Miksi tyytyisit kartoittamaan mahdollisuuksia, kun voit itse luoda niitä? kysyy Liisa Välikangas.Kuka teistä tuntee johtavansa viidakossa? Kuka autokorjaamossa? Entä teatterissa?Pukumiehiä ja -naisia hymyilyttää. He tunnistavat ympäristöt. Käsiä nousee kaikille vaihtoehdoille.

Tutustu tutkijaan -sarja

Teksti: Annikka Mutanen

Miksi tyytyisit kartoittamaan mahdollisuuksia, kun voit itse luoda niitä? kysyy Liisa Välikangas.Kuka teistä tuntee johtavansa viidakossa? Kuka autokorjaamossa? Entä teatterissa?Pukumiehiä ja -naisia hymyilyttää. He tunnistavat ympäristöt. Käsiä nousee kaikille vaihtoehdoille.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2012

Värikkäät analogiat – viidakosta autokorjaamoon – ovat Aalto-yliopiston opiskelijoiden keksimiä. Niitä tarjoilee johtamisen ammattilaisille professori Liisa Välikangas kultaisessa jakussa. Hän on vetänyt täyden salin Via Leaders' Forumissa Helsingin messukeskuksessa.

Tuoreet neuvot ovat johtajille kalliit, sillä toimintaympäristö muuttuu vinhaa vauhtia – ja johdettavat samoin.

– Meidän opiskelijammekaan eivät tottele, vaikka miten käskisi, Välikangas lohduttaa.

– Moni uuden sukupolven työntekijä haluaa muuttaa maailmaa ja valikoi, missä yrityksessä voi parhaiten toteuttaa omia päämääriään. Nykyjohtajan tärkeimpiä kykyjä onkin merkityksen luominen työlle. Hänen täytyy pystyä osoittamaan, että tekemisessä on jotain itua, professori sanoo. Johtajien kynät rapisevat.

Mistä on ilmestynyt tämä uusi, käytännön nykysuomea puhuva johtamisguru?

Kansainvälisyys veti

Välikangas syntyi Laukaassa ja kirjoitti ylioppilaaksi tamperelaisesta Kaarilan lukiosta.

Kun hän 1980-luvun alussa valikoi opiskelupaikkaa, hänen katseensa kiinnittyi Tampereen yliopiston tarjonnassa yhteen sanaan: kansainvälinen. Se esiintyi yhdessä sanan markkinointi kanssa. Välikangas valitsi kansainvälisen markkinoinnin koulutusohjelman.

– Opettajani sanoi, että älä nyt sinne mene, sinähän olet humanisti.

Sinne Liisa kuitenkin meni, eikä katunut.

– Se antoi tilaisuuden toimia eri puolilla maailmaa, mikä on ollut minulle tosi tärkeää. Olen voinut viettää enemmän antropologin elämää kuin jos olisin kouluttautunut sellaiseksi.

Nuorena kauppatieteen maisterina hän lähti Sveitsiin tunnettuun liikkeenjohdon kehittämiskouluun IMD:hen tekemään lisensiaattityötä. Sen jälkeen matka jatkui Tokioon Keio-yliopistoon. Välikangas kävi Tampereella väittelemässä ja häipyi sitten post doc -tutkijaksi Stanfordin yliopistoon Kaliforniaan.

Ulkomailla kului 20 vuotta, joista 12 viimeistä Yhdysvalloissa. Siellä Välikangas toimi sekä tutkijana että konsulttina ja perusti 2000-luvun alussa konsultointiin ja liikkeenjohdon kehittämiseen keskittyneen Woodside-instituutin.

Yhdysvaltalaisen aviomiehensä kuoltua hän pohti uutta alkua, ja Suomesta saapunut kutsu osui oikeaan kohtaan. Nyt Välikangas on kuudetta vuotta innovaatioiden johtamisen professorina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Elämä tilkkutäkkiä

Professorin työhuone Lapuankadulla Töölössä on sekaisin. Pöydillä on lehtipinoja ja lattialla lojuu tyhjiä pahvilaatikoita. Naulakossa roikkuu turkki ja villamyssy. On ollut muutakin tekemistä kuin siivota.

– Elämä on tilkkutäkkiä. Minulta on ajat sitten mennyt sekaisin, mikä on työtä ja mikä vapaa-aikaa, Välikangas tunnustaa.

Yksi tärkeä tilkku on kansalaisjärjestö Innovation Democracy, jonka Välikangas aloitti Sari Stenforsin ja Jaak Treimanin kanssa 2006. Järjestön tavoite on edistää innovatiivisuutta ja yrittäjyyttä epävakaissa maissa. Niitä Välikangas on käynyt opettamassa muun muassa Somalimaassa, Afganistanissa ja Nepalissa.

Näillä reissuilla hän on astunut suomalaisia yritysjohtajia pelottavamman yleisön eteen. Somalimaassa hän aloitti kolmipäiväistä kurssia 30 miehelle, jotka odottivat luennoitsijaa syvissä plyysituoleissa istuen.

– Silloin mietin, että mitenkähän tämä menee. Mutta hyvin meni.

Kuten Messukeskuksessa, Välikangas hylkäsi puhujanpöntön ja asteli liki yleisöä. Yhteys kuulijoihin syntyi ja yhteinen huumori löytyi, kun hän otti esimerkkejä paikallisista eläintarinoista.

Niistä Välikangas on ollut kokoamassa kirjaa, jolla on komea nimi: Johda kuin leijona, Lead like a Lion, Leadership lessons from East-African Animal Stories.

Yhdistele parhaat palat

Välikangas ei siis tuo Suomeen pelkkiä Amerikan-oppeja. Hänen lempi-ideoihinsa kuuluu kosmopolitismi.

– Otetaan eri paikoista ja eri ihmisiltä parhaat asiat ja yhdistellään niitä. Nykyisin yritetään monistaa yhtä toimintatapaa niin, että siitä tulee ainoa. Mieluummin pyrkisin moninaisuuden säilyttämiseen.

Suomeen tultuaan Välikangas löi myös pöytään ehdotuksen, että alkaisimme puhua ideoistamme ja innostua niistä – vaikka ne eivät koskaan toteutuisi. Kalifornian Piilaaksossa ideat olivat arvokasta valuuttaa, jolla pääsi mukaan keskusteluihin. Niillä leikittiin, niitä pilkottiin, yhdisteltiin ja kehiteltiin. Suomessa idean esittäjä sen sijaan ottaa sosiaalisen riskin. "Tuokin idea on tuolle häpeäksi, koska siitä ei kuitenkaan tule mitään!" Välikangas kuvaili suomalaista asennetta Helsingin Sanomien vieraskynässä.

– Minulle sanottiin, että älä puhu noin monista ideoista, sua pidetään hulluna, Välikangas muistelee.

Hän ei ottanut neuvoa onkeensa. Välikangas on "possessed by ideas". Suomeksi se tarkoittaa ideoiden riivaamaa, mutta Välikangas kutsuu sitä mieluummin intohimoksi ideoihin. Niitä hän keräilee, kehittelee, yhdistelee – ja levittää.

Välikangas on lanseerannut Suomeen muun muassa idean, jolla on kaunis englanninkielinen nimi: serendipity. Sanakirjan mukaan se merkitsee onnekasta sattumaa, mutta sanakirjakäännös ei nyt riitä: Välikankaan serendipity tarkoittaa tarttumista mahdollisuuksiin, joita löytää, kun etsii jotain muuta.

Löytäminen kuitenkin edellyttää, että etsii jotakin. Muuten ei ole valveilla. Tämä on tieteen työtapa: tutkimuksessa tulokseksi saadaan usein aivan muuta kuin odotettiin. Matkalla löytyy uusia kiinnostavia johtolankoja, joita käännytään seuraamaan. Juuri näin liikkeenjohdonkin pitäisi oppia toimimaan.

– Kun maailma muuttuu ja asiat etenevät nopeasti, kyky tarttua yllätyksiin voi ratkaista menestyksen.

Hedelmälliset sattumat ovat usein pieniä, mutta ne vievät silti pitkälle. Viagraa kehitettiin alkuaan aivan muuhun tarkoitukseen kuin erektion terästämiseen. Kun lääkärit kokeilivat lääkettä itseensä, he huomasivat, että sillä on erikoisia vaikutuksia.

Talouselämä-lehden entinen päätoimittaja Pekka Seppänen ehdotti suositussa kolumnissaan serendipityn suomennokseksi haahuilua. Se kuulostaa Välikankaan mielestä liian epämääräiseltä, mutta sitä mieltä hän on, että yrityksissä vallitsee usein liian suoraviivainen meno.

– Kuljetaan totuttua polkua, ja huomio kiinnitetään siihen, mihin se on aina ennenkin kiinnitetty.

Harjoita muutosmuskeleitasi

Lääkkeeksi Välikangas suosittaa jatkuvaa kokeilua. Kokeileminen on arvokasta, koska se herkistää uusille asioille ja muutokselle.

Johtajatapahtuman yleisölle Välikangas huomauttaa, että saneeraus on traagisesti myöhästynyt muutos. Kuka tahansa osaa saneerata, kun ollaan kriisissä eikä muuta enää voida.

Johtajuus on kykyä muutokseen jo ennen sitä. Tällaiseen johtajuuteen tarvitaan lihaksia.

– Muutosmuskeleita pitää harjoittaa tai ne surkastuvat. Huomiokykyä ja mielikuvitusta pitää treenata.

Välikangas on ilahtuneena pannut merkille, että kokeileminen on saanut jalansijaa suomalaisessa yritysmaailmassa.

– Kaikkea ei yritetä enää suunnitella kerralla valmiiksi vaan edetään pikkuhiljaa erilaisia vaihtoehtoja tunnustellen. Tämä muistuttaa taiteellista lähestymistapaa, jossa kokeillaan erilaisia prototyyppejä.

Kokeilemista harrastavat usein pienyritykset, joilla ei ole rahaa eikä mahdollisuutta edetä muuten kuin herkästi hapuillen. Ironista kyllä, suuret ja vakavaraiset yritykset ovat huonompia kokeilijoita, vaikka juuri niillä olisi varaa satsata uusien asioiden testailuun.

Ennen toteutusta kannattaa vääntää ideoista rautalankaa, pyrkiä antamaan niille jonkinlainen ilmiasu. Innovaatiojohtamisen kurssillaan Välikangas pani Aallon opiskelijat tekemään "räsynukkeja" eli kouriintuntuvia malleja hankkeistaan. Niitä syntyi vaikka pahvilaatikoista. Räsynukeksi kelpasi myös kuvaus projektin herättämistä reaktioista. Välikankaan mukaan tällaisia näkyviä malleja on alettu tehdä paljon myös todellisessa yrityselämässä, muun muassa rahoitusorganisaatioiden vaatimuksesta.

Kurkota kuuta

Suomi on muuttunut valtavasti 1980-luvun puolivälistä, jolloin Välikangas piti Tampereen yliopistossa ensimmäistä luentoaan kansainvälistymisestä. Nyt nuoret ovat olleet ulkomailla. Heillä on rohkeutta ja vuorovaikutteisuutta. Ilmassa on yrittäjyyttä.

Välikangas yllyttää myös johtajatapahtuman täysikasvuisia osanottajia: Ole rohkea. Kurkota kuuta. Miksi tyytyisit kartoittamaan mahdollisuuksia, kun voit luoda niitä?

Powerpointtien virrassa professori esittää kysymyssarjan, johon hän ei pyydä vas­tausta. Se jää kuitenkin salaa riivaamaan kuulijan mieltä.

Milloin organisaatiossasi joku on osoittanut rohkeutta?

Miksi se oli rohkeutta?

Mitä siitä seurasi?

Hedelmällistä mietittävää johtajille. Ja heidän alaisilleen.

Liisa VälikangasIkä 50työ Innovaatioiden johtamisen professori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa Helsingissä.Tutkimusala Organisaatiot ja johtaminen, innovatiiviset strategiat.Arvo Kauppatieteen tohtori Tampereen yliopistosta 1994.Väitöskirjan aihe Miksi ihmiset seuraavat johtajia?Harrastukset Maailmanmatkailu, patikointi, lukeminen, jooga, ratsastaminen Kangasalla Rantalan ratsutilalla, hyvä ruoka ystävien seurassa. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.