Yhä useampi meistä kamppailee työssään informaatiotulvan kanssa. Silti aivojen ylikuormittumisesta kannetaan vähemmän huolta kuin selän krempoista. Muutos on kuitenkin näköpiirissä.



Sisältö jatkuu mainoksen alla

TEKSTI:Maria Salonen

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Yhä useampi meistä kamppailee työssään informaatiotulvan kanssa.
Silti aivojen ylikuormittumisesta kannetaan vähemmän huolta kuin
selän krempoista. Muutos on kuitenkin näköpiirissä.

Julkaistu Tiede-lehdessä

8/2001

Tieto lisääntyy ja uusiutuu aina vain hurjempaa vauhtia. Tutkimusten mukaan painetun tiedon määrä kaksinkertaistuu jo joka viides vuosi ja tietopääoma uusiutuu noin seitsemän prosentin vuosivauhtia. Kymmenen vuoden kuluttua 97 prosenttia nykytiedosta on siis vanhentunut.

Samaan aikaan tietotekniikka vyöryttää informaatiota työympäristöömme ennennäkemättömän nopeasti ja paljon. Sähköpostit kuljettavat reaaliaikaista tietoa kiihtyvää tahtia, ja internet tarjoaa miljardeja verkkosivuja.

Informaatiomylläkkä asettaa ammattitaidolle aivan uusia vaatimuksia. Pitää kyetä etsimään ja valitsemaan tietoa ja tulkitsemaan ja käsittelemään sitä kriittisesti.

Tehtävä ei ole helppo, sillä evolutiivisesti aistimme ja aivomme ovat harjaantuneet toimimaan toisenlaisessa informaatioympäristössä. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan esimerkiksi tietotekniikan ammattilaisista 70 prosenttia tuntee saavansa työssään enemmän tietoa kuin kykenee omaksumaan. Stressioireita tietokuorman vuoksi kokee 40 prosenttia.

Jokainen tietenkin tarvitsee työssään monenlaista tietoa, eikä kukaan voi elää kokematta jonkinasteista stressiä. Tietty määrä henkistä rasitusta on jopa hyväksi, mutta liika on liikaa.

Käyttömuisti herkkä häiriöille

- Tiedon käsittelyssä tärkeä aivojen käyttö- eli työmuisti on hyvin herkkä häiriöille, sanoo Työterveyslaitoksen ylilääkäri, neurologi Kiti Müller. - Sen toimintaa heikentävät helposti niin stressi, univaje kuin liiallinen informaatiokuorma. Jopa flunssa voi vaikuttaa siihen.

- Käyttömuistin kapasiteetti on rajallinen. Se kykenee kerrallaan käsittelemään keskimäärin viittä tai kuutta, parhaimmillaan seitsemää- kahdeksaa irrallista asiaa, Müller painottaa.

Muistin toiminta helpottuu, jos pystymme kytkemään irrallisia asioita kokonaisuuksiksi, mutta mikään taikavarpu tämä ei ole. Jos tietoympäristö on liian runsas, käyttömuisti voi lopulta takkuilla niin, ettei ihminen opi uusia asioita tai muista olennaisia seikkoja.

- Tiedon määrä ja laatu tulisi optimoida niin, että itse kukin työntekijä mahdollisimman hyvin löytäisi, käsittelisi ja viime kädessä käyttäisi päätöstensä pohjana omien tehtäviensä kannalta tärkeää tietoa, Kiti Müller sanoo. - Kehityksen suunta on huono, jos vastuu tiedon punninnasta jätetään pelkästään vastaanottajalle, hän lisää.

Työkalut keskeneräisiä

Tiedonhallinnan ongelmien lisäksi työpaikoilla tuskaillaan teknisten katkosten ja muutosten kanssa. Ne ovat tehneet työstä sirpaleista. - Jumiutuvat tietokoneet ja epäkäytännölliset ohjelmat ja käyttöliittymät ovat heikentäneet mahdollisuuksia keskittyä työkokonaisuuksiin, Kiti Müller sanoo.

Myös ohjelmien jatkuva vaihtaminen ja päivittäminen voi kuormittaa aivoja.

- Ihminen ei voikaan keskittyä päätehtäväänsä, koska hänen täytyy samalla sekä opetella uusia toimintasarjoja että unohtaa vanhoja. Totutusta pois oppiminen on näet yhtä hankalaa kuin uuden oppiminen, Kiti Müller huomauttaa. Kestää aikansa, ennen kuin säilömuistimme on tallentanut uudet tavat toimia ja toiminnot ovat automatisoituneet niin, että resursseja vapautuu taas aivotyöhön.

Omat häiriönsä keskittymistä ja ajattelua vaativaan työhön tuo myös informaatiohäly. Se voi olla sekä toiminnalle tarpeetonta tietoa että ympäristön hälyääniä, kuten puhelimien pirinää, työtovereiden puhetta ja kadulta kantautuvia ääniä. Myös väärän valaistuksen aiheuttamat heijastukset näyttöruudulla ovat tiedonkäsittelyn näkökulmasta informaatiohälyä.




Tieto muuttaa työtä

Tietotyö on haaste sekä yksityisille työntekijöille että työterveyshuollolle ja yhteiskunnalle, koska siinä tarvitaan erilaisia ominaisuuksia ja käytäntöjä kuin perinnäisessä teollisuus- ja toimisto-työssä. Tietotyön valtakautta kuvaavat muun muassa seuraavat tekijät.

- Työ on pitkälti itsenäistä aivotyötä, jossa vaaditaan tarkkaavaisuutta, muistia, hyvää tiedonhallintaa ja taitavaa ajattelua sekä oma-aloitteisuutta ja vas-tuun ottoa työn tuloksista. Koska ihmisten kyvyt ovat erilaiset, työtehtävän sisältö, käsiteltävä tietomäärä ja työ-välineiden toiminta pitää mitoittaa entistä tarkemmin kunkin yksilöllisen kapasiteetin mukaisiksi.

- Työn organisointi nousee keskeiseksi hyvinvointitekijäksi. Huonosti organisoitu tietotyö hukuttaa tekijänsä informaatio-tulvaan, kuormittaa psyyk-kisesti ja johtaa väsymiseen, suorituskyvyn las-kuun, virheiden lisääntymiseen ja ääri-tapauksessa uupumiseen. Hyvin organi-soitu informaatioergonominen tietoym-päristö tukee tarkkaavaisuutta, relevantin tiedon valintaa, luovaa ongelman-ratkai-sua ja hyvää virheanalyysiä.

- Työ ei ole sidoksissa yhteen ja samaan paikkaan. Nopeiden tiedonsiirtoverkkojen ansiosta tietotyötä voidaan tehdä missä tahansa ja mihin aikaan tahansa. Työprosessien hajaantuminen asettaa uusia vaatimuksia kiinteään työpaikkaan ja ydintyöaikaan perustuville työ- ja johtamiskulttuureille ja työsuojelulle.

- Ammattitaito vanhenee nopeasti. Kun laitteita, ohjelmia ja työmenetelmiä vaih-detaan tiuhaan, työntekijät tarvitse-vat jatkuvaa, ammattitaitoa uudis-tavaa koulutusta. (Tätä nykyä yli puolet yli 50-vuotiaista suomalaisista on saanut koulutuksen, jota ei ole suunniteltu tietotyötä varten.) Työntekijöiltä edelly-tetään joustavuutta, muutosmyöntei-syyttä ja oppimishalua.

Lähde: Tietointensiivinen työ -kärkihanke. Suunnitteluvaiheen loppuraportti. Työterveyslaitos ja Sitra 2000.


Iskee fysiikkaan ja mieleen

Ihmiset reagoivat ylirasitukseen eri tavoin. Toiset saavat unihäiriöitä, jotka kauan piinatessaan voivat johtaa masennukseen tai kyynisyyteen. Joillakin taas kohoaa verenpaine.

- Jos autonominen hermosto käy koko ajan ylikierroksilla, seurauksena voi olla pitkäaikaisiakin sydämen toiminnan ja verenpaineen muutoksia, Kiti Müller korostaa.

- Pitkittynyt stressi voi aiheuttaa vakavan uupumuksen, huomauttaa puolestaan Työterveyslaitoksen erikoistutkija, psykologi Mikael Sallinen. - On myös esitetty, että tietokuormasta saattaa seurata niin sanottu analyysihalvaus. Tällöin ihminen ei enää kykene tekemään oikeita päätöksiä tai toteuttamaan niitä.

- Jotkut toimivat hyvin paineen alla ja tiukoissa aikatauluissa, toiset tarvitsevat väljät raamit, Kiti Müller lisää. - Ihmisten erilaisuus pitäisi ottaa huomioon työkulttuurissa.

Aivomme tarvitsevat lepoa

  omalta osaltaan vaikuttaneen siihen, että kaikilta vaaditaan jossain mielessä samanlaista työsuoritusta.

- Nykyään pakkotahtisuus tuntuu ulottuvan älyllisiinkin tehtäviin. Virheellisesti kuvitellaan, että tietokone voi hoitaa osan työstä. Tietokoneen työ on kuitenkin vain ja ainoastaan mekaanista tiedon rouskutusta. Tiedon tulkitseminen, ratkaisut ja päätökset tapahtuvat ihmisen aivoissa, Kiti Müller muistuttaa.

- Tärkein työkalumme tarvitsee huoltoa, lepoa ja latautumista. Aivomme pystyvät tehokkaaseen ja luovaan ongelmanratkaisuun yhtäjaksoisesti vain rajallisen ajan, ja aika vielä vaihtelee yksilöstä toiseen.

Taukoja on totuttu suosittelemaan niska- ja hartiavaivojen ehkäisyyn, mutta ne ovat yhtä tärkeitä aivojen ylikuormituksen välttämiseksi. Kymmenen minuutin tauko vähintään parin tunnin välein tekee hyvää.

Suurhanke ryhtyi tutkimaan

Tätä nykyä jo kuusi kymmenestä suomalaisesta käyttää työkseen tietotekniikkaa, mutta sen henkisistä vaikutuksista ei tiedetä vielä paljonkaan.

- Ergonomiassa on pohdittu fyysistä työympäristöä, sinänsä tärkeitä kalusteisiin ja biomekaniikkaan liittyviä lainalaisuuksia, mutta työympäristöä tulisi tarkastella myös informaatioympäristönä, Kiti Müller sanoo.

Hänen mielestään työympäristön suunnittelussa pitäisi perinnäisen terveysvalistuksen lisäksi hyödyntää tietoa, jota on saatu aistien vastaanottokyvystä ja aivojen tiedonkäsittelytoiminnoista, mutta uuttakin tutkimusta on tehtävä, jotta voidaan luoda terveellisiä tietotyön tekotapoja.

Tietotyön stressitekijöitä ja kuormittavuutta, käyttöliittymien ja ohjelmistojen rakenteita, tiedonhallinnan vaatimuksia ja työkulttuurien toimivuutta tutkitaan parhaillaan Tietointensiivinen työ -hankkeessa. Sitran käynnistämä ja Työterveyslaitoksen koordinoima viisivuotinen projekti on ensimmäinen todella laaja suomalainen tutkimus tietotyön vaikutuksista. Teknologia-asteellaan ylpeilevä maamme on käyttänyt leijonanosan tietotekniikan tutkimusvaroista teknisiin innovaatioihin.

- Nyt inhimillinen näkökulma on alkanut kiinnostaa tietotekniikkaa kehittäviä ja sitä käyttäviä yrityksiä, Kiti Müller sanoo. - On havahduttu huomaamaan, että ihmisen aivot ovat kriittinen ja tärkeä osa työympäristön informaatioketjua.

Maria Salonen on tietoyhteiskuntaan erikoistunut vapaa toimittaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla