Kieli-ihminen valitsikin biokemian, koska se "kuulosti modernilta", ja kohosi Suomen johtavien molekyylibiologien joukkoon. Nyt professori Marja Makarow on Helsingin yliopiston vararehtori, ja hänen pitkäaikaisia tutkimuskohteitaan, hyötyproteiineja erittäviä hiivoja, hoivaavat hänen oppilaansa.



ja kohosi Suomen johtavien molekyylibiologien joukkoon.
Nyt professori Marja Makarow on Helsingin yliopiston vararehtori,
ja hänen pitkäaikaisia tutkimuskohteitaan, hyötyproteiineja erittäviä hiivoja,
hoivaavat hänen oppilaansa.


Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2004


Naisten päivän päätilaisuus on vetänyt Helsingin yliopiston juhlasalin liki täyteen merkittäviä naisia kunnianarvoisan Helvi Sipilän johdolla. Kun amfiteatterin tapaan nousevat penkkirivit ovat normaalisti täynnä tummia pukuja, näkymää värittävät nyt kirkkaan punaiset, vihreät ja keltaiset täplät. Miehiä on vain nimeksi.


Taiteilijaprofessori Kaari Utrion ja professori Outi Hovatan puheiden jälkeen eturivistä nousee asiallisen tyylikkäästi valkeaan paitapuseroon, mustaan hameeseen ja harmaaseen jakkuun pukeutunut nainen. Vaaleat hiukset poninhännällä vararehtori Marja Makarow kävelee puhujapönttöön esittämään juhlaväelle naistutkijan tervehdyksen. Hän kertoo Viikin kampuksella vuosittain järjestetyistä naisten päivän seminaareista, joissa tutkijanaiset ovat puhuneet kokemuksistaan.


- Joukosta on huokunut epävarmuus tulevaisuudesta, ja optimistinen visio on ollut hukassa. Halusimme järjestää tämän tilaisuuden siksi, että voisimme tarjota rohkaisevia roolimalleja nuorille naisille - ja meille muillekin, Makarow päättää ja jättää lavan Tarja Haloselle.



Marja Makarowia itseään vakuuttavampaa roolimallia tutkimuksen maailmasta on vaikea löytää. Hänen ansioluettelonsa on täynnä julkaisuja ja alan kansainvälisten järjestöjen luottamustehtäviä. Tätä nykyä hän on soveltavan biokemian ja molekyylibiologian professori ja Viikin biotieteiden tutkijakoulun johtaja.


Makarow, 55, johtaa lisäksi Biotekniikan instituutissa solubiotekniikan tutkimusohjelmaa vielä ensi heinäkuuhun saakka, ja hän vaikutti kuusi vuotta myös Suomen Akatemian terveystutkimuksen toimikunnassa. Hengästyttävän listan päälle hänet valittiin viime kesänä Helsingin yliopiston tutkimusasioista vastaavaksi vararehtoriksi. Huh!


Roolissaan tutkimuksesta vastaavana vararehtorina Makarow pitää erittäin tärkeänä sitä, että hän tuli rehtoraattiin suoraan Helsingin yliopiston tutkijajoukosta.


- Minulla on kentältä suoraa ja välitöntä tietoa, jota voin hyödyntää. Esimerkiksi tutkijakoulun tehtävät pitävät jalat maassa ja kädet savessa.


Samaan aikaan vararehtorin pitää kuitenkin visioida koko yliopiston tulevaisuutta ja muun muassa tutkimuksen kaupallista hyödyntämistä. "Pää pilvissä ja jalat maassa" -yhtälö ei aina ole helppo, ainakaan ajankäytön osalta. Makarowillakaan ei ole kuin 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemän päivää viikossa. Vararehtorin roolin myötä hänen onkin ollut pakko tinkiä muista töistä, vaikka työ onkin muka "puolipäiväinen".


- Olin syksyllä niin noviisi, etten ymmärtänyt sitä, että sihteerit buukkaavat kaikki ajat, ellen ole varannut tiettyjä päiviä esimerkiksi tutkimusryhmän ohjaukseen. Kun vararehtorin työlle antaa pikkusormen, se vie koko käden.
Professuuriinsa liittyvästä opetuksesta Makarow halusi pitää kiinni "sormituntuman" säilymisen vuoksi, ja tutkijakoulu pyörii mukavasti pätevän koordinaattorin avulla, mutta oman tutkimusryhmän ohjaaminen aiheuttaa huonoa omaatuntoa.


- Sieltä aika on kutistunut. Ryhmässä onkin tästä valitettu, eikä syyttä. Vastuu heistä on minulla.



Jos asiat olisivat menneet helsinkiläisen koulutytön haaveiden mukaan, Marja Makarow voisi nyt istua Euroopan parlamentissa tulkkaamassa italialaisten europarlamentaarikkojen koristeellisia kohteliaisuuksia tai suomalaisten ministerien töksähteleviä puheita.


Ensin saksalaista koulua, myöhemmin Töölön yhteiskoulua käynyt Marja oli kouluaikana kiinnostunut kielistä. Lukiossakin hän hoiti matematiikan luvut lyhyemmän kaavan mukaan ja valitsi kielilinjan. Hänen ensimmäinen unelma-ammattinsa oli simultaanitulkkaus. Siihen aikaan sitä opetettiin vain Wienissä, eivätkä vanhemmat jostain syystä innostuneet ajatuksesta.


- Ylioppilaskirjoitusten aikaan sukulaiset alkoivat kysellä, mitä aion tehdä. Haavenni simultaanitulkin työstä oli tyrmätty, enkä oikein tiennyt mitä vastaisin. Äitini oli ostanut meille Elämä ja ihminen -ensyklopediasarjan. Sen sivuilla törmäsin termiin biokemia. Se kuulosti modernilta, ja aloin vastata sukulaisille, että rupean lukemaan biokemiaa.


Kirjoitusten jälkeen olikin sitten pakko ruveta selvittämään, mitä biokemia oikein on ja miten sitä pääsee opiskelemaan. Matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan Marja pääsi suoraan papereilla. Pääsykokeisiin hän ei lyhyellä matematiikalla olisi lähtenyt pyrkimäänkään.


- Ala vei minut heti mukaansa. Oppiaineessa viehätti sen systemaattisuus, ja sen oppiminen oli suoraviivaista.
Kliiniseen biokemiaan suuntautunut nuori opiskelija haaveili sairaalakemistin urasta, mutta kun hän pääsi tekemään gradua professori Ossi Renkosen laboratorioon Meilahden teoreettisissa laitoksissa, hän päätti jatkaa väitöskirjaan asti.


- Meilahdessa työskenteli Renkosen lisäksi muitakin kovamaineisia tutkijoita, kuten Kai Simons, Ari Helenius ja Leevi Kääriäinen. He muodostivat virustutkijoiden huippuryhmän, ja se oli innostava miljöö.


Sairaalakemistin uravaihtoehto avautui vielä kerran, väittelyn loppusuoralla. Viittä vaille valmis tohtori valittiin Hyksin naistenklinikan apulaiskemistiksi, mutta jo ensimmäisestä päivästä alkaen hän tiesi sen olevan sittenkin välivaihe.


- Olin siellä vajaan vuoden, kunnes tein kovan päätöksen: sanouduin irti ääni vapisten ja heittäydyin miniapurahalla toimivaksi vapaaksi tutkijaksi.


Ensimmäinen pätkätyö löytyi virusopin laitokselta, kunnes Makarow hakeutui tekemään varsinaista post doc -työtään Kai Simonsin tutkimusryhmään Euroopan molekyylibiologian laboratorioon Saksan Heidelbergiin. Kahden vuoden jakso oli "valtava elämys", jollaista hän suosittelee jokaiselle itsenäiseksi tutkijaksi haluavalle.


Nykyisin Marja Makarow tekee tutkimustyötä oman ryhmänsä välityksellä. Ryhmä tutkii solun proteiinintuotantoa: miten erilaiset hyötyproteiinit - vaikkapa ihmisen insuliini - syntyvät solussa, muotoutuvat prosessin aikana ja erittyvät solun ulkopuolelle vaikuttamaan.


Ryhmä käyttää mallieliönään tavallista leivinhiivaa. Tutkijat selvittävät, miten sen erittämät hyötyproteiinit syntyvät, kehittyvät ja siirtyvät solun ulkopuolelle. Hiiva on käyttökelpoinen "proteiinitehdas" muun muassa siksi, että sen soluissa perustapahtumat ovat samanlaiset kuin nisäkässoluissa. Hiiva oli myös ensimmäinen aitotumainen eliö, jonka koko perimän emäsjärjestys selvitettiin; tämä tapahtui jo vuonna 1996.


- Hiivaa on helppo muokata geneettisesti. Siinä ei ole eettisiä eikä teknisiä ongelmia.


Makarow keskustelee tutkimussuunnitelmista jatko-opiskelijoidensa kanssa ja käy ennalta läpi yksittäisiä kokeita. Tutkijoiden toteuttaman laboratoriovaiheen jälkeen keskustellaan taas yhdessä tuloksista ja päätelmistä.


- Olen ollut labrassa viimeksi kymmenen vuotta sitten, enkä enää haikaile laboratoriotyöskentelyä. En osaisi varmaan enää käyttäytyäkään siellä, sillä tekniikka on mennyt niin paljon eteenpäin.


Tekninen kehitys on johtanut Marja Makarowin mukaan siihen, että hyvän tutkijan edellytyksissä on tapahtunut radikaali muutos. Kun takavuosina tutkija saattoi olla yhden kapean asian ekspertti, nyt tutkimus on muuttunut holistiseksi, ainakin biologiassa.


- Ennen sinulla oli yksi geeni, jota tutkittiin kaikilta kanteilta, mutta nyt esimerkiksi mikrosirutekniikalla voidaan tutkia hiivasolun kaikkia 6 200:aa geeniä yhtä aikaa. Enää ei voi rajoittua tutkimaan kapeaa aluetta, kun meillä on informaatiota koko solun fysiologiasta.


- Tämä on valtava haaste. Tutkijalla pitää olla paljon laajemmat tiedot kuin ennen. Hänen on ymmärrettävä muistakin asioista kuin omasta tutkimuskohteestaan, muuten hän ei voi tehdä fiksuja valintoja. Tässä on iso haaste tutkijakoulutukselle, Makarow sanoo.


Haasteeseen vastataankin biotieteissä muodostamalla monitieteisiä tutkimusryhmiä. Esimerkiksi systeemibiologiassa ovat mukana biotieteet, biolaskenta, tietotekniikka ja bioinformatiikka.


- Biotieteiden alueella pyörä on pantu nyt pyörimään. Tulevat vuodet näyttävät, syntyykö sieltä jotain ihan uutta.



Yksi Marja Makarowin uusista tehtävistä on auttaa yliopiston sisällä tehtävää tutkimusta vaikuttamaan yhteiskunnassa esimerkiksi kaupallisina sovelluksina. Hän on hallituksen jäsenenä Licentia Oy:ssä, joka on Helsingin yliopiston, Teknillisen korkeakoulun, VTT:n ja Sitran yhteisyritys. Sen tehtävänä on avustaa tutkijoita tutkimustulosten kaupallistamisessa.


- Omasta kokemuksestani voin sanoa, että tutkijat eivät välttämättä pysty yksin hyödyntämään löydöksiään. Perustutkija ei pohdi, onko työssä jotain keksinnöllistä ja hyödynnettävää tai pitäisikö keksintö suojata ja miten se tehdään. Tällaisissa asioissa tutkija on ihan ulalla ja tarvitsee apua. Jos sitä ei tule, tutkija julkaisee kaiken.
Makarow tietää, mistä puhuu: hänellä itsellään on kaksi patenttia Suomessa ja yksi Yhdysvalloissa. Ne liittyvät hyötyproteiinien tuottamiseen hiivassa.


Oman tutkimuksen havainnot veivät ensimmäiseen patentointiprosessiin, joka oli "kaikkea muuta kuin helppo".


- Silloin vuonna 1991 Helsingin yliopistolla ei ollut tutkimuspalveluja, joten rupesin itsekseni toikkaroimaan. Silloinen Helsingin yliopiston Licencing ei halunnut keksintöäni portfolioonsa, mutta onneksi Keksintösäätiö myönsi minulle apurahan, jolla saatoin palkata patenttiasiamiehen tutkimaan asiaa.


Marja Makarow kirjoitti itse patentin runkotekstin "kantapään kautta". Hänen mukaansa oli suuri muutos ajatella omaa tutkimusta hyödynnettävyyden kannalta. Ja vielä todistaa asia lukijalle.


- Hyödynnettävyys-termiähän ei suurin osa perustutkijoista ole koskaan joutunut kohtaamaan, Makarow tunnustaa.



Kun matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani yritti viime vuonna ennen virkaanastujaisluentoa kysellä Marja Makarowilta esittelyä varten henkilökohtaisia tietoja, tämä kiemurteli kuvaamalla itseään tutkimuksen ulkopuolella "ihan tylsäksi tyypiksi", jolla ei ole mitään hauskaa kerrottavaa siviilielämästään.


- Kyllähän tämä työ aika kokonaisvaltaisesti vie energiaa. Mihinkään keskittymistä vaativaan ei työn ulkopuolella oikein tunnu löytyvän aikaa, Makarow myöntää. Nuorempana harrastettu klassikkokirjojen ahmiminen hiipui 27 vuotta sitten, jolloin syntyi nyt jo diplomi-insinööriksi isänsä lailla lukenut poika.


- Lukemiseen on ollut koko ajan vähemmän ja vähemmän aikaa, ja nykykirjailijoiden kenttä on minulle aika tuntematon. Tätä ei tietysti pitäisi myöntää, näinhän leimautuu heti sivistymättömäksi, Marja Makarow nauraa.


Vaikka aika olisi kortilla, vararehtorin voi silti säännöllisesti bongata helsinkiläisistä antiikkiliikkeistä, antiikkimessuilta tai Hagelstamin ja Bukowskin huutokauppanäytöistä.


- Olisi turhan grandiöösiä sanoa, että kerään antiikkiesineitä, mutta tykkään luuhata vanhan tavaran liikkeissä ja pidän vanhoista esineistä, joissa on kunnon käsityön jälkeä ja hienot materiaalit. En kerää tavaraa minnekään kaappien nurkkiin, vaan pidän esineistä, joita voi käyttää.


Yhtä käytännöllisesti Makarow suhtautuu akateemiseen koulutukseen. "Jatkokoulutusaktivistiksi" tunnustautuva professori pitää aivan luonnollisena, että monet tohtoriksi valmistuvat jättävät tutkimuksen ja suuntautuvat työelämään. Niin tekevät monet hänen oppilaansa, ja sama suunnitelma on hänen omalla pojallaan, joka valmistelee Cambridgessa tietotekniikan väitöstään.


- Sisäinen palo tuo ihmisen tutkimuksen maailmaan. Hän haluaa ymmärtää enemmän ja enemmän jostakin tutkimuskohteesta. Mutta minusta on ihan yhtä arvokasta se, että joku haluaa suuntautua ulos tutkimuksesta. "Oikeaan elämään", kuten jotkut oppilaistani sanovat.


Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Marja Makarow
Ikä
: 55
Arvo: soveltavan biokemian ja molekyyli-biologian professori, vararehtori
Yliopisto: Helsingin yliopisto
Laitos: Biotekniikan instituutti
Tutkimusala: proteiinin erittyminen hii-vasolussa
Harrastukset: ruoanlaitto, antiikkiesinei-den kerääminen


Tärkeät vuodet
1948 syntyy Helsingissä
1975 valmistuu filosofian kandidaatiksi
1976 synnyttää pojan
1979 väittelee tohtoriksi
1981 post doc -tutkijaksi Saksan Heidel-bergiin Euroopan molekyylibiologian labo-ratorioon (EMBL)
1983 perustaa oman tutkimusryhmän Helsingin yliopiston geenitekniikan labo-ratorioon
1985 julkaisee ensimmäinen artikkelin it-senäisenä tutkijana
1986 saa Euroopan biokemian yhdistys-ten federaation (FEBS) nuoren tutkijan palkinnon
1987 ensimmäinen oma jatko-opiskelija väittelee tohtoriksi
1994 poika ylioppilaaksi ja opiskelemaan TKK:n tietotekniikan osastoon
1998 nimitetään Kuopion yliopiston lääke-tieteellisen biokemian professoriksi ja valitaan Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunnan jäseneksi
2003 nimitetään Helsingin yliopiston so-veltavan biokemian ja molekyylibiologian professoriksi sekä tutkimuksesta ja tutkijakoulutuksesta vastaavaksi vara-rehtoriksi
2004 valitaan Euroopan molekyyli-biologian konferenssin (EMBC/EMBO) presidentiksi