Eläkkeelle jääntiä ei lykätä euron kiilto silmissä. Paljon enemmän jatkamaan kannustavat tekemisen ilo ja keskittymisrauha.



Julkaistu Tiede -lehdessä 1/2010

Kuinka pitkään jaksaisit paahtaa nykyisessä työssäsi? Onko työuraa mahdollista pidentää? Kysyin näin Facebookissa ja sain kavereiltani kyynisiä vastauksia: "Kunhan ei satu omalle kohdalle." "Nykyisessä tietotyössä kuulostaa vitsiltä, huonolta." "Vastaan sitten joskus, jos ehdin."

Samat kysymykset esitetään pian kaikille suomalaisille. Laman aiheuttama notkahdus on kohta ohi ja työn tekijöistä tulee pulaa. Töissä pitää olla kauemmin: aloittaa aiemmin ja jatkaa pidempään.

Nyt suomalaisten työura vuotaa molemmista päistä. Korkeakoulutetut tulevat työelämään keskimäärin 27-vuotiaana, ja eläkkeelle jäädään vähän alle kuusikymppisinä. Toista on Islannissa, missä töitä tehdään 66-vuotiaaksi. Työurien pidentämistä on Suomessa ratkottu monissa komiteoissa ja työryhmissä, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi.

- Yhteiskunnan ylätasolla keinoina ovat taloudelliset kepit ja porkkanat, esimerkiksi eläkekertymään liittyvät kannustimet. Vaikka eläköitymisikä onkin noussut hieman, taloudelliset tekijät eivät ratkaise ongelmaa, sanoo vanhempi tutkija, dosentti Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

- Jos ihminen ei yksinkertaisesti jaksa tai motivaatio on tyystin hiipunut, taloudellinen kannustin ei enää motivoi.


Kolme perustarvetta

Hakanen lanseerasi neljä vuotta sitten sosiaalipsykologian väitöskirjassaan termin työn imu, josta kertovat työntekijän tarmokkuus sekä omistautuminen ja uppoutuminen työhön. Imu tekee työn mielekkääksi ja auttaa jaksamaan, vaikka vaihtoehtona olisivat oloneuvoksen päivät.
Tutkijan mukaan työn pitää tyydyttää kolmea henkistä perustarvettamme: itsenäisyyttä, yhteenkuuluvuutta ja pärjäämistä.

- Itsenäisyys tarkoittaa "omana pomona olemista" ja mahdollisuuksia vaikuttaa työn tekemiseen. Itsenäisyyden suhteen vahvoilla ovat esimerkiksi yrittäjät, lääkärit tai vapaiden ammattien harjoittajat, kuten tutkijat, taiteilijat ja käsityöläiset.

- Yhteenkuuluvuus sitoo työntekijän työyhteisöön, jossa hänen työnsä huomataan ja siitä palkitaan. Työkavereiden pyyntö on varmin keino saada seniori jatkamaan töissä.

- Pärjääminen tuottaa onnistumisen kokemuksia ja tunteen, että työssä voi käyttää aiemmin kertynyttä osaamista ja kokemusta mutta myös kehittyä itselle sopivalla tavalla ja tahdissa.

Näitä kaikkia tarpeita voi tutkijan mukaan tyydyttää hyvin monenlaisissa työtehtävissä. Jos liukuhihna ei salli itsenäisyyttä, puutetta voi paikata erinomainen työporukka tai motivoiva esimies.

- Me rakennamme itse työhyvinvointia yhteisöissä, joissa toimimme. Jos työstä syntyy yhteinen tunne ja siinä on mieli, työn raskauskin on toisarvoista.


Epäsuhta rassaa

Useimmilla työpaikoilla työn imusta vasta haaveillaan. Suomessa työtahti on eurooppalaisittain kovimmasta päästä, töissä on koko ajan opeteltava uutta liian vähässä ajassa, ja onnistumiset hukkuvat byrokratiaan. Kiitosta hyvin tehdystä työstä kuulee liian harvoin, ja työpaikkakiusaamistakin on eniten EU-maista.

- Työntekijöiltä odotetaan koko ajan enemmän osaamista, panostamista, aloitteellisuutta ja vastuullisuutta. Toiseen vaakakuppiin on usein tarjolla epävarmuutta ja heikkoja uranäkymiä. Antamisen ja saamisen välinen suhde ei ole kohdallaan, Jari Hakanen sanoo.

Epäsuhta rassaa työntekijöiden mieltä. Työn henkinen rasittavuus on lisääntynyt, ja ennenaikaiselle eläkkeelle jäädään yhä useammin psyykkisistä syistä, etenkin masennuksen vuoksi.

- Työuupumus ei kuitenkaan ole ikäongelmia. Kuormitus alkaa vain selvemmin näkyä ikääntyvillä. Uupumus kasautuu vuosien saatossa, kun koko ajan on enemmän kuormitusta kuin kestäisi ja mahdollisuuksia palautua vähemmän kuin tarvitsisi, tutkija selittää.


Tervaskannot ytimeen

Työssä jatkamisen haluihin voisivat auttaa työelämän joustot ja "huokoisuus" koko työuran mittaan. Eri elämäntilanteisiin soveltuvista sapattivapaista ja lyhennetyistä työviikoista on kuitenkin ollut vaikea päästä yksimielisyyteen työnantajien ja työntekijöiden kesken.

- Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, mitä työpaikalla tapahtuu, onko siellä mahdollista hengittää ja tehdä töitä omatahtisesti, Hakanen korostaa.

Tutkija ehdottaa, että työyhteisön tervaskannoille annettaisiin mahdollisuus keskittyä töihin, joissa heidän kokemuksensa ja osaamisensa ovat parhaiten hyödyksi. Heidät voisi esimerkiksi vapauttaa koko ajan kasvavasta byrokratiasta ja erilaisesta sälätyöstä, jota hallinnon ohentuessa vyörytetään sisällön tekijöille.

- Oli kyse opettajista, sairaanhoitajista tai tutkijoista, monet haluaisivat, että työssä olisi aikaa keskittyä siihen perustehtävään, jota varten työ on olemassa, Hakanen huokaa.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Vuohia kauriin merkeissä


Tulevaisuuden verhon raottaminen on aina kiehtonut ihmismieltä, ja ennusmerkkejä tutkaillaan erityisen innokkaasti vuoden vaihtuessa. Avuksi haetaan myös korkeampia voimia, ja tulevia tapahtumia on tuhansien vuosien ajan yritetty lukea tähtien asennoista.

Kreikkalaisperäisessä horoskooppi-sanassa alkuosa horo- viittaa ajanjaksoon, jälkiosa perustuu tähystämistä merkitsevään verbiin skopein. Henkilökohtaisen horoskoopin laatimisessa on tärkeää tutkia, millaisen kuvion planeetat ovat muodostaneet ihmisen syntymähetkellä.


Yötaivaan tähdet ovat ihmisten mielissä hahmottuneet erilaisiksi kuvioiksi, ja osa näistä on sen kierroksen varrella, jonka Aurinko näyttää tekevän vuoden aikana taivaankannen ympäri. Näin on muodostunut eläinradaksi nimitetty järjestelmä, jonka useimmat merkit on tosiaan nimetty eläinten mukaan. Suomalaisille se on ilmeisesti tullut tutuksi jo keskiajalla, sillä kaikki eläinradan merkit ja niiden nimet löytyvät Agricolan rukouskirjasta.


Vuodenvaihdetta eletään Kauriin merkeissä. Nykysuomalaisen mieleen kauris-sana saattaa tuoda pienen punaruskean hirvieläimen, jota perinteisesti on kutsuttu metsäkauriiksi. Uudessa nisäkkäiden nimiehdotuksessa kauris esiintyy eräiden muidenkin hirvieläinten nimissä: valkohäntäpeuran nimeksi on ehdotettu valkohäntäkaurista, saksanhirvi olisi isokauris ja kuusipeura täpläkauris.


Alun perin kauris on kuitenkin ollut ja on osittain vieläkin vuohen synonyymi. Näin on ollut laita myös tähdistöstä ja horoskooppimerkistä puhuttaessa. Kauriin merkkiä symboloivat kuvat ovat selvästi vuohen näköisiä.

Tähtikuviosta on vaikea sanoa, muistuttaako se enemmän vuohta vai hirvieläintä, mutta sillä ei liene ennustamisen kannalta suurtakaan väliä. Eihän Aurinkokaan ole enää vuodenvaihteessa Kauriin tähdistössä, niin kuin se oli parituhatta vuotta sitten, vaan Jousimiehen kohdalla.

Maailma muuttuu, mutta perinteet säilyvät. Näillä näkymin tähtikuvion ja horoskooppimerkin nimeä kannattaa tuskin yrittää päivittää Vuoheksi.


Kaisa Häkkinen
Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.


 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.