Kemistit ovat eristäneet hiestämme yli kolmesataa yhdistettä, mutta hyttysiin vetoavaa kuningasainetta ei ole löytynyt. Olisiko houkutin sittenkin monen kemikaalin cocktail?

Teksti: Jani Kaaro

Kemistit ovat eristäneet hiestämme yli kolmesataa yhdistettä, mutta hyttysiin vetoavaa kuningasainetta ei ole löytynyt. Olisiko houkutin sittenkin monen kemikaalin cocktail?

Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2010.Kuvittele kaunis kesäilta järven rannalla. On isäntä, on emäntä, lämmin sauna – ja verenimijöiden joukko-osasto asemissaan lähimetsän hämärässä. Kun isäntä astuu ulos saunasta ja höyry leijailee ympäristöön, hyttyset liikahtelevat levottomasti mutta eivät nouse siivilleen. Kun emäntä tulee ovesta, koko joukko-osasto lähtee liikkeelle ja piirittää naisparan kiihkeänä parvena. – Miksi ne kiusaavat vain minua eivätkä sinua, emäntä tuskailee ja pakenee sisälle.

Ilmiö on todellinenTilanne on tuttu monessa suomalaisperheessä. Hyttysten imukärsässä toiset maistuvat paremmalta kuin toiset. Nämä hyttysmagneetit keräävät kaikki hyttyset ympärilleen, ja muut saavat olla rauhassa. Hyttysmagnetismi on todistettu myös tieteellisesti. Laboratoriokokeissa hyttyset lentävät putkessa, joka y:n lailla jakautuu kahteen osaan. Toisessa sakarassa on hyttysmagneetin hikeä ja toisessa verrokin. Lähes poikkeuksetta hyttyset seuraavat hyttysmagneetin hajua.Hyttysmagnetismia ei ole todettu muilla eläimillä – ehkä siksi, ettei sitä ole tutkittu – mutta saman sukuinen ilmiö on lehmien kärpäsmagnetismi. Britanniassa Rothamstedin yliopiston tutkijat ovat havainneet, että laitumilla suurin osa kärpäsistä pyörii muutaman kärpäsmagneetin ympärillä.Mikä hyttysmagneeteissa hyttysiä himottaa? Kysymykseen ei ole valmista vastausta, mutta hyvä alku kuitenkin.

Houkuttimia suusta ja ihostaTutkijat ovat tienneet vuosia, että uloshengityksessä vapautuva hiilidioksidi on hyvä hyttyshoukutin. Hyttysten lisäksi se vetää puoleensa paarmoja, mäkäröitä ja muita kaksisiipisiä. Tutkijoiden mukaan hiilidioksidi ei kuitenkaan voi olla koko tarina eikä ehkä edes tarinan puolikas. – Jos hyttyset etsisivät uhrinsa yksin hiilidioksidin perusteella, ne yrittäisivät lentää suuhumme ja sieraimiimme, sanoo Yhdysvaltain maatalousministeriön kemisti Uli Bernier. Bernierin mukaan hiilidioksidi aktivoi hyttysen. Kun kaasumolekyylit leijailevat veriateriaa odottavan siivekkään tuntosarvien CO2 -reseptoreihin, se tietää, että uhri on lähellä, ja lähtee etsimään tätä. Kun hyttynen pääsee lähemmäksi, se etsiytyy uhrin iholle muiden vihjeiden perusteella. Tärkein niistä on hienhaju.Hien yhdisteitä on tutkittu pitkään siinä toivossa, että niistä löytyisi ratkaisu tehokkaampien hyttyskarkotteiden kehittämiseen. Jo vuonna 1968 havaittiin esimerkiksi, että maitohappo on paljon tehokkaampi hyttyshoukutin kuin hiilidioksidi. Maitohappoa ehdotettiin jopa hyttysmagneetiksi, sillä sitä vapautuu ihosta eikä hengityksestä.Kuvio on kuitenkin muuttunut sitä monimutkaisemmaksi, mitä enemmän ilmiötä on selvitelty.

Yksi aine vai paletti?Hyttysmagneettitutkimuksen keskeisin kysymys on, onko ihmishiessä jokin yksittäinen kuningasaine, joka vetää hyttysiä puoleensa, vai toimiiko houkuttimena useiden aineiden sekoitus. Havainnot eivät yksiselitteisesti puolla kumpaakaan ajatusta.Ensimmäistä hypoteesia tukee Kalifornian yliopistossa löydetty proteiini Agamobpi. Se on hyttysen tuntosarvissa toimiva proteiini, joka sitoo houkuttelevan hajumolekyylin ja siirtää sen hajureseptoriin. Mikä tuo hajumolekyyli on, ei vielä tiedetä, mutta koska proteiinit toimivat avain ja lukko -periaatteella, hyttysmagnetismi voisi perustua yhteen ainoaan hajumolekyyliin. Toisaalta näitä molekyylejä ja niitä sitovia proteiineja voi olla paljon vielä tunnistamatta.Uli Bernierin tutkimusryhmä on testannut yli kolmesataa ihmishiestä eristettyä yhdistettä ja löytänyt kolme ”maagista” kemikaalia, joita 90 prosenttia hyttysistä ei voi vastustaa. Ne houkuttelevat niitä kaikissa oloissa ja huomattavasti tehokkaammin kuin pelkkä hiilidioksidin ja maitohapon sekoitus. Näiden vielä liikesalaisuuksina pysyvien kemikaalien tutkimukset viittaavat siihen, että hyttysmagnetismin avain olisi hajupaletti eli erilaisten yhdisteiden sekoitus oikeassa suhteessa. Kun kolmen yhdisteen pitoisuuksia muutellaan tietyllä tapaa, haju ei herätä hyttysissä minkäänlaista reaktiota, kun taas tietyt sekoitussuhteet tekevät niistä verenhimoisia.Mikään sekoitus ei kuitenkaan ole vielä osoittautunut yhtä hyväksi houkuttimeksi kuin ihmisen käsivarsi. Tämän perusteella hyttysmagnetismi perustuisi itse kunkin henkilökohtaiseen kemialliseen profiiliin.

Bakteerit mukana pelissäTilannetta monimutkaistaa vielä eräs muuttuja: bakteerit. Kaikki hikemme yhdisteet eivät ole omiamme, vaan osa on peräisin ihomme bakteerien aineenvaihduntatuotteista. Hyttysmagnetismi voisi siis vaihdella sen mukaan, miten hyvin tai huonosti pidämme huolta hygieniastamme.Bakteerien osuus ilmiössä löytyi hauskan mielleyhtymän kautta Hollannissa vuonna 1993. Wageningenin yliopiston tutkija Bart Knols oli ihmetellyt, miksi Anopheles gambiae -hyttynen hakeutuu useimmiten jalkoihin; Suomessa tästä mieltymyksestä tunnetaan pieni Aedes cinereus.Koska jalat haisevat usein varpaanvälijuustolta, Knols päätti testata, houkuttelisiko pelkkä varpaanvälijuusto hyttysiä. Hän laittoi hyttyset hajuputkeen ja tarjosi niille puhdasta ilmaa ja limburginjuustoa. Suurin osa hyttysistä tunsi selvää tenhoa juustoa kohtaan.Voimakastuoksuinen limburger on belgialaisten munkkien kehittämä juusto, jota valmistusprosessin tietyssä vaiheessa poljettiin paljailla jaloilla. Ei siis liene sattumaa, että juustossa elävä bakteeri Brevibacterium linens on hyvin läheistä sukua jalkapohjissamme viihtyvälle Brevibacterium epidermis -lajille.Jos hyttysiä juustossa vetävät bakteerien aineenvaihduntatuotteet, miksi eivät meidän jaloissamme.Hyttysten kiinnostus sukkamehua kohtaan on todettukin Yhdysvalloissa. Maatalousministeriön kemisti Dan Kline houkutteli hyttysiä sukilla, joita hän oli käyttänyt kolme päivää.

Pitoisuus kaikkein tärkein? Hyttysmagnetismin tutkijat ovat päätyneet miettimään myös kysymystä, voisivatko jotkut ihmiset olla hyttysmagneettien vastakohtia ja jopa karkottaa hyttysiä. Kysymys ei välttämättä ole kaukaa haettu, sillä esimerkkejä löytyy eläinmaailmasta.Rothamstedin yliopiston tutkijat ovat havainneet, että jotkin lehmät erittävät voimakkaita hajuja, joita kärpäset karttavat. Kun näitä kärpäskarkottimia sijoitetaan laitumille tavallisten lehmien sekaan, kärpäskiusa vähenee parhaimmillaan kymmeniä prosentteja.On enemmän kuin todennäköistä, että meillä ihmisilläkin on karkottavia yhdisteitä. Tuoreen havainnon mukaan esimerkiksi rasva-aineenvaihdunnassa syntyvät ketoaineet pitävät hyttyset loitolla. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, haisevatko ne hyttysistä vastenmielisiltä vai peittävätkö ne houkuttelevia hajuja.Useimmat tutkijat ovat kuitenkin sillä kannalla, että niin magneeteissa kuin karkotteissa on pikemmin kyse pitoisuuksista kuin yksittäisistä yhdisteistä. Hyvä esimerkki on maitohappo. Pieninä pitoisuuksina se houkuttaa hyttysiä mutta suurina karkottaa niitä. 

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5221
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti