Yhä harvempi suomalainen näkee ilmastonmuutoksen uhkana.

Teksti: Jukka Ruukki

Yhä harvempi suomalainen näkee ilmastonmuutoksen uhkana.

Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2010

Suomalaisten asenteet ilmaston lämpenemiseen ovat lauhtuneet vuodesta 2007, joka oli eräänlainen ilmastohuolen huippuvuosi. Tuolloin 87 prosenttia aikuisista suomalaisista piti ilmastonmuutoksen etenemistä todellisena ja vakavana uhkana. Nyt luku on enää 76 prosenttia. Tämä on neljännen suomalaisen tiedebarometrin mittaamista asennemuutoksista suurin.Vaikka ilmastotietoisuuden kultakausi on taakse jäänyttä elämää, varsinaisten skeptikkojen joukko on edelleen pieni. Ilmastonmuutosta ei ole suomalaisten käsityksen mukaan ainakaan vielä peruttu. Tieteen kykyyn pysäyttää tai jarruttaa ilmastonmuutosta suhtaudutaan myös varauksellisesti. Siihen luottaa vain vajaa kolmannes kansalaisista. Epäuskoisia on toinen kolmannes.Lama, laihoin tuloksin päättyneet ilmastoneuvottelut ja niin sanottu climate-gate ovat mahdollisia selityksiä asennemuutoksiin. Myös luminen pakkastalvi 2010 on voinut ruokkia epäluuloja ilmastonmuutoksen merkitystä kohtaan, vaikka säätila ja maapallon lämpeneminen ovat eri asioita.

Kiinnostuskin notkahtanut

Barometriin vastanneilta kysyttiin, kuinka innokkaasti he seuraavat tiedotusvälineistä erilaisia aihepiirejä koskevia uutisia, ohjelmia ja kirjoituksia. Tieteen näkökulmasta tulos on erinomainen – ainakin päällisin puolin. Enemmistö (57 %) sanoo seuraavansa aktiivisesti tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa koskevia asioita.Tarkempi silmäys kertoo, että tiedettä kohtaan tunnetaan nyt hieman vähemmän kiinnostusta kuin aiemmin. Pudotusta on kuusi prosenttiyksikköä. Muista aihepiireistä luonto, ympäristö ja politiikka kärsivät myös vähäisestä alenemasta.Muutokset eivät ole järin suuria, mutta niistä voi lukea tiettyä skeptisyyden kasvua. Mediajulkisuus ei ole ollut tieteen kannalta paras mahdollinen. Viime aikoina on käyty vääntöä rokotuksista ja ilmastotutkimuksesta, ja tieteen asema auktoriteettina on asetettu kyseenalaiseksi voimakkaammin kuin aiemmissa barometreissä. 

Lääketiede yhä suosituinta

Tiede, tutkimus ja teknologia kiinnostavat selvästi enemmän miehiä kuin naisia. Myös ikä vaikuttaa. Nuoret seuraavat tiedettä vanhempia innokkaammin. Tässä mielessä tieteen tulevaisuus näyttää valoisalta.Eri tieteenaloista hohdokkaimmaksi koetaan lääketiede. Seitsemän kymmenestä vastaajasta kertoo seuraavansa muun muassa uusien lääkkeiden ja hoitomuotojen kehitystä. Tulos on luonteva, koska terveysaiheet liippaavat liki ihmisten omaa elämää. Lähes yhtä paljon kiinnostaa ylipäänsä tieteen kehitys uusine tuloksineen ja keksintöineen. Kolmanneksi yltää ympäristötutkimus, mutta nyt sen käyrä näyttää alaspäin. Tähänkin voi etsiä syytä ilmastokeskustelun käänteistä. Kyselyssä mukana olleista tieteenaloista vähiten kiinnostava on avaruustutkimus. Etäisimmäksi aihepiiriksi suomalaiset kokevat tiede- ja koulutuspolitiikan. Siihen tuntee vetoa vain noin joka viides.

Verkko jyrää lähteenä

Entä mistä kansalaiset hankkivat tietonsa tieteestä? Kun ensimmäinen tiedebarometri näki päivänvalon vuonna 2001, internetin suosio tiedonlähteenä oli vielä vaatimaton. Nyt se puuskuttaa jo sanomalehtien ja perinteisemmän sähköisen median niskaan. Tietoverkot lähteekseen nimeävien osuus on noussut yhdeksässä vuodessa 37:stä 65 prosenttiin. Suosio on kasvanut tasaisen rehvakkain askelin. Varsinkin nuoret nojaavat vahvasti verkkoon.Netti näyttää syöneen erityisesti sanomalehtien sekä radion ja television merkitystä. Tosin osa tieteen verkkoyleisöstä saattaa hyödyntää lehtien ja televisiokanavien sivustoja.Muita menettäjiä ovat tietokirjallisuus, yleisötapahtumat, seminaarit ja luennot. Yleisaikakauslehdet ja tieteestä kertovat erikoisaikakauslehdet, kuten Tiede, ovat sen sijaan pitäneet pintansa verkon puristuksessa.

”Liika intoilu kostautuu”Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas ei pidä tiede- ja ympäristökiinnostuksen laimenemista kovin suurena yllätyksenä. Hän näkee siinä kaikuja vuoden 2009 ilmastokeskustelusta, jossa Itä-Anglian yliopiston tutkijoita epäiltiin tulosten vääristelemisestä. – Vaikka ilmastotutkijat saivat lopulta puhtaat paperit tieteellisestä aineistostaan, mediakohu saattoi nakertaa tieteen yleistä uskottavuutta ihmisten silmissä, arvioi Taalas, joka toimii hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n Suomen-ryhmän johtajana. Poikkeavat säät ovat voineet myös vesittää kansalaisten asenteita. – Lumella ja pakkasilla siunattu viime talvi sai ehkä jotkut epäilemään, että ilmastonmuutos on peruttu.Lämpeneminen on edelleen vakava uhka, mutta ilmastokeskusteluun Taalas toivoisi enemmän viileää harkintaa. Ilmiön paisuttelu kääntyy helposti itseään vastaan.– Liika intoilu ilmastonmuutoksesta kostautuu, jos yksittäisiä kansalaisia syyllistetään ja heidät asetetaan vastuuseen koko maailman pelastamisesta. Suomalaisilla on riittävästi paineita ilmankin.Esimerkkinä liiasta intoilusta Taalas mainitsee ilmastouutiset, joissa tietyntyyppisen juuston syöjät tai koiran omistajat on leimattu lähes ilmastokriminaaleiksi. Mediassa pienet ilmastoteot ovat nyt muotia, mutta harva kuluttaja tietää ja osaa suhteuttaa, kuinka paljon ne oikeasti vähentävät päästöjä. – Ihmisten arkisilla valinnoilla on oma merkityksensä, mutta päävastuu päästöjen vähentämisestä on poliittisilla päätöksentekijöillä. – Avainasemassa ovat Kiina ja Yhdysvallat, joiden päästöjen leikkaaminen ratkaisee, kyetäänkö ilmastonmuutosta torjumaan. Ei se suomalainen perheenäiti, joka tuskailee kaupassa, tuliko ostettua juuri oikeanlaista juustoa, Taalas korostaa.Ympäristöpoliittisilla päätöksillä on päästy ennenkin parhaisiin tuloksiin. Otsonikato-ongelma ratkaistiin kansainvälisillä sopimuksilla. Autoveron porrastus on puolestaan kääntänyt Suomen autokannan hiilidioksidipäästöt laskuun.

Palotie hallitsee julkkispörssiä

Tiedebarometrissä kartoitettiin, kuinka hyvin kansalaiset tuntevat tiedemiehiä ja -naisia sekä Suomen tieteen saavutuksia. Vastaajia pyydettiin nimeämään yksi merkittävä suomalainen nykytutkija. Heitä ei juuri tunneta, sillä vain kaksi viidestä suoriutui tehtävästä. Ykköstilan vei ylivoimaisesti jo neljättä kertaa peräkkäin geenitutkija, akateemikko Leena Palotie, joka kuoli syöpään keväällä 2010. Vankaksi kakkoseksi listalla sijoittui tietokirjoillaan ja televisioesiintymisillään suuren yleisön tietoisuuteen noussut tähtitieteilijä Esko Valtaoja. Valtaojan kanssa paikkaa vaihtoi amerikkalaistunut Linux-käyttöjärjestelmän luoja Linus Torvalds. Listalta erottuu selvä nousija, teoreettisen fysiikan professori ja tietokirjailija Kari Enqvist (10 ääntä). Uutena nimenä listalle pomppaa presidentti Martti Ahtisaari, vaikka ei olekaan tutkija – nobelisti kumminkin. Leena Palotien tunnettuudesta ja arvostuksesta kertoo, että hän yltää kakkostilalle, kun kisaan otetaan mukaan menneisyyden mies- ja naistutkijat. Vain ainoa tiedenobelistimme A. I. Virtanen on omaa luokkaansa. Kolmanneksi sijoittuu lastenlääkäri ja arkkiatri Arvo Ylppö.Yllätyksetön linja jatkui, kun vastaajia pyydettiin listaamaan mielestään merkittävimpiä suomalaiskeksintöjä. AIV-rehu on suvereeni ykkönen, kaukana takana tulevat geenitutkimus- ja teknologia. Kolmanneksi kiilaa ksylitoli. Geenitutkimuksen nousu toiselle sijalla saattaa selittyä eräänlaisella Palotie-lisällä. Lukuisia mainintoja keräävät myös matkapuhelimet, tekstiviestit, Linux-käyttöjärjestelmä ja syöpähoidot lääkkeineen. 

Luottoa silti löytyy

Kyselyssä selvitettiin myös, kuinka suurta luottamusta suomalaiset tuntevat yhteiskunnan eri instituutioita kohtaan. Poliisi ja puolustusvoimat nappaavat kaksi kirkkainta sijaa, mutta tiedekin sijoittuu erinomaisesti. Tieteen instituutioista yliopistoihin ja korkeakouluihin luotetaan lähes yhtä vankasti kuin armeijaan. Seitsemän kymmenestä ilmaisee niitä kohtaan suurta luottamusta ja vain joka kymmenes vähäistä. Kaikkein eniten tiedettä puoltaa koulutetuin väestönosa. Nimetyistä tiedeorganisaatioista korkeimmalle nousevat VTT, Suomen Akatemia ja Tekes.Näiden lukujen valossa tieteen julkisuuskuva ja suhteet ympäröivään yhteiskuntaan ovat hyvässä kunnossa.Kaikilla ei mene yhtä mallikkaasti. Luottamus poliitikkoihin on kuihtunut lähes olemattomiin. Edellinen barometri ehti mitata politiikalle orastavaa nousua, jonka vaalirahakohu näyttää nyt katkaisseen. Myös Euroopan unioni epäilyttää kansalaisten enemmistöä. Viime aikoina myrskyn silmään joutunut kirkko kerää runsaammin kritiikkiä kuin puoltoääniä. Kuvaavaa on, että kirkkoon ja eduskuntaan luotetaan vain aavistuksen enemmän kuin matkapuhelinjätti Nokiaan.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.