Likaajia löytyy useita, mutta valtaosin vedet ovat priimakunnossa.

Tästä puhe –sarja

Likaajia löytyy useita, mutta valtaosin vedet ovat priimakunnossa.

Teksti: Jukka Ruukki

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2012

Leväpuuroa, sameaa vettä, limaisia kalaverkkoja, umpeenkasvaneita rantoja. Jokakesäiset uutiskuvat rehevöityneistä mökkijärvistä antavat lohduttoman kuvan sisävesien tilasta.

– Kyse on osin näköharhasta, muistuttaa professori Jarmo Meriläinen Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksesta. – Valtaosa järvistämme on priimakunnossa, ja isot ympäristöongelmat, kuten teollisuuden ja asujaimiston aiheuttama rehevöityminen ja happamoituminen, ovat jo voiton puolella.

Meriläisen mukaan jätevesien kuormittamilla alueilla järvet ovat nyt selvästi puhtaampia kuin vielä 1980-luvulla. Monet ovat saattaneet kohentua hyvistä erinomaisiksi tai välttävistä tyydyttäviksi.

– Valopilkkuja löytyy erityisesti suurista järvistä. Päijänteeseen tepsi teollisuuden jätevesien puhdistus, ja Saimaallakin vesiluonto voi suurilla selillä loistavasti.

Maatalous laahaa

Huonojakin uutisia on. Monissa vesistöissä puhdistuminen ei ole juuri edennyt tai on kokonaan pysähtynyt. Niistä huonokuntoisimmat sijaitsevat Suomen viljavimmilla alueil­la. Selitys on maatalous, joka ei ole pystynyt vähentämään rehevöittäviä typpi- ja fosforipäästöjä yhtä tehokkaasti kuin teollisuus ja yhdyskunnat.

– Peltoviljely ja karjatalous ovat ylivoimaisesti suurin vesistöjen kuormittaja, korostaa erikoistutkija Petri Ekholm Suomen ympäristökeskuksesta. Kovimman taakan kantavat Lounais-Suomen järvet, joet ja rannikkovedet, erityisesti Saaristomeri.

Lannoitteiden kulkeutumista vesistöihin on yritetty estää monin keinoin, mutta tuloksissa on toivomisen varaa. Tuore selvitys kertoo, että pelloilta huuhtoutuvan fosforin määrä on saatu kuriin ja vähenemään lähinnä Pohjanmaan peltoaukeilla. Typpikuorma sen sijaan on lisääntynyt kaikkialla.

Ekholmin mukaan maatalouden perusongelma on päästöjen hajanaisuus: laajalta alueelta tulevaa kuormitusta on vaikeampi hallita kuin teollisuuden ja asutuksen pistemäisiä jätevesiä.

Vanhoja syntejä, uusia uhkia

Oman vaikeuskertoimensa aiheuttavat järviin vuosikymmenien kuluessa kertyneet ravinteet. Tyyppiesimerkki tästä on Etelä-Suomessa Tuusulanjärvi, jota rassaa sekä voimakas sisäinen että ulkoinen kuormitus. – Järvenpään kaupunki laski sinne jätevetensä 1970-luvulla, nyt hajakuormitusta valuu maataloudesta, Petri Ekholm sanoo.

Vanhojen vainoojien lisäksi myös uusia astuu kuvaan. Parhaillaan puhuttavat kaivosten pilaamat järvet Itä- ja Pohjois-Suomessa. Ongelmat näyttävät tulleen yllätyksenä jopa viranomaisille.

Dekkarintyöllä ratkesi puolestaan kirkasvetisen Lohjan Hormajärven yhtäkkinen typpikuormitus muutama vuosi sitten. Syylliseksi paljastui läheisen Turku–Helsinki-moottoritien tunneleiden louhinnassa käytetty räjähdysaine. Sen typen yhdisteet kulkeutuivat huuhteluvesien mukana Hormajärveen.

Monet pulmat paikallisia

– Vaikka maatalous on tärkein kuormittaja, tilanne vaihtelee paljon vesistöstä toiseen, eikä yhtä parannuskeinoakaan siksi ole olemassa, Petri Ekholm korostaa. Varsinkin kauempana asutuksesta sijaitsevia vesistöjä vaivaa yleinen nuhraantuminen, jonka syitä on usein vaikea jäljittää.

Järviä rasittavat esimerkiksi yli viisi miljoonaa metsäojituskilometriä. – Metsätaloutta ei helposti miellä likaajaksi, mutta paikallisesti sillä voi olla suuri merkitys, sanoo professori Meriläinen.

Viime vuosina tikun nokkaan on nostettu turvetuotanto, jonka osuus koko ravinnekuormituksesta on pieni, alle prosentin luokkaa.

– Joissakin latvavesissä turpeennostoalueiden läheisyydessä tilanne voi olla toinen, sanoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Kaisa Heikkinen, joka kehittää mittareita turvetuotannon kiintoaine- ja ravinnepäästöjen vähentämiseksi.

Hutkinnasta tutkintaan

Tutkijoille harmaita hiuksia tuottaa pohjaliete, joka värjää vesiä ruskean­keltaiseksi: tuleeko se turvesoilta, metsäojituksista vai jostain muualta?

Kaisa Heikkisen mukaan ilmassa on vielä enemmän hutkittua kuin tutkittua tietoa.

– Meillä ei ole niin luotettavia menetelmiä, jotta voisimme sanoa, mistä mikäkin liettymä on järviin kulkeutunut.

Muutaman vuoden päästä saattaa olla. Geologian tutkimuskeskus selvittää parhaillaan yhdessä Syken sekä Turun ja Jyväskylän yliopiston kanssa, voiko pohjasedimentti kertoa, mikä järven on pilannut. Eri kerrostu­mien isotooppivertailun pitäisi paljastaa, onko pohjaan kertynyt metsämaan humusta vai turveainesta. – Ainakin sen selvittäminen on ykkösenä toivomuslistalla, sanoo tutkimukseen osallistuva Jarmo Meriläinen.

Sedimenttinäytteitä kairataan Keuruulla vierekkäisistä Martinjärvestä ja Isosta Kivijärvestä. Vain Martinjärveen laskee vesiä turvesoilta.

Juomakelpoista vuonna 2030

EU:n tavoitteena on kaikkien pintavesien hyvä ekologinen tila vuonna 2015. Suomen maa­brändivaltuuskunta pistää paremmaksi. Se haluaisi järvet juomakelpoisiksi vuoteen 2030 mennessä.

– Kumpikaan ei taida toteutua, sanoo Syken erikoistutkija Petri Ekholm. EU-tavoite vaatisi maataloudelta niin järisyttäviä muutoksia, etteivät ne ole nykymenolla mahdollisia. Hyvälaatuistakaan järvivettä ei puolestaan voi suositella juotavaksi mahdollisten tautimikrobien tai levämyrkkyjen takia.

87 % järvistä on hyvässä tai erinomaisessa kunnossa,13 % voi välttävästi tai tyydyttävästi.

Järven kuntoa määritettäessä ei tuijoteta ainoastaan veden laatua vaan arvioidaan ekologista kokonaisuutta, johon kuuluvat myös levät, kasvillisuus, pohjaeläimet ja kalasto.

Mistä fosfori ja typpi pääsevät vesistöihin?FosforiTurvetuotanto 0,5Muu teollisuus 0,6Turkistarhaus 1,1Kalankasvatus 1,5Massa- ja paperiteollisuus 3,7Yhdyskunnat 4,1Laskeuma 5,0Metsätalous 5,8Haja- ja loma-asutus 8,8Maatalous 68,5 %

TyppiTurkistarhaus 0,6Turvetuotanto 0,7Kalankasvatus 0,9Muu teollisuus 1,3Massa- ja paperiteollisuus 3,5Haja- ja loma-asutus 3,6Metsätalous 4,7Laskeuma 12,6Yhdyskunnat 15,3Maatalous 56,8 %

Lähde: Syke 2010 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.