten kanssa, ovat tutkimusten mukaan hanakampia paheksumaan sisarusseksiä kuin ne, joilla on vain oman sukupuolen sisaruksia tai jotka ovat ainoita lapsia. Löydöstä voi tulkita siten, että vastakkaisen sukupuolen sisarusten kanssa kasvaneiden voimakkaampi insesti-inho ilmenee voimakkaampana moraalisena paheksuntana.

Ehkä heteroseksuaalisuuteen sisältyy luonnostaan inho homoseksuaalisuutta kohtaan. Vaikka inholle ei mahtaisi mitään, sen yhteyden moraaliseen paheksuntaan voi katkaista yksinkertaisesti siten, että tiedostaa vaistomaisen taipumuksemme tehdä inhoreaktioistamme moraaliyleistyksiä.

Siihen ainakin viittaa oheinen tiede.fi:n lukijakysely. Sen mukaan useimmista heteroseksuaaleista ajatuskin homoseksistä tuntuu inhottavalta, ja inho yli nelinkertaistaa suvaitsemattomien asenteiden riskin. Silti enemmistö heteroista pystyy suhtautumaan homoihin suvaitsevaisesti.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.