Ihminen menestyi tulemalla bonobon tapaiseksi. Simpanssi on kaksikon rinnalla vakavikko.

Teksti: Helena Telkänranta

Ihminen menestyi tulemalla bonobon tapaiseksi. Simpanssi on kaksikon rinnalla vakavikko.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2012

Aivoja ei yleensä ole tutkijoille yltäkylläisesti tarjolla. Kroatialaisessa Zagrebin yliopistossa työskentelevä Zdravko Petanjek kuitenkin onnistui omaisten suostumuksella saamaan aivot 32 vainajalta, joiden ikähaarukka ulottui yhdestä viikosta 91 vuoteen. Hollantilaisten ja amerikkalaisten kollegoidensa kanssa hän viipaloi otsalohkot ja laski mikroskoopilla, kuinka tiheässä minkinikäisillä oli hermosolujen välisiä kytköksiä eli synapseja.

Syntyessämme meillä on synapseja ylenpalttisesti. Kokemusten ja oppimisen myötä osa vahvistuu ja osa karsiutuu tarpeettomina. Sama ilmiö esiintyy kaikilla nisäkkäillä, ja sitä on tutkittu paljon muun muassa hiirillä ja rotilla.

Ylimääräiset synapsit karsiutuvat yleensä poikasvaiheessa, ja näin uskottiin käyvän ihmiselläkin. Petanjekin tutkimusryhmä kuitenkin raportoi viime syksynä, että karsiutuminen oli jatkunut vilkkaana kaikilla alle 30-vuotiailla. Vasta tätä vanhemmilla synapsiverkoston muokkautuminen oli rauhoittunut sille tasolle, jolle se muilla nisäkkäillä asettuu jo niiden saavuttaessa lisääntymisiän.

Ihmisen aivot pysyvät siis poikkeuksellisen pitkään tilassa, jossa ne ovat erityisen alttiit oppimaan uusia kykyjä ja omaksumaan uusia käsityksiä.

Avain luovuuteen ja kulttuuriin

Herkkä muovautuvuus ei itse asiassa pääty edes kolmikymppisenä, vaan osa ihmisen aivoista pysähtyy lapsen tasolle peräti koko elämäksi. Tämän sai selville espanjalainen tutkijaryhmä, joka sekin julkaisi löytönsä viime syksynä. Vicin sairaalassa Barcelonassa tutkijana toimiva Enric Bufill kollegoineen havaitsi, että joidenkin hermosolujen välisillä synapseilla on pysyvä taipumus voimistua tai heiketä herkästi. Tällaisia hermosoluja löytyi aivoalueilta, jotka hoitavat muistia, suunnittelua ja sosiaalisia suhteita.

Aivojen lapsekkuus voi aikuisella tuottaa hyvinkin mullistavia tuloksia. Yhtäläisyyksiä saattaa olla esimerkiksi pienten lasten mielikuvitusleikeillä ja niillä hetkillä, jolloin tutkija onnistuu luomaan ratkaisevasti uudenlaisen teorian, joka vie tieteen kehitystä eteenpäin. Tästä aiheesta on parhaillaan Kalifornian yliopistossa käynnissä tutkimus, jota johtaa lasten kehityksen ja oppimisen huippuasiantuntijoihin kuuluva psykologian professori Alison Gopnik.

Aivoja leikellyt Petanjekin ryhmä esitti puolestaan tutkimusraportissaan vision historiastamme. Lajimme evoluutiossa lapsekkuus on saattanut olla yksi ratkaisevista sysäyk­sistä, jotka saivat meidät lähtemään niin erilaisille poluille kuin muut eläimet. Oppimiskyky tuki ihmisen maailmanvalloituksen kulmakiveä: kasautuvaa kulttuuria, joka kehittyy sukupolvien myötä. (Ks. Mikä teki ihmisen? Tiede 3/2005 tai tiede.fi/arkisto)

Aivokoppa kuin simpanssinpoikasella

Että aikuinen ihminen olisi osaksi lapsen asteella, ei ole uusi ajatus, mutta pitkään sitä tutkailtiin lähinnä ulkonäön perusteella. Vuosikymmeniä kiinnitettiin huomiota siihen, että ihminen näyttää enemmän simpanssinpoikaselta kuin aikuiselta simpanssilta.

Onko siro naamamme todella seurausta lapsekkaaksi jäämisestä vai jostain muusta? Kymmenisen vuotta sitten Pariisin luonnontieteellisen museon tutkijat Xavier Penin ja Christine Berge päättivät ottaa selvää. Mitattuaan satakunta eri-ikäisten ihmisten ja simpanssien kalloa he julkaisivat päätelmänsä: Ihmisen litteät kasvot, pieni leuka ja pysty nenä eivät ole voineet syntyä niin, että ihmisapinan kuono olisi pysähtynyt poikasvaiheeseen. Sen sijaan kasvonmuodot tuotti vähittäinen evoluutio, joka liittyi selkärangan pystyasentoon, purulihasten pienentymiseen ja hengityselimistön muutoksiin.

Löytyi kuitenkin yksi piirre, jossa olemme jääneet poikasen tasolle: aivoja ympäröivä kallonosa eli aivokoppa. Se on melko samanmuotoinen simpanssinpoikasella, ihmislapsella ja aikuisella ihmisellä. Meillä se lähinnä kasvaa kokoa, mutta simpanssilla se muokkautuu iän mukana melkoisesti.

Muistutamme enemmän bonoboa

Simpanssin rinnalla olemme siis silmiinpistävän lapsekkaita, mutta tarina saa uuden käänteen, kun katsotaan simpanssin lähintä sukulaista, bonoboa eli kongonsimpanssia.

Bonobo on simpanssia hintelämpi ja pitkäjalkaisempi ja kävelee useammin pystyasennossa. Turkki on yleensä ohuempi kuin simpansseilla ja lajityypillisesti päälaelta jakauksella. Yksi helppo tuntomerkki ovat huulet: simpanssilla ne ovat mustat, bonobolla punaiset.

Tutkijoita bonobot kiehtovat siksi, että ne käyttäytymiseltään muistuttavat ihmistä enemmän kuin simpanssit. Bonobot elävät suurempina ryhminä kuin simpanssit ja tekevät useammin yhteistyötä. Simpansseista poiketen ne harrastavat seksiä lisääntymisajan ulkopuolellakin. Leikkiessään bonobot nauravat ääneen, mitä simpanssit eivät tee. Katsekontakti on simpanssien maailmassa uhkaus, bonoboilla ystävällinen ele. Jos opetetaan viittomakielen ja kuvasymbolien alkeita, bonobot päihittävät simpanssit oppimisnopeudessa ja käyttävät symboleja monipuolisemmin.

Kuvaava on myös havainto, jonka yhdysvaltalainen tutkija Sue Savage-Rumbaugh kertoo kirjassaan Kanzi: The ape at the brink of the human mind. Kun Georgian yliopiston simpanssit ja bonobot saivat ruokansa muovikupeissa, ne keksivät tyhjille astioille erityyppistä käyttöä. Simpanssit paiskoivat niitä ympäri häkkiä tehostaakseen voimannäytöksiään. Bonobot kumosivat niitä lattialle jakkaroiksi, asettivat niitä päähänsä hatuiksi ja kanniskelivat niitä hellästi vatsaansa vasten painettuina kuin poikasia.

Yhteinen esi-isäkin poikasmainen

Mistä bonobon ihmismäisyys voi johtua, kun geeniensä perusteella sekä se että simpanssi ovat meille täsmälleen yhtä läheistä sukua? Kolmikolla nimittäin oli yhteinen esi-isä, joka eli noin kuusi miljoonaa vuotta sitten. Tuon jälkeen sukupuu haarautui kahtia, simpansseihin johtavaan ja ihmiseen johtavaan linjaan. Kaksi miljoonaa vuotta sitten simpanssien puu haarautui uudestaan, jolloin simpanssin ja bonobon linjat eriytyivät.

Arvoituksen ratkaisu piilee siinä, että bonobon uskotaan olevan kolmikosta se, joka eniten muistuttaa yhteistä kantamuotoamme. Ilmeisesti jo kantamuodolla esiintyi poikasmaisuutta. Ihmisen kehitys jatkui siitä yhä lapsekkaampaan suuntaan, mutta simpanssi palasi aikuistumisen raiteille.

Entä gorillat? Nykyisiin kahteen gorillalajiin johtava oksa haarautui sukupuustamme jo kymmenen miljoonaa vuotta sitten. Ihminen, bonobo ja simpanssi ovat siis toisilleen läheisempää sukua kuin mikään niistä on gorillalle.

Gorillat voivat vaikuttaa vakavammilta kuin simpanssit ja bonobot, eikä ihme, sillä gorillat ovat näistä aikuismaisimpia. Pariisin luonnonhistoriallisessa museossa kalloja mittailleet Penin ja Berge havaitsivat, että aikuisen simpanssin kallo muistuttaa mittasuhteiltaan nuoren gorillan kalloa. Matka kohti poikasmaisempaa olemusta ilmeisesti alkoi sen jälkeen, kun gorilloihin johtava sukulinja oli haarautunut omille teilleen.

Varjopuolena toimintahäiriöt

Osumisestamme lapsekkaaseen sukulinjaan on koitunut suunnattomasti hyötyä ja iloa, mutta pelkkää juhlaa eivät joustoaivotkaan ikävä kyllä takaa.

Ihmisellä on enemmän mielenterveyden häiriöitä kuin muilla eläimillä, ja osa häiriöistä puhkeaa vasta aikuisiällä. Tutkijoiden mukaan kumpikin riesa saattaa johtua synapsiemme pitkään jatkuvasta karsiutumisesta. Esimerkiksi skitsofreenikoilta on ehkä karsiutunut synapseja sieltäkin, missä niitä tarvittaisiin.

Alzheimerin tauti on sekin eläimillä hyvin harvinainen. Sen mahdolliseksi osasyyksi tutkijat veikkaavat nyt häilyväkytkentäisiä hermosoluja aivojen muisti-, suunnittelu- ja sosiaalisuusalueilla. Solujen vilkas aineenvaihdunta nimittäin altistaa ne hapettumisen aiheuttamalle rappeutumiselle.

Toisaalta näillä synkillä näkymillä on valoisa puolensa. Mikäli skitsofrenia ja dementia edes osittain johtuvat hermoston lapsekkuudesta, tämän parempi ymmärtäminen saattaa tulevaisuudessa auttaa kehittämään uusia hoitoja.

Evoluutio leikkii lapsekkuudella

1 Kissan ja koiran viehätys lemmikkeinä perustuu suurelta osin siihen, että niiden käyttäytymisessä säilyy pentumaisuutta läpi elämän. (Ks. Koirasi on pentususi, Tiede 1/2006 tai tiede.fi/arkisto)

2 Strutsit ja muut lentokyvyttömät linnut polveutuvat lentävistä esi-isistä. Siipien untuvikkomainen tynkämäisyys on ilmaantunut geenimutaationa äkisti. Samaa on tapahtunut Afrikassa, Australiassa ja Etelä-Amerikassa.

3 Kiiltomatonaaras on suomalaisillekin tuttu kesäillan ruohikon pienenä vaaleanvihreänä valotäplänä. Se on toukkamaiseksi jäänyt kovakuoriaisnaaras, joka mainostaa itseään lentokykyiselle koiraalle.

4 Tulikärpäsissä on monia samalla tavalla toukkamaisia lajeja. Selkärangattomilla toukkamaisuutta esiintyy paljon. Ehkä koko hyönteisten laaja sukukunta syntyi muinaisen tuhatjalkaisen toukkamaisesta mutaatiosta. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.