Miksi tyytyisit kartoittamaan mahdollisuuksia, kun voit itse luoda niitä? kysyy Liisa Välikangas.Kuka teistä tuntee johtavansa viidakossa? Kuka autokorjaamossa? Entä teatterissa?Pukumiehiä ja -naisia hymyilyttää. He tunnistavat ympäristöt. Käsiä nousee kaikille vaihtoehdoille.

Tutustu tutkijaan -sarja

Teksti: Annikka Mutanen

Miksi tyytyisit kartoittamaan mahdollisuuksia, kun voit itse luoda niitä? kysyy Liisa Välikangas.Kuka teistä tuntee johtavansa viidakossa? Kuka autokorjaamossa? Entä teatterissa?Pukumiehiä ja -naisia hymyilyttää. He tunnistavat ympäristöt. Käsiä nousee kaikille vaihtoehdoille.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2012

Värikkäät analogiat – viidakosta autokorjaamoon – ovat Aalto-yliopiston opiskelijoiden keksimiä. Niitä tarjoilee johtamisen ammattilaisille professori Liisa Välikangas kultaisessa jakussa. Hän on vetänyt täyden salin Via Leaders' Forumissa Helsingin messukeskuksessa.

Tuoreet neuvot ovat johtajille kalliit, sillä toimintaympäristö muuttuu vinhaa vauhtia – ja johdettavat samoin.

– Meidän opiskelijammekaan eivät tottele, vaikka miten käskisi, Välikangas lohduttaa.

– Moni uuden sukupolven työntekijä haluaa muuttaa maailmaa ja valikoi, missä yrityksessä voi parhaiten toteuttaa omia päämääriään. Nykyjohtajan tärkeimpiä kykyjä onkin merkityksen luominen työlle. Hänen täytyy pystyä osoittamaan, että tekemisessä on jotain itua, professori sanoo. Johtajien kynät rapisevat.

Mistä on ilmestynyt tämä uusi, käytännön nykysuomea puhuva johtamisguru?

Kansainvälisyys veti

Välikangas syntyi Laukaassa ja kirjoitti ylioppilaaksi tamperelaisesta Kaarilan lukiosta.

Kun hän 1980-luvun alussa valikoi opiskelupaikkaa, hänen katseensa kiinnittyi Tampereen yliopiston tarjonnassa yhteen sanaan: kansainvälinen. Se esiintyi yhdessä sanan markkinointi kanssa. Välikangas valitsi kansainvälisen markkinoinnin koulutusohjelman.

– Opettajani sanoi, että älä nyt sinne mene, sinähän olet humanisti.

Sinne Liisa kuitenkin meni, eikä katunut.

– Se antoi tilaisuuden toimia eri puolilla maailmaa, mikä on ollut minulle tosi tärkeää. Olen voinut viettää enemmän antropologin elämää kuin jos olisin kouluttautunut sellaiseksi.

Nuorena kauppatieteen maisterina hän lähti Sveitsiin tunnettuun liikkeenjohdon kehittämiskouluun IMD:hen tekemään lisensiaattityötä. Sen jälkeen matka jatkui Tokioon Keio-yliopistoon. Välikangas kävi Tampereella väittelemässä ja häipyi sitten post doc -tutkijaksi Stanfordin yliopistoon Kaliforniaan.

Ulkomailla kului 20 vuotta, joista 12 viimeistä Yhdysvalloissa. Siellä Välikangas toimi sekä tutkijana että konsulttina ja perusti 2000-luvun alussa konsultointiin ja liikkeenjohdon kehittämiseen keskittyneen Woodside-instituutin.

Yhdysvaltalaisen aviomiehensä kuoltua hän pohti uutta alkua, ja Suomesta saapunut kutsu osui oikeaan kohtaan. Nyt Välikangas on kuudetta vuotta innovaatioiden johtamisen professorina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Elämä tilkkutäkkiä

Professorin työhuone Lapuankadulla Töölössä on sekaisin. Pöydillä on lehtipinoja ja lattialla lojuu tyhjiä pahvilaatikoita. Naulakossa roikkuu turkki ja villamyssy. On ollut muutakin tekemistä kuin siivota.

– Elämä on tilkkutäkkiä. Minulta on ajat sitten mennyt sekaisin, mikä on työtä ja mikä vapaa-aikaa, Välikangas tunnustaa.

Yksi tärkeä tilkku on kansalaisjärjestö Innovation Democracy, jonka Välikangas aloitti Sari Stenforsin ja Jaak Treimanin kanssa 2006. Järjestön tavoite on edistää innovatiivisuutta ja yrittäjyyttä epävakaissa maissa. Niitä Välikangas on käynyt opettamassa muun muassa Somalimaassa, Afganistanissa ja Nepalissa.

Näillä reissuilla hän on astunut suomalaisia yritysjohtajia pelottavamman yleisön eteen. Somalimaassa hän aloitti kolmipäiväistä kurssia 30 miehelle, jotka odottivat luennoitsijaa syvissä plyysituoleissa istuen.

– Silloin mietin, että mitenkähän tämä menee. Mutta hyvin meni.

Kuten Messukeskuksessa, Välikangas hylkäsi puhujanpöntön ja asteli liki yleisöä. Yhteys kuulijoihin syntyi ja yhteinen huumori löytyi, kun hän otti esimerkkejä paikallisista eläintarinoista.

Niistä Välikangas on ollut kokoamassa kirjaa, jolla on komea nimi: Johda kuin leijona, Lead like a Lion, Leadership lessons from East-African Animal Stories.

Yhdistele parhaat palat

Välikangas ei siis tuo Suomeen pelkkiä Amerikan-oppeja. Hänen lempi-ideoihinsa kuuluu kosmopolitismi.

– Otetaan eri paikoista ja eri ihmisiltä parhaat asiat ja yhdistellään niitä. Nykyisin yritetään monistaa yhtä toimintatapaa niin, että siitä tulee ainoa. Mieluummin pyrkisin moninaisuuden säilyttämiseen.

Suomeen tultuaan Välikangas löi myös pöytään ehdotuksen, että alkaisimme puhua ideoistamme ja innostua niistä – vaikka ne eivät koskaan toteutuisi. Kalifornian Piilaaksossa ideat olivat arvokasta valuuttaa, jolla pääsi mukaan keskusteluihin. Niillä leikittiin, niitä pilkottiin, yhdisteltiin ja kehiteltiin. Suomessa idean esittäjä sen sijaan ottaa sosiaalisen riskin. "Tuokin idea on tuolle häpeäksi, koska siitä ei kuitenkaan tule mitään!" Välikangas kuvaili suomalaista asennetta Helsingin Sanomien vieraskynässä.

– Minulle sanottiin, että älä puhu noin monista ideoista, sua pidetään hulluna, Välikangas muistelee.

Hän ei ottanut neuvoa onkeensa. Välikangas on "possessed by ideas". Suomeksi se tarkoittaa ideoiden riivaamaa, mutta Välikangas kutsuu sitä mieluummin intohimoksi ideoihin. Niitä hän keräilee, kehittelee, yhdistelee – ja levittää.

Välikangas on lanseerannut Suomeen muun muassa idean, jolla on kaunis englanninkielinen nimi: serendipity. Sanakirjan mukaan se merkitsee onnekasta sattumaa, mutta sanakirjakäännös ei nyt riitä: Välikankaan serendipity tarkoittaa tarttumista mahdollisuuksiin, joita löytää, kun etsii jotain muuta.

Löytäminen kuitenkin edellyttää, että etsii jotakin. Muuten ei ole valveilla. Tämä on tieteen työtapa: tutkimuksessa tulokseksi saadaan usein aivan muuta kuin odotettiin. Matkalla löytyy uusia kiinnostavia johtolankoja, joita käännytään seuraamaan. Juuri näin liikkeenjohdonkin pitäisi oppia toimimaan.

– Kun maailma muuttuu ja asiat etenevät nopeasti, kyky tarttua yllätyksiin voi ratkaista menestyksen.

Hedelmälliset sattumat ovat usein pieniä, mutta ne vievät silti pitkälle. Viagraa kehitettiin alkuaan aivan muuhun tarkoitukseen kuin erektion terästämiseen. Kun lääkärit kokeilivat lääkettä itseensä, he huomasivat, että sillä on erikoisia vaikutuksia.

Talouselämä-lehden entinen päätoimittaja Pekka Seppänen ehdotti suositussa kolumnissaan serendipityn suomennokseksi haahuilua. Se kuulostaa Välikankaan mielestä liian epämääräiseltä, mutta sitä mieltä hän on, että yrityksissä vallitsee usein liian suoraviivainen meno.

– Kuljetaan totuttua polkua, ja huomio kiinnitetään siihen, mihin se on aina ennenkin kiinnitetty.

Harjoita muutosmuskeleitasi

Lääkkeeksi Välikangas suosittaa jatkuvaa kokeilua. Kokeileminen on arvokasta, koska se herkistää uusille asioille ja muutokselle.

Johtajatapahtuman yleisölle Välikangas huomauttaa, että saneeraus on traagisesti myöhästynyt muutos. Kuka tahansa osaa saneerata, kun ollaan kriisissä eikä muuta enää voida.

Johtajuus on kykyä muutokseen jo ennen sitä. Tällaiseen johtajuuteen tarvitaan lihaksia.

– Muutosmuskeleita pitää harjoittaa tai ne surkastuvat. Huomiokykyä ja mielikuvitusta pitää treenata.

Välikangas on ilahtuneena pannut merkille, että kokeileminen on saanut jalansijaa suomalaisessa yritysmaailmassa.

– Kaikkea ei yritetä enää suunnitella kerralla valmiiksi vaan edetään pikkuhiljaa erilaisia vaihtoehtoja tunnustellen. Tämä muistuttaa taiteellista lähestymistapaa, jossa kokeillaan erilaisia prototyyppejä.

Kokeilemista harrastavat usein pienyritykset, joilla ei ole rahaa eikä mahdollisuutta edetä muuten kuin herkästi hapuillen. Ironista kyllä, suuret ja vakavaraiset yritykset ovat huonompia kokeilijoita, vaikka juuri niillä olisi varaa satsata uusien asioiden testailuun.

Ennen toteutusta kannattaa vääntää ideoista rautalankaa, pyrkiä antamaan niille jonkinlainen ilmiasu. Innovaatiojohtamisen kurssillaan Välikangas pani Aallon opiskelijat tekemään "räsynukkeja" eli kouriintuntuvia malleja hankkeistaan. Niitä syntyi vaikka pahvilaatikoista. Räsynukeksi kelpasi myös kuvaus projektin herättämistä reaktioista. Välikankaan mukaan tällaisia näkyviä malleja on alettu tehdä paljon myös todellisessa yrityselämässä, muun muassa rahoitusorganisaatioiden vaatimuksesta.

Kurkota kuuta

Suomi on muuttunut valtavasti 1980-luvun puolivälistä, jolloin Välikangas piti Tampereen yliopistossa ensimmäistä luentoaan kansainvälistymisestä. Nyt nuoret ovat olleet ulkomailla. Heillä on rohkeutta ja vuorovaikutteisuutta. Ilmassa on yrittäjyyttä.

Välikangas yllyttää myös johtajatapahtuman täysikasvuisia osanottajia: Ole rohkea. Kurkota kuuta. Miksi tyytyisit kartoittamaan mahdollisuuksia, kun voit luoda niitä?

Powerpointtien virrassa professori esittää kysymyssarjan, johon hän ei pyydä vas­tausta. Se jää kuitenkin salaa riivaamaan kuulijan mieltä.

Milloin organisaatiossasi joku on osoittanut rohkeutta?

Miksi se oli rohkeutta?

Mitä siitä seurasi?

Hedelmällistä mietittävää johtajille. Ja heidän alaisilleen.

Liisa VälikangasIkä 50työ Innovaatioiden johtamisen professori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa Helsingissä.Tutkimusala Organisaatiot ja johtaminen, innovatiiviset strategiat.Arvo Kauppatieteen tohtori Tampereen yliopistosta 1994.Väitöskirjan aihe Miksi ihmiset seuraavat johtajia?Harrastukset Maailmanmatkailu, patikointi, lukeminen, jooga, ratsastaminen Kangasalla Rantalan ratsutilalla, hyvä ruoka ystävien seurassa. 

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.