Charles Darwinin sanomisista on keskusteltu ja kiivailtu 150 vuotta, mutta vasta nyt alamme ymmärtää suurmiehen pohjimmaisen viestin.



Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2009

"Light will be thrown on the origin of man and his history", valoa lankeaa ihmisen ja hänen historiansa alkuperän ylle. Näin kirjoitti Charles Darwin kuuluisan Lajien syntynsä loppusanoihin 1859.

Jo saman kappaleen alkuosassa hän oli todennut:
"Näen etäisessä tulevaisuudessa kentän paljon tärkeämmillekin tutkimuksille. Psykologia valetaan uudelle perustalle, nimittäin sille miten jokainen henkinen kyky on väistämättä saavutettu aste asteelta."

Muuta Darwin ei tässä kirjassaan ihmisestä sanonutkaan.


Vähäkin riitti kiistoihin

Darwin alkoi 1837, heti viisivuotiselta maailmanympärimatkalta palattuaan, tehdä muistiinpanoja evoluutiosta. Alusta pitäen hänelle oli selvää, että lajinkehitys koski ihmistä yhtä hyvin kuin muitakin eliölajeja. Ilmeisesti varovaisuudesta hän jätti ihmisen Lajien synty -teoksessaan pelkän vihjauksen varaan. Mutta se riitti.

Kiistat evoluutioteoriasta, darvinismista, alkoivat heti. Niiden keskeisenä aiheena oli juuri kysymys ihmisestä ja hänen alkuperästään.

Kuuluisaksi on tullut piispa Samuel Wilberforcen ja Darwinin nuoren puolustajan Thomas Henry Huxleyn väittely Britannian tieteenedistämisseuran kokouksessa Oxfordissa kesällä 1860. Vaikka kukaan ei tehnyt asiasta täsmällisiä muistiinpanoja, kiistan tiedetään huipentuneen ihmisen alkuperään ja mahdolliseen sukulaisuuteen apinoiden kanssa.

Huxley ruoti hieman myöhemmin kirjassaan asiaa perusteellisesti. Ihmisfossiileja tunnettiin tuolloin vain pari; ensimmäinen pystyihminenkin, Homo erectus, löytyi vasta 1890-luvulla. Aika näyttää, saattoi Huxley vain sanoa. Silti hän oli vakuuttunut siitä, että ihminen polveutui ihmisapinoiden kaltaisista muodoista.

Darwinin itse ei puuttunut ihmisen ongelmaan moneen vuoteen. Hän julkaisi  kirjat orkideojen pölytyksestä ja kiipijäkasveista sekä lähes tuhatsivuisen Kotieläinten ja viljelykasvien muuntelun.

Vasta sitten oli aika käydä käsiksi ihmiseen.


Nuori tutkijapolvi tuki

The descent of man, and selection in relation to sex (Ihmisen polveutuminen ja sukupuolivalinta) ilmestyi 1870-1871. Darwinin elinaikana tästä 700-sivuisesta opuksesta otettiin yhteensä kahdeksan painosta ja se käännettiin seitsemälle kielelle. Sittemmin käännöksiä on tullut vielä yli kymmenelle muulle kielelle, ei kuitenkaan suomeksi.

Teoksensa johdannossa Darwin huomautti, että hän ei ollut aikonut julkaista polveutumisaiheesta keräämäänsä aineistoa, koska hän arveli uuden kirjan vain lisäävän hänen näkemyksiään kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Vaikka Lajien synnyn ilmestymisestä oli vain vähän toistakymmentä vuotta, hän koki  kuitenkin tilanteen muuttuneen: lukuisat luonnontutkijat, varsinkin nuoren polven miehet, olivat kallistuneet hänen kannalleen.

Darwinin oli silti myönnettävä, että "vanhemmat ja kunnioitetut luonnontieteen päälliköt ikävä kyllä yhä vastustavat evoluutiota kaikissa muodoissaan". Tässä Darwin käytti ensimmäisen kerran evoluutio-sanaa siinä mielessä kuin me sen tunnemme.

Darwin myös muistutti, että käsitys ihmisen polveutumisesta aiemmista ja sammuneista muodoista ei ollut uusi. Sen oli jo vuosisadan alussa tuonut esiin ranskalainen luonnontutkija Jean-Baptiste Lamarck - joskaan tämä ei tohtinut julkisesti sanoa, että ihminen olisi samaa alkuperää kuin eläimet.


Kaksijalkaisuus kannatti

Kirjassaan Darwin esitti lyhyesti ne seikat, jotka osoittivat ihmisen polveutuneen muista, apinoiden kaltaisista eläimistä. Hän pohti tuon kehityksen kulkua ja luonnetta:

"Vain ihmisestä on tullut kaksijalkainen, ja voimme luullakseni osaksi nähdä, miten hän on omaksunut pystyasentonsa, joka on näkyvimpiä eroja hänen ja hänen lähimpien sukulaistensa välillä. Ihminen ei olisi voinut saavuttaa nykyistä hallitsevaa asemaansa maailmassa käyttämättä käsiään, jotka ovat niin ihailtavasti sopeutuneet toimimaan hänen tahtonsa mukaisesti."

"Mutta kädet ja käsivarret olisivat tuskin täydellistyneet riittävästi kelvatakseen aseiden valmistukseen tai kivien ja keihäiden heittämiseen tarkalla tähtäyksellä, jos niitä olisi jatkuvasti käytetty liikuntaan."

"- - moniin toimintoihin on melkein välttämätöntä, että molemmat käsivarret ja koko ruumiin yläosa ovat vapaat, ja sitä varten hänen on seistävä tukevasti jaloillaan. Tämän edun saavuttamiseksi jalkojen tuli muuttua litteiksi ja isovarpaan muuntua erityisellä tavalla, joskin tämä merkitsi tarttumakyvyn häviämistä."

Kehityksen ensisijaisena muutosvoimana Darwin piti luonnonvalintaa: "Jos käsien ja käsivarsien vapautuminen ja seisonta lujasti kahdella jalalla on ihmiselle edullista, mikä on ilmeistä, koska hän on menestynyt niin hyvin elämäntaistelussa, en näe mitään syytä, miksi ihmisen esi-isille ei olisi käynyt edulliseksi kehittyä enemmän tai vähemmän pystyasentoisiksi ja kaksijalkaisiksi."


Eläimetkin käyttivät järkeään

Mutta tietenkin ihmisessä oli muutakin poikkeavaa kuin pystyasento ja kaksijalkaisuus, esimerkiksi hänen ilmeinen älykkyytensä.

Darwin arveli, että ihmisen ja eläinten älyllä ei ole niin suurta eroa kuin on kasvien ja eläinten kesken. Pohjimmiltaan eläinten ja ihmisen käyttäytyminen oli samanlaista: ihmisellä oli vaistopohjaisia toimintoja, ja toisaalta myös eläimet pystyivät käyttämään järkeään. Erot olivat määrällisiä, eivät laadullisia.

Ihmisen kehityksessä keskeistä oli kuitenkin sosiaalistuminen, ja tältä pohjalta Darwin johti moraalitajun synnyn. Hän todisti vakuuttavasti, että sivistyneetkin kansakunnat olivat joskus olleet alkukantaisessa tilassa ja että luonnonvalinta vaikutti niissä edelleenkin.

"Pahantekijöitä teloitetaan tai tuomitaan vankilaan pitkiksi ajoiksi, niin että he eivät voi siirtää vapaasti edelleen huonoja ominaisuuksiaan. Synkkämieliset ja mielipuolet joutuvat eristetyiksi tai tekevät itsemurhan. Väkivaltaiset ja riitaisat miehet saavat usein verisen lopun."

Toisaalta Darwin muistutti, että merkittävät ihmiset, kuten uskontojen perustajat, suuret lainsäätäjät, filosofit ja tieteelliset keksijät, edistivät ihmiskuntaa enemmän töillään kuin jättämällä runsaasti jälkeläisiä.


Rodut olivat samaa juurta

Eri ihmisroduille Darwin omisti kirjassa kokonaisen luvun. Tuolloin antropologien arviot jopa ihmisen päärotujen lukumäärästä vaihtelivat kahdesta tai kolmesta peräti yli kuuteenkymmeneen.

Darwin totesi, että niin kuin rodut eroavat toisistaan fyysisesti, ne eroavat myös tunteiltaan ja älyltään. Perusteellisesti asiaa pohdittuaan hän päätyi siihen, että rotuja ei kuitenkaan ollut syytä lukea eri lajeiksi. Kaikki rodut olivat mitä ilmeisimmin lähteneet samasta juuresta, ja alkuaan erot olivat pienet.

Jos erot nyt olivat suuria, niin olivat yhtäläisyydetkin. "- - eläessäni ’Beaglella’ tulimaalaisten kanssa hämmästyin kerran toisensa jälkeen, miten samaan tapaan heidän mielensä pikkupiirteissäänkin toimi kuin meidän, ja saman kokemuksen sain eräästä täysiverisestä neekeristä, jonka kanssa olin aikanani paljon tekemisissä."

Tulimaalaiset, kaksi nuorukaista ja yksi tyttö, olivat Darwinin suurella matkalla mukana siksi, että Beaglen kapteeni FitzRoy oli edelliseltä Tulimaan-matkaltaan kolme vuotta aikaisemmin tuonut heidät Englantiin kasvatettaviksi englantilaisille tavoille ja nyt heitä oltiin palauttamassa heimolaistensa pariin.

Neekeri taas oli opettanut Edinburghissa nuorelle Darwinille lintujen täyttämistä. Omaelämäkerrassaan Darwin muisteli: "Istuin usein hänen seurassaan, sillä hän oli varsin miellyttävä ja älykäs mies."

Darwin jakoi monessa suhteessa aikansa käsitykset eri rotujen henkisistä ominaisuuksista, mutta rasistiksi häntä tuskin voi sanoa. Hänen molemmat isoisänsä, lääkäri-luonnontutkija-kirjailija Erasmus Darwin ja posliinitehtailija Josiah Wedgwood, olivat vastustaneet orjuutta. Samassa liberalismin hengessä Darwin itse huomautti: "Eikö valkoinen mies, joka on alentanut itsensä tekemällä mustista kumppaneistaan orjia, ole usein toivonut voivansa pitää heitä aivan toisena eläinlajina?"


Tunteet valottuivat laajasti

Pian polveutumisteoksen jälkeen, marraskuussa 1872, Darwin julkaisi seuraavan kirjansa The expression of the emotions in man and animals (Tunteiden ilmaisu ihmisillä ja eläimillä).

Kirja osoitti sekä tarkkaa huomiokykyä että laajaa lukeneisuutta. Darwin oli hyvin perillä aikansa psykologiasta. Myös kirjan painoasu oli moderni: useat valokuvat sekä tekstisivuilla että erillisissä kuvaliitteissä havainnollistivat sanallista viestiä.

Havaintoaineisto ulottui Lontoon eläintarhan asukeista moninaisiin ihmisiin. Lasten ilmaisuista Darwin sai kosolti tietoa kotoaan, sillä hänellä oli vaimonsa Emman kanssa kymmenen lasta, joista seitsemän eli täysikasvuisiksi.

Emootioiden skaala oli kirjassa laaja: masennusta, ahdistusta, murhetta ja epätoivoa seurasivat ilo, hilpeys, rakkaus, hellät tunteet ja kiintymys. Mukana olivat mietiskely ja määrätietoisuus, viha, raivo ja vastenmielisyys, syyllisyys ja ylpeys, pelko ja kauhu, häpeä, ujous ja punastuminen.

Lopuksi Darwin kokosi ajatuksen langat yhteen ja päätyi - kuten arvata saattaa - siihen, että inhimilliset tunteiden ilmaisut ovat samat kaikilla roduilla ja reaktiot niihin synnynnäisiä.

Darwinin poika Francis julkaisi kirjasta isänsä ja omien muistiinpanojensa pohjalta uusitun laitoksen 1890. Kolmas laitos ilmestyi psykologian professori Paul Ekmanin toimittamana ja monipuolisesti kommentoimana 1998. Moderni evoluutiopsykologia on vahvistanut kiinnostusta juuri tähän teokseen, josta ilmestyy piakkoin suomennoskin (kust. Terra Cognita).


Ihmiseksi tultiin pikkuhiljaa

Missä vaiheessa alkuihmisestä oikeastaan tuli ihminen?

Monet kirjoittajat, kuten filosofi Benjamin Farrington 1966 ilmestyneessä kirjassaan Mitä Darwin todella sanoi, ovat moittineet Darwinia siitä, että tämä ei erottanut puhtaasti inhimillistä ja yhteiskunnallista kehitystä biologisesta. Tällaiseen ajatteluun sisältyy käsitys, että jossain vaiheessa ihminen ikään kuin sai uuden, inhimillisyydeksi nimitetyn ominaisuuden, joka erotti hänet jyrkästi muusta eläinkunnasta.

Darwin oli erittäin tietoinen siitä, että ihmisen kyvyt juuri henkisellä alueella ylittivät kaikkien muiden eläinten kyvyt ja selittivät hänen hallitsevan asemansa. Mutta silti tässä oli muihin eläimiin nähden vain aste-ero, ei periaatteellista eroa. Siksi kysymys, milloin ihmisestä tuli ihminen, oli oikeastaan tarpeeton.

"Olisiko alkukantainen ihminen, jolla oli vain harvoja taitoja ja nekin alkeellisia ja jonka kyky käyttää kieltä oli äärimmäisen epätäydellinen, ansainnut ihmisen nimen, riippuu väistämättä käyttämästämme määritelmästä. Sarjassa muotoja, jotka asteittain ja vähitellen muuttuvat jostakin apinamaisesta olennosta nykyisen kaltaiseksi ihmiseksi, olisi mahdotonta määrittää mitään nimenomaista kohtaa, jossa nimitystä ’ihminen’ tulisi käyttää."

Charles Darwinia on usein verrattu puolitoista vuosisataa varhaisempaan maanmieheensä, suureen fyysikkoon Isaac Newtoniin, eikä vertaus ole huono. Molemmat vaikuttivat perustavasti ihmisen käsitykseen omasta asemastaan luonnossa.

Newton teki maapallostamme universumin vähäisen osan, Darwin osoitti ihmisen osaksi elollista luontoa. Nyt, paljon yli sata vuotta Darwinin jälkeen, ihmiset alkavat ymmärtää tämän. Jos he päästävät muun elollisen luonnon tuhoutumaan, heitä itseäänkin odottaa synkkä tulevaisuus.


Anto Leikola on oppihistorian emeritusprofessori ja ansioitunut tieteen popularisoija.


Aiheesta lisää:

Charles Darwin: Beaglen matka. Suom. Pertti Ranta (Edita 2008).
Lajien synty. Suom. A. R. Koskimies. 3. painos (Karisto 1988).
The descent of man, and selection in relation to sex. Second Edition, revised and augmented  (John Murray 1874).
Tunteiden ilmaisu ihmisillä ja eläimillä. Suom. Anto Leikola (Terra Cognita, ilmestyy 2009).
Elämäni. Suom. Anto Leikola (Pohjoinen 1987).
Benjamin Farrington: Mitä Darwin todella sanoi. Suom. Hanna Tähti (WSOY 1971).


Tieteen päivät
7.-11.1.2009
Helsingin yliopisto, päärakennus

Emeritusprofessori Anto Leikola puhuu Tieteen päivillä aiheesta Mikä mies Darwin oli? Seminaari Charles Darwin 200 vuotta, keskiviikkona 7.1.2009 klo 12-14.


Mielihyvä ohjaa käyttäytymistä

"Mielihyvän tuntemukset voivat jatkua pitkään tuottamatta masennusta, ne päinvastoin kiihottavat koko elimistöä pontevampaan toimintaan. Tästä seuraa, että useimmat tai kaikkikin tuntevat olennot ovat kehittyneet luonnonvalinnassa siten, että miellyttävät tuntemukset johtavat niiden normaalia toimintaa. Näemme tämän ponnistelun tuottamasta mielihyvästä, vaikka ruumiillinen tai sielullinen ponnistus toisinaan olisi suurikin, päivittäisten aterioidemme nautinnosta sekä erityisesti siitä ilosta, jonka saamme hyvästä seurasta ja perheemme rakkaudesta."

Charles Darwin kirjassaan Tunteiden ilmaisu ihmisillä ja eläimillä.


Charles Darwinin elämänvaiheet


- Syntyi Shrewsburyssä, Shropshiren kreivikunnassa Länsi-Englannissa 12.2.1809 lääkäri Robert Darwinin ja hänen puolisonsa Susannahin (s. Wedgwood) poikana.

- Kävi koulua Shrewsburyssa, opiskeli lääketiedettä Edinburghissa ja teologiaa Cambridgessa.

- Osallistui luonnontutkijana kartoitusalus Beaglen maailmanympärimatkaan 1831-1836.

- Meni 1839 naimisiin serkkunsa Emma Wedgwoodin kanssa, muutti perheineen Lontoosta Down House -nimiseen taloon Downen kylään noin 30 kilometrin päähän pääkaupungin keskustasta. Lapsia syntyi kaikkiaan kymmenen; seitsemän eli aikuisiksi asti.

- Julkaisi 1839-1881 kaikkiaan 16 kirjaa, joista tunnetuimmat ovat Beaglen matka (1839), Lajien synty (1859), Kotieläinten ja viljelykasvien muuntelu (1868), Ihmisen polveutuminen (1871) ja Tunteiden ilmaisu eläimillä ja ihmisillä (1872). Myöhemmin ovat ilmestyneet Elämäni (1887), eri muistikirjat, päiväkirjat ja luonnokset sekä kirjeenvaihto.

- Kuoli Down Housessa 19.4.1882, haudattiin Lontoon Westminster Abbeyn tuomiokirkkoon.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.