Maailman korkein vuoristorata, Kingda Ka New Jerseyssä, kutittelee vatsanpohjaa yli satametrisellä alamäellä. Kuva: Dusso Janladde/Wikimedia Commons
Maailman korkein vuoristorata, Kingda Ka New Jerseyssä, kutittelee vatsanpohjaa yli satametrisellä alamäellä. Kuva: Dusso Janladde/Wikimedia Commons

Odottelu ja pelko laitteiden rikkoutumisesta maksimoivat pelkokertoimen.

Maailman korkeimman ja nopeimman vuoristoradan rinnalla Linnanmäen tai Särkänniemen radat tuntuvat lasten laitteilta – ainakin paperilla.

New Jerseyssä Yhdysvalloissa vuonna 2005 avattu teräksinen Kingda Ka on 139 metriä korkea ja se saavuttaa huippunopeuden 206 kilometriä tunnissa. Linnanmäen nostalginen, vuonna 1951 avattu puuvuoristorata nousee vain 23 metriin ja kiihtyy noin 60 kilometriin tunnissa. Paljon kovempaa ei muuallakaan pohjoismaissa pääse.

Skandinaaviseen tyyliin kaupungin keskelle rakennettuun huvipuistoon olisi vaikea edes saada mahtumaan amerikkalaistyylisiä laitteita, joiden vetovoima perustuu yhä suurempiin nopeuksiin ja g-voimiin.

Esimerkiksi Helsingin Linnanmäellä kaikki vempaimet pitää ängetä 7,5 hehtaariin, eikä kauhean korkeallekaan voi kurkottaa; muuten kaupungin julkisivuvirkamiehet hermostuvat. Ja pohjoismaiseen huvipuistokonseptiin kuuluu myös ravintoloita aikuiseen makuun.

Linnanmäki pyrkiikin vetoamaan yhtä paljon nostalgiaan kuin adrenaliiniin. Esimerkiksi vuoristoradalla mikään ei ole muuttunut.

Jopa puunkyllästysaineet ovat täsmälleen samoja kuin vuonna 1951, Linnanmäen toimitusjohtaja Risto Räikkönen selittää. Totta. Kun tarkemmin nuuhkii, radan puupölkyt tosiaan tuoksuvat aivan samalta kuin lapsena.

Paukkumaissia ei voi vaihtaa perunalastuihin tai perinteistä karusellimusiikkia modernimpaan ilman, että tuoksu- ja äänimaailma vääristyvät.

Räikkösen työhuoneen vieressä pyörii vauhdikas laite Sateenkaari. Räikkönen ei pidä sen äänestä.

– Se mouruaa. Sellainen ääni ei sovi huvipuistoon, Räikkönen sanoo. Laitteen pitää joko olla hiljainen tai päästää vuoristoradan tai karusellin tapaan huvipuistoon sopivia ääniä.

Painottomuus on pahinta

Huvipuistojen hevijuuserit – lähinnä teinipojat – eivät kaipaa nostalgiaa. He haluavat laitteisiin, joihin nuoremmat tai vanhemmat eivät uskalla.

Laitteiden suunnittelijat onneksi tietävät psykologisia temppuja, joilla kokemuksesta tehdään kauhea, vaikka g-voimat eivät päätä huimaisikaan.

Yksi g tarkoittaa sitä voimaa, jolla maapallo vetää kappaleita puolueensa, tai sen aiheuttamaa kiihtyvyyttä, autotermein nollasta sataan vajaassa kolmessa sekunnissa.

Kingda Ka puristaa matkustajan penkkiin pahimmillaan 4–5 g:n voimalla. Lähes vastaavaan pääsee Linnanmäen Raketissa mutta vain silmänräpäykseksi.

Huvipuistojen ei kuitenkaan kannata kilpailla maksimaalisilla g-voimilla. Syyt ovat sekä fysiologiassa että psykologiassa.

Jos laite puristaisi käyttäjän penkkiin kuin hävittäjälentäjän, osa asiakkaista saattaisi pyörtyä ja ehkä joku saisi sydänkohtauksen. Yksikään huvipuisto ei halua ottaa tällaisia riskejä, Räikkönen selittää.

Suurille g-voimille ei ole oikein tarvettakaan, koska mieli ei koe painetta penkkiä vastaan niinkään pelottavana kuin vain epämiellyttävänä.

Sen sijaan vapaassa pudotuksessa kauhu ja vauhdin hurma sekoittuvat. Ja painottomuus on pelottavuudestaan huolimatta fysiologisesti turvallista.

Vuoristoratafriikit vertailevat eri laitteiden "airtimea" eli kuinka monta sekuntia niissä voi kokea painottomuutta. Perinteisellä vuoristoradalla takapuoli nousee ilmaan radan paraabelin muotoisella kohdalla. Linnanmäellä tällainen ”kamelinselkä” on radan loppupäässä.

Suunnittelija yllättää

Odottelu lisää jännitystä. Esimerkiksi Linnanmäen Raketti on suunniteltu tämä psykologia mielessä. Kun valvoja painaa nappia, matkustajat eivät heti ampaise ylös, vaan laite tekee ensin satunnaisia hämäyslähtöjä.

– Koskaan ei tiedä, milloin se oikein lähtee, Räikkönen kuvaa.

– Kun se sitten lähtee, tuntuu, että se on rikki. Että tästä mennään suoraan avaruuteen.

Pelko laitteen rikkoutumisesta lisää myös perinteisten puuvuoristoratojen kauhukerrointa. Oikeasti puu on luontaisen joustavuutensa ansiosta kestävä materiaali. Siltä se ei tunnu, kun koko rata kolisee, tärisee, tuoksuu ja huojuu aivan toisin kuin modernit teräsradat.

Las Vegasin Stratosphere-tornissa tämä asiak¬kaan odotuksilla ja peloilla pelaaminen on viety äärimmäisyyteen.

X-Scream-laitteen kelkka syöksyy kohti maata tornin huipun reunan yli ja pysähtyy juuri, kun matkustajat ovat jo varmoja siitä, että nyt se on menoa. Mutta sitten – yllätys! – laite liukuu vielä metrin alaspäin. Ovatko jarrut oikeasti rikki!

Toimitusjohtaja jarrumiehenä

Räikkönen paikkaa välillä vuoroja vuoristoradan jarrumiehenä. Siitä saa vaihtelua toimistotyöhön ja tuntumaa duunarien arkeen.

Välillä pikkukundit pyytävät, että älä sitten liikaa jarruta. Silloin Räikkönen vastaa, että tänään ovatkin jarrut rikki, niin että pitäkää kiinni.

Odotukset hurjasta menosta vain lisäävät pikkukundien jännitystä. – Joillekin keski-ikäisille rouville joutuu tosin selittämään, että sehän oli vain tsoukki, Räikkönen nauraa.

Hallinnan tunteen menetys on yksi psykologisista tempuista, joilla kyyti saadaan tuntumaan pelottavammalta. Jarrumiehenä pelottaa vähemmän kuin kyydissä, tietää Räikkönen kokemuksesta.

Linnanmäellä vuoristoradan pelottavuutta lisää sekin, että turvakaari sallii matkustajille pientä sivuttaisliikettä ja kamelinselän huipulla takapuolikin saattaa irrota penkistä. Hurjemmissa laitteissa osa kauhusta laimenee liian näkyvään ja tuntuvaan turvallisuuteen.

Turvaominaisuuksien pitää olla "absoluuttisen turvallisia, mutta ne eivät saa näyttää siltä", Räikkönen linjaa. Mitä vähemmän peltiä ympärillä, sitä parempi. Erityisen pelottavaa on, jos lattiaa jalkojen alla on niin vähän, että se jää kokonaan kenkien taa piiloon.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2009

Laitteista lisää: www.linnanmaki.fi
Pää pyörälle! Tiedettä huvipuistossa, liite, Tiede 4/2005

Lintsille luvassa negatiivisia g-voimia

Vuoristoradasta Linnanmäki tuskin voi luopua koskaan, mutta amerikkalaistyyppistäkin vauhdin hurmaa on luvassa. Lintsillä on tarkoitus ottaa parin vuoden päästä käyttöön Skyloop-niminen laite joka yltää 105 kilometrin tuntinopeuteen.
Hurjinta Skyloopissa on sen pystysuora pudotus. Siinä koetaan jopa negatiivisia g-voimia, kun moottorit pakottavat matkustajia alas vapaata pudotustakin kovempaa.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.