Ihmismieli on tunnetusti erehtyväinen, mutta kun opettelet ajattelemaan omaa ajatteluasi, alat ymmärtää, milloin kannattaa luottaa järkeen, milloin vaistoon, ja osaat tehdä parempia päätöksiä.



Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2009

Kalevalan alkulause "Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi" on kuin suoraan neurotieteen uusimmista päätelmistä: paras päätös varsinkin suuressa asiassa vaatii sekä tunnetta että järkeä ja tunne saa jopa johtaa.

Vielä 1980-luvun alussa tutkijat uskoivat, ettei tunteilla ollut lainkaan järkeä vaan niistä oli päätöksiä puntaroidessa pikemmin haittaa kuin hyötyä. Sitten tunnetun yhdysvaltalaisen neurologin Antonio Damasion vastaanotolle saapui potilas, jonka aivokuoresta otsalohkon kupeesta oli leikattu pieni kasvain. Potilas toipui, mutta ei enää osannut tehdä päätöksiä, vaikka hänen älyssään ei ollut mitään vikaa. Loputon pähkäily, järkeily ja jahkailu tuhosi hänen kykynsä elää normaalia elämää. Kun potilasta testattiin valheenpaljastuskokeissa, kävi ilmi, että hänen kykynsä tuntea oli tuhoutunut. Mikään ei hetkauttanut häntä.

Damasio päätteli, että tunteet ovat olennainen osa inhimillistä päätöksentekoa. Näin syntyi myös käsite tunneäly ja päätöksenteon tutkimuksen johtoajatus: aivot, jotka eivät tunne, eivät myöskään osaa päättää. Nykytiedon valossa tämäkään ei vielä riitä.


Salli aivoillesi konferenssi

Tähtipelaajaksi on noussut kyky kuunnella omien aivojen aivoituksia päätöksiä tehtäessä. Kalifornian Berkeleyn yliopiston psykologi Philip Tetlock väittää, ettei ihminen edes pysty hyödyntämään älyään, elämänkokemustaan tai vaistoaan, ellei hän tutki ahkerasti oman ajattelunsa prosesseja, siis sitä, miten milloinkin päätyy tai on päätynyt ratkaisuihinsa.

Kun ihminen sallii aivoilleen sisäisen konferenssin - joka voi äityä melkoiseksi väittelyksi - hän oppii nappaamaan siitä parhaat päätökset. Tätä menetelmää voi verrata vaikkapa poliitikkojen vaalikeskusteluun, jota kuuntelemme mutta johon emme puutu. Me keräämme osallistujien eriävistä käsityksistä tietoa voidaksemme päättää, ketä lopulta äänestämme.

Virhepäätökset masentavat, mutta nykytutkimuksen perusteella kukaan ei ole tuomittu möhlimään kerta kerran jälkeen. Ihmisaivot ovat kuin orgaaninen tietokone, joka pystyy jatkuvasti parantamaan työskentelyään. Menestynein päättäjä, olipa kyseessä ammattiurheilija, lentokoneen miehistö, leikkaussalin tiimi, mestaritason pokerihai tai kuka tahansa meistä, ei erehdyttyään tai töpättyään vaivu epätoivoon, vaan tutkii jatkuvasti huonoja tai suorastaan vääriä päätöksiään saadakseen selville, miten olisi voinut ne välttää. Tutkijat kutsuvat tätä jälkipuintia metakognitioksi.


Harjoitus tekee mestarin

Tiedät harjoittelevasi metakognitiota, kun väärään ratkaisuun päädyttyäsi et enää sanokaan "Tein, minkä pystyin" vaan "Nyt teen kaikkeni saadakseni selville, mikä meni pieleen".

Jälkipuinnin palkintona emme enää ole vaistojemme vietävissä, vaan osaamme ohjata niitä kuin ratsastaja hevostaan. Opimme tunnistamaan, milloin päätöksissä kannattaa luottaa ennen kaikkea vaistoon, milloin jättää sen viestit sikseen ja tukeutua järkeen.

- Metakognition suurin hyöty on se, että seuraavalla päätöskerralla hermosolut tietävät, miten pitää toimia, sanoo yhdysvaltalainen aivotutkija ja tiedetoimittaja Jonah Lehrer. Aktiivisesta ajatustyöstä näet jää hermoverkkoon muistijälki, mihin kaikki oppiminen perustuu.

Lehrer on kerännyt tuoreeseen How We Decide -kirjaansa tutkimuksen uusimmat sovellukset ja runsaasti neuvoja, miten meistä kaikista voi tulla parempia päättäjiä. Nuori tutkija keksi aiheensa ruokakaupassa yrittäes¬sään valita aamiaismuroja tarjonnasta, joka oli räjähtänyt käsiin pitkän ulkomaillaolon aikana.
Lehrer tiivistää aivojen ja päätöksenteon suhteen näin: - Ihmismieli on vajavainen, mutta mitä paremmin tunnemme aivojemme toimintatavat, sitä paremmin osaamme käyttää aivojamme ja jopa voittaa ne oveluudella.


Päihitä aivojen vajavuus

Se, miltä meistä kulloinkin tuntuu, on lopputulos työstä, jolla tunneaivot pilkkovat, möyhentävät, vertailevat ja erittelevät isot, tuntemattomat tietoköntit tunteiksi. Niin upeaa ja monitasoista kuin tunneaivojen työskentely onkin, niillä on myös kelmit puolensa, jotka ovat paitsi muinaisia myös muuttumattomia. Nämä primitiiviset toiminnot muistuttavat, että ihminenkin on vielä osittain eläin ja sellaisena pysyy.

Suurimpia puutteitamme on se, että tunneaivomme ovat ikään kuin jämähtäneet kokemaan menetykset aina voimakkaampina kuin voitot, vaikka aivoilla ei ole mitään järkevää syytä kohdella niitä eri tavoin. Tutkijat kutsuvat tätä muinaista vaistoa häviökammoksi. Sen vuoksi me yritämme ratkaisuissamme pelata varman päälle. Häviökammoa podemme myös silloin, kun yksi kielteinen kommentti työpaikan palautekokouksessa jäytää mielessä ja kymmenen myönteistä unohtuu.

Ainoastaan ihmiset, joilta aivovamma on tuhonnut kaikki tunteet, ovat immuuneja häviökammolle. Tutkijat sanovatkin, että ainoa tapa välttää häviökammo päätöksenteossa on hyväksyä se tunneaivojen prosessin osaksi. Niin sen viestit voi tarvittaessa sivuuttaa tai käyttää hyväkseen.

Pikakurssi parempiin päätöksiin




Järkeile kaikki yksinkertainen

On tarpeetonta kuormittaa aivoja sotkemalla päätöksentekoon tunteet, kun ongelma on yksinkertainen eli sisältää niin vähän muuttujia, että paras ratkaisu syntyy järkeillen. Vaikka tutkijat ovat hiukan eri mieltä siitä, kuinka monta tiedonjyvää tai muuttujaa järkiaivot eli otsalohkon etumaisimmat osat pystyvät kerrallaan käsittelemään, keskiarvo on ainoastaan neljä.

Kaikki omenaporat ovat jotakuinkin samanlaisia, joten hinta on paras päätöksenteon määrittäjä. Kun näin on, järkiaivot ratkaisevat asian valitsemalla halvimman. Yhtä lailla kaikki kolajuomat ovat jokseenkin samanlaisia, halpa viini on jopa tutkitusti usein yhtä hyvää kuin kallis ja Helsingin vesijohtovesi voittaa testitulosten mukaan ranskalaiset pullovedet. Tätä menetelmää käyttäen selviät ruoka- ja juomaostoksista ennätysajassa ja rahaa säästäen.


Alista impulssit kontrolliin

Vaikka eläisit kuinka järkijohtoisesti, tunteet tunkevat mukaan - jopa kauppareissulle. Kun tunnet vetoa tiettyyn mansikkahilloon, etuotsalohko on yhdistänyt aivojen muinaisissa osissa, kuten aivorungossa ja mantelitumakkeessa, syntyneet tunteet tietoiseen ajatteluun ja viestii: "Hyvä valinta, käy kiinni."

Kun olet tekemässä ratkaisua tunneimpulssin varassa mutta haluat varmistua päätöksestäsi, alista se järkiosaston tarkistettavaksi, vähän samaan tapaan kuin alakoulussa tarkistit laskutehtävän. Tunteiden järkeily on hyväksi, sillä tunneaivoihin ei kannata luottaa sokeasti. Niillä on näet tapana hätiköidä.

Jos olet joutumassa vaateliikkeen "Kahdet farkut yhden hinnalla" -koukkuun mutta impulssia järkeillessäsi huomaat, ettei sinulla ole varaa yksiinkään seuraavan kuukauden budjetin kärsimättä, jätät ostoksen väliin ja poistut kaupasta päätökseesi tyytyväisenä.


Tärkeissä luota tunteeseen

Mitä merkityksellisempi päätös on elämänlaadun kannalta, sitä suurempi päätösvalta kannattaa antaa tunteille. Tärkeissä päätöksissä on aina enemmän muuttujia kuin järkiaivot pystyvät käsittelemään. Sääntö on: ajattele vähemmän, anna tunteiden viedä.

Tämän tieteellisen oivalluksen koki Amsterdamin yliopiston psykologi Ap Dijksterhuis omissa autokaupoissaan. Hän yritti tehdä päätöksen vertailemalla mutta huomasi pian, ettei kyennyt käsittelemään kaikkea tietoa, sillä muuttujia, pelkästään eri automerkkejä, oli liikaa. Dijksterhuis pohti: entä jos puhdas järkeily johtaakin näin monimutkaisessa ja tärkeässä asiassa huonompaan tai jopa väärään ratkaisuun kuin tunteiden kuuntelu?

Dijksterhuis tutki ajatustaan testiryhmillä, joiden piti järkeilemällä päättää autosta tai kodinsisustuksesta, kun muuttujia oli reilusti, 8-12. Kun etuotsalohko ei pystynyt käsittelemään näin monipolvista ongelmaa, se yritti yksinkertaistaa ratkaisun vain yhteen tiedonjyvään, joka saattoi olla niinkin triviaali kuin väri. Lisäksi kävi ilmi, että mitä pitempään testaajat pähkäilivät päätöstään, sitä tyytymättömämpiä he olivat ratkaisuunsa.


Hyvällä tuulella oivallat

Tutkija Mark Jung-Beeman on osoittanut, että vaikeat tehtävät, joissa onnistuminen vaatii myös tunteista kumpuavaa oivallusta, ratkeavat helpommin hyvällä tuulella kuin kiukkuisena tai masentuneena. Kun etuotsalohkon ei tarvitse pohtia huonon tuulen syitä, siltä vapautuu kapasiteettia itse ongelmaan.


Tiedät enemmän kuin tiedät

Elämä on epäluotettava kumppani alituisine yllätyksineen, joiden ratkaisuun heittäydymme useimmiten tunteillamme, vaiston varassa. Nyt tutkijat kuitenkin sanovat, että usein vaistoratkaisut perustuvat sittenkin aiemmin hankkimaamme kokemukseen samanlaisesta tai samankaltaisesta tilanteesta, vaikka se näyttäisikin täysin uudelta.

Sain tästä omakohtaisen kokemuksen keväällä, kun pyöräilin ilman kypärää kotikaupunkini keskustassa ja pysäköidyn auton ovi avautui yllättäen ajoreitilleni vain muutaman metrin ja sekunnin päässä. Tiesin törmääväni oveen.

Kun törmäys oli tapahtunut, olin yhä jotenkin jaloillani kädet ohjaustangolla enkä tajuttomana kadulla. Luulin olleeni vain onnekas, mutta kun sitten puin onnettomuutta edeltäneitä sekunteja, ymmärsin ratkaisseeni uhkaavan tilanteen kahden aiemman, vuosien takaisen kokemuksen perusteella.

Ensimmäisessä äkkitilanteessa jarrutin niin rajusti, että pyörä pysähtyi kuin seinään ja lensin ohjaustangon yli ojaan. Toisessa auto lähti luisuun jäätikköisellä tiellä. Sain sen hallintaan vain löysäämällä jarrua ja keskittymällä ohjaamiseen. Näin toimin myös pyöräonnettomuudessa: en jarruttanut lainkaan vaan keskityin pysymään pystyssä. Aivoni olivat tehneet oikean päätöksen kokemuksen perusteella.


Vältä liiallista varmuutta

Mikään ei ole vaarallisempaa kuin liiallinen varmuus, uskovat tutkijat. - Jos estämme pään sisäisen debatin, hermosolujen kaipaama väittely jää syntymättä ja aivoissa vallitsee keinotekoinen konsensus, Jonah Lehrer muistuttaa.

Liiallisen varmuuden tuottamat väärät ratkaisut ilmenivät Philip Tetlockin johtamassa kokeessa, johon osallistui politiikan asiantuntijoita. Ennustukset menivät sitä pahemmin metsään, mitä johdonmukaisemmin asiantuntijat sortuivat "varmuuden syntiin", siis sulkivat tietoisuudestaan kokonaan sen mahdollisuuden, että saattaisivat sittenkin olla väärässä.

 Liiallisen varmuuden vaaran välttää parhaiten siten, että hyväksyy kilpailevat ajatukset osaksi päätöksentekoa. Ne kyllä ilmestyvät ajatteluun, jos annamme aivoillemme luvan ajatella, että omat uskomuksemme saattavat olla huteralla pohjalla.

- Sitä paitsi on hyvä muistuttaa itseään kaikesta siitä, mitä ei tiedä, Lehrer neuvoo.


Tee ensimmäinen päätös nyt

Huonoja ratkaisuja ja virheitä ei voi kokonaan välttää, mutta varmasti niitä tulee, jos yrität järkeillä kaikki päätöksesi. Parhaat päätökset edellyttävät toisinaan järkeä, toisinaan tunnetta, mutta sitäkin useammin sekä tunnetta että järkeä. Tunteiden hyväksyminen tärkeäksi osaksi päätöksentekoa saattaakin olla paras päätöksesi aikoihin. Sen voit tehdä nyt.

Metakognitio, oman ajattelun ajatteleminen, taas kasvattaa asiantuntemusta, ja mitä enemmän asiantuntemusta elämän eri alueilta aivoilla on hallussaan, sitä parempia päätöksiä ne tekevät.



Tellervo Riikonen on Yhdysvalloissa asuva filosofian maisteri ja vapaa kirjoittaja.


 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.