Pelkkä hyvä tuotto ei todista eläimen voivan hyvin. Tutkimustieto on antanut vakuuttavat perusteet olojen rukkaamiseen. Esimerkiksi ahtaat kanahäkit ollaan kieltämässä.


Tutkimustieto on antanut vakuuttavat perusteet olojen rukkaamiseen.
Esimerkiksi ahtaat kanahäkit ollaan kieltämässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Kylmällä betonilattialla nukkuu huonosti. Mutta onko sillä niin väliä, jos nukkuja sattuu olemaan vasikka ja lattia navetassa? On sillä: paitsi että vasikka viihtyy huonosti, sen kasvu hidastuu, jos se ei lepää tarpeeksi.

- On yllättävää, että niinkin tärkeästä kotieläinten elintoiminnosta kuin nukkumisesta ei ole aiemmin tiedetty juuri mitään. Sitä on maailmallakin tutkittu hyvin vähän, sanoo tutkija Laura Hänninen, joka on nyt itse selvittänyt ympäristön vaikutusta vasikoiden lepoon ja uneen.

Hänninen seurasi vasikoiden uinailua samanlaisilla välineillä, joilla Tilkan sotilassairaalassa on tutkittu varusmiesten unta. Lisäksi hän kehitti uuden menetelmän, joka perustuu käyttäytymisen havainnointiin. Ilmeni, että jos vasikoita pidetään vetoisessa tai viileässä paikassa, stressihormoni kortisolin yöllinen eritys on runsaampaa ja kasvuhormonin eritys niukempaa kuin mukavammin nukkuvilla vasikoilla.

- Mummollani oli tapana sanoa, että kun lapsi nukkuu, se on kuin panisi rahaa pankkiin, Hänninen myhäilee. Eipä mummo arvannut, miten oikeaan osui: - Maataloustuottajat ovat olleet kiinnostuneita tuloksista. Vasikan kasvun paraneminenhan merkitsee, että rahaa kolisee suoraan kassaan.

Hänninen, alun perin eläinlääkäri, toimii tutkijana Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksessa Helsingin yliopistossa. Koko tutkimusala on vasta muutaman vuosikymmenen ikäinen. Se tarkastelee kasvatusoloja eläinyksilön kannalta: miten eri tekijät vaikuttavat eläimen sopeutumiseen kuhunkin tilanteeseen, ja millaiseksi se olonsa siinä kokee.

Tutkimusta tarvitaan siksikin, että eläimen olot ja tuottajalle maksettavat summat eivät läheskään aina kulje käsi kädessä. - Se, että eläin tuottaa hyvin, ei vielä todista sen voivan hyvin, Hänninen korostaa. Kotieläinten elimistössä kehkeytyvä maito-, liha- tai munamäärä nimittäin on pitkälti perinnöllinen ominaisuus, ja sitä on kasvatettu valikoivalla jalostuksella vuosikymmenten ajan.

Vuolas tuotos on joskus eläimelle jopa ongelma. Runsasmaitoiset lehmät saavat muita herkemmin utaretulehduksia. Painavimmat broilerit kärsivät jalkavaurioiden aiheuttamista kroonisista kivuista, ja eniten munivat kanat ovat alttiita kalkinpuutoksen aiheuttamille luunmurtumille.


Muutakin kuin fyysistä terveyttä

Tutkimusalan polkaisi liikkeelle vuonna 1964 Englannissa Ruth Harrisonin kirja Animal Machines, joka kuvaili eläinten oloja teollistuneessa maataloudessa. Brittiläinen eläinlääkärikunta heräsi tutkimaan tuotantoeläinten kärsimystä ja keinoja sen lievittämiseen. Pian syntyi myös kansainvälisen tutkijajärjestö, joka nykyään tunnetaan nimellä International Society for Applied Ethology (ISAE).

Tieteen historiassa sattuu yllättävän usein, että toisistaan tietämättä ahertavat työmyyrät päätyvät samaan lopputulokseen yhtä aikaa. Samana vuonna, jona Harrisonin kirja kohahdutti brittejä, ruotsalainen eläinlääkäri Ingvar Ekesbo julkaisi väitöskirjansa navettarakenteiden lehmille aiheuttamista sairauksista ja vammoista. - Se väitöskirja kolahti minuunkin heti, muistelee opiskeluaikojaan Helsingin yliopiston kotieläinhygienian professori Hannu Saloniemi.




Viisi vapautta - hyvinvoinnin perusta


Tutkijat määrittelevät usein eläinten hyvinvoinnin erilaisten vapauksien perusteella:
1 vapaus nälästä, janosta ja väärästä ravitsemuksesta
2 vapaus epämukavuuden tunteesta
3 vapaus kivusta, vammoista ja sairauksista
4 vapaus käyttäytyä lajilleen tyypillisesti
5 vapaus pelosta ja kärsimyksestä.


Saloniemi, joka on myös eläinlääketieteellisen tiedekunnan dekaani, on parikymmenvuotisen professorinuransa aikana kuulunut eläinten hyvinvointitutkimuksen uranuurtajiin Suomessa. Hän muistuttaa ettei hyvinvointiin riitä pelkkä fyysinen terveys: - Sairauden puute on aika karkea mittari sille, millaiseksi eläin kokee olonsa.

Psyykkisesti tärkeää on esimerkiksi turvallisuuden tunne. - Hoidon pitäisi olla sellaista, että eläin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, Saloniemi tähdentää. - Epävarmuuden tilassa eläminen ei ole hyväksi eläimillekään.


Sika tonkii, jos ympäristö sallii

Pohjoismaisen tutkimuksen uranuurtajiin lukeutuu myös ruotsalainen Per Jensen, joka on nykyisin Linköpingin yliopistossa eläinten käyttäytymistä tutkivan tieteenalan professorina. Vielä 1970-luvulla moni kuitenkin piti häntä höyrähtäneenä. Tämä johtui siitä, että Jensen majoitti sikoja metsään tarkkaillakseen, tulisivatko luonnonoloissa näkyviin jotkin niiden kantamuodon villisian tavoista.

Kuinka ollakaan, tutkijan sil¬mien eteen avautui koko repertoaari. Kesysiat alkoivat innokkaasti tonkia maata, rakentaa oksapesiä ja järjestyä villisioille ominaisiksi sosiaalisiksi ryhmiksi. Sioilla oli sekä kyky että tarve päästä toteuttamaan lajinsa luontaista käyttäytymistä.

Myöhemmin sama ilmiö on havaittu kaikista muistakin tutkituista kotieläinlajeista. Niiden luonnonvaraisten kantamuotojen synnynnäiset käyttäytymistarpeet ovat tallella: esimerkiksi kanojen halu ottaa tomukylpyjä ja päästä piiloon munimisen ajaksi tai lehmien tarve seurustella keskenään vapaasti.

Monissa tuotantoeläinten hyvinvointiongelmissa onkin kyse juuri siitä, että niukat tilat ja paljaat lattiat estävät luontaisia puuhia ja siksi eläimet ovat pysyvästi turhautuneita.

- Hyvinvointiin vaikuttaa myös eläimen aiempi kasvuympäristö, lisää Satu Raussi, joka tätä nykyä hoitaa eläinten hyvinvoinnin professuuria Helsingin yliopistossa.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa tekemissään tutkimuksissa Raussi on itse havainnut muun muassa, että pareittain karsinoissa pidetyt vasikat ovat vähemmän stressaantuneita kuin yksin majailevat.

Vasikkaiässä myös pitkälti ratkeaa, pelkääkö lehmä aikuisena ihmisiä. Raussi havaitsi, että jo muutaman minuutin päivittäinen rapsutteluhetki hoitajan kanssa riittää vaikuttamaan merkittävästi siihen, kuinka luottavaisia ja helposti käsiteltäviä vasikoista tulee.























nautoja
sikoja
munijakanoja
broilereita
kalkkunoita


Lähteet: maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus ja Suomen Turkiseläinten Kasvattajien liitto ry. Teurastustilastot vuodelta 2004 paitsi turkiseläimistä 2005.


Ahtaus ja tylsyys stressaavat

- Tilanahtaus ja virikkeettömyys vaivaavat etenkin sikoja ja kanoja, kertoo tutkija Anna Valros, joka hoiti eläinten hyvinvoinnin professuuria tämän vuoden alkuun saakka. Stressaantuneet siat saattavat pureskella toistensa häntiä, pahimmillaan verisiksi tyngiksi.

Laissa on säädetty eläintiloille minimivaatimuksia, mutta niitä noudattaenkin tuloksena on usein piukat paikat. Puolen tonnin painoisille sonneille edellytetään ryhmäkarsinassa tilaa kaksi ja puoli neliömetriä eläintä kohti.

- Se ei päästä sonneja liikkumaan normaalisti, ja eläimet häiritsevät toistensa yrityksiä levätä, huomauttaa eläintieteen professori Jaakko Mononen, jonka erikoisalana on hyötyeläinten käyttäytyminen ja hyvinvointi.
Kuopion yliopistossa työskentelevä Mononen on tutkinut lypsy- ja lihakarjan oloja ja käyttäytymistä sekä muita eläimiä hiiristä hevosiin, erityisesti turkiseläimiä.

Monosen väitöskirja yhdessä muiden suomalaistutkimusten kanssa johti aikoinaan Euroopan neuvoston suositusten muuttamiseen. Neuvosto oli suositellut turkistarhoille seinällisten makuuhyllyjen asentamista kettuhäkkeihin. Monosen tutkimuksessa kuitenkin ilmeni, että vaikka ketut tosiaan viihtyivät hyllyillä, ne eivät halunneet seinällisiä vaan seinättömiä korokkeita, joista ne pystyivät tarkkailemaan häkin ympäristöä.

Myös siipikarjan oloissa tutkijat näkevät paljon korjattavaa. - Monet pitävät lintuja "alempina eläiminä", joihin ei niin paljon kiinnitetä huomiota, pohtii Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksessa toimiva, kanoihin erikoistunut tutkija Matti Heikkilä.

Valtaosa Suomessa myytävistä kananmunista tulee häkkikanaloista, joiden häkeissä on pohjapinta-alaa alle aanelosen verran kanaa kohti. Yleisiä ongelmia ovat luuston haurastumisesta johtuvat kivuliaat luunmurtumat ja tekemisen puutteen laukaisema toisten nokkiminen.

Lattiakanaloissa kanat voivat paremmin. Taloudellisen kannattavuuden takia lattiakanojen pitää kuitenkin osata lentää munimaan korotettuihin pesälaatikoihin, joista liukuhihna kerää munat talteen. Tämän oppiakseen kananpoikasten pitää jo pienenä tottua pyrkimään välillä lattialta ylöspäin. Heikkilä selvittää parhaillaan yhteistyössä Ruotsin maatalousyliopiston kanssa, mitkä tekijät vaikuttavat poikasten kykyyn oppia nousemaan orrelle.


Suomessa nyt hyvä tutkimusvauhti

- Suomessa hyvinvoinnin tutkimus alkoi myöhemmin kuin muissa pohjoismaissa, mutta olemme kirineet etumatkaa kiinni, Matti Heikkilä toteaa. Kiri on purrut erityisesti kymmenen viime vuoden aikana, ja nyt suomalaisia nimiä vilahtelee jo alan tärkeimmissä tieteellisissä julkaisuissa.

Uuden vaihteen löytyminen johtuu tiiviistä yhteistyöstä sekä kotimaisten tutkimuslaitosten kesken että kansainvälisillä areenoilla. - Verkostoituminen kansainvälisten huippujen kanssa on myös hyvä laadunvarmistus, sanoo professori Hannu Saloniemi. - Eivät ne kauankaan viitsisi leikkiä meidän kanssamme, jos tekisimme huonoa työtä.

Viime vuonna Suomen Akatemia ja opetusministeriö myönsivät rahoituksen uudelle eläinten hyvinvoinnin tutkijakoululle. Se takaa edellytykset väitöskirjan tekoon muutamalle tohtoriopiskelijalle kerrallaan.

- Tutkijakoulussa on mukana myös yhteiskuntatieteellinen näkökulma, mikä edistää tiedon soveltamista. Käyttöä vartenhan tätä tiedettä tehdään, Saloniemi korostaa.


Viime kädessä kuluttaja ratkaisee

Yksi avainryhmä tulosten tuomisessa käytäntöön ovat maataloustuottajat. - On ollut ilo huomata, että kiinnostus eläinten hyvinvointiin lähtee usein tuottajasta itsestään, kertoo Matti Heikkilä. - Itselläni on tuottajista pelkästään myönteisiä kokemuksia. Mutta mahtuu heidän joukkoonsa varmasti niitäkin, jotka eivät pidä hyvinvointitutkimusta kovin tärkeänä.

Yhteys tuottajan arkeen säilyy elävänä, kun Heikkilä suuntaa tuon tuosta autonsa nokan kohti Kouvolaa, missä hän tekee tutkimusyhteistyötä maatalousyrittäjä Ari Puurin kanssa. Puurin kanalassa Heikkilä seuraa, miten kananpoikasten erilaiset varhaiskasvatusolot vaikuttavat niiden käyttäytymiseen ja hyvinvointiin aikuisiällä.

Tuottajat ovat kiinnostuneimpia silloin, kun hyvinvoinnin kohentaminen tuo lisää tuloja. Jos olojen parantaminen aiheuttaa vain kustannuksia, vain harva tarttuu toimeen. - Silloin eläinten olot voivat muuttua vain lainsäädännön kautta, huomauttaa professori Jaakko Mononen. - Se on hidas tie.

Nopeammin vaikuttaisivat kuluttajien eettiset valinnat ruokakaupoissa, mutta Mononen on tässä hieman pessimistinen: - Se, mistä ruoka tulee, kiinnostaa Suomessa kuluttajia vähemmän kuin muualla Euroopassa.

- Viime kädessä suuri yleisö ratkaisee, millaisissa oloissa eläimiä pidetään, Matti Heikkilä painottaa. - Jos ihmiset haluavat, että tuotantoeläimet voivat hyvin, he pystyvät vaikuttamaan siihen itse ostopäätöksillään.
Käytännössä isommat ja viihtyisämmät eläintilat tekevät tuotteet yleensä kalliimmiksi. Eläimistä välittävän pitäisi siis olla valmis maksamaan ruoasta hieman enemmän. Varmimpia ostoksia ovat luomuliha, -maito ja -munat, joiden tuotannossa on nyky-Suomen tiukimmat määräykset eläinten hyvinvoinnista.


Tutkimustieto on jo parantanut oloja

Yhteydenpito maataloustuottajiin on kuulunut suomalaisen hyvinvointitutkimuksen perinteisiin alusta alkaen. - 1980-luvulla eläinsuojien mitoitus alkoi parantua sen jälkeen, kun tutkijat olivat alkaneet mitata sekä eläimiä että niille erilaisista rakenteista tulevia vammoja, kertoo professori Hannu Saloniemi.

Eläinsuojista on viime vuosikymmeninä myös tullut huikeasti valoisampia kuin ennen, koska tuottajille alettiin levittää tutkimustietoa valon merkityksestä eläimille. Vasikoille terveellisemmät tuttiämpärit ovat yleistyneet tavallisten ämpärien sijaan. Tutkijoiden ansiota on myös, ettei porsaattomia emakoita enää läheskään kaikilla tiloilla pidetä yksittäin kapeissa, jokseenkin vartalonmyötäisissä häkeissä, vaan ne saavat yhä useammassa paikassa elää liikkumisen sallivassa pihattosikalassa.

Uusia ilmiöitä ovat EU:n laajuiset edistysaskeleet. Eurooppalaisten hyvinvointitutkijoiden keräämä tieto kanojen terveydestä ja oloista erilaisissa kanaloissa on johtanut siihen, että tavanomaiset häkkikanalat kielletään kaikissa EU-maissa vuodesta 2012 alkaen.

Tutkimustyön ansiosta EU:ssa on säädetty myös sikojen ja nautojen oloja kohentavia direktiivejä. Vasikoita ei enää saa kasvattaa lajitovereista eristettyinä. Sikojen on saatava karsinaansa olkia tai muuta kuiviketta. Lehmien pitäminen vuosienkin ajan kytkettynä samoille jalansijoille päättyy pian, kun uusi direktiivi vaatii päästämään lehmät ainakin ajoittain jaloittelemaan.



Helena Telkänranta on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kysytään eläimeltä itseltään




Miten saadaan todella tietää, voiko Mansikki hyvin vai kärsiikö se? Ensimmäinen askel on varmistaa, ettei ihminen heijasta omia olettamuksiaan eläimeen.

- Ihmisen on vaikea mieltää, miten maailmaa hahmottaa 660-kiloinen eläin, jonka näkökenttä on 340 astetta, joka näkee lähelle huonosti ja kauas hyvin ja joka säikkyy kaikkia äkkinäisiä liikkeitä, koska ne vaikuttavat suoraan keskushermostoon aiheuttaen pelkoa, muistuttaa tutkija Laura Hänninen.

Objektiivisuuden varmistamiseksi tutkijan on aina pidettävä huoli, että hän ei arvioi vaan mittaa. - Tutkimusta ei voi tehdä tyyliin "minusta näyttää, että tuo eläin on pelokas", vaan pitää pystyä jollakin testillä mittaamaan, kuinka pelokas se on, tutkija Matti Heikkilä korostaa. - Muuten voi helposti tulkita tilanteita omien lähtöolettamustensa mukaisiksi.


Mittareita kuin huippu-urheilijaan

Tutkimusta on osaltaan helpottanut tekniikan kehitys. Eläimeen voi kiinnittää vöillä mittareita ja antureita kuin huippu-urheilijaan, jolloin sen pulssista, verenpaineesta tai hormonivaihteluista saa tietoa tarvitsematta seistä itse vieressä.

Elimistöön myös varastoituu merkkejä, jotka paljastavat eläimen aikaisempia kokemuksia. Yksi uusimmista menetelmistä perustuu siihen, että karvasta tai ulosteesta määritetyt stressihormonimäärät kertovat lahjomatonta kieltään kuin päiväkirja.

- Yksittäisiä hyvinvoinnin mittausmenetelmiä on kehitetty tai kokeiltu toistasataa, kertoo professori Jaakko Mononen. - Tärkeää on, että samassa tutkimuksessa käytetään monia toisistaan riippumattomia mittareita ja katsotaan, antavatko ne saman tuloksen. Lisäksi on katsottava, saadaanko sama tulos monesta eri tutkimuksesta.


Katsotaan, mitä eläin valitsee

Tärkeä osa tutkijan työkalupakkia on eläimen käyttäytymisen havainnoiminen. Jos eläimestä tuntuu tukalalta, se saattaa oireilla toistamalla samaa merkityksetöntä liikettä kuin robotti. Lajikumppanien kimppuun hyökkäileminen kertoo niin ikään, ettei eläimen pitopaikka ole sille sopiva.

Kun tutkija kehittää eläimelle parempia oloja, parhaat vastaukset saa usein kysymällä eläimeltä itseltään. Valintakokeissa eläimelle annetaan vaihtoehtoja, kuten erilaisia kuivikkeita tai karsinaratkaisuja. Tutkija rekisteröi, paljonko aikaa eläin viettää missäkin vaihtoehdossa.

Eläimeltä voi myös kysyä, kuinka tärkeä jokin asia on sille. Koe aloitetaan opettamalla eläin tekemään työtä saadakseen palkinnon. Useimmiten työtehtäväksi annetaan vivun painaminen tai nokkiminen, ja palkintona eläin pääsee häkin ulkopuolella näkyvään paikkaan, esimerkiksi olkipeitteiselle lattialle tai hämärään pesäkoppiin.
Tehtävää vaikeutetaan aste asteelta niin, että pääsy palkinnon ääreen aukeaa vasta, kun vipua on painettu kymmenen kertaa, tai kaksikymmentä, kolmekymmentä… Mitä arvokkaammaksi eläin kokee tarjolla olevan palkinnon, sitä kauemmin se on valmis ahkeroimaan vivun kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla