Pelipiireissä jo moni, ja tulevaisuudessa virtuaalitavaroita hankkinee kestävän kulutuksen nimissä itse kukin.



Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2010

Myydään harvinainen tavara Habbo Hoteliin: kultainen huonepokaali. Myydään periaatteella rahat ensin, sitten tavaralle uusi omistaja. Hinta 75 €.

Nimimerkki pptuning Helsingistä kauppaa arvoesinettä, jota ei ole olemassakaan - ainakaan materiaalisessa maailmassa. Samankaltaisia ilmoituksia on internetin huutokauppasivustolla runsain mitoin, ja hintapyynnöt liikkuvat 50:n ja 200 euron välillä.

- Virtuaaliostokset muodostavat nettikaupasta vasta noin prosentin, mutta maailmanlaajuisesti alan liikevaihto yltää jo kuuteen miljardiin dollariin, tietää Vili Lehdonvirta, joka viime vuoden lopussa väitteli tohtoriksi virtuaalisesta kuluttamisesta.

Lehdonvirta on Teknillisen korkeakoulun ja Turun kauppakorkeakoulun kasvatti, mutta tutkii digitaalista kuluttamista nyt Tokion yliopistossa. Virtuaalishoppailu onkin kaikkein suosituinta itäisessä Aasiassa, etenkin Etelä-Koreassa ja Kiinassa.


Nörtit vaihtuivat kotirouviin

Virtuaalinen kuluttaminen lähti liikkeelle kymmenisen vuotta sitten netin fantasiamaailmoista, joista nykyään suosituin on World of Warcraft. Pelaajien keskinäisen kaupan innoittamina pelien valmistajatkin huomasivat mahdollisuuden tehdä bisnestä.

- Alkuun se oli marginaalista, mutta nyt kun virtuaalisen kulutuksen painopiste on siirtynyt sosiaalisiin verkostoihin, kuten Facebookiin, virtuaaliostoksista on tullut valtavirtaa. Joillakin Facebookin ja iPhonen pelisovelluksilla on kymmeniä miljoonia käyttäjiä, Lehdonvirta sanoo.

Stereotyyppinen kuva fantasiamaailmojen shoppailijasta on finninaamainen nörtti, mutta todellisuudessa käyttäjien keski-ikä on lähellä kolmeakymppiä. Facebookin peleissä, esimerkiksi Farmvillessä tai Mafia Warsissa, aktiivisimpiin kuuluvat Lehdonvirran tietojen mukaan keski-ikää lähestyvät naiset.

Kotona lapsia hoitavat äidit hakevat sosiaalisia kontakteja, ja heillä on rahaakin käytössään.


Virtuaali seuraa persoonaa

Virtuaalisen kulutuksen motiivit ovat tutkijan mukaan samat kuin materiaalisen. Lehdonvirta listaa kolmenlaisia hyötyjä, joita ostajat hakevat:

- instrumentaaliset hyödyt

- psykologiset hyödyt

- sosiaaliset hyödyt.

Virtuaaliostoksen instrumentaalinen hyöty voi olla vaikkapa se, että uudella miekalla niittää hirviöitä tehokkaasti tai uudella hevosella pääsee laukkaamaan nopeasti. Pelin tavoitteiden kannalta niistä on selvää etua.

Psykologisia ja sosiaalisia hyötyjä virtuaalimaailmassa kertyy samalla tavoin kuin oikeassa.
- Kaupungilla kuluttaminen näyttäytyy esimerkiksi lenkkareissa, vaatteissa, asusteissa tai autoissa. Vietämme kuitenkin yhä enemmän aikaa netissä, ja sosiaalinen kanssakäymisemme tapahtuu siellä. Fyysisillä esineillä ei siinä ympäristössä ole merkitystä: kallis auto ei netissä näy, Lehdonvirta kuvailee.

Kulutusmieltymystenkin suhteen virtuaalimaailma on materiaalisen jatke: myös siellä kuluttaminen rakentaa identiteettiä ja heijastelee persoonallisuutta. Liverpool-fani pukee virtuaalihahmonsa lempijoukkueensa punaiseen pelipaitaan, ja laulaja, näyttelijä Justin Timberlaken ihailija ostaa avatarilleen idolinsa hatun.

Tähän asti brändit ovat olleet virtuaalimaailmassa markkinoimassa fyysisiä esineitä, mutta nyt on markkinoille tullut yrityksiä, jotka ostavat lisenssejä reaalimaailman brändeihin myydäkseen niitä virtuaalisesti.


Normit vaihtuvat hitaasti

Vili Lehdonvirta uskoo virtuaalisen kuluttamisen yleistyvän, sillä yhteisölliset verkostoitumispalvelut ovat tuoneet verkkoon riittävästi käyttäjiä, luoneet niin sanotun kriittisen massan. Digitaalinen maksaminenkaan ei ole pullonkaula, sillä vaihtoehtoja on monenlaisia luottokorteista tekstiviesteihin, PayPaliin ja kioskeissa myytäviin koodikortteihin. Virtuaalisia tavaroita voi pelimaailmoissa maksaa myös osallistumalla kyselytutkimuksiin.

Suurin este virtuaalisen kaupan kasvulle ovat kuluttamiseen liittyvät asenteet ja normit. Rahan käyttämistä kodin kalustamiseen, mökin laittoon tai autoon pidetään suotavana ja hyväksyttävänä. Virtuaalihuoneiston sisustamista alle sadan euron huonepokaalilla pidetään sen sijaan nolona, vaikka se ei olisi yhtään älyttömämpää kuin tuhannen euron merkkilaukun hankkiminen.

- Normit muuttuvat hitaasti, mutta voi olla, että tulevaisuudessa materiaalinen kulutus koetaan junttimaisena roinan keräämisenä ja luonnonvarojen tuhlaamisena ja virtuaalista kulutusta aletaan pitää ekologisesti kestävänä ja turvallisena.

Niinpä, vanhempien ei ainakaan tarvitse pelätä, että toisella puolella maapalloa luotu virtuaalihahmo sisältäisi lyijyä tai myrkkyjä.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede - lehden vakituinen avustaja.



Omat sanat


Aly hoi, älä jätä!
Vuodenvaihteessa Suomen aluehallintoa uudistettiin perusteellisesti. Läänit jätettiin tylysti historiaan, ja tilalle perustettiin seitsemän hallintoaluetta, joiden johdossa on aluehallintovirasto eli avi. Lappi ja Ahvenanmaa ovat säilyttäneet perinteiset nimensä, muut on nimetty ilmansuuntien mukaan: Etelä-Suomi, Itä-Suomi, Lounais-Suomi, Länsi- ja Sisä-Suomi sekä Pohjois-Suomi. Viimeksi mainittu on Lapin eteläpuolella.


Osa uudistusta oli elinkeino-, liikenne- ja ympäristöasioiden kokoaminen viiteentoista ely-keskukseen. Niiden alueet perustuvat pitkälti maakuntajakoon, mutta täysin ne eivät vastaa historiallisia maakuntia eivätkä vuoden 1998 maakuntajakoakaan.
Historiallisista maakunnista Savo ja Karjala on pantu kahtia, ja Karjalan eteläinen osa ei - toisin kuin vuoden 1998 maakuntajaossa - ole Etelä-Karjala vaan Kaakkois-Suomi, johon sisältyy kylkiäisenä Kymenlaakso. Pohjanmaan elyn lisäksi Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla on omat elynsä, mutta Keski-Pohjanmaa onkin nyt osa Pohjanmaata. Myös Itä-Uusimaa ja Päijät-Häme ovat menettäneet identiteettinsä ely-nimistön tasolla.


Edellä oleva selostus tuntui varmaan sekavalta, mutta todellisuus on vielä mutkikkaampi. Nimien ja jakojen lisäksi pitää vielä tietää, mitä vastuualueita missäkin on. Kaikki ely-keskukset eivät vastaa kaikista kolmesta vastuualueesta, vaikka nimilyhenne sitä lupaileekin. Esimerkiksi Satakunnan ely vastaa todellisuudessa vain e-osasta, jonka sisältö on elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri.


Omaehtoiset merkityksenmuutokset ja lyhenteet tekevät virkakielestä salakieltä, johon tavallisen kansalaisen lisäksi kompastuu myös media. Television sääprofeetat kertovat, millaista keliä luvataan entiseen Oulun lääniin. Sanomalehdet ja Yle uutisoivat, kenestä on tulossa uusi aly-johtaja.
Vaikeaselkoisen virkakielen käyttö on yksi vallankäytön muoto. Kun asiat ovat muutenkin vaikeita, miksi ihmeessä niitä pitää byrokratian kukkaiskielellä tehdä vielä entistä hämärämmiksi?


Kaisa Häkkinen Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.