Luteet, täit ja kihomadot ovat tulleet takaisin. Saimme syöpäläiset lähikuviin kertomaan itsestään.

Teksti: Kirsi Heikkinen

Ludeongelma räjähtänyt Suomen kaupungeissa, uutisoivat päivälehdet. Taas täitä!! Miten niistä pääsee eroon, vaikeroi helsinkiläisäiti Facebook-seinällään. Meilläkö kihomatoja? pohtii Kemin koululaisille jaettu neuvokkipaperi.Ihmisverta juovat syöpäläiset ja suolistossa loisivat madot olivat pitkään Suomessa niin harvinaisia, että niihin törmääminen aiheuttaa nykysukupolvelle epäuskoisia inhonpuistatuksia. Onko niitä muka vielä olemassa?Kyllä on – ja paljon.

Lutikka vaikea tappaa

Lutikoista eli seinäluteista onnistuimme kertaalleen pääsemään eroon. Toisen maailmansodan jälkeen ne katosivat Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta käytännössä kokonaan. Se oli uuden, tehokkaan hyönteismyrkyn DDT:n ansiota. Ainetta tuprauteltiin surutta ympäriinsä, ennen kuin sen haitat huomattiin. Suomessa sen käyttö kiellettiin asunnoissa 1969.Seinälude kehitti DDT:lle vastustuskyvyn, mutta sen kannat olivat ehtineet jo romahtaa. Ne ovat alkaneet elpyä kaukomatkailun yleistymisen myötä. Kymmenen viime vuoden aikana ludekannat ovat kasvaneet Pohjois-Amerikassa, Euroopassa, Australiassa ja itäisessä Aasiassa jopa satojen prosenttien vuosivauhtia.– Seinäluteita voi löytyä ihan kunnollisista hotelleista, ja riski niiden kotiin kantamiseen kasvaa, jos ripustaa vaatteensa komeroon eikä säilytä niitä laukussa, huomauttaa soveltavan eläintieteen dosentti Lena Huldén Helsingin yliopistosta.  Toinen syy lutikoiden uuteen tulemiseen on Huldénin mukaan se, että useimmat kesämökit pidetään nykyisin peruslämmöllä ympäri vuoden eikä pakkanen pääse tappamaan luteita.– Seinälude on alkujaan lepakon loinen. Nykyään lepakko on rauhoitettu ja pesii usein kesämökkien ullakoilla tai välikatossa, jonne se kantaa tietenkin myös loisensa. Talvella luteet etsiytyvät lämpöä kohti oleskelutiloihin ja imevät veriateriansa mökkeilijöistä, jotka kuljettavat niitä sitten tietämättään myös ykkösasuntoihin.

Päästä päähän

Toisin kuin lude päätäi ja kihomato eivät hävinneet vaan vain harvinaistuivat 1960-luvulla. – Kummankin yleistyminen on seurausta siitä, että lapset käyvät päivähoidossa ja viettävät ylipäätään aikaansa sisätiloissa huomattavasti enemmän kun muutama vuosikymmen sitten, Huldén sanoo.Lapset myös nukkuvat päiväkodeissa, ja koska he ovat lähekkäin suurissa ryhmissä, tartunta leviää herkästi. Päiväkodista toiseen täit kulkeutuvat muun muassa kauppakeskusten tai ravintoloiden leikkipaikkojen kautta. Päätäi voi elää ainakin yhden, joskus jopa kaksi vuorokautta ilman isäntää. Koska kunnat säästävät lämpölaskuissa, päiväkotien lämpötilaa usein lasketaan viikonlopuksi. Silloin ilmankosteus jonkin verran lisääntyy. Tämäkin parantaa täiden selviytymistä, Huldén lisää.Kihomadot taas kiertävät perheissä, koska pikkulapset eivät muista tai osaa pestä käsiään. Huldénin mukaan myös kovaa kutinaa aiheuttava vaatetäi on palannut Suomeen. Lude, päätäi ja kihomato eivät levitä tauteja, mutta vaatetäi levittää.– Vaatetäin paluu selittyy sosiaalisten erojen kasvulla. Sitä esiintyy esimerkiksi alkoholisteilla ja kodittomilla, Huldén sanoo.

Himokas lude paljastaa: ”Piilottelen patjassa ja juopottelen öisin”

NAKS! Yhtäkkiä huone kylpee valossa, ja minulle tulee kiire. Imaisen viimeisen herkullisen veritipan, ennen kuin kipitän karkuun minkä ruoasta pullottavalta vartaloltani pääsen.Ehdin juuri ja juuri kotiini lattialistan alle, kun kireä kiljahdus leikkaa ilmaa: nainen havaitsee petivaatteissa minun ja kamujeni jättämiä piskuisia veriläiskiä ja kakkapilkkuja, ja ryntäys vessan pelin eteen paljastaa rivin ruokailumme jättämiä pieniä punaisia paukamia. Samanlaisia hän löytää kauhukseen myös sängyssä nukkuneen kumppaninsa kaulasta.Sitten alkaa huiske. Imuri ulisee ja pesurätti lätisee, kun pariskunta ryhtyy raivokkaasti siivoamaan. Kaapinovet kolisevat, kun he kaivelevat kätköistään hyönteismyrkkyjä.Nauraisin jos osaisin: sukuni on vastustuskykyinen DDT:lle, joten tuskin kupsahdan tavallisesta hyttysmyrkystä. Hah!Ja luuleekohan rakas ravintoloitsijani ihan tosissaan, että meistä pääsee mopilla eroon? Tovereitani piileskelee paitsi runkopatjan sisässä ja muovimaton raoissa myös tapetinkupruissa ja valokoskettimen alla. Ja naapurista meitä löytyy laumoittain lisää. Sieltähän me tänne muutimmekin, marssimme matkalaukusta ilmastointikanavia pitkin maailmalle.Sitä paitsi lisääntyminen on mielipuuhaamme! Me ludeurhot emme ole turhan tarkkoja, ketä lajitoveria poraamme. Siis kirjaimellisesti: ejakuloimme suoraan kumppanimme vatsaonteloon. Välillä puikotamme vahingossa myös muita uroita, mutta hei, tekevälle sattuu. Ainoastaan keskenkasvuiset nymfit jätämme rauhaan. Ne nimittäin erittävät ympärilleen feromonia, joka pistää stopin himokkaimmankin macholuteen haluille. Lundin yliopistossa kyseisestä aldehydistä ollaankin kuulemma kehittämässä orgaanista asetta meitä vastaan.

Seinälude

Cimex lectularius Koko 4–5 mm.Kestää jopa vuoden paaston. Selviää useita päiviä kymmenen asteen pakkasessa, yli 32 asteen pakkasta sietää vain vartin. Kuolee yli 45 asteen kuumuudessa muutamassa minuutissa.EHKÄISYKun matkailet, pidä vaatteesi laukussasi, joka on parasta säilyttää esimerkiksi kylpyammeessa.Kun palaat matkoilta, pura laukku heti ja laita sisältö pesukoneeseen. Pesulämpötila yli 60 astetta.Jos matkustat paljon, säilytä matkalaukkua muovissa, älä ainakaan sängyn alla tai vaatekomerossa. Ole tarkkana kierrätyskalusteiden, erityisesti sohvien, patjojen ja vaatteiden kanssa.HÄÄTÖSeinäluteen hävittäminen vaatii ammattituholaistorjujan käsittelyn.

Tuore leski kihomato:”Tärkeintä on saada lapset maailmalle”

Yön pimeydessä äitini työntyy peräaukosta. Hänen lyhyt, lankamainen ruumiinsa on munista turpea, mutta päättäväisesti hän pujottaa itsensä ulos ja kiemurtelee vielä hiukan loitommalle, ennen kuin laskee minut ja 9 999 sisarustani iholle. Kaikkensa antaneena äiti lojuu liikkumatta. Pian hän muuttuu läpikuultavaksi ja kuolee.Minä ja muut munat emme tiedä siitä mitään. Me vain odotamme, minä, siskoni, veljeni ja tätien aiemmin munimat serkkuni. Olemme mikroskooppisen pieniä ja läpinäkyviä, meitä ei voi silmin nähdä. Meitä peittää tahmea erite, joka kutittaa isäntääni. Kun hän liikahtelee unissaan ja raapii peppuaan, osa meistä takertuu hänen sormiinsa, yöpukuun ja lakanoihin. Seuraavina päivinä levittäydymme niistä kodin tavaroihin ja pinnoille, missä jaksamme sinnitellä jopa kolme viikkoa odottaen kyytiä takaisin ihmisen elimistöön.Minun matkani jatkuu päiväkotiin. Löydän itseni isäntäni kynnen alta, kun hän – tapansa mukaan – unohtaa pestä kätensä vessassa käytyään. Hän jättää jälkeensä näkymättömän munavanan aina, kun koskee jotakin. Jotkut meistä liimaantuvat ovenkahvaan, jotkut tahmaantuvat satukirjaan. Minä saan liftin suoraan uuteen ihmiseen, kun riehakas isäntäni riistää lelun pienen tytön kädestä ja minä tartun tytön sormeen.Tyttö pillahtaa itkuun. Hän tyrskii ankarasti ja alkaa sitten imeä peukaloaan. Silloin pääsen muutaman sadan muun munan kanssa tytön suuhun. Kulkeudun mahalaukkuun ja sieltä pohjukaissuoleen, missä kehitymme toukiksi.  Matkani jatkuu sykkyräsuoleen. Siellä kohtaan Hänet. Parittelemme. Pian tämän jälkeen Hän kohtaa loppunsa, mutta minä en jää yksin. Olen raskaana.  Kiinnityn muiden odottavien leskinaaraiden kanssa suolen seinämän nukkaan odottelemaan lasteni kehittymistä muna-asteelle. Ruokin niitä – ja itseäni – suolistossa lilluvilla ravinteilla ja glukoosilla. Kun munat täyttävät minut ruokatorveani myöten, irrottaudun ja aloitan viimeisen matkani.Raahaudun paksusuolta jopa yli kymmenen sentin tuntivauhtia, joten nyt, reilun kymmenen tunnin vaelluksen jälkeen, olen melkein perillä. Loppu häämöttää. Kun saan saatettua jälkeläiseni ulkomaailmaan, tehtäväni on täytetty.

Kihomato  Enterobius vermicularisNaaraan pituus 8–13 mm, uros pienempi.Naaraan elinikä jopa 13 viikkoa, uroksen vähemmän.EHKÄISYAhkera käsienpesu, kynsien pitäminen lyhyinä.HÄÄTÖ Pyrviini, mebendatsoli.

Päätäi ei pysähdy paikoilleen ”Olen tottunut muuttamaan”

En todellakaan ollut ajatellut muuttaa. Olin vasta saanut laskettua kymmenen kaunista esikoismunaani vuokraemäntäni hiuspohjaan – eikä edellisestä kodinvaihdostakaan ollut kulunut kuin muutama päivä. Ja sitä edellisestä tuskin viikko! Aiemmatkin muuttoni tapahtuivat vastoin tahtoani. Ensin lapsuusiän isäntäni meni ja möyri hiukset liehuen tulevan vuokraemäntäni kanssa pikaruokalan pallomeressä. Seuraavaksi siirryin hiusharjan kyydissä, kun emäntä leikki kampaajaa toiseksi parhaan kaverinsa kanssa. Ja eikö vain vuokranantajani äsken sipissyt salaisuuksia päät yhdessä parhaan ystävättärensä kanssa, ja hups vaan, täältä minä löysin taas kerran itseni ihan vieraiden hiusten seasta. Huokaus.Onneksi tässä uudessa päässä on sentään pitkät hiukset, sillä vaikka minulla on kuusi komeaa kynttä, en pysy kiinni alle puolen sentin kuontalossa. Toisin on kuulemma serkullani satiaisella, se on kasvattanut niin pitkät kynnet, että pysyy paksuissa häpykarvoissakin. Mutta se onkin siirtynyt ihmiseen gorillasta, minä sen sijaan olen kotoisin simpanssista.No, ei auta kuin aloittaa alusta. Noin. Onneksi pyöräytän näitä mannaryynin kokoisia munia monta joka päivä lähes parin viikon ajan. Liimaan ne tiukasti kiinni suortuviin, kunnes noin viikon kuluttua ne kuoriutuvat ja lähtevät liikkeelle. Hiuksiin jäävät vain tyhjät munankuoret. Pian lapsoseni ovatkin yhtä suuria, kauniita ja harmaanruskeita kuin minä.Meidät voi nähdä paljaallakin silmällä, jos tajuaa tiirata. Yleensä meitä ryhdytään kuitenkin jahtaamaan vasta sen jälkeen, kun juomme verta päänahasta ja puremakohtiin nousee kutisevia näppylöitä. Täisampoo tappaa minut. Rakkaat saivareeni onneksi selviytyvät myrkkykylvystä ja jatkavat sukua, ellei käsittelyä toisteta.

Päätäi Pediculus humanus capitisKoko 2–4 mm.Elinikä kuukausi.EHKÄISYPäähineiden ja ulkovaatteiden säilyttäminen muovikasseissa, jos päiväkodissa tai koulussa on havaittu täitä.HÄÄTÖTäisampoot ja -liuokset, saivareiden kampaaminen tiheällä täikammalla.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2011

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.