Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2006

Lokakuun ensimmäinen päivä oli sunnuntai ja mikkelin päivä. Olisi liioittelua sanoa, että vietettiin mikkelin päivää, koska ei sitä nykyään kukaan taida viettää. Jos päivän sattuu kalenterista huomaamaan, se herättää korkeintaan kysymyksen: Mikä ihmeen mikkeli? Ei kai tässä juhlita erästä eteläsavolaista kaupunkia?

Ennen oli toisin. Mikkelinpäivä oli tärkeä juhlapäivä, jota vietettiin syyskuun 29. päivä, sattui se miksi viikonpäiväksi tahansa. Se oli arkkienkeli Mikaelin muistopäivä. Häntä olikin syytä muistaa, sillä hän oli merkkihenkilö enkelien joukossa: taivaallisen sotajoukon päämies, jonka hallussa olivat taivaan kirjat. Hänen oli määrä maailmanlopun tultua pelastaa vanhurskaat ja johdattaa heidät taivaan iloon.

Vanhalla kansalla oli tapana sanoa: Mikkelistä ämmät pirttiin ja nauriit kuoppaan. Silloin vaimoväki siirtyi sisätöihin ja sadon piti olla korjattuna. Mikkeliin päättyi myös palkollisten palvelusvuosi. Silloin saatiin palkka ja viikon mittainen loma, jonka aikana saattoi etsiä uuden palveluspaikan, juhlia, käydä markkinoilla ja sukulaisia katsomassa.

Vuonna 1772 mikkelin päivä siirrettiin Mikaelin muistopäivää seuraavaksi sunnuntaiksi. Alkuperäisestä päivästä muistuttaa se, että Mikon, Mikan, Mikaelin, Miikan ja Miskan nimipäivä on edelleen syyskuun 29. päivänä. 

Mikael on saanut vuosisatojen mittaan runsaasti kaimoja, ja hänen nimensä on monistunut erilaisiksi muunnelmiksi. Osa on päässyt kalenteriin, osa ei. Suomalaisesta kalenterista puuttuvia muunnelmia ovat esimerkiksi Mikkeli, Miki, Mikki, Miksa ja Miku.

Arkkienkelille on aikojen kuluessa pyhitetty myös monia kirkkoja, ja yksi sellainen on ollut Suur-Savon ikivanhassa keskuksessa Savilahden pitäjässä. Sen mukaan koko pitäjää on alettu 1600-luvulla kutsua Mikkeliksi. Kirkosta on jäljellä enää kivinen sakasti, mutta arkkienkelin muisto säilyy kaupungin nimessä. 

Elävä muistamisen muoto ovat myös mikkelin markkinat, joita nykyisetkin markkinavoimat halukkaasti järjestävät, päivän nimeä ja merkitystä sen kummemmin pohtimatta.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa