Toisille tyly tylyttää myös itseään, sillä ystävällisyys onnellistuttaa.

Teksti:Mikko Puttonen

Toisille tyly tylyttää myös itseään, sillä ystävällisyys onnellistuttaa.

Julkaistu Tiede -lehdessä 9/2011Kirjailija Petri Tamminen kuvaili taannoin Hyvä terveys -lehden kolumnissaan monen suomalaisen ulkomaankävijän kokemuksen. Hän oli matkaillut Italiassa ja kuullut ohimennen, kuinka sikäläiset naapurinrouvat vaihtavat kuulumisia ”hyväntuulen fraaseilla”, joita maassa tuntuu olevan joka lähtöön. Kirjailija halusi ottaa oppia rouvilta ja tuoda jotain tästä iloisesta ihmisten kohtaamisesta Pohjan perille. Sellaista moni meistä haikailee. Lontoon-kävijät muistelevat matkaltaan, kuinka huomaavaisesti ihmiset kohtelevat toisiaan kaduilla, metrossa ja kaupoissa. Siellä ihmisistä ei ole liian vaivalloista hymyillä toisilleen ja heittää joka väliin please. Jos joku vahingossa tönäisee metrossa, hän pitää huolen, että tönäisty todellakin kuulee hänen anteeksipyyntönsä ja ymmärtää, että hän on pahoillaan. Epäselvä ”oho” ja rikepaikalta pois luikkiminen ei tulisi kuuloonkaan.

Liian leveä hymy epäilyttääSe, mikä sopii yhdessä maassa, oudoksuttaa toisessa. Suomalainen käytösnormi on esimerkiksi brittiläistä karumpi. Tämän huomasin lähikaupan lihatiskillä, kun asiakkaita joinakin päivinä palveli mies, jonka hymy ulottui korvasta korvaan. Hänen koko kehonsa julisti niin palavaa palvelualttiutta, että se tuntui kohteliaisuuden parodialta. Lontoossa olisin kuitenkin pitänyt käytöstä normaalina. – Tapa- ja kohteliaisuussäännöt pitävät yllä yhteisön kiinteyttä ja määrittelevät yhteisön rajoja, sanoo sosiaalipsykologian emeritusprofessori Klaus Helkama. – Ne, jotka noudattavat meidän sääntöjämme, kuuluvat meidän yhteisöömme, ja toisia sääntöjä noudattavat kuuluvat toiseen. Rehti ei tykkää teatteristaKun suomalaisilta tiedustellaan tutkimuksissa heidän tärkeinä pitämiään arvoja, korkealle nousee rehellisyys. Se saa kannatusta kautta maailman, mutta Suomessa se on Helkaman mukaan ykkönen. Me olemme rehti kansa, maksamme velat ja puhumme totta.Mutta miten totuuden kunnioitus vaikuttaa kohteliaisuuteen? Ehkä kohtelias käytös haiskahtaa rehellisyyttä arvostavan suomalaisen mielestä sosiaaliselta teatterilta, jolla ei ole mitään tekemistä ihmisten todellisten tunteiden ja ajatusten kanssa. Miksi mairitella toista vain tavan vuoksi? – Vieläkin Suomessa on yleistä ajatella, että kohteliaisuuden taustalla tulee olla rehellisyys, arveli historian professori Markku Peltonen käsitellessään uuden ajan kohteliaisuuskulttuuria tämänvuotisilla Tieteen päivillä. – Pidetään pinnallisena ja turhaan imartelevana yhdysvaltalaista kohteliaisuutta, jossa small talk on keskeistä.

”Imartelu on inhimillisyyttä”Ajattelumme juontaa kohteliaisuutta koskevista väittelyistä, joita käytiin ennen 1800-lukua. Uudella ajalla kohteliaisuus määriteltiin Peltosen mukaan kanssaihmisiä miellyttäväksi käytökseksi ja puheeksi. Monien mielestä käytöksen ei suinkaan tarvinnut heijastaa oikeita tunteita. Vaikutusvaltaisen käytösoppaan 1500-luvun lopulla kirjoittanut Stephano Guazzo oli sitä mieltä, että ”jos ottaa imartelun pois maailmasta, ottaa pois kaiken kohteliaisuuden ja inhimillisyyden”.Suomalaiset tuskin ovat Guazzon opetuslapsia. Sen sijaan vilpittömyyden arvostuksessaan suomalaiset muistuttavat 1700-luvun ranskalaista filosofi-kirjailijaa Jean-Jacques Rousseauta. Hän oli niitä, jotka arvostelivat vallitsevaa kohteliaisuuden ihannetta ulkokohtaisuuden ja tekopyhyyden hyväksymisestä. Ilman ihmisen sisältä kumpuavaa hyväntahtoisuutta kohteliaisuus oli heidän mukaansa tuomittu tyhjäksi. On kohteliaisuuden taustalla sitten aitoja tai teeskenneltyjä tunteita, yhteisesti jaetuilla käyttäytymissäännöillä on tärkeä tehtävänsä. Klaus Helkama vertaa kohteliaisuusnormeja liikennesääntöihin. – Kun kaikki tietävät, että ajetaan oikealla, ei jouduta kaaokseen. Myös tapasäännöillä yhteinen elämä sujuu helpommin.

Sosiaalinen saituri häviääJos kohteliaisuus sujuvoittaa elämää, mitä virkaa on töykeydellä? Itsekkyyden lisäksi se voi palvella kitsautta. Koska kohtelias antaa toiselle ihmiselle ilmaiseksi vaikkapa hymyn, huomaavaisen sanan tai tarjouksen kulkea ensin suojatien yli tai astua linja-autoon, toinen tuntuu saavan hyvää itseä enemmän. Syntyy epätasapaino hänen edukseen ja hyväntekijän tappioksi. Ei vetele, arvelee sosiaalinen saituri ja epää suosionosoituksen. Epäkohtelias ampuu omaan nilkkaansa. Osuvaksi on osoittautunut sanonta ”antakaa, niin teille annetaan”. Kalifornian yliopiston professori Sonja Lyubomirsky kollegoineen on havainnut tutkimuksissaan, että ystävälliset teot lisäävät onnellisuutta. Jopa omien ystävällisten tekojen pelkkä muistelu kohentaa mielialaa. Samalla tavalla palkitsee kiitollisuus. Kannattaa olla kiltti ja kiva.

Monenkarvaista syksyä

Teksti: Kaisa HäkkinenSuomen väri-sana on nuorehko laina ruotsista. Se mainitaan ensi kertaa vuoden 1642 Raamatussa profeetta Hesekielin kirjassa, jossa kerrotaan punaisella färillä maalatuista miesten kuvista. Agricolan teoksissa värin merkityksessä esiintyy vanhempi balttilainen lainasana karva. Nykysuomalainen ymmärtää tämän merkitsevän jonkinlaista haituvaa tai karvapeitettä, ja sitä se on toki aina tarkoittanutkin, mutta lisäksi se on merkinnyt karvapeitteen väriä ja väriä yleisemmin.

Väriä merkitsevä karva tai siitä johdettu adjektiivi karvainen esiintyvät vielä joissakin yhteyksissä vanhoissa merkityksissään. Esimerkiksi kaikenkarvainen tarkoittaa sananmukaisesti moniväristä, kirjavaa. Savenkarvainen pilvi on saven värinen, savenharmaa. Samassa merkityksessä puhutaan myös raudankarvaisesta. Vanhojen Raamattujen Ilmestyskirjassa esiintyy verenkarvainen peto, mutta nykysuomennoksessa se on helakanpunainen. Myös syntejä kuvataan joskus verenkarvaisiksi. Kun poliitikko paljastaa oikean karvansa, ei suinkaan tarkoiteta karvapeitettä vaan poliittista väriä.

Kielen ja kirjallisuuden tutkijat ovat panneet merkille, että värien nimitykset esiintyvät usein vakiintuneissa yhteyksissä ja symbolisissa merkityksissä. Esimerkiksi valkea voi edustaa puhdasta ja viatonta, musta likaista ja pahaa. Näiden ääripäiden välille jää harmaa, joka ei nostata suuria tunteita suuntaan tai toiseen: sää on harmaa, syksy on harmaa, arki on harmaa, ja tunnelma on kaikissa tapauksissa ikävä ja yksitoikkoinen. Harmaa yhdistetään myös vanhuuteen ja elämän hiipumiseen. ”Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta / Langat jo harmaat / lyö elon kultainen pirta”, runoili Eino Leino. Toisaalla hän vertasi kuolemaa hallan harmajan tuloon. Syyskesän halla merkitsi kohtalon iskua sekä viljalle että viljelijälle.

Syksy ei kuitenkaan aina ole pelkästään harmaa. Pentti Haanpään kuvauksessa koivut helottavat ”syksyn räikeitä värejä, verenkarvaista ja keltaista”. Väriloisto on sana, jolla tyypillisesti kuvataan syksyistä luontoa. Syksy on loistavaa tavaa aikaa!

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.