Likaajia löytyy useita, mutta valtaosin vedet ovat priimakunnossa.

Tästä puhe –sarja

Likaajia löytyy useita, mutta valtaosin vedet ovat priimakunnossa.

Teksti: Jukka Ruukki

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2012

Leväpuuroa, sameaa vettä, limaisia kalaverkkoja, umpeenkasvaneita rantoja. Jokakesäiset uutiskuvat rehevöityneistä mökkijärvistä antavat lohduttoman kuvan sisävesien tilasta.

– Kyse on osin näköharhasta, muistuttaa professori Jarmo Meriläinen Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksesta. – Valtaosa järvistämme on priimakunnossa, ja isot ympäristöongelmat, kuten teollisuuden ja asujaimiston aiheuttama rehevöityminen ja happamoituminen, ovat jo voiton puolella.

Meriläisen mukaan jätevesien kuormittamilla alueilla järvet ovat nyt selvästi puhtaampia kuin vielä 1980-luvulla. Monet ovat saattaneet kohentua hyvistä erinomaisiksi tai välttävistä tyydyttäviksi.

– Valopilkkuja löytyy erityisesti suurista järvistä. Päijänteeseen tepsi teollisuuden jätevesien puhdistus, ja Saimaallakin vesiluonto voi suurilla selillä loistavasti.

Maatalous laahaa

Huonojakin uutisia on. Monissa vesistöissä puhdistuminen ei ole juuri edennyt tai on kokonaan pysähtynyt. Niistä huonokuntoisimmat sijaitsevat Suomen viljavimmilla alueil­la. Selitys on maatalous, joka ei ole pystynyt vähentämään rehevöittäviä typpi- ja fosforipäästöjä yhtä tehokkaasti kuin teollisuus ja yhdyskunnat.

– Peltoviljely ja karjatalous ovat ylivoimaisesti suurin vesistöjen kuormittaja, korostaa erikoistutkija Petri Ekholm Suomen ympäristökeskuksesta. Kovimman taakan kantavat Lounais-Suomen järvet, joet ja rannikkovedet, erityisesti Saaristomeri.

Lannoitteiden kulkeutumista vesistöihin on yritetty estää monin keinoin, mutta tuloksissa on toivomisen varaa. Tuore selvitys kertoo, että pelloilta huuhtoutuvan fosforin määrä on saatu kuriin ja vähenemään lähinnä Pohjanmaan peltoaukeilla. Typpikuorma sen sijaan on lisääntynyt kaikkialla.

Ekholmin mukaan maatalouden perusongelma on päästöjen hajanaisuus: laajalta alueelta tulevaa kuormitusta on vaikeampi hallita kuin teollisuuden ja asutuksen pistemäisiä jätevesiä.

Vanhoja syntejä, uusia uhkia

Oman vaikeuskertoimensa aiheuttavat järviin vuosikymmenien kuluessa kertyneet ravinteet. Tyyppiesimerkki tästä on Etelä-Suomessa Tuusulanjärvi, jota rassaa sekä voimakas sisäinen että ulkoinen kuormitus. – Järvenpään kaupunki laski sinne jätevetensä 1970-luvulla, nyt hajakuormitusta valuu maataloudesta, Petri Ekholm sanoo.

Vanhojen vainoojien lisäksi myös uusia astuu kuvaan. Parhaillaan puhuttavat kaivosten pilaamat järvet Itä- ja Pohjois-Suomessa. Ongelmat näyttävät tulleen yllätyksenä jopa viranomaisille.

Dekkarintyöllä ratkesi puolestaan kirkasvetisen Lohjan Hormajärven yhtäkkinen typpikuormitus muutama vuosi sitten. Syylliseksi paljastui läheisen Turku–Helsinki-moottoritien tunneleiden louhinnassa käytetty räjähdysaine. Sen typen yhdisteet kulkeutuivat huuhteluvesien mukana Hormajärveen.

Monet pulmat paikallisia

– Vaikka maatalous on tärkein kuormittaja, tilanne vaihtelee paljon vesistöstä toiseen, eikä yhtä parannuskeinoakaan siksi ole olemassa, Petri Ekholm korostaa. Varsinkin kauempana asutuksesta sijaitsevia vesistöjä vaivaa yleinen nuhraantuminen, jonka syitä on usein vaikea jäljittää.

Järviä rasittavat esimerkiksi yli viisi miljoonaa metsäojituskilometriä. – Metsätaloutta ei helposti miellä likaajaksi, mutta paikallisesti sillä voi olla suuri merkitys, sanoo professori Meriläinen.

Viime vuosina tikun nokkaan on nostettu turvetuotanto, jonka osuus koko ravinnekuormituksesta on pieni, alle prosentin luokkaa.

– Joissakin latvavesissä turpeennostoalueiden läheisyydessä tilanne voi olla toinen, sanoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Kaisa Heikkinen, joka kehittää mittareita turvetuotannon kiintoaine- ja ravinnepäästöjen vähentämiseksi.

Hutkinnasta tutkintaan

Tutkijoille harmaita hiuksia tuottaa pohjaliete, joka värjää vesiä ruskean­keltaiseksi: tuleeko se turvesoilta, metsäojituksista vai jostain muualta?

Kaisa Heikkisen mukaan ilmassa on vielä enemmän hutkittua kuin tutkittua tietoa.

– Meillä ei ole niin luotettavia menetelmiä, jotta voisimme sanoa, mistä mikäkin liettymä on järviin kulkeutunut.

Muutaman vuoden päästä saattaa olla. Geologian tutkimuskeskus selvittää parhaillaan yhdessä Syken sekä Turun ja Jyväskylän yliopiston kanssa, voiko pohjasedimentti kertoa, mikä järven on pilannut. Eri kerrostu­mien isotooppivertailun pitäisi paljastaa, onko pohjaan kertynyt metsämaan humusta vai turveainesta. – Ainakin sen selvittäminen on ykkösenä toivomuslistalla, sanoo tutkimukseen osallistuva Jarmo Meriläinen.

Sedimenttinäytteitä kairataan Keuruulla vierekkäisistä Martinjärvestä ja Isosta Kivijärvestä. Vain Martinjärveen laskee vesiä turvesoilta.

Juomakelpoista vuonna 2030

EU:n tavoitteena on kaikkien pintavesien hyvä ekologinen tila vuonna 2015. Suomen maa­brändivaltuuskunta pistää paremmaksi. Se haluaisi järvet juomakelpoisiksi vuoteen 2030 mennessä.

– Kumpikaan ei taida toteutua, sanoo Syken erikoistutkija Petri Ekholm. EU-tavoite vaatisi maataloudelta niin järisyttäviä muutoksia, etteivät ne ole nykymenolla mahdollisia. Hyvälaatuistakaan järvivettä ei puolestaan voi suositella juotavaksi mahdollisten tautimikrobien tai levämyrkkyjen takia.

87 % järvistä on hyvässä tai erinomaisessa kunnossa,13 % voi välttävästi tai tyydyttävästi.

Järven kuntoa määritettäessä ei tuijoteta ainoastaan veden laatua vaan arvioidaan ekologista kokonaisuutta, johon kuuluvat myös levät, kasvillisuus, pohjaeläimet ja kalasto.

Mistä fosfori ja typpi pääsevät vesistöihin?FosforiTurvetuotanto 0,5Muu teollisuus 0,6Turkistarhaus 1,1Kalankasvatus 1,5Massa- ja paperiteollisuus 3,7Yhdyskunnat 4,1Laskeuma 5,0Metsätalous 5,8Haja- ja loma-asutus 8,8Maatalous 68,5 %

TyppiTurkistarhaus 0,6Turvetuotanto 0,7Kalankasvatus 0,9Muu teollisuus 1,3Massa- ja paperiteollisuus 3,5Haja- ja loma-asutus 3,6Metsätalous 4,7Laskeuma 12,6Yhdyskunnat 15,3Maatalous 56,8 %

Lähde: Syke 2010