Pelipiireissä jo moni, ja tulevaisuudessa virtuaalitavaroita hankkinee kestävän kulutuksen nimissä itse kukin.



Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2010

Myydään harvinainen tavara Habbo Hoteliin: kultainen huonepokaali. Myydään periaatteella rahat ensin, sitten tavaralle uusi omistaja. Hinta 75 €.

Nimimerkki pptuning Helsingistä kauppaa arvoesinettä, jota ei ole olemassakaan - ainakaan materiaalisessa maailmassa. Samankaltaisia ilmoituksia on internetin huutokauppasivustolla runsain mitoin, ja hintapyynnöt liikkuvat 50:n ja 200 euron välillä.

- Virtuaaliostokset muodostavat nettikaupasta vasta noin prosentin, mutta maailmanlaajuisesti alan liikevaihto yltää jo kuuteen miljardiin dollariin, tietää Vili Lehdonvirta, joka viime vuoden lopussa väitteli tohtoriksi virtuaalisesta kuluttamisesta.

Lehdonvirta on Teknillisen korkeakoulun ja Turun kauppakorkeakoulun kasvatti, mutta tutkii digitaalista kuluttamista nyt Tokion yliopistossa. Virtuaalishoppailu onkin kaikkein suosituinta itäisessä Aasiassa, etenkin Etelä-Koreassa ja Kiinassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nörtit vaihtuivat kotirouviin

Virtuaalinen kuluttaminen lähti liikkeelle kymmenisen vuotta sitten netin fantasiamaailmoista, joista nykyään suosituin on World of Warcraft. Pelaajien keskinäisen kaupan innoittamina pelien valmistajatkin huomasivat mahdollisuuden tehdä bisnestä.

- Alkuun se oli marginaalista, mutta nyt kun virtuaalisen kulutuksen painopiste on siirtynyt sosiaalisiin verkostoihin, kuten Facebookiin, virtuaaliostoksista on tullut valtavirtaa. Joillakin Facebookin ja iPhonen pelisovelluksilla on kymmeniä miljoonia käyttäjiä, Lehdonvirta sanoo.

Stereotyyppinen kuva fantasiamaailmojen shoppailijasta on finninaamainen nörtti, mutta todellisuudessa käyttäjien keski-ikä on lähellä kolmeakymppiä. Facebookin peleissä, esimerkiksi Farmvillessä tai Mafia Warsissa, aktiivisimpiin kuuluvat Lehdonvirran tietojen mukaan keski-ikää lähestyvät naiset.

Kotona lapsia hoitavat äidit hakevat sosiaalisia kontakteja, ja heillä on rahaakin käytössään.


Virtuaali seuraa persoonaa

Virtuaalisen kulutuksen motiivit ovat tutkijan mukaan samat kuin materiaalisen. Lehdonvirta listaa kolmenlaisia hyötyjä, joita ostajat hakevat:

- instrumentaaliset hyödyt

- psykologiset hyödyt

- sosiaaliset hyödyt.

Virtuaaliostoksen instrumentaalinen hyöty voi olla vaikkapa se, että uudella miekalla niittää hirviöitä tehokkaasti tai uudella hevosella pääsee laukkaamaan nopeasti. Pelin tavoitteiden kannalta niistä on selvää etua.

Psykologisia ja sosiaalisia hyötyjä virtuaalimaailmassa kertyy samalla tavoin kuin oikeassa.
- Kaupungilla kuluttaminen näyttäytyy esimerkiksi lenkkareissa, vaatteissa, asusteissa tai autoissa. Vietämme kuitenkin yhä enemmän aikaa netissä, ja sosiaalinen kanssakäymisemme tapahtuu siellä. Fyysisillä esineillä ei siinä ympäristössä ole merkitystä: kallis auto ei netissä näy, Lehdonvirta kuvailee.

Kulutusmieltymystenkin suhteen virtuaalimaailma on materiaalisen jatke: myös siellä kuluttaminen rakentaa identiteettiä ja heijastelee persoonallisuutta. Liverpool-fani pukee virtuaalihahmonsa lempijoukkueensa punaiseen pelipaitaan, ja laulaja, näyttelijä Justin Timberlaken ihailija ostaa avatarilleen idolinsa hatun.

Tähän asti brändit ovat olleet virtuaalimaailmassa markkinoimassa fyysisiä esineitä, mutta nyt on markkinoille tullut yrityksiä, jotka ostavat lisenssejä reaalimaailman brändeihin myydäkseen niitä virtuaalisesti.


Normit vaihtuvat hitaasti

Vili Lehdonvirta uskoo virtuaalisen kuluttamisen yleistyvän, sillä yhteisölliset verkostoitumispalvelut ovat tuoneet verkkoon riittävästi käyttäjiä, luoneet niin sanotun kriittisen massan. Digitaalinen maksaminenkaan ei ole pullonkaula, sillä vaihtoehtoja on monenlaisia luottokorteista tekstiviesteihin, PayPaliin ja kioskeissa myytäviin koodikortteihin. Virtuaalisia tavaroita voi pelimaailmoissa maksaa myös osallistumalla kyselytutkimuksiin.

Suurin este virtuaalisen kaupan kasvulle ovat kuluttamiseen liittyvät asenteet ja normit. Rahan käyttämistä kodin kalustamiseen, mökin laittoon tai autoon pidetään suotavana ja hyväksyttävänä. Virtuaalihuoneiston sisustamista alle sadan euron huonepokaalilla pidetään sen sijaan nolona, vaikka se ei olisi yhtään älyttömämpää kuin tuhannen euron merkkilaukun hankkiminen.

- Normit muuttuvat hitaasti, mutta voi olla, että tulevaisuudessa materiaalinen kulutus koetaan junttimaisena roinan keräämisenä ja luonnonvarojen tuhlaamisena ja virtuaalista kulutusta aletaan pitää ekologisesti kestävänä ja turvallisena.

Niinpä, vanhempien ei ainakaan tarvitse pelätä, että toisella puolella maapalloa luotu virtuaalihahmo sisältäisi lyijyä tai myrkkyjä.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede - lehden vakituinen avustaja.



Omat sanat


Aly hoi, älä jätä!
Vuodenvaihteessa Suomen aluehallintoa uudistettiin perusteellisesti. Läänit jätettiin tylysti historiaan, ja tilalle perustettiin seitsemän hallintoaluetta, joiden johdossa on aluehallintovirasto eli avi. Lappi ja Ahvenanmaa ovat säilyttäneet perinteiset nimensä, muut on nimetty ilmansuuntien mukaan: Etelä-Suomi, Itä-Suomi, Lounais-Suomi, Länsi- ja Sisä-Suomi sekä Pohjois-Suomi. Viimeksi mainittu on Lapin eteläpuolella.


Osa uudistusta oli elinkeino-, liikenne- ja ympäristöasioiden kokoaminen viiteentoista ely-keskukseen. Niiden alueet perustuvat pitkälti maakuntajakoon, mutta täysin ne eivät vastaa historiallisia maakuntia eivätkä vuoden 1998 maakuntajakoakaan.
Historiallisista maakunnista Savo ja Karjala on pantu kahtia, ja Karjalan eteläinen osa ei - toisin kuin vuoden 1998 maakuntajaossa - ole Etelä-Karjala vaan Kaakkois-Suomi, johon sisältyy kylkiäisenä Kymenlaakso. Pohjanmaan elyn lisäksi Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla on omat elynsä, mutta Keski-Pohjanmaa onkin nyt osa Pohjanmaata. Myös Itä-Uusimaa ja Päijät-Häme ovat menettäneet identiteettinsä ely-nimistön tasolla.


Edellä oleva selostus tuntui varmaan sekavalta, mutta todellisuus on vielä mutkikkaampi. Nimien ja jakojen lisäksi pitää vielä tietää, mitä vastuualueita missäkin on. Kaikki ely-keskukset eivät vastaa kaikista kolmesta vastuualueesta, vaikka nimilyhenne sitä lupaileekin. Esimerkiksi Satakunnan ely vastaa todellisuudessa vain e-osasta, jonka sisältö on elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri.


Omaehtoiset merkityksenmuutokset ja lyhenteet tekevät virkakielestä salakieltä, johon tavallisen kansalaisen lisäksi kompastuu myös media. Television sääprofeetat kertovat, millaista keliä luvataan entiseen Oulun lääniin. Sanomalehdet ja Yle uutisoivat, kenestä on tulossa uusi aly-johtaja.
Vaikeaselkoisen virkakielen käyttö on yksi vallankäytön muoto. Kun asiat ovat muutenkin vaikeita, miksi ihmeessä niitä pitää byrokratian kukkaiskielellä tehdä vielä entistä hämärämmiksi?


Kaisa Häkkinen Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla