Kohta näyttö osaa koskettaa käyttäjää. Se ymmärtää lohduttaa huonotuulista isäntää. Sitä voi ohjata käden heilautuksella. Eikä se maksa paljon.

Teksti: Kalevi Rantanen

Kohta näyttö osaa koskettaa käyttäjää. Se ymmärtää lohduttaa huonotuulista isäntää. Sitä voi ohjata käden heilautuksella. Eikä se maksa paljon.

Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2010Yhdysvaltalainen fyysikko Michio Kaku ennusti viime vuosisadan lopussa, että vuonna 2020 näytöt ovat yhtä halpoja kuin paperi. Ennuste on todennäköisesti ylioptimistinen, mutta selvästi näyttöjen kehitysvauhti on kiihtynyt. Tällä vuosikymmenellä litteät nestekide- ja plasmanäytöt mursivat lopullisesti katodisädeputken satavuotisen diktatuurin. Vallankumous on nostanut toiveet korkealle. Tulevina vuosina kaikkein yllättävimmin kehittyy katsojan ja näytön suhde. Tosin lähitulevaisuudestakin, kymmenestä seuraavasta vuodesta, voimme ennustaa vain osan, mutta se mitä tiedämme, on jo paljon.Nyt kutkuttavat kosketusnäytöt – mitä seuraavaksi? No vaikkapa näyttö, joka koskettaa käyttäjää.

Kivat värinät sormiin

– Kuvittele kannettava, joka ilmoittaa hiljaisella värähtelyllä löytyneestä linkistä tai painikkeesta, kuvaa toimitusjohtaja, tohtori Ville Mäkinen helsinkiläisestä Sensegistä yhtiönsä tuotetta, kauppanimeltä E-Sense. E-Sense muodostaa näytön ja ihon välille vähäisen sähköisen vetovoiman, Coulombin voiman. Käyttäjä tuntee värinää sormen alla, vaikka näyttö on mekaanisesti liikkumaton. Kömpelöistä täryttimistä päästään eroon, mikä tuo uusia mahdollisuuksia. On mahdollista tehdä väriseviä seiniä, kännyköitä ja ohjaussauvoja. Maailma tulee kirjaimellisesti tuntumaan toiselta. Käyttäjä voi koskettaa dinosauruksen kuvaa näytöllä ja tuntea otuksen ikään kuin se olisi elävä. Kaupalliset tuotteet ovat vielä salaisuuksia. Toistaiseksi vasta Toshiba on esitellyt yhden konseptin, iPod-musiikkisoittimeen yhdistetyn E-Sense-näytön.Verkkolehti Techgeer arveli jutussaan Toshiban demosta, että kiinnostusta syntyy peli- ja pornoteollisuudessa. Lehti viittasi tuntokuviin, jotka Aldous Huxley ennakoi Uljaassa uudessa maailmassa 1930-luvulla. Vaikka aivan täysimittaisia tuntokuvia ei heti tulisikaan, ehkä alamme lähettää tuntoviestejä tekstiviestien rinnalla.

Näyttö tunnistaa mielialasi

Värinä voi säväyttää, mutta on mukava saada näytöltä muutakin palautetta.Oululainen Visidon ja kajaanilainen Symbicon ovat kehittäneet mainostauluja, jotka tunnistavat katsojan sukupuolen ja karkeasti myös iän. Näyttö tietää, onko katselija lapsi, keski-ikäinen vai vanhus. Se osaa myös arvioida, onko hän hyvällä vai pahalla tuulella. Näin mainosviestiä päästään säätämään käyttäjän ja hänen mielialansa mukaan. Ratkaisut ovat tuloksia konenäkötutkimuksesta Oulun yliopistossa ja digitaalisten mainostaulujen kehityksestä. Taulut tehdään lcd-tekniikalla, jota Symbicon on kehittänyt yhdessä eteläkorealaisen elektroniikkajätin Samsungin kanssa.Helposti keksii käyttömahdollisuuksia kotioloihinkin. Televisio tunnistaa perheenjäsenet. Kännykän tai tietokoneen näyttö aistii omistajansa tunnetilan.

Eleohjaus vetää asiakkaita

Aktiivista näyttöä voi ohjata muutenkin kuin näppäilemällä ja koskettamalla. Yksi tapa on eleohjaus. Joskus haluamme nimenomaan kosketusvapaan näytön. Esimerkiksi televisiota voisi olla mukava ohjata pelkillä eleillä, ilman kaukosäädintä.Yhdysvaltalainen Gesture Tek uskookin, että television kaukosäätimen voi kohta heittää roskakoriin. Yhtiö on kehittänyt ja valmistanut kameran avulla toimivia elein ohjattavia näyttöjä jo kaksikymmentä vuotta. Tähän mennessä sovelluksia on ollut eniten mainonnassa. Yhtiön mukaan elein ohjattava näyttö on kaupassa tehokas asiakasrysä. Se vetää ostajia myymälään ja pitää heitä siellä kuluttamassa rahaa.

Riittävää halpuutta ledeillä

Laboratorioissa on toteutettu näyttöideoita varmaan sadaksi vuodeksi. On tehty silmälasinäyttöjä ja silmäproteesejakin, tulevien kyborginäyttöjen edeltäjiä. On ajatusohjauksella toimivia näyttöjä. Vaikeutena on usein muuntaa ideat tarpeeksi halvoiksi ratkaisuiksi suurtuotantoon.Monet uskovat, että halvat näytöt tehdään ledeistä. Ledi on puolijohdediodi, joka säteilee valoa virran kulkiessa läpi. Orgaaninen ledi eli oled valmistetaan orgaanisesta aineesta eli polymeeristä eli arkikielellä muovista.Shuji Nakamura sai vuonna 2006 Millennium-palkinnon epäorgaanisista ledeistä (ks. Palkitut ledit syntyivät sisulla ja tuurilla, Tiede 6/2006 tai tiede.fi/arkisto). Yksi tämän vuoden palkinnon finalisteista oli orgaanisten ledien kehittäjä Richard Friend.Sekä epäorgaanisilla että orgaanisilla ledeillä on omat plussansa ja miinuksensa. Epäorgaaniset ledit ovat kestäviä ja tuottavat terävärajaista valoa mutta ovat kalliita ja jäykkiä. Orgaaniset ledit ovat halpoja ja tarvit­taessa taivutettavissa mutta kestävät huonosti ja tuottavat epäterävää valoa.

Vauhtia nanosta ja kvanteista

Oulun yliopiston optoelektroniikan laboratorio ja Arizonan yliopiston joustavien näyttöjen tutkimuskeskus ovat selvittäneet, miten epäorgaanisen ja orgaanisen maailman edut voi yhdistää. Tekniikan tohtori Hanna Haverinen on osoittanut väitöskirjatutkimuksessaan, että on mahdollista valmistaa kvanttipiste-hybridi-ledinäyttöjä.  Hybridi merkitsee epäorgaanisen ja orgaanisen ledin yhdistelmää. Epäorgaaninen osa tarkoittaa kvanttipisteitä eli nanokiteitä eli puolijohteita nanokoossa. Kun kiteissä käytetään miljardien sijasta muutama sata tai tuhat atomia, puolijohteet hullaantuvat niin, että kvanttipisteet säteilevät valoa kirkkaasti noin 20 nanometrin kaistalla. Orgaanisen lähteen kaistanleveys on noin sata nanometriä. Kvanttipistenäyttö piirtää terävästi.Hybridissä valoa säteilevät kvanttipisteet, mutta kokonaan orgaanisessa ledissä eli oledissa myös valonlähteet ovat orgaanisia. Haverinen on käyttänyt nanokiteitä, joiden sydämessä on kadmiumselenidiä ja kuoressa sinkkisulfidia. Hiukkaset suihkutetaan tai puhalletaan orgaanisten kalvojen väliin. Kvanttipiste-hybiridi-ledit ovat yksi mahdollisuus luoda Michio Kakun ennakoima paperinohut ja paperin hintainen näyttö.

Palstan pitäjä Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede –lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti