Eläkkeelle jääntiä ei lykätä euron kiilto silmissä. Paljon enemmän jatkamaan kannustavat tekemisen ilo ja keskittymisrauha.



Julkaistu Tiede -lehdessä 1/2010

Kuinka pitkään jaksaisit paahtaa nykyisessä työssäsi? Onko työuraa mahdollista pidentää? Kysyin näin Facebookissa ja sain kavereiltani kyynisiä vastauksia: "Kunhan ei satu omalle kohdalle." "Nykyisessä tietotyössä kuulostaa vitsiltä, huonolta." "Vastaan sitten joskus, jos ehdin."

Samat kysymykset esitetään pian kaikille suomalaisille. Laman aiheuttama notkahdus on kohta ohi ja työn tekijöistä tulee pulaa. Töissä pitää olla kauemmin: aloittaa aiemmin ja jatkaa pidempään.

Nyt suomalaisten työura vuotaa molemmista päistä. Korkeakoulutetut tulevat työelämään keskimäärin 27-vuotiaana, ja eläkkeelle jäädään vähän alle kuusikymppisinä. Toista on Islannissa, missä töitä tehdään 66-vuotiaaksi. Työurien pidentämistä on Suomessa ratkottu monissa komiteoissa ja työryhmissä, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi.

- Yhteiskunnan ylätasolla keinoina ovat taloudelliset kepit ja porkkanat, esimerkiksi eläkekertymään liittyvät kannustimet. Vaikka eläköitymisikä onkin noussut hieman, taloudelliset tekijät eivät ratkaise ongelmaa, sanoo vanhempi tutkija, dosentti Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

- Jos ihminen ei yksinkertaisesti jaksa tai motivaatio on tyystin hiipunut, taloudellinen kannustin ei enää motivoi.


Kolme perustarvetta

Hakanen lanseerasi neljä vuotta sitten sosiaalipsykologian väitöskirjassaan termin työn imu, josta kertovat työntekijän tarmokkuus sekä omistautuminen ja uppoutuminen työhön. Imu tekee työn mielekkääksi ja auttaa jaksamaan, vaikka vaihtoehtona olisivat oloneuvoksen päivät.
Tutkijan mukaan työn pitää tyydyttää kolmea henkistä perustarvettamme: itsenäisyyttä, yhteenkuuluvuutta ja pärjäämistä.

- Itsenäisyys tarkoittaa "omana pomona olemista" ja mahdollisuuksia vaikuttaa työn tekemiseen. Itsenäisyyden suhteen vahvoilla ovat esimerkiksi yrittäjät, lääkärit tai vapaiden ammattien harjoittajat, kuten tutkijat, taiteilijat ja käsityöläiset.

- Yhteenkuuluvuus sitoo työntekijän työyhteisöön, jossa hänen työnsä huomataan ja siitä palkitaan. Työkavereiden pyyntö on varmin keino saada seniori jatkamaan töissä.

- Pärjääminen tuottaa onnistumisen kokemuksia ja tunteen, että työssä voi käyttää aiemmin kertynyttä osaamista ja kokemusta mutta myös kehittyä itselle sopivalla tavalla ja tahdissa.

Näitä kaikkia tarpeita voi tutkijan mukaan tyydyttää hyvin monenlaisissa työtehtävissä. Jos liukuhihna ei salli itsenäisyyttä, puutetta voi paikata erinomainen työporukka tai motivoiva esimies.

- Me rakennamme itse työhyvinvointia yhteisöissä, joissa toimimme. Jos työstä syntyy yhteinen tunne ja siinä on mieli, työn raskauskin on toisarvoista.


Epäsuhta rassaa

Useimmilla työpaikoilla työn imusta vasta haaveillaan. Suomessa työtahti on eurooppalaisittain kovimmasta päästä, töissä on koko ajan opeteltava uutta liian vähässä ajassa, ja onnistumiset hukkuvat byrokratiaan. Kiitosta hyvin tehdystä työstä kuulee liian harvoin, ja työpaikkakiusaamistakin on eniten EU-maista.

- Työntekijöiltä odotetaan koko ajan enemmän osaamista, panostamista, aloitteellisuutta ja vastuullisuutta. Toiseen vaakakuppiin on usein tarjolla epävarmuutta ja heikkoja uranäkymiä. Antamisen ja saamisen välinen suhde ei ole kohdallaan, Jari Hakanen sanoo.

Epäsuhta rassaa työntekijöiden mieltä. Työn henkinen rasittavuus on lisääntynyt, ja ennenaikaiselle eläkkeelle jäädään yhä useammin psyykkisistä syistä, etenkin masennuksen vuoksi.

- Työuupumus ei kuitenkaan ole ikäongelmia. Kuormitus alkaa vain selvemmin näkyä ikääntyvillä. Uupumus kasautuu vuosien saatossa, kun koko ajan on enemmän kuormitusta kuin kestäisi ja mahdollisuuksia palautua vähemmän kuin tarvitsisi, tutkija selittää.


Tervaskannot ytimeen

Työssä jatkamisen haluihin voisivat auttaa työelämän joustot ja "huokoisuus" koko työuran mittaan. Eri elämäntilanteisiin soveltuvista sapattivapaista ja lyhennetyistä työviikoista on kuitenkin ollut vaikea päästä yksimielisyyteen työnantajien ja työntekijöiden kesken.

- Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, mitä työpaikalla tapahtuu, onko siellä mahdollista hengittää ja tehdä töitä omatahtisesti, Hakanen korostaa.

Tutkija ehdottaa, että työyhteisön tervaskannoille annettaisiin mahdollisuus keskittyä töihin, joissa heidän kokemuksensa ja osaamisensa ovat parhaiten hyödyksi. Heidät voisi esimerkiksi vapauttaa koko ajan kasvavasta byrokratiasta ja erilaisesta sälätyöstä, jota hallinnon ohentuessa vyörytetään sisällön tekijöille.

- Oli kyse opettajista, sairaanhoitajista tai tutkijoista, monet haluaisivat, että työssä olisi aikaa keskittyä siihen perustehtävään, jota varten työ on olemassa, Hakanen huokaa.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Vuohia kauriin merkeissä


Tulevaisuuden verhon raottaminen on aina kiehtonut ihmismieltä, ja ennusmerkkejä tutkaillaan erityisen innokkaasti vuoden vaihtuessa. Avuksi haetaan myös korkeampia voimia, ja tulevia tapahtumia on tuhansien vuosien ajan yritetty lukea tähtien asennoista.

Kreikkalaisperäisessä horoskooppi-sanassa alkuosa horo- viittaa ajanjaksoon, jälkiosa perustuu tähystämistä merkitsevään verbiin skopein. Henkilökohtaisen horoskoopin laatimisessa on tärkeää tutkia, millaisen kuvion planeetat ovat muodostaneet ihmisen syntymähetkellä.


Yötaivaan tähdet ovat ihmisten mielissä hahmottuneet erilaisiksi kuvioiksi, ja osa näistä on sen kierroksen varrella, jonka Aurinko näyttää tekevän vuoden aikana taivaankannen ympäri. Näin on muodostunut eläinradaksi nimitetty järjestelmä, jonka useimmat merkit on tosiaan nimetty eläinten mukaan. Suomalaisille se on ilmeisesti tullut tutuksi jo keskiajalla, sillä kaikki eläinradan merkit ja niiden nimet löytyvät Agricolan rukouskirjasta.


Vuodenvaihdetta eletään Kauriin merkeissä. Nykysuomalaisen mieleen kauris-sana saattaa tuoda pienen punaruskean hirvieläimen, jota perinteisesti on kutsuttu metsäkauriiksi. Uudessa nisäkkäiden nimiehdotuksessa kauris esiintyy eräiden muidenkin hirvieläinten nimissä: valkohäntäpeuran nimeksi on ehdotettu valkohäntäkaurista, saksanhirvi olisi isokauris ja kuusipeura täpläkauris.


Alun perin kauris on kuitenkin ollut ja on osittain vieläkin vuohen synonyymi. Näin on ollut laita myös tähdistöstä ja horoskooppimerkistä puhuttaessa. Kauriin merkkiä symboloivat kuvat ovat selvästi vuohen näköisiä.

Tähtikuviosta on vaikea sanoa, muistuttaako se enemmän vuohta vai hirvieläintä, mutta sillä ei liene ennustamisen kannalta suurtakaan väliä. Eihän Aurinkokaan ole enää vuodenvaihteessa Kauriin tähdistössä, niin kuin se oli parituhatta vuotta sitten, vaan Jousimiehen kohdalla.

Maailma muuttuu, mutta perinteet säilyvät. Näillä näkymin tähtikuvion ja horoskooppimerkin nimeä kannattaa tuskin yrittää päivittää Vuoheksi.


Kaisa Häkkinen
Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.


 

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5205
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti
Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.