Avaruuskaukoputki Hubble on valokuvannut ennätysmäisiä yksityiskohtia, mutta vallankumouksellista uutta tietoa odotetaan yhä.


TEKSTI:Leena Tähtinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Avaruuskaukoputki Hubble on valokuvannut ennätysmäisiä yksityiskohtia,
mutta vallankumouksellista uutta tietoa odotetaan yhä.

Julkaistu Tiede-lehdessä

6/2000

Odotukset olivat suuria. Olihan Hubble-avaruusteleskooppi ensimmäinen iso kaukoputki, jonka näköä ilmakehä ei sotkisi. Sen erotuskyky olisi paljon maanpäällisiä kaukoputkia parempi. Koska ilmakehän hajavalo ei haittaisi havaintoja, Hubble voisi nähdä entistä pienempiä yksityiskohtia ja entistä kaukaisempia kohteita.

Hubble-avaruuskaukoputki irrotettiin Discovery-sukkulan lastiruumasta 25. huhtikuuta 1990. Haaveet ennen näkemättömästä rusentuivat pari päivää myöhemmin, kun huomattiin, että kaukoputken pääpeili oli muodoltaan aavistuksen verran vääristynyt. Peilivirheen takia Hubble ei täyttänyt odotuksia edes likimain: hyvä kun suurimpien maanpäällisten kaukoputkien kanssa pärjäsi.

Emämunauksesta kasvoi lippulaiva

Pettymys muuttui riemuvoitoksi joulukuussa 1993, kun avaruuteen lähettiin seitsemän hengen korjauspartio.

Endeavour-sukkula sieppasi Hubblen lastiruumaansa, ja miehistö alkoi hommiin. Lähes 11 vuorokautta kestäneen lennon aikana se asensi Hubbleen optiikan, joka kompensoi peilin virheet, huolsi mittalaitteita ja korvasi rikkoutuneen aurinkopaneelin uudella.

Korjausoperaatio onnistui, sillä Hubble oli alun perin suunniteltu siten, että sitä huolletaan noin 2-3 vuoden välein. Toimivasta avaruusteleskoopista tuli tekniikan ja tieteen symboli.

Ajoituskin oli täydellinen, sillä uudistunut Hubble pääsi todistamaan komeetta Shoemaker-Levyn hämmästyttävää syöksyä Jupiteriin vuoden 1994 heinäkuussa.

Nyt taivas näkyi tarkemmin kuin oli haaveiltu. Esimerkiksi Shoemaker-Levyn tuhossa Hubble erotti 300 kilometrin yksityiskohtia.

Hubble näki paljon kaukaisempiakin asioita: pölykiekkoja nuorten tähtien ympärillä ja emägalakseja kaukaisissa kvasaareissa. Sillä havainnoitiin myös galaksien keskustassa piilevien jättiläismäisten mustien aukkojen ympäristöjä.

Hubblen upeat kuvat ovat saaneet suuren yleisön innostumaan avaruudesta. Tiedotukseen ja suhdetoimintaan sijoittaminen on kannattanut. Mikään toinen teleskooppi ei ole pitkään aikaan pystynyt samaan. 1948 käyttöön otettu Palomar-kaukoputki oli omana aikanaan mediasuosikki, mutta viestinnän voima oli tuolloin eri luokkaa.






10-vuotinen taival

 25.4. 1990 Hubble irrotetaan Discovery-sukkulan lastiruumasta.

 27.4. 1990 Hubblen pääpeilissä huoma-taan kuvausvirhe, joka huonontaa kauko-putken suorituskykyä huomattavasti.

 Joulukuussa 1993 alkaa Hubblen riemu-kulku: seitsemän astronauttia korjaa sen avaruudessa.

• 1997 astronautit tekevät toisen huollon ja asentavat uusia laitteita.

• Seuraava huolto on suunnitteilla vuo-deksi 2001.

 Hubblen odotetaan toimivan vielä seu-raavat kymmenen vuotta.

• Hubblen seuraaja on vähintään 5-metrinen NGST (Next Generation Space     Telescope), joka aiotaan lennät-tää matkaan 2009.


Syväkuva työllistää yhä

Joulukuussa 1995 Hubblella valotettiin kymmenen päivän ajan tyhjän näköistä aluetta, jonka halkaisija oli kymmenesosa täysikuusta. Tarkoitus oli tunkeutua mahdollisimman syvälle kosmokseen. Eteläiselle taivaalle porattiin samanlainen tunneli kolme vuotta myöhemmin.

Nämä ns. syväkuvat olivat siitä erikoisia, että ne luovutettiin heti kaikkien tutkijoiden käyttöön. Kuvat ovatkin toimineet monen tutkimushankkeen näyteikkunana universumiin.

Kuvista etsitään himmeitä tähtiä, jotka voisivat olla osa ns. pimeää ainetta. Niistä poimitaan esiin myös kaukaisia galakseja, joiden avulla selvitetään kosmoksen ikää ja kokoa sekä galaksien kehitystä. Eteläisestä syväkuvasta väitetään löytyneen galakseja, jotka olisivat olleet olemassa jo silloin, kun universumi oli vain muutaman sadan miljoonan vuoden ikäinen.

Monet tutkijat pitävät syväkuvia Hubblen tärkeimpänä yksittäisenä saavutuksena.

Vallankumousta odotetaan

Hubble-hankkeen isä, astrofyysikko Lyman Spitzer (1914-1997) kirjoitti jo vuonna 1946 avaruuskaukoputkesta tähän tapaan: "Tällaisen radikaalisti uudenlaisen ja entistä tehokkaamman laitteen päätarkoitus ei ole täydentää nykyisiä käsityksiämme vaan löytää uusia ilmiöitä, joita emme ole osanneet edes kuvitella, ehkä jopa muuttaa syvällisesti käsitystämme ajasta ja avaruudesta."

Tätä Hubble ei ole toistaiseksi tehnyt. Se ei ole löytänyt mitään todella odottamatonta.

Tämän Hubble on nähnyt

Aurinkokunta


Seurasi Uranuksen ja Neptunuksen ilmastoa. Heti korjauksen jälkeen Hubblella havaittiin, että Voyager 2:n 1989 kuvaama suuri läikkä Neptunuksen pilvipeitteessä oli hävinnyt. Pian paikalle kehittyi uusi tumma muodostelma.

Eksoplaneetat


Auttoi selvittämään, että nuoria tähtiä ympäröivät pölykiekot ovat yleisiä. Teorian mukaan kiekoista muodostuu planeettoja. Aikaisemmin oli nähty muutama pölykiekko infrapuna-alueella.

Tähdet


Kuvasi syntyviä tähtiä ja näki, että uuden tähden pölykiekkoa kohti sojottavat kaasusuihkut. Suihkut oli ennustettu teoreettisesti.

Erotti ensimmäistä kertaa Linnunrataa ympäröivissä pallomaisissa tähtijoukoissa yksityiskohtia. Tähtien kehitysmallit uusiutuivat.

Supernovat


Erotti valovuotta pienemmät muutokset Magellanin pilvessä vuonna 1987 räjähtäneen supernovan jäännöksissä.

Mustat aukot


  Selvitti myös, että keskustan massa on pakkautunut pienelle alueelle, joten monen galaksin keskellä saattaa olla musta aukko.

Galaksien kehitys


  galakseja, jotka syntyivät jo miljardi vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Havaintojen perusteella on päätelty, että galaksin rakenne kehittyy odotettua hitaammin.

Kvasaarit


On havainnut, että monen kvasaarin kirkasta ydintä ympäröivät isäntägalaksit. Ne oli aikaisemmin nähty vain sumuisina läiskinä. Isäntägalaksit tuovat uutta purtavaa tutkijoille.

Gravitaatiolinssit


On nähnyt kaukaisten kohteiden monistuneita kuvia. Tämä osoittaa, että valo osuu matkalla gravitaatiolinssiin. Linssinä toimii suuri massa, joka muuttaa valon kulkusuuntaa.

Universumi


Yksi niistä syistä, joilla Hubblea aikoinaan perusteltiin, oli universumin mittakaavan selvittäminen kaukaisten muuttuvien tähtien, kefeidien, avulla. Hubblen havainnot viittaavat siihen, että universumin ikä on 12-14 miljardia vuotta. Tuloksista kiistellään yhä.

Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede 2000 -lehden vakituinen avustaja. Tällä palstalla hän taustoittaa tähtitieteen uutistapahtumia.

www.stsci.edu/hst/

Sisältö jatkuu mainoksen alla