Jopa puolet ruoasta päätyy haarukan sijaan haaskuun. Kuva: Wikimedia Commons
Jopa puolet ruoasta päätyy haarukan sijaan haaskuun. Kuva: Wikimedia Commons

Suomessa joka kymmenes ruokakilo menee haaskuun. Suurimpia tuhlareita ovat kotikokit.

Suomalainen heittää ruokaa pois keskimäärin 23 kiloa vuodessa. Se on vajaa kolmannes Euroopan unionin keskiarvosta. Kansainvälisesti vertaillen syömme siis lautasemme ja jääkaappimme ihailtavan tyhjiksi, mutta roskikseen nakatut miljoonat ruokakilot ovat silti luonnonvarojen hukkakäyttöä.

Vuoteen 2050 mennessä maapallolla on ruokittavana yli yhdeksän miljardia ihmissuuta, mikäli YK:n laskelmat pitävät kutinsa. Joidenkin arvioiden mukaan planeetallamme tuotetaan jo nyt ruokaa kymmenen miljoonan ihmisen tarpeiksi, mutta kolmasosa tai jopa puolet päätyy haarukan sijaan haaskuun.

Hävikki on samaa luokkaa niin kehittyvissä kuin kehittyneissäkin maissa, mutta syypäät löytyvät vastakkaisista päistä tuotantoketjua.

Kehittyvissä maissa hävikki syntyy pääosin alkutuotannossa, kun puutteelliset viljely-, sadonkorjuu-, kuljetus- ja varastointimenetelmät tuhoavat osan ruoasta. Kehittyneissä maissa ruokahävikistä ovat vastuussa pääosin syöjät itse sekä kaupat, ravintolat ja teollisuus.

Päiväys korvaa nuuhkaisun

Suomalaiskotien ruokahävikkiä on tutkittu kyselyillä, haastatteluilla, punnituksilla sekä roskapusseja penkomalla. Tällä perusteella tiedetään, että valtaosa suomalaisten pois heittämistä elintarvikkeista on hedelmiä ja kasviksia. Yksittäisistä tuotteista eniten haaskataan leipää ja perunaa.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n tutkijan Juha-Matti Katajajuuren mielestä hävikki palautuu paljolti puutteellisiin keittiötaitoihin. Kuluttajat eivät aina tunnista ”parasta ennen” ja ”käytettävä ennen” -merkintöjen eroa, minkä takia täysin käyttökelpoista ruokaa heitetään menemään kumman tahansa päiväyksen umpeutuessa.

– Jos päiväys on mennyt, ihmiset heittävät ruoan varmuuden vuoksi pois ilman, että he tarkistavat, onko tuote oikeasti pilalla.

Euroopan komissio miettii parhaillaan, voisiko päiväysmerkinnän poistaa joistain elintarvikkeista. Sitä ei tähänkään mennessä ole ollut esimerkiksi suolassa ja virvoitusjuomissa, ja listaan voitaisiin lisätä ainakin pastat, jauhot, kahvi ja mausteet.

Kotitalouksien ruokajäte syntyy pääosin siksi, että ruokaa ostetaan, kokataan ja annostellaan enemmän kuin sitä syödään. Tehokkaimmin hävikkiä vähentäisivät ruokaostosten ja aterioiden parempi suunnittelu sekä ylijääneen ruoan asianmukainen säilytys ja hyödyntäminen.
MTT on ollut mukana kokeilussa, jossa ylimääräistä ruokaa yritettiin saada kiertämään taloyhtiössä naapureiden kesken. Taloyhtiölle perustettiin yhteinen Herkkupesä, jonka jääkaappiin asukkaat saattoivat viedä ylijäänyttä ruokaa esimerkiksi tyhjentäessään jääkaappia ennen mökkireissua. Ruoka-aineet kiersivät hyvin, mutta jo valmistetun ruoan jakaminen tökki.

– Ihmiset eivät oikein kehdanneet jakaa arkiruokiaan. Ruoan vastaanottaminen näytti olevan helpompaa kuin naapurille tarjoaminen, Katajajuuri kertoo.

Apua irtomyynnistä

Aina kuluttaja ei voi valita, kuinka paljon ostaa. Isot pakkauskoot kiusaavat varsinkin yksinasujia. Ratkaisuksi on kehitelty täysin irtomyyntiin perustuvia kauppoja, kuten Saksaan perusteilla oleva Original Unverpackt, jossa kaikki makaroneista maitotuotteisiin myydään asiakkaan omiin astioihin.

MTT:n Katajajuuri ei usko, että ongelma ratkeaa pakkauksista luopumalla. Päinvastoin, hyvä pakkaus voi vähentää hävikkiä.

– Kun turhien pakkausten välttely tuli muotiin, jotkin valmistajat ohensivat esimerkiksi leikkelepakettien muovia. Hävikki kasvoi, sillä pakkauksia rikkoontui kuljetuksen ja varastoinnin aikana enemmän.

Ruoantuotanto kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin pakkauk­set. Jo yksi syömättä jäänyt kinkkusiivu rasittaa ympäristöä enemmän kuin sen ympärille tehty pakkaus, selvisi MTT:n neljän vuoden takaisessa tutkimuksessa.

Maa- ja metsätalousministe­riön elintarvikeylitarkastaja Minna Huttunen huomauttaa, että Suomen ruokakaupoissa on enemmän irtomyyntiä kuin monessa muussa Euroopan maassa. Monessa maassa hedelmiä ei itse punnita, vaan ne myydään usean kappaleen paketeissa. Meillä myös leipä on tavanomainen tuote irtomyynnissä. Silti se on hedelmien ja kasvisten ohella kaikkein haaskatuimpia elintarvikkeita.

Odotamme yltäkylläistä

Pakkauksia suurempi kysymys liittyy yltäkylläisyyden kulttuuriin. Suomalaiset odottavat niin ruokakaupan kuin lounasbuffetinkin notkuvan vaihtoehtoja aina sulkemisaikaan asti. Kauppiaat ja ravintoloitsijat hyväksyvät hävikin tuomat kulut, jotta asiakkaan odotukset täyttyisivät.

Toisinajattelijoitakin löytyy. Sveitsissä Patrizietta-niminen ravintola on kohauttanut perimällä asiakkailta viiden frangin maksun, jos he jättävät buffetista ottamaansa ruokaa syömättä. Tarkoitus on kiinnittää  huomio siihen, että silmät syövät usein enemmän kuin maha vetää.

Paljouden huumaan on yritetty puuttua myös Britanniassa, jossa parlamentin ylähuone kertoi taannoin paheksuvansa ruokakauppojen ”ota kolme, maksa kaksi” -tyyppisiä alennuksia. Tanskalainen kauppaketju on jo kokeillut uudenlaista ”maksa yksi, hae toinen myöhemmin” -tarjousta, joka ei houkuta hamstraamaan ruokaa yli tarpeen.

Suomessa kaupat ovat vähentäneet hävikkiä menestyksekkäästi alentamalla tuotteen hintaa, kun päiväys lähenee. Alennuksen prosenttimäärän näkee pakkaukseen liimatusta tarrasta. Myös myymättä jääneen ruoan lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen helpottui viime vuonna, kun Elintarviketurvallisuusvirasto ohjeisti, että vastuu elintarvikkeiden kunnosta on ruoka-avun jakelijalla eikä lahjoituksen tehneellä kauppiaalla.

Pitkääkö potun olla pyöreä

Määrän ohella kaupat haluavat tarjota laatua. Kaikki hedelmät ja vihannekset eivät koskaan pääse myyntiin, koska ne ovat epämuodostuneita. Ranskalainen Intermarché on ihastuttanut kampanjalla, jossa se brändäsi rumat kasvikset ja hedelmät omiksi tuotteikseen, jotka rujoutensa vuoksi myydään tavallista halvempaan hintaan. Kampanja on kasvattanut kauppaketjun myyntiä, ja idea on levinnyt ainakin Tanskaan ja Britanniaan.

Teollisuuden ruokahävikki on pääasiassa tällaisia sivuvirtoja, jotka eivät kelpaa kuluttajille. Esimerkiksi lihateollisuudessa ruhoista jää yli sisäelimiä, kamaraa ja muita syömäkelpoisia osia, jotka eivät tee kauppaansa. Huttunen harmittelee, että nykykeittiöstä on enää vaikea löytää painekattilaa. Sillä pitkän kypsytyksen vaativia lihoja olisi helppo valmistaa.

Johanna Junttila on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2014

Roskis täyttyy tähteistä

  • Keskiverto suomalainen heittää ruokaa pois 23 kiloa vuodessa.
  • Yhteensä kotitaloudet nakkaavat roskiin 120-160 kiloa syömäkelpoista ruokaa.
  • Kun mukaan lasketaan koko tuotantoketju pellolta pöytään, haaskattu ruokamäärä kolminkertaistuu.

Vähennä hävikkiä

  • Kurkista jääkaappiin ennen kauppaan lähtöä ja tee ostoslista. Inventoi välillä myös pakastin.
  • Suosi pieniä pakkauskokoja äläkä tartu paljoustarjouksiin, jos tuote on helposti pilaantuva.
  • Tarkista päiväysmerkinnät jo kaupassa.
  • Osta hedelmät mieluiten irtotuotteina.
  • Kotona sijoita nopeimmin pilaantuvat ruoat jääkaapin etuosaan, jotta muistat käyttää ne ajoissa.
  • Avaa uusi pakkaus vasta, kun edellinen on tyhjä.
  • Oikea määrä. Oikean määrän valmistamiseen auttaa esimerkiksi Annoslaskuri ja tähderuokien kokkaamiseen Reseptihaku. Molemmat löytyvät osoitteesta saasyoda.fi.