Pitkään nukkuva laiskuri joutaa satama-altaaseen.

Naantalin kesän merkkitapauksia on unikeon päivä, jolloin valittu henkilö molskautetaan aamun avaukseksi yöpuvussaan muka nukkuvana satama-altaaseen. Merkkipäivä juontuu keskiajalta, vaikka juhlinnan muodot ovatkin muuttuneet.

Suomen kirjakielessä unikeko-sanaa on käyttänyt ensimmäisenä Alastaron kirkkoherra Jaakob Henrikinpoika, joka vuonna 1634 suomensi Isak Rothoviuksen saarnan. Siinä moitittiin laiskoiksi koiriksi ja unikeoiksi ihmisiä, jotka eivät halunneet työskennellä lauantaisin.

Tavallisen kansan parissa on aina arvostettu aikaista heräämistä ja ripeää työntekoa. Pitkään nukkuminen oli synti ja häpeä.

Toisin oli alkuperäisten unikekojen laita. Ne olivat legendan mukaan seitsemän efesolaista miestä, jotka keisari Deciuksen vainojen aikana paneutuivat luolaan nukkumaan ja heräsivät vasta parinsadan vuoden kuluttua rauhallisempien aikojen tultua. Heräämispäivä oli 27. heinäkuuta, jota alettiin sitten muistella unikekojen päivänä.

Näistä yliluonnollisista nukkujista on tullut käsite monissa Länsi-Euroopan kielissä, esimerkiksi saksassa Siebenschläfer ja ruotsissa sjusovare. Sanoissa näkyy alkuperäisten nukkujien määrä, vaikka merkitys onkin yksiköllinen.

Suomalainen vastine on rakenteeltaan erilainen. Se on mitä ilmeisimmin aito ja omaperäinen haukkumanimitys liian pitkään nukkuvalle ihmiselle, rakenteeltaan samantapainen kuin äkäpussi tai syntisäkki.

Vanhasta kirjakielestä löytyy tieto, että unipussi on ollut unikeon toinen nimitys. Keko tarkoittaa kansankielessä ylöspäin suippenevaa kasaa, etenkin sellaista, jossa säilytetään jotakin. Kekoon on koottu ja pantu talteen, niin kuin säkkiin ja pussiinkin.

Unikeko-sana sai uuden merkityksen 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun ulkomaiden eläville annettiin suomalaisia nimityksiä. Etelä- ja Keski-Euroopassa elää näet oravan tapainen jyrsijä, tieteelliseltä nimeltään Glis glis, joka viettää huomattavan osan elämästään nukkumalla.

Tälle otukselle tarjoiltiin monia suomalaisia nimityksiä, esimerkiksi pähkinärotta, pähkinähiiri ja unihiiri, mutta kun sen ruotsalaiseksi nimeksi oli jo vakiintunut sjusovare, perinteikäs ja lopullinen suomennos oli unikeko.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

julkaistu Tiede-lehdessä 6/2007