Mikael Fogelholm on tv:stä tuttu terveellisen ravinnon ja liikunnan matkasaarnaaja, joka elää itse melkein niin kuin opettaa.

Teksti: Jarno Forssell

Olemus on pitkänmatkanjuoksijan, solakka ja jäntevä. Ruutupaitaan, vihreisiin puuvillahousuihin ja sandaaleihin pukeutunut Mikael Fogelholm näyttää juuri siltä, mitä hän on: vihreästi ajatteleva tutkija, jonka intohimona on ulkoilu. Työhuoneen ikkunasta avautuu näkymä jatkuvasti liikkeessä olevaan Hämeentien Kurviin Helsingin Sörnäisissä. Tilavan työhuoneen pöydillä on mappeja ja papereita, tuolin selkämyksellä lämmin fleece-takki.Fogelholm, 51, johtaa Suomen Akatemiassa terveyden yksikköä, jonka tehtävänä on huolehtia terveysalan tutkimuksen rahoitushakemusten käsittelystä ja esittelystä. Fogelholm vaikuttaa myös kotimaisten, pohjoismaisten ja eurooppalaisten tutkimushankkeiden hallinnollisissa johtoryhmissä ja asiantuntijaryhmissä.Suurelle yleisölle Mikael Fogelholm on kuitenkin se televisiosta tuttu ravitsemustieteen dosentti, Keventäjät-ohjelman asiantuntija ja ajankohtaisohjelmien vieras. – En ole kokenut tutkimuksen popularisoimista velvollisuutena vaan mahdollisuutena. Jos me tutkijat emme avautuisi siitä, miten me asiat näemme, mediassa olisi yhä enemmän helppoheikkejä kertomassa näkemyksiä, joilla ei ole tiedetaustaa, Fogelholm sanoo.

Loka lentää netissä

Fogelholmin mukaan keskusteluilmapiiri on muuttunut nettikeskustelujen ja mediakilpailun kovenemisen myötä.– Urani alkuaikoina julkinen loanheitto tutkijoita kohtaan oli paljon vähäisempää. Nyt kynnys on hyvin matala haistatella sähköpostissa tai kirjoittaa keskustelupalstoille herjaavia kirjoituksia.Fogelholm viittaa muun muassa viimesyksyisen TV1:n A-talk-ohjelman rasvakeskustelun aiheuttamiin purkauksiin ohjelman verkkosivuilla ja joidenkin muiden terveysaiheisten keskustelupalstojen kirjoituksiin. Niissä Fogelholmia ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtajaa Pekka Puskaa syytettiin terveysterroristeiksi, murhaajiksi ja lääke- ja elintarviketeollisuuden etujen ajajiksi ja vaadittiin heidän eroaan. – Olen mielelläni julkisuudessa ja laitan itseni peliin. Joku raja pitää kuitenkin olla siinä, millaista palautetta on valmis ottamaan vastaan. Kovin paljon en viitsi nettijuttuja lukeakaan.Kiivainta keskustelua netissä käydään siitä, millainen ruokavalio on terveellinen. Kovaäänisimpiä perinteisen lautasmallin kriitikoita ovat hiilihydraattien vastustajat, alakarppaajat, joihin verrattuna ”vegaanitkin ovat leppoisia”, kuten Fogelholm hymähtää. Alakarppaajat-nimitys tulee englanninkielisestä termistä low carb diet. Kun nykyinen suositus on, että hiilihydraateista pitäisi saada 50–60 prosenttia kokonaisenergiasta, alakarppaajat liputtavat jopa 20 prosentin puolesta. He luopuisivat kaikista sokeri-, vilja-, peruna- ja riisivalmisteista.– Se olisi väestösuosituksena täysin epärealistinen, sanoo Fogelholm. Hän kuitenkin myöntää auliisti, että nopeasti imeytyvät, vähäkuituiset hiilihydraatit – joita on valkoisessa viljassa tai riisissä – eivät ole terveydelle eduksi.– Kaikki tutkimukset sen sijaan kertovat, että niin sanotut hitaat hiilihydraatit, joita on täysjyväviljassa, vihanneksissa ja hedelmissä, ovat myönteisesti yhteydessä terveyteen.

Maratoonari löysi alansa

Ei tutkija tai hallintomies, vaan merikapteeni. Se oli Mikaelin toiveammatti pikkupoikana, kun hän katseli isoisoisoisänsä, merikapteeni Magnus Fogelholmin muotokuvaa isoisänsä kodin seinällä. Ennen ylioppilaskirjoituksia Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa toiveammatti oli kuitenkin vaihtunut ensin insinööriksi ja sitten pianistiksi.Kun Sibelius-Akatemian ovet eivät auenneet kahdella pyrkimisellä, Fogelholm tarttui toiseen mielenkiintonsa kohteeseen, ekologiaan ja ympäristöön. Hän pääsi opiskelemaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan.– Aluksi tavoitteeni oli opiskella ympäristömikrobiologiksi. Ajauduin kuitenkin elintarvikemikrobiologian puolelle, ja siihen kuului opintoja ravitsemustieteestä. En ollut aiemmin tiennyt sellaista ainetta olevankaan, mutta innostuin siitä yhä enemmän. Lopulta vaihdoin pääainetta.Erityisen innostavaa ravitsemustieteestä teki se, että Fogelholm saattoi soveltaa oppeja harrastukseensa, pitkänmatkanjuoksuun. Kombinaatio osoittautui onnistuneeksi sekä urheilun että tieteen kannalta. Vuonna 1984 Fogelholmin juoksi maratonilla ennätyksensä 2.24.30, ja seuraavana vuonna valmistui pro gradu -tutkielma maratoonareiden tyhjennysharjoittelusta.

Tutkijan ura alkoi gradusta

Gradunteossa Fogelholmia auttoi vastavalmistunut lääkäri, nyt Helsingin Urheilulääkäriaseman ylilääkärinä toimiva Heikki Tikkanen. Hän muistelee Fogelholmin olleen jo tuolloin määrätietoinen sekä tutkimuksessa että urheilussa.– Julkaisimme myöhemmin yhdessä Mikun graduun perustuvia artikkeleita kansainvälisissä lehdissäkin. Niissä osoitettiin ennen muita, ettei tyhjennys- ja tankkausharjoittelu ollut ongelmatonta, vaikka sitä silloin mainostettiin maratonin must-juttuna, Tikkanen kertoo.Valmistuttuaan Mikael Fogelholm suunnitteli tiedetoimittajan uraa mutta päätyi maa- ja metsätalousministeriöön projektisihteeriksi. Hyvät kokemukset gradutyöstä vetivät häntä kuitenkin tutkimuksen pariin. Viimeinen niitti oli Suomen kuntourheiluliiton seminaari Hanasaaressa vuonna 1987. Fogelholm esitelmöi siellä urheilijoiden ravitsemuksesta ja väitti, että urheilijoiden ravintoaineiden saanti oli hyvällä tolalla ilman vitamiini- tai kivennäisainepillereitä.– Farmakologian professori ja pan-suolan keksijä Heikki Karppanen tivasi, miten voin sanoa niin ilman, että olin ottanut urheilijoista verinäytteitä. Änkytin jotakin vastaukseksi, mutta jälkeenpäin ajattelin, että Heikkihän on aivan oikeassa.Siitä alkoi väitöstyö, jossa sitten otettiin urakalla verinäytteitä: suurimmassa osatutkimuksessa 470 suomalaiselta kilpaurheilijalta ja 150 verrokilta. Tutkimus liikunnanharrastajien  vitamiini- ja kivennäisainetasapainosta valmistui vuonna 1992 ja osoitti, ettei lisäravinteiden käyttäminen parantanut suorituskykyä.

Lihavuus yhteiskunnan ongelma

Jo post-doc-vuotenaan Maastrichtin yliopistossa Hollannissa Fogelholm siirtyi terveyskysymyksiin ja tutkimaan lihavuutta. Tutkijan mielestä lihavuus ja siihen liittyvä kakkostyypin diabetes ovat paitsi yksilöiden myös yhteiskunnan ongelmia. Sellaisina ne pitää myös pyrkiä ratkaisemaan.Vaikka lihavuuden haitat tunnetaan paremmin kuin aiemmin, suomalaiset ovat lihavampia kuin koskaan. Yhteiskunnan muutos vie väärään suuntaan.– Kaupungin laidoilla sijaitseviin marketteihin ei voi enää mennä kävellen, jolloin matkalla kulutetaan vähemmän energiaa. Kaupasta ostetaan kerralla enemmän, jolloin kotona jääkaapissa on tarjolla enemmän ruokaa. Ihmisiltä vaaditaan koko ajan enemmän kovuutta, jotta he eivät söisi liikaa.Elintarviketeollisuudella on Fogelholmin mukaan kaksi ristiriitaista linjaa. Toisaalta se tekee bisnestä terveystietoisuudella ja kehittää kevyitä ja terveysvaikutteisia tuotteita. Epäterveellisiä mutta hyvin kaupaksi käyviä tuotteita – kuten sokerihuurrettuja maissimuroja – ei kuitenkaan vedetä pois myynnistä.– En ole kovin vakuuttunut siitä, kuinka pyyteetöntä yritysten yhteiskuntavastuutyö aina on. Ne hehkuttavat ihmisten terveyden tärkeyttä, mutta tärkeämpää niille on, mitä jää viivan alle. Yritysten pitäisi rehellisesti myöntää se, sanoo tutkija ja alkaa kuulostaa yhteiskuntapoliitikolta.Sekään rooli ei ole Fogelholmille vieras. Hän on istunut neljä vuotta Vihreän Liiton puoluevaltuuskunnassa. Edellisissä eduskuntavaaleissa hän sai Uudeltamaalta vajaat 2 000 ääntä. Tulevissa vaaleissa hän ei ole ehdolla.– Se juna meni jo. Politiikka oli kiinnostava kokeilu, mutta nyt se on förbi.Vihreiden valtuuskunnan varapuheenjohtajana kaksi vuotta vaikuttanutta Fogelholmia kosiskeltiin viime vuonna valtuuskunnan puheenjohtajaksi, mutta hän kieltäytyi kunniasta. Syyt olivat puhtaasti itsekkäät. – Istun työni vuoksi niin paljon kokouksissa, että en viitsi enää harrastaa kokouksissa istumista.

Lenkkejä ja liedejä

Fogelholmien perheessä Keravalla on kaksi elintarviketieteilijää, joten on helppo arvata, että pöydässä on terveellistä ruokaa. Mikael Fogelholm sanoo kuitenkin olevansa kaukana ”fanaattisimmista valitsijoista”.– Jos joku tarkkailisi minun ostoskärryäni, hän tuskin huomaisi mitään kovin outoa. Syön mieluusti kalaa ja kasvisruokaa, hyvin harvoin punaista lihaa. Käytämme rasvatonta maitoa ja rypsiöljyä sekä paljon salaatteja, vihanneksia ja hedelmiä. Sipsejä ja ranskalaisia perunoita en syö lainkaan. Toisaalta ilta ilman vaniljajäätelöä on todella harvinainen.Mikael Fogelholm harrastaa liikuntaa fanaattisemmin kuin vahtii syömistään. Maratonharjoittelu on muuttunut iän myötä hieman maltillisemmaksi, mutta silti päiväkirjaan tuli viime vuonna yli kolmesataa tuntia kunnon hikiliikuntaa. Suosikkilajeja ovat suunnistus, hiihto, juoksu, pyöräily ja miesvoimistelu, jota Fogelholm harrastaa kerran viikossa Keravan Naisvoimistelijoiden riveissä.Kulttuurisen vastapainon liikunnalle tuo pianonsoitto, jota Fogelholm on harrastanut lapsesta saakka. Nykyisin hän viihdyttää yleisöään soittamalla Gershwinin ikivihreitä tohtorikaronkoissa ja Astor Piazzollan tangoja Tango Academica -yhtyeessä. – Nuorena piti saada soittaa yksin, mutta nyt nautin eniten siitä, kun saan musisoida muiden kanssa, sanoo Fogelholm, nappaa nuottivihkon käteensä ja nousee ylös merkiksi haastattelun päättymisestä. Alakerrassa, Suomen Akatemian juhlasalissa, odottaa tenori Matti Tikkanen.– Treenaamme Robert Schumannin Dichterliebe-sarjaa, Fogelholm selittää.Siinä onkin urakkaa. Sarjassa on 16 laulua ja sen päättää yksi lied-musiikin pisimmistä pianosooloista.

Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Mikael Fogelholm

Ikä: 51Arvo: elintarviketieteiden tohtori, ravitsemustieteen dosenttiTyö: Suomen Akatemian terveyden yksikön johtajaHarrastukset: pianonsoitto, miesvoimistelu ja kestävyysurheilu

1959 syntyy Tammisaaressa.1961 muuttaa perheensä kanssa Helsinkiin.1978 kirjoittaa ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta.1979 aloittaa mikrobiologian opinnot Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteellisessä tiedekunnassa.1983 sijoittuu toiseksi Helsinki City Marathonissa.1985 valmistuu elintarviketieteen maisteriksi.1992 väittelee elintarviketieteiden tohtoriksi.1993 vierailevana tutkijana Maastrichtin yliopistossa.1995 saa nimityksen Helsingin yliopiston ravitsemustieteen dosentiksi.1999 aloittaa Helsingin yliopiston Palmenia-keskuksen tutkimus- ja kehitysjohtajana.2001 valitaan UKK-instituutin johtajaksi.2007 aloittaa yksikönjohtajana Suomen Akatemiassa ja pyrkii eduskuntaan.

Vähemmän hiilihydraatteja suosituksiin?

Mikael Fogelholm edustaa Suomea tutkijaryhmässä, joka päivittää pohjoismaisia ravintosuosituksia. Hän ennustaa, että ensi vuonna julkaistavissa suosituksissa hiilihydraatteja neuvotaan syömään entistä vähemmän.

Millaiset tutkimustulokset antavat aihetta tähän?– Viime vuosina on julkaistu useita pitkittäisiä väestötutkimuksia, joissa nopeasti imeytyvien hiilihydraattien runsaus lisää kuolleisuutta, erityisesti sydäntautikuolleisuutta, sekä kakkostyypin diabetesta. Niiden saantia pitäisi vähentää. Tilalle voisi tulla parempia hiilihydraatteja, mutta monissa tutkimuksissa vähän nykyistä pienempi kokonaismäärä vaikuttaa parhaalta ratkaisulta.

Nykysuosituksen mukaan hiilihydraateista tulisi saada 50–60 prosenttia kokonaisenergiasta. Kuinka paljon suomalaiset todella syövät niitä?– Suomalaisten saanti on nyt vähän alle 50 prosenttia, josta kymmenen prosenttia on sokeria. Kokonaissaanti on ihan hyvä, mutta laadun on parannuttava. Nyt sokeria on liikaa ja kuitua liian vähän.

Mikä olisi optimitaso? – Itse ajattelen, että suositus voisi olla 40–50 prosenttia, mutta en ole vakuuttunut siitä, että näin alas mennään.

Miksi ei? – Konsensuksen vaatimus johtaa siihen, että radikaaleja muutoksia ei todennäköisesti ole luvassa. Jos tuloksissa on epävarmuutta ja tulkintamahdollisuuksia, tehdään mieluummin pieni kuin suuri muutos. Ongelmallisinta olisi, jos seuraavan kerran joudutaan palaamaan takaisin. Tällainen jojottelu ei olisi omiaan parantamaan ihmisten luottamusta suosituksiin.

Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2011

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.