Maailman korkein vuoristorata, Kingda Ka New Jerseyssä, kutittelee vatsanpohjaa yli satametrisellä alamäellä. Kuva: Dusso Janladde/Wikimedia Commons
Maailman korkein vuoristorata, Kingda Ka New Jerseyssä, kutittelee vatsanpohjaa yli satametrisellä alamäellä. Kuva: Dusso Janladde/Wikimedia Commons

Odottelu ja pelko laitteiden rikkoutumisesta maksimoivat pelkokertoimen.

Maailman korkeimman ja nopeimman vuoristoradan rinnalla Linnanmäen tai Särkänniemen radat tuntuvat lasten laitteilta – ainakin paperilla.

New Jerseyssä Yhdysvalloissa vuonna 2005 avattu teräksinen Kingda Ka on 139 metriä korkea ja se saavuttaa huippunopeuden 206 kilometriä tunnissa. Linnanmäen nostalginen, vuonna 1951 avattu puuvuoristorata nousee vain 23 metriin ja kiihtyy noin 60 kilometriin tunnissa. Paljon kovempaa ei muuallakaan pohjoismaissa pääse.

Skandinaaviseen tyyliin kaupungin keskelle rakennettuun huvipuistoon olisi vaikea edes saada mahtumaan amerikkalaistyylisiä laitteita, joiden vetovoima perustuu yhä suurempiin nopeuksiin ja g-voimiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Esimerkiksi Helsingin Linnanmäellä kaikki vempaimet pitää ängetä 7,5 hehtaariin, eikä kauhean korkeallekaan voi kurkottaa; muuten kaupungin julkisivuvirkamiehet hermostuvat. Ja pohjoismaiseen huvipuistokonseptiin kuuluu myös ravintoloita aikuiseen makuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Linnanmäki pyrkiikin vetoamaan yhtä paljon nostalgiaan kuin adrenaliiniin. Esimerkiksi vuoristoradalla mikään ei ole muuttunut.

Jopa puunkyllästysaineet ovat täsmälleen samoja kuin vuonna 1951, Linnanmäen toimitusjohtaja Risto Räikkönen selittää. Totta. Kun tarkemmin nuuhkii, radan puupölkyt tosiaan tuoksuvat aivan samalta kuin lapsena.

Paukkumaissia ei voi vaihtaa perunalastuihin tai perinteistä karusellimusiikkia modernimpaan ilman, että tuoksu- ja äänimaailma vääristyvät.

Räikkösen työhuoneen vieressä pyörii vauhdikas laite Sateenkaari. Räikkönen ei pidä sen äänestä.

– Se mouruaa. Sellainen ääni ei sovi huvipuistoon, Räikkönen sanoo. Laitteen pitää joko olla hiljainen tai päästää vuoristoradan tai karusellin tapaan huvipuistoon sopivia ääniä.

Painottomuus on pahinta

Huvipuistojen hevijuuserit – lähinnä teinipojat – eivät kaipaa nostalgiaa. He haluavat laitteisiin, joihin nuoremmat tai vanhemmat eivät uskalla.

Laitteiden suunnittelijat onneksi tietävät psykologisia temppuja, joilla kokemuksesta tehdään kauhea, vaikka g-voimat eivät päätä huimaisikaan.

Yksi g tarkoittaa sitä voimaa, jolla maapallo vetää kappaleita puolueensa, tai sen aiheuttamaa kiihtyvyyttä, autotermein nollasta sataan vajaassa kolmessa sekunnissa.

Kingda Ka puristaa matkustajan penkkiin pahimmillaan 4–5 g:n voimalla. Lähes vastaavaan pääsee Linnanmäen Raketissa mutta vain silmänräpäykseksi.

Huvipuistojen ei kuitenkaan kannata kilpailla maksimaalisilla g-voimilla. Syyt ovat sekä fysiologiassa että psykologiassa.

Jos laite puristaisi käyttäjän penkkiin kuin hävittäjälentäjän, osa asiakkaista saattaisi pyörtyä ja ehkä joku saisi sydänkohtauksen. Yksikään huvipuisto ei halua ottaa tällaisia riskejä, Räikkönen selittää.

Suurille g-voimille ei ole oikein tarvettakaan, koska mieli ei koe painetta penkkiä vastaan niinkään pelottavana kuin vain epämiellyttävänä.

Sen sijaan vapaassa pudotuksessa kauhu ja vauhdin hurma sekoittuvat. Ja painottomuus on pelottavuudestaan huolimatta fysiologisesti turvallista.

Vuoristoratafriikit vertailevat eri laitteiden "airtimea" eli kuinka monta sekuntia niissä voi kokea painottomuutta. Perinteisellä vuoristoradalla takapuoli nousee ilmaan radan paraabelin muotoisella kohdalla. Linnanmäellä tällainen ”kamelinselkä” on radan loppupäässä.

Suunnittelija yllättää

Odottelu lisää jännitystä. Esimerkiksi Linnanmäen Raketti on suunniteltu tämä psykologia mielessä. Kun valvoja painaa nappia, matkustajat eivät heti ampaise ylös, vaan laite tekee ensin satunnaisia hämäyslähtöjä.

– Koskaan ei tiedä, milloin se oikein lähtee, Räikkönen kuvaa.

– Kun se sitten lähtee, tuntuu, että se on rikki. Että tästä mennään suoraan avaruuteen.

Pelko laitteen rikkoutumisesta lisää myös perinteisten puuvuoristoratojen kauhukerrointa. Oikeasti puu on luontaisen joustavuutensa ansiosta kestävä materiaali. Siltä se ei tunnu, kun koko rata kolisee, tärisee, tuoksuu ja huojuu aivan toisin kuin modernit teräsradat.

Las Vegasin Stratosphere-tornissa tämä asiak¬kaan odotuksilla ja peloilla pelaaminen on viety äärimmäisyyteen.

X-Scream-laitteen kelkka syöksyy kohti maata tornin huipun reunan yli ja pysähtyy juuri, kun matkustajat ovat jo varmoja siitä, että nyt se on menoa. Mutta sitten – yllätys! – laite liukuu vielä metrin alaspäin. Ovatko jarrut oikeasti rikki!

Toimitusjohtaja jarrumiehenä

Räikkönen paikkaa välillä vuoroja vuoristoradan jarrumiehenä. Siitä saa vaihtelua toimistotyöhön ja tuntumaa duunarien arkeen.

Välillä pikkukundit pyytävät, että älä sitten liikaa jarruta. Silloin Räikkönen vastaa, että tänään ovatkin jarrut rikki, niin että pitäkää kiinni.

Odotukset hurjasta menosta vain lisäävät pikkukundien jännitystä. – Joillekin keski-ikäisille rouville joutuu tosin selittämään, että sehän oli vain tsoukki, Räikkönen nauraa.

Hallinnan tunteen menetys on yksi psykologisista tempuista, joilla kyyti saadaan tuntumaan pelottavammalta. Jarrumiehenä pelottaa vähemmän kuin kyydissä, tietää Räikkönen kokemuksesta.

Linnanmäellä vuoristoradan pelottavuutta lisää sekin, että turvakaari sallii matkustajille pientä sivuttaisliikettä ja kamelinselän huipulla takapuolikin saattaa irrota penkistä. Hurjemmissa laitteissa osa kauhusta laimenee liian näkyvään ja tuntuvaan turvallisuuteen.

Turvaominaisuuksien pitää olla "absoluuttisen turvallisia, mutta ne eivät saa näyttää siltä", Räikkönen linjaa. Mitä vähemmän peltiä ympärillä, sitä parempi. Erityisen pelottavaa on, jos lattiaa jalkojen alla on niin vähän, että se jää kokonaan kenkien taa piiloon.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2009

Laitteista lisää: www.linnanmaki.fi
Pää pyörälle! Tiedettä huvipuistossa, liite, Tiede 4/2005

Lintsille luvassa negatiivisia g-voimia

Vuoristoradasta Linnanmäki tuskin voi luopua koskaan, mutta amerikkalaistyyppistäkin vauhdin hurmaa on luvassa. Lintsillä on tarkoitus ottaa parin vuoden päästä käyttöön Skyloop-niminen laite joka yltää 105 kilometrin tuntinopeuteen.
Hurjinta Skyloopissa on sen pystysuora pudotus. Siinä koetaan jopa negatiivisia g-voimia, kun moottorit pakottavat matkustajia alas vapaata pudotustakin kovempaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla