Yli puoli miljoonaa suomalaista pudottaa painoaan joka vuosi. Moni turvaa muotidieetteihin. Selvitimme, onko niissä järkeä.


Moni turvaa muotidieetteihin. Selvitimme, onko niissä järkeä.




Atkins


Lupaus Laihdut jättämällä pois hiilihydraatteja sisältävät ruoat. Pahinta ovat pasta, peruna, puuro ja ruisleipä. Lisäbonuksena vaarasi sairastua diabeteksen ja sydäntautiin laskee. Kardiologi Robert C. Atkinsin tunnetuksi tekemästä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on useita muunnelmia.

Totuus "Alakarppaus" tepsii. Se karsii rankasti ruokavaliota ja aiheuttaa energiavajeen, jonka seurauksena kilot karisevat. Hiilihydraattien niukkuus ajaa pikkuhiljaa elimistön ketoosiin: se alkaa pilkkoa rasvoja, jolloin tarvittava energia napataan rasvahapoista. Proteiinien runsaus ylläpitää kylläisyyttä.


+ Dieetin alussa laihtuminen on nopeaa, jopa kymmenen kiloa puolessa vuodessa.
- Painon lasku taittuu puolen vuoden jälkeen, koska ruokarajoitusten noudattaminen käy liian työlääksi.
- Ummetus, päänsärky ja pahanhajuinen hengitys kiusaavat.
- Vitamiini- ja kivennäisainepuutos vaanii, kun normaalista ruokavaliosta karsitaan pois kolmannes.
- Menetät kokojyväviljatuotteiden hyödyt: diabetes-, syöpä- ja sydäntautisuojan.
- Hyvä HDL-kolesteroli kohoaa, mutta myös paha LDL-kolesteroli piikittää.
- Ruokavaliota pitkään jatkettaessa eläinrasvaa ja kolesterolia tihkuvan ruoan turvallisuus on arvoitus.



GI eli glykemiaindeksi


Lupaus Rakenna ruokavaliosi GI:n eli hiilihydraattien imeytymisnopeuden perusteella. Suosi veren sokeria hitaasti nostattavia eli matalan GI:n hiilareita, kuten ruisleipää, täysjyväpuuroja ja tummaa riisiä. Korkean GI:n takia varo sokeria, pullaleipää ja perunaa. Näin nälän tunne pysyy loitolla ja sinä hoikistut.

Totuus Vertailussa GI-dieetti hakkaa hienokseltaan tavallisen laihdutusruokavalion. Ylivoimaisuus on kuitenkin keinotekoista, koska laihdutusruokavalio sisältää vähän, jos ollenkaan korkean GI:n tuotteita.
Pelkkää GI-lukemaa ei kannata tuijottaa, sillä ruokavalion kokonaisuus ratkaisee. Muun muassa ruokien valmistustapa, kypsyysaste ja ateriakokonaisuus vaikuttavat hiilihydraattien imeytymiseen. Leivonnaisten, suklaan ja jäätelön GI on pieni mutta rasva- ja energiapitoisuus suuri. Porkkanan korkea GI ei puolestaan merkitse mitään, koska porkkanassa on vain niukasti hiilihydraatteja.


+ Matalan GI:n tuotteita kannattaa suosia, sillä niissä on usein terveydelle edullisia kuituja.
- GI ei ole tae terveellisyydestä: suklaapatukan ja ruisleipäpalan GI on suurin piirtein sama.
- Dieetin noudattaminen on hankalaa, koska jopa samanlaisten tuotteiden, kuten riisilajikkeiden, GI voi vaihdella hurjasti.



Zone


Lupaus Vain ihanteellisessa tasapainotilassa keho toimii tehokkaasti. Hienoviritys toteutuu ja kilot karisevat, kun syöt oikeaa ruokaa oikeaan aikaan. Tärkeintä on proteiinien, rasvan ja hiilihydraattien oikea osuus kullakin aterialla nautitusta energiasta (30/30/40).

Totuus Yhdysvaltalaisen biokemistin Barry Searsin opit ovat huuhaata. Laihtuminen perustuu energian saannin niukkenemiseen, ei ravintoaineiden suhteisiin. Proteiinien tavallista suurempi määrä ylläpitää kylläisyyttä ja auttaa hoikistumaan.


+ Kaikella laihtumisella on ruokavalion koostumuksesta riippumatta suotuisa vaikutus elimistön rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan.
- Sisältää liian paljon proteiineja.
- Karsii turhaan ruokavaliosta esimerkiksi leivän.



Montignac


Lupaus Voit mussuttaa herkkuja ja silti pudottaa painoa, kunhan et syö samalla kertaa hiilihydraatteja ja rasvaa. Yhdistelmä on turmiollinen, koska valkoinen sokeri ja muut huonot hiilihydraatit kohottavat veren sokeria ja piiskaavat insuliinituotantoa, joka taas lisää rasvan varastoitumista.

Totuus Yhdistelmien kieltäminen on silkkaa puppua. Yhdellä aterialla hiilihydraatit voivat lisätä rasvan varastoitumista, sillä ilman hiilihydraattien sokeria elimistö nappaisi enemmän energiaa rasvasta. Ajan mittaan yksittäinen ateria menettää kuitenkin merkityksensä. Ranskalaisen Michel Montignacin neuvoissa on silti jotain järkeäkin. Huonojen hiilihydraattien välttäminen on terveellinen valinta.


+ Tällä voi laihtua: ruokarajoituksista seuraa, että energian saanti jää kulutusta pienemmäksi.
+ Ruokavaliosta karsitaan vain terveydelle vähämerkityksisiä asioita.
- Sisältää turhia rajoituksia.
- Ruokkii kuuriajattelua.


Himoliikunta


Lupaus Ilman liikuntaa et voi laihtua. Mitä hikisemmin huhkit, sitä enemmän saat tuloksia.

Totuus Liikunta on vaatimaton laihdutuskeino. Kolme tuntia rivakkaa kävelyä viikossa pudottaa painostasi pari kiloa muutamassa kuukaudessa. Kovatempoisempi rääkki ei juuri tuo lisätehoa, eikä kukaan jaksa rääkätä itseään päivästä toiseen.


+ Jokainen hikiliikunnalla laihdutettu kilo on arvokkaampi kuin ruokavaliolla karistettu kilo. Kehosta palaa erityisesti haitallisinta sisälmysrasvaa. Lihasten energia-aineenvaihdunta paranee, ja verisuonitus tehostuu.
- Himoliikunta lisää loukkaantumisvaaraa ja sydäninfarktiriskiä.
- Lihava ihminen ei pysty lisäämään liikunnan määrää turvallisesti niin paljon, että laihtuisi merkittävästi.
- Lihasmassan haihtumista laihdutuksen aikana ei voi liikkuenkaan estää.



Veriryhmä


Lupaus Normaali ruokavalio ei sovi kaikille, vaan ABO-veriryhmäsi sanelee, mitä saat syödä. Jos kuulut esimerkiksi A-ryhmään, voimanlähteesi on kasvisruoka, sama, jota viljelijöiksi sopeutuneet esi-isäsi noudattivat. Varsinkin kasviöljyt, soijaruoat, kasvikset ja ananas pitävät sinut solakkana. O-tyyppi on taas sukua metsästäjille ja tarvitsee siksi paljon eläinproteiineja.

Totuus Lääketieteen tohtori Peter J. D’Adamon ideoima oppi on paksua balkania. Sillä ei ole mitään todellisuuspohjaa.


+ Hyvä vitsi.
- Rajoittaa turhaan ruokavaliota.
- Levittää harhauttavaa tietoa ravitsemuksesta.



Paasto


Lupaus Paasto on hyvä startti painonpudotukselle. Sen aikana elimistö lepää ja puhdistuu kuona-aineista.

Totuus Keho menettää massaa, mutta se on pääasiassa vettä ja hiilihydraatteja eikä rasvaa. Siksi elopaino palaa nopeasti ennalleen. Ajatus paaston elimistöä puhdistavasta ja rauhoittavasta vaikutuksesta on harhaluulo. Suolisto on syntynyt työskentelemään, ei lepäämään. Suolihuuhtelu häiritsee hyödyllisiä bakteereja, jotka suojaavat meitä infektioilta, syöviltä ja jopa sydäntaudeilta.


+ Paastolla voi olla henkisenä kokemuksena jonkinlaisia terveysvaikutuksia.
- Paino nousee nopeasti uudelleen.
- Verottaa yhtä paljon lihaksia kuin rasvakudostakin.
- Pitkä paasto voi viedä näläntunteen ja altistaa syömishäiriöille.
- Ei sovi diabeetikoille eikä munuaissairauksista tai kihdistä kärsiville.



Kilot vai henki?


Tieteen viesti tapalaihduttajalle on karu: lopeta, jos haluat elää. Väestötutkimusten mukaan jatkuva laihduttaminen ja lyhempi elinikä kulkevat käsi kädessä. Varsinkin jos kiloja karistetaan pelkästään ruokavaliolla. Painonhallinta liikkumalla ei sen sijaan näytä lyhentävän elinikää.

Fiksu noudattaa kultaista keskitietä ja pysyttelee vakiopainossa (+/- 3 kiloa).

Tämä toimii


Tehokkain, terveellisin ja pysyvin painonpudotuskonsti on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen:
- koosta ruokavalion kivijalka täysjyväviljatuotteista, kasviksista, marjoista ja hedelmistä (60 prosenttia päivittäisestä energiasta)
- syö kolme kunnon ateriaa ja pari järkevää välipalaa päivässä
- nipistä päivittäisestä energiasta pois 500 kilokaloria (viineri, hampurilainen tai 100 grammaa suklaata)
- reippaile joka päivä vähintään puoli tuntia, kävelykin riittää.
Näillä eväillä energiansaantisi pienenee ja laihdut varmasti kaksi kiloa kuukaudessa.


Artikkelin asiantuntijana toimi elintarviketieteiden tohtori, dosentti Mikael Fogelholm Suomen Akatemiasta.


 

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.