Tauti jätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miten ihmistauti tarttui, ja mihin se hävisi?



Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2008


Hullun lehmän tauti saattaa olla aikamme mystisin epidemia, ja se on jättänyt jälkeensä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Pahimmissa kauhukuvitelmissa prionilihaan pelättiin kuolevan 1980- ja 1990-luvun nautaepidemiaa seuranneina vuosina vähintään kymmenen miljoonaa brittiä. Tähän mennessä tautiin on kuitenkin menehtynyt Englannissa kaikkiaan vain 150 ihmistä, eikä luku näytä olevan kasvussa. Mitä hullun lehmän taudille tapahtui?

Virallisen vastauksen mukaan sairaat lehmät saatiin pois elintarvikeketjusta ja muutokset rehun valmistuksessa ovat ehkäisseet uusien prionitautien syntymisen. Sitä ennen brittien on kuitenkin laskettu altistuneen 640 miljardille annokselle hullun lehmän lihaa.

Ensimmäinen hullun lehmän taudin saanut ihminen oli 16-vuotias Vicky Rimmer. Hän oli sairastunut vuonna 1993, ensi oireinaan muistihäiriöt ja polttava kipu oikeassa käsivarressa ja niskassa. Lopulta hän ei kyennyt hallitsemaan liikkeitään.

Britannian hallitus väitti, ettei tapaus liittynyt hullun lehmän lihaan, mutta tabloidilehdistö teki Rimmerin kohtalosta valtavan mediaspektaakkelin. Tämän jälkeen sairastuneita alkoi tulla lisää - niin paljon ja niin nopeasti, ettei hallitus enää voinut kieltää yhteyttä hullun lehmän taudin ja Creutzfeldt-Jakobin taudin muunnoksen välillä.

Suurin osa sairastuneista oli teini-ikäisiä. Arvoituksellisin oli 24-vuotiaan Clare Tomkinsin tapaus. Hän sai ensimmäiset oireet vuonna 1996, pian sen jälkeen, kun terveysministeri oli myöntänyt epidemian voivan siirtyä ihmisiin. Ongelmana oli, että Tomkins oli vegetaristi. Hän oli viimeksi syönyt lihaa vuonna 1985, joten tauti oli ehkä itänyt vuosikymmenen ennen puhkeamistaan.


Osa ihmisistä suojassa

Epidemian salaperäinen tyrehtyminen ihmisissä on saanut lisävalaistusta brittiläisen prionitutkijan John Collingen tutkimuksista.

Vuonna 1990, kun ensimmäiset hullun lehmän taudin ihmistartunnat antoivat vielä odottaa itseään, Britanniassa oli tapahtunut toinen tragedia. 1950-luvulta 1980-luvulle noin 800:aa potilasta oli lääkitty prionin saastuttamalla kasvuhormonilla, ja osalle heistä kehittyi Creutzfeldt-Jakobin tauti.

Kun Collinge tutki näiden potilaiden prionigeeniä, hän havaitsi, että sairastuneilla oli siitä tietty versio. Se tuotti kaksi samanlaista aminohappoa proteiinin kohtaan, jossa useimmilla muilla ihmisillä oli kaksi eri aminohappoa: valiini ja metioniini.

Sekä metioniini-metioniini- että valiini-valiini-muunnos näytti siis altistavan prionitaudeille.

Kun hullun lehmän tautiepidemia puhkesi ja ihmisuhreja alkoi kertyä, Collingelle avautui hyvä tilaisuus testata, pitikö päätelmä paikkansa. Tulokset olivat selvät: yhtä uhria lukuun ottamatta, kaikilla prionitautiin kuolleilla oli metioniini-metioniini-muunnos.

Nykykäsityksen mukaan britit selvisivät epidemiasta säikähdyksellä kahdesta syystä.

- Prionit tarttuvat helposti vain saman lajin sisällä ja hyppäävät huonosti lajista toiseen.

- Useimmilla ihmisillä on prionigeenistä sellainen geneettinen muunnos, joka suojaa heitä prionitaudeilta. Tämä havainto on vahvistettu myös ei-periytynyttä Creutzfeldt-Jakobin tautia sairastavista ja kurusta selvinneistä ihmisistä.


Taustalla ihmissyönti

Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että suurimmalla osalla maapallon väestöstä on prioneilta suojaava prionigeenin muunnos.

Ilmeisesti valiini-valiini on alkuperäinen muoto, mutta se on evoluution aikana korvautunut valiini-metioniinilla, koska tämä on edistänyt selviytymistä. Monet tutkijat uskovat, että valiini-metioniini-muunnos on seurausta kannibalismista.

Teorian mukaan kannibalismi on ollut ihmiskunnan historiassa paljon yleisempää kuin tähän asti on suostuttu myöntämään. Samalla kun ihmiset ovat syöneet toisiaan, myös prionitaudit ovat levinneet. Siksi mikä tahansa prioneilta suojaava geneettinen muunnos oli omiaan yleistymään väestössä - ja suojaa monia meistä prioneilta nykyisinkin.


Monta kysymystä vastaamatta


- Mistä hullun lehmän tauti alkoi?

Virallisen selityksen mukaan se aiheutui skrapia sairastavan lampaan joutumisesta lehmän rehuun, mutta molekyylitutkimukset eivät tue olettamusta.

- Miksi jotkut sairastuvat, mutta toiset eivät?

Tutkimusten mukaan ainakin 4 000 brittiä on saanut infektion mutta ei ainakaan vielä sairastunut.

- Miksi epidemia iski niin kovalla voimalla Britanniaan?

Britannia vei valtavasti naudanlihaa muihin Euroopan maihin, mutta niissä taudista tunnetaan vain yksittäistapauksia.

- Miksi suurin osa sairastuneista on nuoria?

Luulisi, ettei tällainen tauti riipu iästä.

- Miksi hullun lehmän tauti vaivaa edelleen Britanniaa, mutta ei muita maita?

Syyskuuhun 2008 mennessä siihen oli kuollut Britanniassa 161 ihmistä ja muualla maailmassa 41.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.