Suolistossa yleiset maitohappobakteerit Lactobacillukset ovat ”pelastajabakteereita”. Ne erittävät tunkeilijoita torjuvia antimikrobisia aineita ja hyvin happoja kestävinä valloittavat tilaa muille hyville bakteereille. Kuva: Josef Reischig/Wikimedia Commons
Suolistossa yleiset maitohappobakteerit Lactobacillukset ovat ”pelastajabakteereita”. Ne erittävät tunkeilijoita torjuvia antimikrobisia aineita ja hyvin happoja kestävinä valloittavat tilaa muille hyville bakteereille. Kuva: Josef Reischig/Wikimedia Commons

Puhutaan kerrankin muista kuin taudin-aiheuttajista. Suolistosi normaalit bakteerit ansaitsevat hyvän kohtelun, sillä tarvitset niitä pysyäksesi terveenä.

Ilta-Sanomien lukijat saivat hieraista silmiään 10. lokakuuta 1996. Otsikko kirkui: Mikkeliläinen kirurgi teki onnistuneen ulosteensiirron. Uutinen kertoi likaiselta kuulostavasta operaatiosta, jossa 71-vuotias mies sai pitkittyneeseen paksusuolitulehdukseen annoksen puolisonsa ulostetta. Kirurgi Niilo Härkönen oli ruiskuttanut 200 millilitraa sen ja suolaliuoksen seosta tähystimellä suoraan potilaansa suoleen.

Paskainen juttu, mutta sillä oli onnellinen loppu. Vaikea ripuli tyrehtyi saman tien, ja mies kotiutettiin terveen paperit kourassaan seuraavana päivänä.

Ulosteensiirron järki oli tässä: miehen vaivat johtuivat kapinaliikkeestä, jonka lukuisat antibioottikuurit olivat nostattaneet suolistossa. Lääkkeet olivat tappaneet kaikki - myös ystävällismieliset - bakteerit, ja tilalle olivat asettuneet niiden ärhäkät sukulaiset, myrkkyjä tuottavat Clostridium difficilet. Ne vetivät vatsan pysyvästi kuralle.

Suolen tiedettiin rauhoittuvan, jos tuttu ja turvallinen koostumus palautettaisiin. Koska oma suoli oli sekaisin, apu haettiin vaimolta, ja tämän terveet suolistobakteerit syrjäyttivät kiusalliset klostridit ja veivät voiton ripulista. Uloste oli luonteva valinta, koska noin puolet siitä on puhdasta bakteerimassaa.

Ulosteensiirto on itse asiassa erittäin halpa ja helppo hoito, mutta se ei ole juuri saanut jalansijaa Suomessa. Norjassa ajatellaan toisin. Haukelandin sairaalassa toimii jopa ulostepankki, jonka talletuksia jaetaan tarvitseville.

Enemmän kuin omia soluja

Mikkelin tapaus on vain yksi esimerkki mikrobien merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle.

Ihminen on itse asiassa kävelevä bioreaktori. Meissä jokaisessa muhii bakteerikasvusto, joka voi painaa liki kaksi kiloa – viisi kertaa enemmän kuin sydän. Bakteerien aherrus vastaa aktiivisuudeltaan maksan vilkasta aineenvaihduntaa.

Ylivoimaisesti rikkain asujaimisto elää suolistossa, mutta bakteereja on paljon myös limakalvoilla, erityisesti suussa ja sukupuolielimissä, sekä iholla. Bakteerit ovat paljon pienempiä kuin ihmisen solut, ja meissä on bakteereita kymmenen kertaa enemmän kuin omia soluja. Jos niiden asuinpesä suolen limakalvo ratkottaisiin auki ja levitettäisiin maahan, se peittäisi jalkapallokentän kokoisen alueen.

Ihmisen genomi luettiin pari vuotta sitten, mutta suoliston asukit ovat tieteelle hyppy tuntemattomaan. Paksusuolen sisällön ja ulostenäytteiden perusteella on nimetty vasta 500 lajia, mutta niitä lienee peräti 10 000. Tutuimpia ovat taudinaiheuttajat.

Suurin osa suolen lajeista ei siedä happea eikä suostu kasvamaan laboratorioviljelmissä nykykeinoin, joten niitä ei juuri voi tutkia. Miten nämä tuhannet bakteerilajit jakautuvat elimistöön, mitä ne meissä tekevät ja mihin niitä tarvitaan, ovat kysymyksiä, joihin ei toistaiseksi ole selviä vastauksia.

Siemen äidiltä ja isältä

Nykyihmisen symbioosi mikrobien kanssa on ikivanha. Yksilö törmää niihin kuitenkin ensi kerran vasta syntyessään.

Kohtu on steriili, mutta heti kun sikiökalvot puhkeavat ja pieni pää painuu synnytyskanavaan, bakteerit haistavat uuden elintilan. Lapsi saa saman tien suuhunsa ja limakalvoilleen synnytyskanavan ja suoliston bakteereja. Se on luonnon tapa siirtää äidin ympäristö ja vastustuskyky lapseen. Tästä siemenestä kypsyy kullekin yksilöllinen mikrobisto, joka on yhtä tunnistettava kuin geneettinen sormenjälki.

Vaikka bakteeriston ydin tarttuu lapseen äidistä, sen juuret ulottuvat jopa sukupolvien taakse. Äiti on perinyt omansa äidiltään ja tämä taas äidiltään. Suolistoflooraa voisi periaatteessa hyödyntää sukututkimuksessa, sillä lasten mikrobisto muistuttaa vanhempien ja isovanhempien lajistoa.

Isän osuutta ei sovi vähätellä. Kosketuksissa, suudelmissa ja seksissä hän on siirtänyt puolisoonsa koko joukon omia bakteerejaan, jotka jatkavat elämäänsä jälkeläisessä.

Synnytystavalla kenties välilä

Aina kaikki ei suju niin kuin luonto on suunnitellut. Jos lapsi syntyy keisarileikkauksella, oikea siemen jää saamatta ja oman bakteeriston kehitys viivästyy. Synnytyskanavan sijasta lapsi kohtaa ensimmäisenä lääkärin tai kätilön kädet, joissa elää aivan toisenlainen maailma. Keisarileikkauksella syntyneiden bakteerikirjo on kapea ja monipuolistuu hitaasti. Se muistuttaa monella lailla aikuisen suolensisältöä. Varsinkin hyödylliset maitohappobakteerit ovat aliedustettuina. Poikkeustila säilyy jopa vuoden ikään asti.

Synnytystavalla saattaa olla väliä, koska suolistoon ensimmäisinä saapuvat bakteerit jäävät sinne todennäköisesti pysyvästi. Elimistö hyväksyy ne osaksi normaalia kasvustoa eikä kapinoi niitä vastaan.

Vasta viime vuosikymmeninä on alettu oivaltaa, että suoliston limakalvo on puolustusjärjestelmämme elimistä kenties tärkein. Esimerkiksi vastustuskyky vaatii sen moitteetonta toimintaa.

Suolistossa sijaitsee leijonanosa ihmisen imusuonista ja -soluista. Imusuoniston tehtävänä on kerätä valkosoluja ja ylimääräistä nestettä kudoksista sekä tunnistaa nesteestä elimistölle vieraat tekijät, kuten bakteerien tai virusten osat, ja tuottaa niille vasta-aineita. Suolen limakalvolla sijaitsee yli 75 prosenttia kaikista vasta-ainetta tuottavista soluista.

Sen lisäksi, että suoliston immuunijärjestelmä toimii suojapanssarina, se lisää ihmisen niin sanottua oraalista toleranssia eli totuttaa elimistöä sietämään ravinnon ja mikrobien vieraita ainesosia.

Trimmausta tarvitaan

Useat tutkimukset viittaavat siihen, että tämä mutkikas järjestelmä tarvitsee kypsyäkseen ärsykkeitä elämän alkumetreillä. Ensimmäisinä elinpäivinä saatu mikrobikuorma näyttää sille suunnan. Sopivan pommituksen puute voi puolestaan saada aikaan toimintahäiriöitä, jotka altistavat sairauksille. Kriittisintä aikaa ovat kolme ensimmäistä elinkuukautta.

Tarvittava trimmaus saadaan äidin bakteereista, kunhan koostumus on oikea. Tästä on hyviä viitteitä eläinkokeista. Mikrobittomina kasvaneiden hiirten suoliston immuunipuolustus takkuaa, ja ne sairastelevat paljon.

Myös useat ihmistutkimukset osoittavat, että suolistomikrobien laatu ratkaisee. Se näkyy sairauksissa, joissa on tavalla tai toisella kyse immuunijärjestelmän häiriöstä.

Muutaman vuoden takaisessa suomalaistutkimuksessa kävi ilmi, että myöhemmin allergiaan sairastuvien lasten suolistossa viihtyvät kolmen viikon iässä erityisesti haitalliset klostridi- ja stafylokokkibakteerit. Enterokokkeja ja varsinkin hyödyllisiä bifidobakteereja on normaalia vähemmän. Allergisilla vauvoilla bifidobakteeristo on myös aikuismaisempi kuin terveillä vauvoilla. Samansuuntaisia havaintoja on kertynyt Ruotsista ja Japanista.

Allergisten lasten bifidobakteerit käyttäytyvät laboratoriokokeissa oudosti. Soluviljelmässä ne voimistavat tulehdusta lietsovien sytokiinien eritystä. Terveiden vauvojen bifidobakteerit toimivat toisin: ne lisäävät tulehdusta hillitseviä sytokiineja.

Bifidobakteerit ovat mestareita tarttumaan vastasyntyneen lapsen suoleen. Ne pureutuvat limakalvon epiteelisoluihin, muokkaavat immuunivastetta ja rakentavat suolen pinnalle muurin haitallisia bakteereja vastaan. Rintaruokinnassa olevan lapsen suolistoa hallitsevatkin juuri bifidobakteerit ja muut maitohappobakteereiden kaltaiset mikrobit.

Suolistofloora muuttunut

Mikrobikasvuston myllerryksistä voisi löytyä vastaus teollistuneiden länsimaiden allergiabuumiin. Allergiat ja astma ovat lisääntyneet Suomessakin nopeasti toisen maailmansodan jälkeen.

Esimerkistä käy naapuriemme Ruotsin ja Viron vertailu. Hyödylliset maitohappobakteerit ovat harvinaisempia hyvinvoivien ruotsalaislasten suolissa. Virolaislasten bakteeristo on muutenkin paljon monipuolisempi.

Erot näkyvät vielä selvemmin, kun kurkistetaan Bangladeshin kaltaiseen kehitysmaahan, missä allergiat ovat vielä harvinaisempia kuin Virossa. Bangladeshilaislasten suolistofloora on jatkuvassa muutoksessa, ja siellä jylläävät taudinaiheuttajat, kuten kolibakteerit. Ruotsalaissuolissa jököttää tiiviisti sama karu bakteeristo.

Selitystä maiden välisiin eroihin voi etsiä ainakin synnytysoloista, ruokavaliosta ja elintarvikehygieniasta. Ne kaikki muokkaavat mikrobikoostumusta.

Bakteereista allergiasuojaa

Sopivan mikrobialtistuksen hyödyistä on myös suoraa näyttöä. Turun yliopiston tutkimusten mukaan Lactobacillus GG -maitohappobakteerit suojaavat allergian puhkeamiselta. Niillä lapsilla, joiden äiti on nauttinut raskauden ja imetyksen aikana bakteerikapseleita, on kahden ja neljän vuoden iässä puolet vähemmän allergista ihottumaa kuin muilla.

Seuratut lapset ovat nyt 7–8-vuotiaita. Kaikilla on vähintään yksi allerginen lähisukulainen – äiti, isä tai sisarus – joten heidän riskinsä sairastua on tavallista suurempi.

Maitohappobakteerikuurin allergiasuojaan ei ole vedenpitävää selitystä. Kuuri voi vaikuttaa monella lailla. Lactobacillus GG kiinnittyy vahvasti suolen limakalvoon, pönkittää bifidobakteereita ja pilkkoo maidon proteiineja sulavampaan muotoon. Se säätelee myös valkosolujen tuotantoa ja niiden erilaistumista.

Voivatko ehkäistä diabetesta?

Samaa strategiaa kokeillaan parhaillaan nuoruustyypin diabetekseen, jonka yleistyminen on myös suuri mysteeri. Diabeteksessakin suoliston immuunijärjestelmä on tärkeässä asemassa.

Tutkijat arvelevat, että diabeetikon immuunijärjestelmä on jäänyt pahasti keskenkypsyiseksi ja sietää sen tähden huonosti ravintoaineita ja taudinaiheuttajia. Siksi valkosolut iskevät lähes kaikkeen, mikä liikkuu. Lopulta ne tuhoavat insuliinia tuottavat haimasolut. Kun näistä on tehty selvää, puhkeaa diabetes.

Linköpingin yliopiston esitutkimuksessa testataan, auttaisiko, jos lapsille annettaisiin probioottia eli elävää mikrobivalmistetta, joka vaikuttaa myönteisesti ihmisen terveyteen. Pystyvätkö probiootit vauhdittamaan suoliston puolustusjärjestelmän kypsymistä ja ehkäisemään diabetesta?

Valmiste koostuu Lactobacillus GG:stä (GG tulee tämän bakteerikannan löytäjistä, yhdysvaltalaisista Sherwood Gorbachista ja Barry Goldenista) ja kolmesta muusta hyötybakteerista. Sitä tai lumevalmistetta annetaan puolen vuoden ajan sadalle vastasyntyneelle, joilla on perinnöllinen riski sairastua. Lapsia seurataan vuosia, ja matkan varrella heiltä tutkitaan muun muassa suolistomikrobiston koostumus ja etsitään merkkejä haimasoluihin kohdistuvista vasta-aineista.

Oletus on, että probiootit vähentävät suoliston herkkyyttä virusinfektoille ja ravintoaineiden haitallisille vaikutuksille. Samalla koko suoliston immuunijärjestelmä kypsyy ja oppii välttämään ylilyöntejä. Hiirikokeista tiedetään, että laaja bakteerikirjo ja ylimääräinen maitohappobakteerikuuri kypsyttävät suolistoa ja vähentävät eläinten sairastumista diabetekseen.

Perimäkin säätää lajistoa

Suoliston poikkeavaa mikrobistoa ei ole aina helppoa muuttaa, sillä sen koostumukseen vaikuttaa monia asia. Kullakin bakteerilla – jopa saman lajin eri kannoilla – on erilaiset terveysvaikutukset.

Normaalin ja poikkeavan bakteeriston määrittely saattaa sekin olla mahdotonta. Ihmisen ja bakteeriston symbioosi on yksilöllinen. Yhdelle suotuisa koostumus voi tietää toiselle sairautta.

Perimällä on tässäkin näppinsä pelissä. Geenit määräävät pitkälle sen, mitkä elämän aikana kerätyistä mikrobeista löytävät kodin ihmisestä. Isältä tai äidiltä peritty geeni voi joko sallia tai estää jonkin mikrobin tarttumisen suolen seinämään. Asiaan vaikuttavat suolen solupinnan reseptorit, suoliliman koostumus ja monet muut immunologiset mekanismit. Suoleen pyrkivien bakteerien on lisäksi läpäistävä vahva vastus: happamat nesteet ja ruoansulatusentsyymit mahassa ja ohutsuolessa.

Niveltulehdukset tarjoavat hyvän käytännön esimerkin perimän merkityksestä.

Jos soluissasi on HLA-B27-antigeenirakenne, saat muita herkemmin niveltulehduksen Yersinia-bakteerin aiheuttamien infektioiden jälkeen. Kaikki antigeenin kantajat eivät kuitenkaan sairastu. Tietyt HLA-tyypit altistavat myös autoimmuunitaudeille, kuten diabetekselle.

Geenien ja mikrobien suhdetta voi tarkastella myös toisesta näkökulmasta. Koska bakteerien ydinjoukko kulkee sukupolvelta toiselle, voidaan väittää, että bakteerit ”periyttävät” sairauksia. Kenties monet nykyisin geneettisinä pidetyt sairaudet paljastuvat lopulta osin tai kokonaan bakteerien aiheuttamiksi.

Ruokavalio on toinen tärkeä säätelijä. Se vaikuttaa voimakkaimmin lapsuudessa, jolloin suolistofloora on kaikkein alttein muutoksille. Esimerkiksi äidinmaidon sokerit, oligosakkaridit, ruokkivat bifido- ja maitohappobakteereita. Maidon antimikrobiset tekijät puolestaan auttavat äidiltä syntymässä saatuja bakteerilajeja vakiinnuttamaan asemiaan. Korvikkeilla varttuneiden vauvojen suolistokoostumus onkin toisenlainen.

Lapsen mikrobimaailman suurin mullistus on sekin ravinnon tekosia. Kun rintamaito vaihtuu kiinteään ruokaan, suolistomikrobien määrä ja lajisuhteet muuttuvat täysin. Se näkyy vaipassa. Rintalapselle tyypillinen toffeentuoksuinen ja sinapinkeltainen soosi muuttuu kokkareiksi.

Bakteereista pitkää ikää

Aikuisiällä suolistomikrobeita tarvitaan erityisesti ylläpitämään yleistä vastustuskykyä. Ne myös pilkkovat ja imeyttävät ruoka-aineita, vapauttavat hiilihydraateista energiaa ja osallistuvat vitamiinien valmistukseen. Bakteerit huolehtivat lisäksi myrkkyjen hajottamisesta ja muuntelusta. Varsinkin maitohappobakteerit ja bifidobakteerit sitovat itseensä ravinnon haitta-aineita ja kuljettavat ne ulosteen mukana pois elimistöstä.

Terveen aikuisen mikrobisto on hyvin vakaa, ellei sitä tieten tahtoen heiluteta esimerkiksi antibioottikuurilla tai rajuilla ruokavalion muutoksilla. Suolta hallitsevat 99-prosenttisesti happea sietämättömät bakteerit, kuten tietyt bakteroidit ja streptokokit sekä bifido- ja maitohappobakteerit.

Ihmisen ikääntyessä palataan tavallaan alkuun. Tutut bifidobakteerit, jotka valtasivat suolen heti syntymän jälkeen, menettävät asemiaan. Niiden määrä vähenee ja tyyppikirjo kapenee.

Muutoksilla saattaa olla yhteys siihen, että vanhetessa ihmisen immuunipuolustus rappeutuu ja ravintoaineiden hyödyntäminen heikkenee. Erityisesti suolistoinfektioista ja vatsan toimintahäiriöistä tulee enemmän tai vähemmän pysyvä riesa.

Kaikilla kehitys ei mene yhtä kurjaan suuntaan. Japanilaistutkimusten mukaan bifidobakteerit ovat sitkeässä niissä ihmisissä, jotka elävät meistä pisimpään. Heillä hyötybakteerien määrä ei vähene niin tuntuvasti kuin muilla.

Pitkän iän salaisuutta etsitään geeneistä, mutta ehkä se löytyykin bakteereista?

Artikkelia varten tietoja antoivat tutkimusprofessori Pentti Huovinen Kansanterveyslaitoksesta, erikoislääkäri Niilo Härkönen Mikkelin keskussairaalasta, professori Heikki Hyöty Tampereen yliopistosta, professori Erika Isolauri Turun yliopistosta, dosentti Kalle Jokelainen Helsingin yliopistosta, tutkija Annamari Kilkkinen Kansanterveyslaitoksesta, professori Seppo Salminen Turun yliopistosta ja professori Outi Vaarala Linköpingin yliopistosta.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2004

Pidä suolistobakteerisi kunnossa

1. Älä muuttele ruokavaliotasi rajusti. Bakteerit ovat uskollisia ystävilleen. Suoliston koostumus pysyy tasapainossa, jos ruokailutottumuksissa ei tapahdu suuria heilahduksia.

2. Syö monipuolisesti. Bakteerisi pitävät viljatuotteista, kasviksista ja vihanneksista. Ne tuottavat erityisesti rukiista ja pellavansiemenistä enterolaktonia, joka on terveyttä edistävä yhdiste.

Kasvituotteissa on myös hyötybakteereja ylläpitäviä ravintokuituja sekä prebiootteja eli imeytymättömiä hiilihydraatteja, kuten inuliinia ja oligosakka-rideja, jotka muuttavat suoliston mikrobikasvustoa terveyttä edistävällä tavalla.

Joihinkin elintarvikkeisiin lisätään probiootteja, eläviä bakteereja, jotka edistävät eri tavoin ihmisen terveyttä. Tunnetuin tällainen valmiste on maitohappobakteeri Lactobacillus rhamnosus GG.

3. Vältä turhia antibioottikuureja. Antibioottikuuri tuhoaa taudinaiheuttajien lisäksi myös luontaisen bakteeriston. Ennalleen toipuminen vie ainakin vuoden. Suolistoflooran koostumus on kuurin jäljiltä pitkään poikkeava, ja antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja esiintyy tavallista enemmän. Antibiootit pudottavat rajusti muun muassa enterolaktonitasoja.

 

Bakteerien puute voi sairastuttaa

Ihminen tuntee mikrobitasapainon heilahdukset nahoissaan. Normaalifloora ylläpitää terveyttä, mutta epätavallinen lajisto tuo tullessaan ummetusta, ripulia, ylimääräistä kaasunmuodostusta ja infektioita. Yllättävämpiäkin yhteyksiä tunnetaan. Monet tutkijat uskovat, että mikrobien tai niiden aineenvaihduntatuotteiden puute saattaa kytkeytyä sairauksien syntyyn. Tässä muutamia esimerkkejä puutostaudeista.

Allergiat On vahvoja viitteitä siitä, että allergiaan sairastuvien vauvojen suolistobakteeristo poikkeaa normaalista. Suo-malaistutkimusten perusteella hyödyllisillä maitohappobakteereilla voidaan ehkäistä jopa puolet allergisesta ihottumasta.

Diabetes Nuoruusiän diabetes on lisääntynyt räjähdys-mäisesti tarkasta hygieniastaan tunnetuissa länsimaissa. Taudin puhkeamista saattaa edeltää suolen mikrobikasvuston poikkeavuus ja hyvien bakteerien puute. Eläinkokeissa hyöty-bakteerien anto varhaisvaiheessa estää taudin puhkeaminen

Krooniset suolistosairaudet Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat autoimmuunitauteja, joissa perintötekijöillä on suuri merkitys. Suoliston bakteereillakin saattaa olla osuutta asiaan. Yleisesti arvellaan, että kyseessä on elimistön voimakas immuunipuolustus suolen tiettyjä bakteereja vastaan. Ärtynyttä paksusuolta, Crohnin tautia ja haavaista paksusuolitulehdusta on koemielessä hoidettu terveellisillä mikrobeilla eli probiooteilla (Lactobacillus GG -bakteerit ja Saccharomyces boulardii -hiivat). Taudit eivät parane, mutta oireettomat jaksot pitenevät.

Sydäntaudit Jos ihmisen veren enterolaktonipitoisuus on suuri, hänen sydäninfarktiriskinsä on puolet normaalista. Myös vaara kuolla kohtaukseen on pienempi.

Enterolaktoni on bakteerien aineenvaihduntatuote. Sen tuotannossa on suuria yksilöllisiä eroja. Noin viidennes väestöstä ei tuota enterolaktonia suolessaan lainkaan. Tämä saattaa johtua bakteeriston koostumuksesta.

Rintasyöpä Bakteerien tuottama enterolaktoni on myös lievästi hormonaalinen yhdiste, joka soluviljelykokeiden perusteella estää syöpäsolujen kasvua. Pieni enterolaktonipitoisuus on kytketty muun muassa lisääntyneeseen eturauhas- ja rintasyöpävaaraan, mutta ihmistutkimukset ovat tuottaneet ristiriitaisia tuloksia.

Paksusuolisyöpä Paksusuolen bakteerit tuottavat entsyymiä, joka irrottaa sokereita syödyistä kasviksista. Suolen solut tuottavat sokereista itselleen elintärkeitä rasvahappoja. Ne estävät solujen hillitsemätöntä kasvua. Syöpäriski voi kasvaa, jos entsyymiä tehtailevista bakteereista on pulaa.
Väestötutkimusten mukaan hyötybakteereja sisältävät hapanmaitotuotteet pienentävät paksusuolisyövän vaaraa.

Maksakirroosi Suomalaistutkijat ovat osoittaneet, että suolistobakteerit tuottavat alkoholista myrkyllistä asetaldehydiä, joka edistää maksakirroosia. Jostain syystä osa suurkuluttajista välttyy sairaudelta. On mahdollista, että heidän suolissaan on tavallista vähemmän sellaisia bakteereja, jotka pystyvät muuttamaan alkoholia asetaldehydiksi.

Koe-eläimillä maksavaurio pystytään estämään antibiootilla, joka nitistää asetaldehydin tuotantoon erikoistuneet, happea hyvin sietävät bakteerit. Vääräleuat ovatkin ehdottaneet kossupullon kylkeen antibioottikuuria, jotta maksa säästyisi.

Alkoholisteilla on myös muita suurempi riski saada suun, nielun ja ruoansulatuselimistön syöpiä: kaikki elimiä, joista löytyy asetaldehydibakteereita.

irtsatietulehdukset Nuorilla naisilla on jopa viisinkertainen vaara sairastua virtsatietulehdukseen mihin tahansa vaivaan annetun antibioottikuurin jälkeen. Kuuri heikentää taudinaiheuttajien lisäksi myös sukupuolielinten luontaista bakteeristoa. Kun lääkehoito on ohi, joukon sitkeimmät eli äkäiset taudinaiheuttajat nostavat ensimmäisinä päätään ja aiheuttavat virtsatietulehduksen.

Korvatulehduskierre Normaalien bakteerien tuhoamisesta seuraa helposti toistuva välikorvatulehdus. Kierre katkeaa bakteerihoidolla: jos lapselle annetaan antibioottikuurin jälkeen suihkeena nenänielun luontaisia bakteereja, tulehdus ei uusiudu.

Lasten suolistoinfektiot Suomalaisen päiväkotitutkimuksen mukaan poikkeava bakteerikanta altistaa lapsia ripulitaudeille. Infektiot ja antibioottihoidot vähenivät, kun lapsille annettiin päivittäin hyödyllisiä maitohappobakteereja.

Keliakia Keliakiassa viljan proteiini, gluteiini, tulehduttaa ohutsuolen limakalvon. Jotkin suoliston luontaiset mikrobit, kuten maitohappobakteerit, tuottavat kuitenkin entsyymiä, joka pilkkoo gluteiinia. Yksi selitys keliakiaan voikin löytyä suolen bakteerikoostumuksesta. Ei ole mahdotonta, ettei keliakiaa voisi parantaa bakteerihoidolla.

Laktoosi-intoleranssi Laktoosin imeytymiseen tarvitaan erityinen entsyymi, jota on ohutsuolen pintasoluissa. Jos entsyymiä on liian vähän tai se puuttuu kokonaan, syntyy vatsavaivoja. Monet maitohappobakteerit tuottavat laktoosia hajottavaa entsyymiä, joten on mahdollista, että muutkin suolistobakteerit oppivat ajan oloon hyödyntämään laktoosia ravintonaan.

Virtsakivet Yksi bakteeri voi vaikuttaa siihen, saatko virtsakiviä vaiko et. Oxalobacter formigenes on erikoistunut pilkkomaan suolistossa oksalaattia, joka on virtsakivien tärkein aines. Oxalobacter ei viihdy kaikkien suolistossa. Jos se puuttuu, bakteerihoidolla saadaan vähennettyä veren oksalaattipitoisuutta ja virtsakivien riskiä.

 

Huippuhygieniasta haittaakin

Moderni lääketiede on kehittyneissä maissa painanut lapsikuolleisuuden alas. Hyvä hygienia pitää kurissa muun muassa bakteeri-infektiot. Vastasyntyneiden varhaisessa mikrobikas-vustossa onkin aiempaa vähemmän ikäviä taudinaiheuttajia.

Ihmisen puolustusjärjestelmä kaipaa kuitenkin kypsyäkseen sekä niin sanottuja hyviä että huonoja bakteereita. Esimerkiksi allergioiden yleistyminen on yhdistetty infektioiden puutteeseen, koska monet bakteerit ovat hävinneet hygienian parannuttua ja antibioottien käytön tultua yleiseksi.

Sama koskee elintarvikehygieniaa. Säilöntäaineet takaavat turvallisuuden, mutta samalla ruoka muuttuu lähes mikrobittomaksi. Normaalien bakteerien puuttuminen raivaa tilaa äkäisimmille taudinaiheuttajille ja saattaa jopa lisätä ruokamyrkytysten vaaraa. Putipuhdas ruoka voi olla ongelma, koska ihminen saa suurimmat mikrobiannokset juuri suun kautta. Kukaan ei tarkkaan tiedä, mikä merkitys mikrobittomalla ruoalla on ihmisen suolistoflooralle ja terveydelle.

Liian innokkaasta pesemisestäkin voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Varsinkin antibakteeriset pesuaineet voivat häätää iholla eläviä hyötymikrobeja. Toisaalta turhan kovakourainen käsienpesu vahingoittaa ihon pintaa ja sen puolustusmekanismeja ja päästää taudinaiheuttajat valloilleen.

 

Kaikki mikrobit kartalle

Yhdysvalloissa on käynnistetty jättihanke ihmisen mikrobien perimän määrittämiseksi. Niiden dna:n emäsjärjestyksen lukemiseen on varattu 300–400 miljardia dollaria. Ihmisen ja hänen mikrobiensa symbioosin nimissä hanketta kutsutaan ”toiseksi ihmisen genomiprojektiksi”.

Samoilla vesillä kalastelee geenivelho Craig Venter, jonka johtama Celera Genomics ratkoi ihmisen perimän. Venter aikoo nyt kartoittaa kaikki maailman mikrobit. Hän on jo analysoinut Sargassomeren vesinäytteistä dna:ta ja löytänyt 1 800 uutta mikrobilajia ja 1,2 miljoonaa geeniä.

Mikrobiomi-hanke
Craig Venterin hanke

Tutkitaan nyt Suomessa

Suomen akatemia polkaisi 2003 käyntiin kolmivuotisen Mikrobit ja ihminen -ohjelman, joka etsii ymmärrystä mikrobin ja isännän vuorovaikutukseen ja tautimekanismeihin. Suolistoflooran lisäksi tutkijat selvittävät ihmisen toiminnan vaikutuksia ympäristön mikrobeihin.

Micman-hanke

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti