Syyllinen varmistui, järäyttää tuore kansainvälinen ilmastoraportti. Epävarmuutta on enää muutoksen voimakkuudesta ja vaikutuksista. Hurjimman ennusteen mukaan vuonna 2100 on 6 astetta nykyistä lämpimämpää.



Sisältö jatkuu mainoksen alla


Sisältö jatkuu mainoksen alla

TEKSTI:Raino Heino



  ennusteen mukaan vuonna 2100 on 6 astetta nykyistä lämpimämpää.

Julkaistu Tiede-lehdessä

3/2001


 


  vuoden lämpenemisestä johtuu siitä, että ihminen on päästänyt ilmakehään yhä enemmän hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja. Näin vahvistaa ilmastopaneeli IPCC:n uusin arviointiraportti. Sen tieteellinen osa hyväksyttiin tammikuun lopulla Kiinassa Shanghain-kokouksessa.

Aiemmin ihmisen osuutta on arvioitu varovaisempaan sävyyn, mutta tuoreen raportin mukaan erimielisyyttä on enää lähinnä siitä, kuinka suuri ja nopea ilmastonmuutos on. Vakuuttuneisuus ihmisen syyllisyydestä johtuu entistä tarkemmista ilmastomittauksista ja ilmastomalleista, joita tutkijat ovat viime vuosina analysoineet.

Raportin eri osien tuottamiseen osallistui toistatuhatta tutkijaa eri puolilla maailmaa, ja sen tarkastajina toimi saman verran hallitusten edustajia ja asiantuntijoita.

Kyseessä on jo kolmas mittava arvio, jonka vuonna 1988 perustettu hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) on valmistanut. Vuoden 1990 raportti antoi pohjatiedot Rio de Janeirossa 1992 järjestetylle suurelle ympäristökonferenssille. Vuoden 1996 raportti puolestaan vauhditti Kiotossa 1997 solmittua kansainvälistä ilmastosopimusta. Nyt valmistunut raportti luo hyvän pohjan Etelä-Afrikassa 2002 pidettävälle suurelle ympäristökonferenssille.

Tammikuisen Shanghain-tapaamisen kulku oli tyypillinen viime vuosien ilmastokokouksille: öljyntuottajamaat yrittivät jälleen kyseenalaistaa tutkijoiden tuloksia. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaan kokouksessa aikaansaatu raportti heijastaa varsin hyvin tutkijoiden näkemystä ilmaston menneistä ja tulevista muutoksista.

Tällaista ei ole nähty 10 000 vuoteen

Nykyinen lämpenemiskausi on poikkeuksellinen koko viime jääkauden jälkeisessä, 10 000-vuotisessa ilmastohistoriassa. Valtaosan tästä ajasta maapallon ilmaston muutokset ovat olleet melko vähäisiä.

Tarkimmin on voitu tutkia tuhannen viime vuoden ilmasto-oloja, joita selvitetään muun muassa puiden vuosilustojen, jäätikkökerrostumien sekä järvien ja merien pohjasedimenttien avulla. Meteorologisia mittauksia on tallennettu maailmanlaajuisesti 1800-luvulta alkaen.

Tiedetään, että keskiajan lämpimän kauden jälkeen alkoi pikku jääkaudeksi nimetty jakso, joka kesti 1800-luvun puoliväliin asti. Tuolloin alkoi lämpeneminen, joka jatkui melko voimakkaana aina 1940-luvulle saakka. Sitä seurasi lyhyt viilenemisvaihe, mutta sen jälkeen lämpötila on kääntynyt uudelleen nousuun. Tämän nousun tutkijat katsovat pääosin johtuvan ihmisen aiheuttamasta kasvihuoneilmiön kiihtymisestä.

Lämpeneminen on ollut voimakkainta pohjoisilla manneralueilla, mutta muutos on ollut selvä lähes kaikkialla muuallakin maapallolla. Maanpinnan läheisten ilmakerrosten lisäksi myös keski-ilmakehä on lämmennyt, mikä näkyy sekä sääpallo- että satelliittihavainnoissa.




Saasteet voisivat viilentää

 Fossiilisten polttoaineiden savukaasuihin liittyy yksi paradoksi: niiden rikkidioksidista muodostuvat sulfaattiaerosolit viilentäisivät ilmakehää ja näin heikentäisivät hiilidioksidin kasvihuonevaikutusta.

Tämä viilennysapu kuitenkin menetetään. Rikkidioksidi nimittäin pyritään poistamaan savukaasuista, koska se on vaarallinen saaste.

Vuosi 1998 oli meteorologisen mittaushistorian lämpimin. Ennätyksen osasyynä oli Tyynenmeren tilapäinen lämmönnousu, joka johtui voimakkaasta El Niño -vaiheesta. Vuodet 1999-2000 olivat puolestaan La Niña -vaiheen takia hiukan viileämpiä.

Lämpeneminen muuttaa oloja monin tavoin. Sademäärät ovat kasvaneet, erityisesti korkeilla leveysasteilla. Talvisin lumi peittää entistä pienemmän osan mantereista ja entistä vähemmän aikaa. Järvet ovat entistä lyhyempään jäässä. Vuoristojäätiköt ovat


enimmäkseen vetäytyneet. Ikirouta on alkanut sulaa. Arktinen jääpeite on ohentunut, ja merenpinta on jatkanut nousuaan.

Muutos näkyy myös eliömaailmassa. Kasvukaudet ovat pidentyneet, kasvien ja eläinten elinpaikat ovat muuttuneet, ja


jotkin kasvi- ja eläinpopulaatiot ovat pienentyneet. Keväisin puiden lehdet puhkeavat entistä aikaisemmin. Vastaavasti linnut pesivät varhemmin, ja myös hyönteiset


 ilmaantuvat talven jälkeen yhä aikaisemmin.





Näin maailma muuttuu sadassa vuodessa.


Ilmastonmuutoksen ennustettuja vaikutuksia tällä vuosisadalla

S= suuri todennäköisyys, 67-95 %


K = keskinkertainen todennäköisyys, 33-67 %


M = mahdollisia pitkäaikaisvaikutuksia, joiden todennäköisyyttä on vaikea arvioida


(lähde: http://www.ipcc.ch/)

EUROOPPA


Pohjois-Euroopassa sadot paranevat. (K)


Jokitulvat pahenevat. (K-S)


Lumen puute haittaa talviturismia. (K)


Rannikoilla tulvat ja maan kuluminen haittaavat asutusta ja turismia. (K-S)


Itä-Euroopassa sadot pienenevät. (K)


Välimeren maissa sadot pienenevät. (K)


Välimeren maita vaivaa kesäisin kuivuus. (S)


Välimeren maissa kuumuus haittaa kesäturismia. (K)


Alppijäätiköistä puolet sulaa. (K)

POHJOIS-AMERIKKA


Pohjois-Kanadassa sadot paranevat. (K)


Preeria-alueella kuivuus pienentää satoja. (K)


Floridassa ja Atlantin rannikolla merenpinnan nousu aiheuttaa tulvia ja maan kulumista. (S)


Hyönteisten levittämät tartuntataudit leviävät pohjoisemmaksi. (K)

ETELÄ-AMERIKKA


Andien jäätiköistä osa sulaa. (S)


Monet sadot pienenevät. (S)


Tulvat ja kuivuus vaivaavat entistä useammin. (S)


Kolera lisääntyy, samoin hyönteisten levittämät tartuntataudit, kuten malaria ja dengue. (K)


Luonnon monimuotoisuus vähenee. (S)

AFRIKKA


Viljasadot pienenevät. (K-S)


Eläinten ja kasvien sukupuutot vähentävät turismia. (K)


Pohjois-Afrikkaa vaivaa kuivuus ja aavikoituminen. (K)


Länsi-Afrikka aavikoituu lisää. (K)


Itä- ja Etelä-Afrikan, Guineanlahden, Senegalin, Gambian ja Egyptin rannikoilla merenpinnan nousu aiheuttaa tulvia ja maan kulumista. (S)


Etelä-Afrikkaa vaivaavat kuivuus ja aavikoituminen. (K)


Hyönteiset levittävät tauteja yhä laajemmalle alueelle. (K)

PIENET SAARIVALTIOT


Merenpinnan nousu aiheuttaa tulvia, makean veden suolaantumista ja maan kulumista. (S)


Turismi vähenee. (S)


Koralliriutat kärsivät. (K)

AUSTRALIA JA UUSI-SEELANTI


Sadot paranevat aluksi. (K)


Kuivuus pahenee. (S)


Myrskyjen koveneminen aiheuttaa tuulivahinkoja ja tulvia. (K)


Koralliriutat kärsivät. (S)

AASIA


Pohjois-Aasiassa sadot paranevat. (K)


Pohjois-Aasiassa sateet lisääntyvät. (K)


Siperian ikiroudasta osa sulaa. (K)


Keski-Aasiaa vaivaa kuivuus. (K)


Lauhkeilla ja trooppisilla alueilla kuumuus, kuivuus, tulvat ja myrskyt tuhoavat satoja. (K)


Metsäpalot lisääntyvät. (K)


Hyönteisten levittämät taudit lisääntyvät. (K)


Turismi vähenee. (K)


Koralliriutat kärsivät. (S)

ARKTIS JA ANTARKTIS


Pohjoisen jäämeren jääalue kutistuu. (S)


Grönlannin jäätikkö saattaa sulaa 1 000 seuraavan vuoden aikana. (M)


Merenpinnan nousun ja ikiroudan sulamisen takia rantojen kuluminen lisääntyy. (S)


Länsi-Antarktiksen jäätiköt saattavat pirstoutua 1 000 seuraavan vuoden aikana. (M)


Merenpinta nousee vuosisatojen ajan

Tuoreiden laskelmien perusteella maapallon keskilämpötila


nousee vuoteen 2100 mennessä 1,4-5,8 astetta. Arviot perustuvat kasvihuonekaasujen ja rikkidioksidin päästöennusteisiin ja ylittävät huolestuttavasti IPCC:n vuoden 1996 arviointiraportin 1-3,5 asteen haarukan.

Jos lämpö tosiaan nousee jopa kuusi astetta, muutos on suurempi kuin mikään luonnollinen ilmastonmuutos 10 000 viime vuoden aikana. Todennäköisesti niin lämmintä ei ole ollut ihmiskunnan koko historian aikana. Lämpeneminen ei olisi kuitenkaan tasaista koko maapallolla, vaan erityisesti pohjoisen pallonpuoliskon mannerten ennakoidaan edelleen lämpenevän eniten.

Lämpimämmällä maapallolla vettä haihtuu entistä enemmän. Tämä merkitsee sademäärien kasvua ja laskelmien mukaan myös sateiden voimistumista, mutta nämäkään ilmiöt eivät jakaudu samoin kaikkialle. Kokonaissademäärä lisääntyy eniten korkeilla leveysasteilla ja kylmänä vuodenaikana. Sen sijaan kesäisin joissa virtaa entistä vähemmän vettä ja maa kuivuu, erityisesti jo ennestään kuivilla alueilla.

  Vaikka kasvihuonekaasujen pitoisuudet lakkaisivat lisääntymästä, ilman lämpötila kohoaisi vielä useita vuosikymmeniä. Merenpinta nousisi vielä useita vuosisatoja, koska meret reagoivat lämpenemiseen hitaammin kuin ilma.




Myrskyt kiihtyivät vasta mediassa

 Ilmaston muuttuessa jotkin sään ääri-ilmiöt yleistyvät ja toiset vähenevät. Helteisiin voidaan varautua etukäteen, mutta poikkeuksellisiin rankkasateisiin tai kuivuuskausiin on vaike-ampi sopeutua. Huonosti valmistautuneille ihmisyhteisöille ne voivat aiheuttaa katastrofaalisia tuhoja.

Ilmastotilastoissa ei kuitenkaan vielä ole selvää näyttöä siitä, että sääolot olisivat muuttuneet äärevämmiksi - vaikka tätä on julkisuudessa paljon esitetty. Esimerkiksi tuulisuuden ja myrskyisyyden ei ole havaittu muuttuneen systemaattisesti. Kyse on enemmänkin tiedottamisen tehostumisesta: uutiset välittyvät nopeasti koteihimme eri puolilta maailmaa. Meille ennennäkemättömät mutta kohdemaassa tavanomaiset ta-pahtumat luovat mielikuvan, että maailman kirjat ovat sekaisin.

Suomen talvi lyhenee 2-3 kuukautta

Suomen ilmasto leudontuu vuoteen 2100 mennessä selvästi. Tästä on tehty arvioita Suomen Akatemian rahoittamassa globaalin muutoksen FIGARE-tutkimusohjelmassa sekä pohjoismaisissa ilmastomallikeskuksissa. Arviot pohjautuvat eri puolilla maailmaa suoritettuihin ilmastomallilaskelmiin. Eri mallien ennusteet lämpö- ja sadeolojen muutoksista Pohjois-Euroopan eri alueilla ja eri vuodenaikoina poikkeavat toisistaan, mutta muutosten suuruusluokasta ne antavat silti kuvan.

Pohjois-Euroopassa lämpeneminen on voimakkainta pohjoiselta Atlantilta itään ja pohjoiseen. Talvella se on koko maapallon lämpenemistä suurempaa ja kesällä pienempää.

Muutos merkitsee Suomessa tämän vuosisadan kuluessa muun muassa lämpötilan vuodenaikaisvaihtelun pienentymistä ja niin sanotun termisen talven eli keskilämpötilaltaan alle nolla-asteisen kauden lyhentymistä jopa 2-3 kuukaudella. Kasvukausi, jonka keskilämpötila on yli viisi astetta, voi puolestaan pidentyä jopa pari kuukautta.

Sateisuus lisääntyy Pohjois-Euroopassa runsaimmin ilmeisesti Norjan vuoristojen Atlantin puoleisilla rinteillä, mutta Suomikin saa osansa. Erityisesti talvista tulee sateisempia. Siksi varsinkin talvisaikaan joissa virtaa vettä paljon nykyistä enemmän. Toisaalta keväiset tulvahuiput lievenevät. Ilmastonmuutos näkyy todennäköisesti myös pilvisyyden lisääntymisenä. Lumiolotkin muuttuvat lämpenemisen johdosta huomattavasti, ainakin Etelä-Suomessa.

Lämmön ja sateiden puolesta Suomi alkaa muistuttaa nykyistä Keski-Euroopan pohjoisosaa. Koska valon määrä ei kuitenkaan muutu, esimerkiksi kasvien kasvuolot eivät vastaa keskieurooppalaisia. Itse asiassa täsmälleen ennusteen mukaisia ilmasto-oloja ei edes löydy maapallon nykyisten ilmastojen joukosta.

Toiset kärsivät, toiset hyötyvät

Suomi on siis yksi niistä maista, jotka eräiden tutkimusten mukaan saattavat hyötyä odotettavissa olevista ilmastonmuutoksista. Lämpötilan nousu merkitsee täällä viljelykasvien kasvun tehostumista ja vähentyvää lämmitysenergian tarvetta. Haittoja saattaa tulla lähinnä epäsuorasti maailmankaupan ja -politiikan häiriöistä.

Koko kasvihuoneproblematiikan pikaista ratkaisemista vaikeuttaakin osaltaan se, että ennakoiduista lähivuosikymmenien ilmastonmuutoksista voi paikoin olla myös etua.

Runsastuvat sateet ovat tervetulleita siellä, missä kuivuus nyt rajoittaa kasvua. Sadelisä tietäisi myös vesivoiman lisäystä.

Toisaalta sademäärien muuttumiset voivat aiheuttaa koko ilmastonmuutoksen merkittävimmät haitat. Maapallon tärkeiden viljelyalueiden kuivuminen vaikeuttaisi maailman ravinnontuotantoa. Ennestään runsassateisilla alueilla lisäsateet aiheuttaisivat puolestaan tulvia.

Merenpinnan nousu merkitsee, että monet tiheästi asutut rannikkoalueet ja saaret jäävät veden alle. Ongelma ei ole aivan pieni, koska noin puolet maapallon ihmisistä asuu merten rannoilla.

Suomessa ja muilla viime jääkauden lyttyyn painamilla alueilla tätä veden alle jäämisen vaaraa ei ole, koska maanpinnan nousu jatkuu vielä.

Hiilidioksidipäästöt tuskin vähenevät

Lämpöä lisäävä kasvihuoneilmiö kiihtyy edelleen, koska ilmakehän hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen pitoisuudet ovat aina vain kasvussa. Tämä johtuu lähinnä fossiilisten polttoaineiden - öljyn, hiilen ja maakaasun - käytön jatkuvasta lisääntymisestä.

Esiteollisesta aikakaudesta lähtien ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut yli 30 %. Polttamisen ohella tämä on johtunut maankäytön muutoksista, kuten hiiltä sitovien metsien kaatamisesta. Samana aikana metaanin määrä on kaksinkertaistunut ja dityppidioksidin pitoisuudet ovat lisääntyneet noin 15 %. Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmassa ovat nyt korkeammat kuin kertaakaan yli 400 000 vuoteen.

Tulevat päästöt riippuvat lähinnä maapallon väestön ja talouden kasvusta sekä energiantuotantomuotojen kehityksestä. IPCC:n ennusteen mukaan esimerkiksi hiilidioksidipitoisuus voi kasvaa nykyisestä 365 ppm:stä 550-1 000 ppm:ään.

Hiilidioksidin lisääntymistä on varsin vaikea pysäyttää. Ainakin nykyiset kehitysmaat rakentavat vielä pitkään talouskasvunsa fossiilienergian varaan. Myös maapallon metsien yhä lisääntyvä raivaus kiihdyttää hiilidioksidin vapautumista ilmakehään.

Kehittyneiden maiden talousheilahtelut eivät sanottavasti vaikuta ilmakehän kaasukoostumukseen - eikä vaikuta myöskään esimerkiksi Kioton ilmastosopimus jatkoneuvotteluineen - koska hiilidioksidi poistuu ilmakehästä hyvin hitaasti.

Muiden kasvihuonekaasujen päästöihin voitaneen puuttua helpommin, ja muun muassa ponnekaasuina tunnettujen CFC-yhdisteiden käyttöön onkin jo saatu selvät rajoitukset.





Vappu helsingissä 2050

Vaikka ilmaston odotetaan muuttuvan ennennäkemättömän paljon, sään vuo-sittainen vaihtelevuus ja vaikea ennus-tettavuus säilyvät. Tulevaisuuden vap-pusäätä voidaan kuitenkin tarkastella tilastollisena todennäköisyytenä.

 Helsingin vappusää nykyisin

- Yön alin lämpötila noin 2°C


(90 % todennäköisyydellä -3-7°C)

- Päivän ylin lämpötila noin 9,5°C


(4-16°C)

- Sateen todennäköisyys noin 35 %

- Lumi hyvin epätodennäköistä muttei mahdotonta

- Todennäköisesti etelätuulta, vähintään pari metriä sekunnissa

- Luonnossa tapahtuu: kasvukausi juuri alkamassa

Helsingin todennäköinen vappusää vuonna 2050

- Yön alin lämpötila noin 5°C

- Päivän ylin lämpötila noin 12-13°C 


(voi myös olla yli 20°C; jopa hellerajan eli 25°C ylittäminen on mahdollista)

- Sateen todennäköisyys yli 40 %

- Todennäköisesti ei lunta

- Todennäköisesti etelätuulta, vähintään muutama metri sekunnissa

- Luonnossa tapahtuu: kasvukausi jo vauhdissa


Olemmeko valmiita lämpenemiseen?

Kasvihuoneilmiö voimistuu koko ajan. Tätä perusasiaa ei kukaan vastuullinen tutkija kiistä. Tiedeyhteisön toimintatapaan kuuluu kuitenkin itsekriittisyys ja varovaisuus, minkä vuoksi tutkijoiden esittämät muutosarviot saattavat olla pikemmin ali- kuin yliarvioita.

Kasvihuoneilmiön seurauksista ei kuitenkaan vallitse täyttä yksimielisyyttä. Siksi muutoksia tulisi edelleen seurata erityisen huolellisesti. Maailmanlaajuinen ilmastonseuranta on viime aikoina tosin vaikeutunut, sillä perinnäisten havaintoasemien määrä on vähenemässä. Toisaalta automaatio ja monet uudet havaintomenetelmät ovat täydentäneet havaintoverkkoa.

Sadan seuraavan vuoden aikana ilmaston arvioidaan joka tapauksessa lämpenevän enemmän kuin koskaan ihmislajin historiassa ja mahdollisesti vakavin seurauksin.

Ilmaston muuttuminen on niin iso asia, että vaikka siihen varauduttaisiin mahdollisimman hyvin, ei voida välttyä kustannuksilta eikä estää kaikkia vahinkoja. Sitä paitsi eri ihmisyhteisöillä ja yhteiskunnilla on hyvin erilaiset mahdollisuudet varautua muutokseen. Kehitysmaat, erityisesti köyhimmät, ovat kaikkein haavoittuvimpia.

Tuntuu käsittämättömältä, että miljoonien vuosien aikana kehittyneet ainutlaatuiset raaka-aineet öljy ja hiili kulutetaan loppuun varsin lyhyessä ajassa - ja polttamalla. Kasvihuonekaasupäästöjen pienentäminen tulisikin saada todella käyntiin maailmanlaajuisesti. Ilmakehään jo päässeet kaasut pysyvät siellä kaikesta huolimatta sukupolvien ajan, koska näiden kaasujen viipymäajat ovat vuosikymmeniä, eräiden jopa satoja vuosia.

 


Raino Heino on Helsingin yliopiston meteorologian dosentti ja työskentelee tutkimuspäällikkönä Ilmatieteen laitoksessa. Siellä hän johtaa ilmastotutkimuksen tutkimusryhmää. Hän osallistui Suomen edustajana IPCC:n arviointiraportin tiedeosan hyväksymiskokoukseen Kiinan Shanghaissa 17.-20. tammikuuta.

Ilmastoraportit netissä:


Shanghaissa hyväksytty raportti on nimeltään


The Science of Climate Change. IPCC-työn muut


osa-alueet Climate Change: Impacts, Adaptation,


and Vulnerability sekä Climate Change: Mitigation


ovat myös valmistuneet, ja niissä otetaan tarkemmin


kantaa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja


torjuntaan.

Raportin yhteenveto-osa värikuvineen on


nähtävissä Internet-osoitteessa http://www.ipcc.ch/

Sisältö jatkuu mainoksen alla