Ihmisen ihon pitää olla kostea, sillä kuiva kuori ei suojaa kehoa niin kuin pitäisi. Kosteuttamiseen ja kunnossapitoon riittää pari perusainetta ja peukalosääntöä.

Teksti: Mikko Puttonen

Ihmisen ihon pitää olla kostea, sillä kuiva kuori ei suojaa kehoa niin kuin pitäisi. Kosteuttamiseen ja kunnossapitoon riittää pari perusainetta ja peukalosääntöä.

RasvatIhossa on oma rasvakerroksensa, joka estää haihtumista. Jos ihon omat rasvat eivät riitä, putkilosta saa lisää. Rasvavoide muodostaa ihon päälle kalvon, joka ei päästä vettä karkaamaan.

GlyseroliOn kaksi tapaa pitää iho kosteana, ja terve iho käyttää niitä molempia. Ensinnäkin se estää vettä haihtumasta. Toinen niksi on sitoa vettä itseensä, ja siitä huolehtivat niin sanotut humektantit, kosteuden ylläpitäjät. Glyseroli eli glyseriini on ihon omia kosteuttajia, ja se sitoo itseensä painonsa verran vettä. Glyseroli on yleisin perusvoiteissa käytetty aine. Se ei muodosta iholle rasvakalvoa, joka estäisi veden haihtumisen, mutta riittävän tuhti glyseriinivoide lisää ihon vesipitoisuutta samoin kuin ihon oma vastaava aine. Samaa monikäyttöistä ainetta sekoitetaan liimoihin, kittiin ja hammastahnaan. Näitä ei kuitenkaan pidä sivellä kasvoihin.

Urea Oiva lannoite urea virkistää paitsi kotipuutarhoja myös ihoa. Karbamidinakin tunnettu urea on ihon sarveiskerroksen vesiliukoisen osan pääaineksia ja glyserolin tavoin humektantti. Ihon kuivuudesta kärsivillä atoopikoilla tehdyssä tutkimuksessa karbamidivoide päihitti tehossa glyserolivoiteen.Karbamidi imeytyy hyvin voiteista, ja veden sitomisen lisäksi se myös estää haihtumista. Tutkimusten mukaan voide jouduttaa pesuaineihottumasta paranemista ja lievittää pesuaineen aiheuttamaa ärsytystä.Karbamidin haittana on ihon pintakerroksen ohentuminen, kun sitä käyttää viikkoja yhtä mittaa. Iho paksuntuu ennalleen, kun voiteen käytön keskeyttää.

AurinkoAurinkokylpyjä iho ottaa mielellään – mutta ei liian pitkiä aikoja kerrallaan. Aurinko lisää ihon oman kosteuttajan keramidin sekä D-vitamiinin tuotantoa. Annosmäärä ratkaisee aurinkokylvyissä. Kesällä parikymmentä minuuttia kolme kertaa viikossa on tarpeeksi D-vitamiinin tuotannolle. Himoruskettaja saa liiaksi ultraviolettisäteilyä ja tulee siten tuhonneeksi ihonsa kollageenia. Tämä proteiini tekee ihosta kiinteän. Rusketus maksetaan ryppyriskin lisäyksellä.

Keramidit Ihon uloin kerros koostuu sarveistuneista, kuolleista soluista. Niiden välit ovat täynnä vettä hylkivää ainesta, tarkemmin sanottuna kolesterolia ja rasvahappoja sekä keramideiksi nimitettyjä pitkäketjuisia rasvoja. Tämän rasvakerroksen tehtävä on estää vettä haihtumasta ihosta. Joka viidennellä ihmisellä keramidien tuotanto on heikentynyt geenivirheen takia. Niukentuneiden keramidivarantojen vuoksi suurin osa vanhuksista kärsii kuivasta ihosta. Kesällä auringon ultraviolettisäteily lisää keramidin muodostumista, mutta sitä voi myös tursottaa suoraan tuubista. Keramidien kätevyyttä kuivuuden hoidossa heikentää se, että molekyyli on jokseenkin iso; ei ole varmaa, että se saadaan ihon sisään.

SavuttomuusJo savukeaskin kansikin varoittaa: tupakka vanhentaa ihoa. Tupakointi heikentää ihon pintaverenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Lisäksi se auringon ultraviolettisäteilyn ja kortisonin tavoin rapauttaa kollageenia, ihon kiinteyden takaajaa. Jos et halua vauhdittaa iän mukana joka tapauksessa tulevaa kollageenikatoa, vältä sauhuttelua. Tupakoijan iho on kymmenen vuotta vanhempi kuin tupakoimattoman.

VesiKesällä kannattaa viettää rantaelämää. Meren rannalla iho voi hyvin, siellä kun ilma on kosteaa ja ihon omat humektantit nappaavat vettä itseensä. Talvisin taas kuiva pakkasilma korppuunnuttaa suomalaisten ihoa.Suihkustakin nahka nauttii, mutta jotta kosteus jäisi, sitä pitää avittaa sitoutumista edistävillä tai haihtumista estävillä voiteilla.

Ruotsissa työntekijät avaavat jo oven kädessä olevalla sirulla.

Tukholmassa sijaitseva teknologia-alan yritysten toimisto Epicenter alkoi kaksi vuotta sitten asentaa työntekijöidensä käsiin siruja. Niillä työntekijät voivat esimerkiksi avata työpaikalla ovia, kirjautua tietokoneille tai maksaa lounaan, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Istute toimii kuin mikä tahansa siru uimahallien rannekkeissa tai työpaikkojen kulkuluvissa. Sitä ei vain tarvitse muistaa pitää mukana.

Tänä kesänä Yhdysvalloissa seurattiin esimerkkiä. Wisconsinilainen yritys asennutti sirun kymmenille työntekijöilleen.

Terveydenhoidossa erilaisia implantteja on käytetty jo pitkään. Uutta ruotsalais- ja amerikkalaisyrityksessä on käyttää istutteita muuhun kuin terveystarkoituksiin.

Kysely

Ottaisitko tunnistesirun ihosi alle?

Kun kelloa ei ollut, auringon asema kertoi, milloin syödään

Ilmansuunnilla on ollut suuri merkitys entisajan ihmisten elämässä. Niiden mukaan on valittu asuinpaikat ja katsottu kulkureitit. Kun ei vielä tunnettu karttoja eikä kompasseja, määriteltiin suunnat taivaankappaleiden ja muiden luonnonilmiöiden mukaan.

Öisen tähtitaivaan kiintopiste oli Pohjantähti eli Pohjannaula. Se näytti olevan tukevasti kiinni taivaan pohjassa. Taivas kuviteltiin kupumaiseksi kanneksi, joka pyöri hitaasti Pohjantähden ympäri. Tähden suunta oli pohjoinen tai länsimurteissa pohjainen. Pohja on ikivanha indoeurooppalainen laina. Se on alkuaan tarkoittanut peräosaa tai takaosaa.

Auringolla on ollut tärkeä rooli ilmansuuntia nimettäessä.

Itä kuuluu yhteen itää-verbin kanssa ja viittaa suuntaan, josta aurinko nousee eli ikään kuin itää aamulla.

Koillisen kantasana koi on perintösana, joka tarkoittaa sarastusta.

Länsi on ilmeisesti alavaa maata merkitsevän murteellisen lansi-sanan muunnelma, joka ilmansuunnan nimenä viittaa matalalle painuneeseen aurinkoon.

Luode-sanan alkuperä on epäselvä, mutta se voi olla ikivanhan heittämistä merkitsevän luoda-verbin johdos ja tarkoittaa suuntaa, jonne aurinko lopulta katoaa.

Louna tai lounas on alkuaan merkinnyt päivää ja päivänvaloa ja sitten myös ateriaa, joka on nautittu puolipäivän maissa. Kun ei ollut kelloja, piti eri tahoille hajaantuneen työväen katsoa auringosta, milloin oli yhteisen aterian aika. Tärkeä suunta sai nimekseen lounas tai lounainen.

Etelä on vanhaan perintösanastoon kuuluvan esi-sanan johdos ja tarkoittaa sananmukaisesti edessä olevaa paikkaa. Asumusten oviaukot avattiin mielellään lämpimimpään ilmansuuntaan, jossa aurinko oli korkeimmillaan. Etelä oli siis suunta, joka oli pirtistä ulos astuttaessa oven edessä.

Kaakko on siinä mielessä poikkeus, ettei se liity taivaankappaleisiin vaan vesilintujen ikiaikaisiin muuttoreitteihin. Se oli upeasti kailottavien kaakkolintujen eli kuikkien ja kaakkurien tulosuunta keväällä.

Nykyään ilmansuuntien ja niiden nimien järjestelmä näyttää selvältä, mutta se ei ole syntynyt itsestään. Murteissa nimityksiä on paljon enemmän, ja samojenkin nimitysten merkitykset vaihtelevat.

Tähän moninaisuuteen kyllästyi Elias Lönnrot, joka kehitti suomea sivistyskieleksi 1800-luvulla. Hän valikoi sopivat termit ja esitteli ne Mehiläinen-lehdessään. Niitä me käytämme edelleen.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2017