Kuka olisi uskonut, että modernissa tietoyhteiskunnassa viestitään muinaisin tavoin: kuvamerkeillä. Näin on kuitenkin käynyt, koska sähköinen seurustelu sujuu kuin mikä tahansa juttelu, kun myös tunteet näkyvät.


kuvamerkeillä. Näin on kuitenkin käynyt, koska sähköinen seurustelu sujuu kuin
mikä tahansa juttelu, kun myös tunteet näkyvät.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2006



Kasvokkain käytävässä keskustelussa sanojen osuus viestistä on usein vain kymmenesosa. Valtaosa sisällöstä koostuu ilmeistä, eleistä, äänenpainoista ja muista sanattomista viesteistä. Jos puhuu ilmeettömästi ja tasapaksulla äänellä, on vaikea olla esimerkiksi innostunut tai kohtelias. Samasta syystä pelkistä sanoista ja välimerkeistä koostuva nopeasti näpytelty viesti voi tuntua tökeröltä. Sen voi myös tulkita väärin.


:-) aloitti uuden aikakauden

Väärintulkinnan ongelma huomattiin jo vuonna 1982 Pittsburgin Carnegie Mellon -yliopiston sähköisessä keskusteluryhmässä. Monet keskustelut lähtivät harhateille, kun joku otti humoristiset kommentit tosissaan.
Ratkaisu löytyi tietojenkäsittelytieteiden laitoksen tutkijan Scott Fahlmanin oivalluksesta, että merkkijono :-) muodostaa hymyilevät kasvot. Fahlman ehdotti, että kun vitsit osoitetaan kuvamerkillä, vältytään väärinkäsityksiltä. Tehokeino saavutti suuren suosion ja levisi nopeasti.

Suomeen ensimmäiset hymiöt - tai tunneikonit, kuten niitä kielitieteessä kutsutaan - saapuivat 1985, kun yliopistot avasivat yhteydet kansainväliseen tietoverkkoon. Kymmenisen vuotta ne pysyivät verrattain pienen joukon käytössä. Sitten internet tuli koteihin ja matkapuhelimet aloittivat tekstiviestikulttuurin, ja tunneikonit yleistyivät vauhdilla.

Nykyään hymiöt ovat niin kiinteä osa verkkoviestintää, että kuvamerkin puuttuminen saattaa aiheuttaa huolta: mikä on vialla, kun kaveri ei hymyile? Virtuaalisia hymyjä voi bongata jo valtamediastakin, esimerkiksi Helsingin Sanomien verkkoliitteestä.


Tunteita jo laaja kirjo

Tavallisessa kirjoitetussa tekstissä tuntemuksistaan voi kertoa välimerkeillä. Kysymysmerkillä ilmaistaan kysyvää sävyä, huutomerkillä kovaa ääntä ja painotusta, kolmella pisteellä epävarmuutta tai keskeneräisyyttä.

Muutaman välimerkin valikoima riittää perinteisiin teksteihin, mutta ei puheenomaisiin, nopeatempoisiin verkkokeskusteluihin. Siksi digitaalisissa juttutuokioissa käytetään virtuaalista kehonkieltä, josta nykyään löytyy merkki melkeinpä tunteelle kuin tunteelle.

Monesti viestin merkitys on jopa ratkaisevalla tavalla erilainen, jos tunneikoni lisätään tai poistetaan. Hymyillen silmää iskevä ikoni kertoo, että keskustelijan uhkaus on pikemmin leikkimielinen kuin vakava: et saa ikinä anteeksi ;)


Korvaavat myös sanoja

Olemme tottuneet siihen, että yleensä tekstiin liittyy valokuvia tai piirroksia, jotka osaltaan vaikuttavat tekstin tulkintaan. Kuvat eivät kuitenkaan ole kirjoitettua kieltä. Tunneikonit sen sijaan ovat erottamaton osa sitä. Niitä käytetään usein välimerkkien tapaan, ja ne voivat jopa korvata sanoja ja toimia osana lauserakennetta. Ikoni on seuraavan viestin subjekti: hänellä on
Tunneikoneissa on sekin hyvä puoli, että ne muodostavat avoimen järjestelmän: kuka tahansa voi tarpeen mukaan luoda uusia kuvamerkkejä ja kuka tahansa voi niitä lukea, koska tilanne ja käyttöyhteys ohjaavat tulkintaa.

Esimerkiksi hymy ei välttämättä ilmaise iloa, vaan se voi osoittaa vaikkapa sarkasmia: kiitti kun annoit mun odottaa kaks tuntia sateessa ^__^


Kuvakielessä on tehoa

Kuvakirjoitusta pidetään primitiivisenä kirjoituksena, saihan kirjoitus siitä aikoinaan alkunsa. Suomen kielessä kuvamerkkejä ei tiettävästi ole koskaan käytetty, sillä kirjoitusjärjestelmämme on nuori, vain 500 vuoden ikäinen - mutta nyt käytetään.

Tuskin kukaan olisi vielä vähän aikaa sitten osannut ennustaa tällaista kehitysaskelta. Voidaan sanoa, että kuvakirjoitus on syntynyt uudelleen, ja samalla siitä on tullut olennainen osa uutta kielimuotoa, verkkosuomea, joka sijoittuu kirjoitetun kielen ja puhekielen välimaastoon. Kuvamerkit eivät korvaa foneettista kirjaimistoa vaan täydentävät sitä.

Tunneikonit eivät kuulu asiateksteihin eivätkä moniin muihinkaan perinteisiin tekstityyppeihin. Sen sijaan kirjoittamalla käydyssä nopeatempoisessa keskustelussa ne ovat yhtä tärkeitä kuin kehonkieli ja äänenvaihtelut tavanomaisessa seurustelussa.

Tunneikonit eivät ole vakiintuneet verkkosuomeen siksi, että ne ovat hauskoja tai muodikkaita, vaan siksi, että ne välittävät ja värittävät viestejä tehokkaasti ja tilaa viemättä. Tunneikoni ei ehkä vastaa tuhatta sanaa, mutta kuitenkin monta. Joissakin tilanteissa sanoja ei tarvita ollenkaan, vaan viestiin voi vastata pelkällä kuvamerkillä:

Petri: hei, hieno juttu et lainasit luentomuistiinpanot!
Nina: :)

Olisi yhtä absurdia vaatia tunneikoneista luopumista kuin ilmeistä ja eleistä pidättäytymistä.



Ilmari Vauras on Turun yliopistosta vastikään valmistunut suomen ja kirjallisuuden opettaja, joka teki pro gradu -tutkielmansa tunneikoneista.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.