Ihminen luulee näköä tärkeimmäksi aistikseen vain siksi, että tuntoaistia ei sen monitahoisuuden takia pane merkille.


Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihminen luulee näköä tärkeimmäksi aistikseen vain siksi,
että tuntoaistia ei sen monitahoisuuden takia pane merkille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2003

Ihminen luulee näköä tärkeimmäksi aistikseen vain siksi, että tuntoaistia ei sen monitahoisuuden takia pane merkille.

Ilman tuntoaistia olisi vaikea kävellä tai edes puhua. Aivoilta nimittäin puuttuisi mahdollisuus säädellä liikkeitä niiden tuntemusten perusteella, joita aiempi liike tuottaa.

Lukeminenkin tulisi hankalaksi, kun koko ajan pitäisi silmäillä, onko lehti vaarassa lipsahtaa käsistä tai rutistua liian tiukassa otteessa. Sivua kääntäessä pitäisi katsoa tarkasti, miten sormensa asettaa.

Tuntoaistia tarvitaan myös lämpötilan ja kivun havaitsemiseen. Vaikka joskus voisi olla kätevää nostella kuumaa uunipeltiä ilman patalappua, jatkuvat palovammat kävisivät ennen pitkää hengen päälle.

Ja mitä olisi elämä ilman toisen ihmisen kosketusta? "Mietipä hetki, millaista seksi olisi ilman tuntoaistia. Tai ehkä on parempi kysyä, olisiko ihminen edes kiinnostunut seksistä tai pystyisikö hän siihen", kirjoittaa Pittsburgin yliopiston havaintopsykologi E. Bruce Goldstein.

Neurologi Antonio Damasio Iowan yliopistosta on esittänyt, että kehon sisästä ja ulkopuolelta tuleva tuntoaisti-informaatio on tärkeä perusta ihmisen tajunnalle ja tietoisuudelle. Ehkä tajuntaa ei edes olisi ilman tuntoaistia.

Herkimmillä ihoalueilla isoin edustus

Ihossa on erilaisia tuntoaistisoluja. Näistä Merkelin kiekot reagoivat erityisesti painamiseen, Meissnerin keräset taputuksiin, Ruffinin lieriöt ihon venymiseen ja Pacinin keräset nopeaan värinään. Käytännössä tunteminen on kuitenkin niin mutkikasta ja eri aistinsolut ovat niin herkkiä, että ne kaikki aktivoituvat kosketuksesta.

Aistinsoluista hermoimpulssit kiitävät selkäytimen kautta aivojen keskiosan aistikeskukseen, talamukseen. Sieltä matka jatkuu päälakilohkon tuntoaivokuoreen.

Herkimmillä ihoalueilla, kuten sormilla ja huulilla, on tuntoaivokuoressa isoimmat edustusalueet. Alueet voivat kuitenkin laajeta tai pienentyä sen mukaan, paljonko signaaleja kyseiselle alueelle tulee.

Esimerkiksi käden tai jalan amputaation jälkeen raajan edustusalue pienenee muttei välttämättä häviä kokonaan. Tällöin tuloksena on niin sanottu haamuraaja: aistimuksia olemattomasta kädestä tai jalasta.

On eri asia koskettaa kuin tulla kosketetuksi

Kun silität lapsesi tai rakkaasi päätä, tunnet lähinnä hänen hiuksensa ja pään muodon. Hän puolestaan kokee silittämisen aiheuttamat erityiset tuntemukset. Tämä on yksi ero aktiivisen koskettamisen ja passiivisen kosketetuksi tulemisen välillä.

Aktiivinen kosketus on tavoitteellista ja keskittyy erityisesti kohteen ominaisuuksiin. Kosketusstrategia riippuu siitä, mitä haluamme kohteesta tietää.

Käytämme aktiivista kosketusta, kun kokeilemme, ovatko tomaatit kypsiä, paljonko laukku painaa tai onko lieden levy lämmin. Passiivisen koskettamisen kohteeksi joudumme, kun hissi on täpösen täynnä tai lääkäri tarkastaa kehoamme - ja aina, kun käytämme vaatteita.

Tuntoaistimus herättää muistot ja tunteet

Kotoa lähtiessään moni tarkistaa housuntaskusta tai käsilaukusta, ovatko avaimet mukana. Tällaista kolmiulotteisten esineiden tunnistamista tuntoaistin avulla sanotaan haptiseksi havaitsemiseksi.

Haptisessa havaitsemisessa yhdistyvät aktiivisen kosketuksen eri puolet: liikkeet ja aistimukset liikkeistä ja esineestä sekä esinettä koskevat ajatukset ja tunteet. Avaimen koskettaminen synnyttää tietynlaisen aistimuksen, mutta se saa myös tunnistamaan, että kyse on avaimesta ja juuri tietystä avaimesta, ja tuntemaan, että sen mukanaolo on hyvä asia.

Kosketella voi myös kättä pidemmällä

Useimmiten esineitä ei käsitellä pelkästään niiden tunnistamista varten, vaan niillä pyritään tekemään jotakin. Tällöinkin tuntoaisti jyllää.

Esimerkiksi lehteä lukiessa on tärkeää, että sen paperia on helppo ja miellyttävä käsitellä.

Esineillä myös kosketetaan. Jokainen ulkogrillillä möhlinyt tietää, että pihvejä pihdeillä kääntäessään pitää varmistaa otteen lujuus. Hammaslääkärin on hyvä tuntea, miten lujaa poraa kannattaa painaa. Näin ihminen tuntoaistinkin osalta laajentaa synnynnäisten kykyjensä rajoja.



Sisältö jatkuu mainoksen alla