Muistatko maailmankuulun Huomen-vasikan, jonka oli tarkoitus tuottaa maidossaan epo-hormonia? Savolainen pioneerihanke meni myttyyn, mutta nykyisin lääkemaitoa antavat kanitkin. Vuohet lypsävät vaikka hämähäkinseittiä.

Teksti: Mari Heikkilä

Muistatko maailmankuulun Huomen-vasikan, jonka oli tarkoitus tuottaa maidossaan epo-hormonia? Savolainen pioneerihanke meni myttyyn, mutta nykyisin lääkemaitoa antavat kanitkin. Vuohet lypsävät vaikka hämähäkinseittiä.

Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2010

Suomen kuuluisin lehmä, Huomen, katselee lempeästi ohikulkijoita täytettynä Kuopion yliopiston Bioteknian aulassa. Joulukuussa 1993 syntyneestä siirtogeenisestä tyttövasikasta piti puhjeta Suomeen uusi menestysala, bio-nokia. Se oli Euroopan ensimmäinen siirtogeeninen lehmä ja yksi maailman ensimmäisistä siirtogeenisistä kotieläimistä.

Vasikkaan oli siirretty ihmisen punasolukasvutekijän geeni. Tarkoituksena oli, että lehmän maitoon aikanaan kertyisi anemian hoitoon sopivaa ihmisen erytropoietiinia, epoa.

Kultaisesta vasikasta ei kuitenkaan koskaan varttunut pyhää lehmää, sillä Huomen ei poikinut eikä lypsänyt lääkemaitoa. Hiehoa ei uskallettu saattaa tiineeksi, koska tutkijat pelkäsivät siirretyn geenin aiheuttavan ongelmia jälkeläisen terveydelle. Ilmeni myös, että amerikkalaisyhtiö oli ehtinyt patentoida epon. Sitä olisi voinut ryhtyä tuottamaan vasta kymmenen vuoden kuluttua.

Rahaa Huomenella kuitenkin lypsettiin – kymmenien miljoonien markkojen investoinnit Kuopion seudulle. Hollantilainen Pharming perusti Lapinlahdelle 1990-luvun loppupuolella siirtogeenisen karjan, jonka tarkoitus oli lypsää mikrobeja torjuvaa proteiinia, ihmisen laktoferriiniä. Sitä esiintyy bakteerien kasvua estämässä muun muassa äidinmaidossa ja kyynelnesteessä. Lapinlahden lehmät olivat Hollannissa kehitetyn siirtogeenisen Herman-sonnin jälkeläisiä. Yhtiö sai runsaasti julkisuutta ja rahoitusta, muun muassa kymmenen miljoonaa markkaa Sitralta.

Idea ei noussut siivilleen, koska laktoferriiniä syntyi maitoon toivottua vähemmän. Pharmingin Suomen-tytäryhtiö tuotti tappiota maaliskuuhun 1999 mennessä noin 220 miljoonaa markkaa, ja vuoden 2001 lopulla se ajautui konkurssiin. Jäljelle jäi 81-päinen karjalauma, josta tuli ongelmajätettä. Siirtogeenisten lehmien ei katsottu kelpaavan ihmisravinnoksi, joten ne tapettiin ja poltettiin ongelmajätelaitoksessa.

Huomen oli lopetettu jo muutamaa kuukautta aiemmin ylipaino- ja nivelongelmien takia, mutta se ei sentään joutunut roviolle vaan pääsi täytettynä museoon ja myöhemmin koristamaan Kuopion yliopiston Bioteknia-rakennuksen aulaa.

Eläintuotanto alkukiidossa

Lääkemaitojen kehittäminen siis tyrehtyi Suomessa mutta on jatkunut maailmalla. Markkinoille on hyväksytty kaksi siirtogeenisen eläimen maidossa tuotettua lääkettä.

Ensimmäisenä tällaisena lääkkeenä EU laski markkinoille veren hyytymistä estävän ihmisen antitrombiinin syksyllä 2006 ja Yhdysvallat helmikuussa 2009. Sitä tarvitaan harvinaisessa perinnöllisessä antitrombiinin puutossairaudessa, joka altistaa verisuonitukoksille. Yksi siirtogeeninen vuohi pystyy lypsämään lääkettä vuodessa arviolta yhtä paljon kuin sitä saataisiin 90 000 verenluovuttajalta.

Tässä paljastuukin yksi syy, miksi biologisten lääkkeiden tuottoa siirretään eläimiin: niitä kaikkia ei voi tuottaa viljellyissä soluissa.

Bakteeri- ja hiivasoluviljelmissä syntyy kunnolla vain suhteellisen yksinkertaisia proteiineja, kuten insuliinia ja ihmisen kasvuhormonia. Mikrobisolujen taidot loppuvat kesken esimerkiksi tarpeellisten sokeriosien lisäämisessä proteiineihin ja mutkikkaiden proteiinien oikeanlaisessa laskostamisessa. Tällöin tarvitaan vähintään nisäkässoluviljelmiä, ja erityisen monimutkaisia proteiineja pystytään usein valmistamaan vain siirtogeenisissä eläimissä.

Kaninmaitoa turvotustautiin

Kesäkuussa Euroopan lääkeviranomaiset antoivat siu­nauk­sen toiselle lääkemaidolle. Pharmingin siirtogeeniset kanit lypsävät C1-estäjää, jolla hoidetaan harvinaista perinnöllistä turvotustautia, hereditääristä angioödeemaa.

Mitä ihmettä, kaninmaitoa? Kuulostaa lehmiin verrattuna näpertelyltä. Yhtiön mukaan maidon saa kerätyksi pienellä lypsykoneella, jonka imuosat kiinnitetään emokanin nisiin. Järkevyyden osoittavat laskelmat. Yksi siirtogeeninen kani tuottaa maitolitraan 10­–12 grammaa proteiinia. Soluviljelmissä sitä pystytään tuottamaan vain 0,2–1 grammaa kasvatusliuoslitraa kohti.

Jos yksi kani lypsää vuodessa noin kymmenen litraa maitoa ja suunnitelmissa on tuhannen kanin farmi, alkaa kallisarvoisen proteiinilääkkeen tuottaminen kaneissa kuulostaa jo hyvinkin kannattavalta. Itse asiassa jopa lääkemaitoa tuottavia hiiriä on kehitetty.

Vuohet lypsämään bioterästä

Maito on halpa ja hyvä proteiinien lähde, joten ei ole ihme, että projekteja riittää. Tutkimuksissa siirtogeenisten eläinten maitoon on saatu jo kymmeniä erilaisia ihmisproteiineja. Lampaissa ja vuohissa on tuotettu hoitoproteiineja muun muassa hemofiliapotilaille sekä kystisestä fibroosista ja keuhkolaajentumataudista kärsiville. Lehmissä on valmistettu esimerkiksi ihmisen kasvuhormonia, veren hyytymistekijää ja insuliinia.

Myös biologisten ja kemiallisten aseiden torjuntaan erikoistunut PharmAtene on ottanut avukseen siirtogeeniset eläimet. Se kehittää vuohen maidossa lääkettä hermokaasumyrkytysten hoitoon ja on tehnyt useiden miljoonien dollarien sopimuksen 90 000 annoksen toimittamisesta Yhdysvaltain armeijalle.

Periaatteessa maidossa voi tuottaa lähes mitä tahansa proteiinia, ei vain lääkkeitä. Kaikenlaista on kokeiltukin. Eksoottisimmilta kuulostavat siirtogeeniset vuohet, jotka lypsävät maidossaan hämähäkinseittiä. Tavoitteena on saada siitä erittäin kestävää ja kevyttä ainetta, ”bioterästä”, erilaisiin lääketeollisiin ja teollisiin tarkoituksiin.

Sittemmin hämähäkinseitin tuotto on saatu siirretyksi myös geneettisesti muunneltuun silkkitoukkaan. Kenties jo muutaman vuoden päästä puemme yllemme ”seittivaatteita” – kestäviä ja biologisia.

Mari Heikkilä on maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti, mikrobiologi ja Mediuutiset-lehden toimittaja.

Muunneltuja ja siirreltyjä geenejä

Geneettisesti muunnellun eläimen perimää on muokattu. Tämä voi tarkoittaa geenin tai sitä pienemmän dna-palan lisäämistä tai poistamista tai sen toiminnan estämistä.

Siirtogeenisen eläimen perimään on siirretty toisesta lajista peräisin oleva geeni. Huomeneen oli siirretty ihmisen punasolujen kasvutekijän geeni.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.