Slowkulttuuri ei vaadi muuttoa maalle. Siihen riittävät pienet arkiset päätökset.

Teksti: Jarno Forssell

Slowkulttuuri ei vaadi muuttoa maalle. Siihen riittävät pienet arkiset päätökset.

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2010Kehtaisiko edes tunnustaa? Tämäkin juttu meni viikonlopputöiksi ja reilusti yli deadlinen. (Teko)syitä on monia, ja useimmat niistä liittyvät muihin töihin. Edellinen projekti venyi, ja työn alla oli pari muutakin tarinaa. Puhumattakaan yllättäen ilmaantuneesta koulutuskeikasta ja alulle saatetusta kirjahankkeesta.– Kiire on lisääntynyt valtavasti 10–20 viime vuoden aikana, ja tutkimusten mukaan suomalainen työelämä on Euroopan kiireisintä, sanoo kasvatustieteen maisteri Timo Lampikoski, ajankäytön suunnittelun valmentaja ja kouluttaja.Viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Hidasta – ajankäytön valinnat arjessa ja työssä Lampikoski antoi ohjeita kaikille niille, joilla on kaikkea muuta mutta ei aikaa. Ja meitähän riittää!

Rauhaa 11 minuuttiaTyömäärän ohella kiirettä aiheuttavat olot, joissa töitä tehdään. Jotta työaikansa voisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti, se pitäisi rauhoittaa jatkuvilta keskeytyksiltä, mutta suunta on toinen: sähköpostit, kännykät ja facebookit sen kuin lisäävät keskeytyksiä.– Parin vuoden takaisen tutkimuksen mukaan suomalaisen asiantuntijan keskeytyksetön työaika jää keskimäärin 11:een minuuttiin. Nyt aika on varmaan vielä lyhyempi, Lampikoski sanoo. Hän tietää, että esimerkiksi Yhdysvalloissa yritykset ovat siirtyneet sähköposteista vapaisiin päiviin, jotta ihmiset voivat paneutua töihinsä.

Kiire tunkee vapaallekinTyölle ominainen suorittaminen, kiire ja jatkuvat keskeytykset ovat pahaksi onneksi tunkeneet myös vapaa-aikaan, joten silloinkaan emme pääse rentoutumaan ja palautumaan stressistä. Protestanttinen etiikka tökkii vastaan, kun olisi mahdollisuus olla jouten.Monelle harrastukset ovat suorittamista, ja lomat halutaan hyödyntää mökkiä nikkaroiden tai kulttuurikohteita bongaten.– Ja arki-iltaisin ”helikopterivanhemmat” pörräävät lastensa harrastekuskeina sen sijaan että lataisivat akkujaan kotona. Osittain kiire on itse tehtyä, Lampikoski sanoo.

Fiksu hellittää joLampikosken mukaan meidän pitää opetella unohtamaan suorittaminen ja ottaa hyvällä omallatunnolla aikaa itsellemme. – Palautuminen on vähintään yhtä tärkeää kuin ponnistelu, ja juuri ongelmien ratkominen ja ideointi vaativat kypsyttelyvaihetta. Muuten psyyke ja fysiikka eivät pysy mukana.Lampikoski näkee myös merkkejä muutoksesta. Ainakin joillekin statussymboli alkaa jo olla se, ettei ole kiire ja että on aikaa perheelle.– Joissakin piireissä sitä pidetään fiksun ihmisen merkkinä. Arvomaailma on ehkä muuttumassa pehmeämpään suuntaan.

Slow ei ole ääri-ilmiöArvomaailman muutos näkyy maailmalla jo vuosia kasvaneessa slowliikkeessä. Se alkoi slow foodista, mutta nyt puhutaan jo hitaasta matkustamisesta ja jopa hitaista kaupungeista.Suomessa slow ei vielä ole kehittynyt ilmiöksi, mutta Lampikosken mukaan siihen on aineksia. Tästä kertovat monet aihetta käsittelevät kirjat ja aikakauslehtien tunnelmoivat artikkelit onnekkaista, jotka ovat hypänneet oravanpyörästä ja muuttaneet maalle.– Näissä on kyse ääri-ilmiöstä. Maallemuuton korostaminen antaa väärän kuvan hitaasta elämästä. Ihmiselle voi tulla tunne, että hidastaakseen pitää sanoa itsensä irti työstä, ostaa vanha maalaistalo ja alkaa kasvattaa lampaita ja emuja. Se ei ole realistista.

Kolme askelta riittääLampikosken mukaan hidastaminen ei edellytä radikaalia elämänmuutosta. Se onnistuu myös pienin askelin, kunhan ne menevät oikeaan suuntaan. Ajankäytön ekspertti listaa kolme askelta, jotka taltuttavat kiireen ja tuovat lisää aikaa tärkeiksi koetuille asioille.1 Yksinkertaista. Karsi ylimääräiset. Jätä jokin työprojekti väliin, luovu yhdestä luottamustehtävästä ja harrasta kausiluontoisesti äläkä huhki kaikkea yhtä aikaa. Anna lasten kulkea omiin harrastuksiinsa omin päin, jos se suinkin on mahdollista. Mieti, kuinka paljon todella tarvitset kesämökkiä tai venettä – vai ovatko ne vain stressin lähde?2 Keskitä. Listaa asiat, joista saat iloa ja tyydytystä. Niitä voivat olla vaikkapa perhe, puoliso, työ, terveys, ystävät ja harrastukset. Valitse niistä vuoden alussa kolme ja mieti, miten voisit panostaa niihin enemmän. Valitse myös viikon ja päivän mittaan, mihin haluat aikaasi käyttää.3 Palaudu. Opettele rentouttamaan mielesi ja kehosi päivittäin – edes kymmeneksi minuutiksi. Keinoiksi käyvät meditointi, torkut, rukoileminen, unelmointi, mikä vain hyvältä tuntuu. Rauhoittua voi ruuhkabussissakin!Miten sitten on ajankäytön kouluttajan oman kalenterin laita? – Palikat ovat kohdallaan. Teen töitä säntillisen protestanttisesti, mutta ilman ylitöitä. Aloitan ajoissa ja pyrin jättämään kalenteriin tyhjää myös yllätyksille ja töiden venymiselle. En muista, että olisin koskaan myöhästynyt deadlinesta.Niinpä niin!

Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kurki on kaikkialla kurki

Kurki on muuttolintujen kuningas. Ensimmäiset tunnustelijat tulevat jo maaliskuun lopulla, mutta majesteetilliset kurkilaivueet lipuvat Suomen taivaalle yleensä vasta huhtikuun puolenvälin jälkeen.

Kurki on aina ollut suomalaisille aivan erityinen lintu. Sen huomaa jo nimestä. Jos linnuilla ylipäänsä on kansankielisiä nimiä, niitä on yleensä useita erilaisia, mutta kurjen nimi on kaikkialla kurki. Nimi jäljittelee linnun ääntä, ja se on tuhansia vuosia vanha. Nimellä on vastineita sukukielissä samojedia myöten, mutta se on voinut syntyä eri kielissä erikseen. Ääntelyyn perustuvaa nimeä esiintyy myös muiden kielikuntien puolella.

Kurkia on vanhan kansan parissa kunnioitettu monista syistä.  Niitä on pidetty haltijoiden uskottuina lintuina, ja niiden on tiedetty kantavan kivipiirassaan etelän mailta kultakimpaleita ja jalokiviä. Kurkia on harvemmin syöty, mutta ainakin Virosta on tietoja kurkijahdista.

Jos kurki tuli epätavallisen lähelle ihmisasumuksia, sitä pidettiin kuoleman enteenä. Virossa on aikoinaan aiheuttanut pelkoa ja sekaannusta kattohaikaroiden levittäytyminen maahan. Ennen nykyaikaisen lintutieteen syntyä kurkia ja haikaroita pidettiin sukulaisina, ja näitä uudenlaisia, kummallisesti käyttäytyviä ”kurkia” alettiin kutsua ”tuonenkurjiksi”.Myös Suomessa ehdotettiin tuonenkurkea Ciconia-suvun lintujen nimitykseksi 1800-luvun lopulla. Harmaahaikaraa nimitettiin nälkäkurjeksi, koska sen uskottiin ennustavan nälänhätää.

Kurjen ulkomuoto on innoittanut nimen vertauskuvalliseen käyttöön. Satamalaitureilla seisoo nostokurkien uljas rivistö. Nykyajan nälkäkurjet taas astelevat muotinäytösten catwalkeilla.

Suomen länsimurteissa tunnetaan kurki tai kurko pahan hengen nimityksenä: ”Voi paha kurki.” Tämän kurjen taustalla on vanha balttilainen uskomusolennon nimitys kurko, joka on sekaantunut ihmisten mielissä linnun nimitykseen.  Myös kurki saattoi paskoa eli pilata ihmisen, jos se pääsi pelästyttämään hänet kovalla rääkäisyllään.

Kaisa Häkkinen Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.