Siitä järjestettiin kymmeniä seminaareja. Sitä sivuttiin monissa muissa. Sitä puntaroitiin mediassa. Se nousi kokoustaukojen small talkeihin. Eikö amerikkalaisten pitänyt olla maailman ilmastoskeptikoita?

AAAS
Yhdysvaltain tiedeviikko 2007



Sitä puntaroitiin mediassa. Se nousi kokoustaukojen small talkeihin.
Eikö amerikkalaisten pitänyt olla maailman ilmastoskeptikoita?




Tällaista ilmastointoa olisi odottanut vuosikymmen sitten. Jos muistatte, presidentti Bill Clinton oli ilmastomiehiä. Syksyllä 1997 Kioton suuren ilmastokokouksen alla hän kampanjoi voimakkaasti ilmastoasioiden puolesta.

Mielipidetiedustelujen mukaan karismaattinen demokraattijohtaja myös tavoitti kansalaisensa. Lähes jokainen amerikkalainen kertoi havahtuneensa ajattelemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaa uhkaa, ja kahdeksan kymmenestä halusi maansa ryhtyvän toimiin maailman pelastamiseksi.

Yhtä hyvin sanoma ei menestynyt hallinnon ytimessä senaatissa. Juuri Kioton kokouksen alla se suositti, ettei Yhdysvallat hyväksyisi ilmastosopimusta, jos kasvutaloudet, kuten Kiina ja Brasilia, jättäytyisivät sen ulkopuolelle.

Kun uumoilu toteutui, puheet kilpailuasemien turvaamisesta voimistuivat, eikä maa ratifioinut Kioton sopimusta. Sitten vaihtui presidentti, ja ilmastokeskustelu otti lopullisesti uuden suunnan.

Seitsemän vuotta maata johtanutta George W. Bushia ei voi parhaalla tahdollakaan luonnehtia ilmastomieheksi. Hän on keskittynyt epäilemään koko ajatusta maapallon lämpenemisestä. Jokainen meistäkin on varmaan kuullut hänen toteavan, ettei pakollisiin päästörajoituksiin kannata ryhtyä, koska edes ilmastotutkijat eivät ole yksimielisiä ilmastonmuutoksesta.


Mielikuvat muuttuvat

Heti tiedeviikon käynnistyttyä alkaa valjeta, ettei ilmastonmuutos taida olla kyseenalainen juuri missään muualla kuin Valkoisessatalossa.

Lehdet kertovat, että skeptismi hellittää jopa hallinnon huipulla.

Capitol Hillin kongressitalossa on juuri ollut koolla ympäristölakien säätäjiä 13:sta maailman maasta. Tämä joukko, niin sanottu Globe-ryhmä, on saanut puristetuksi yksituumaisen kannanoton, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on leikattava ja energiankäyttöä tehostettava. Vaikka kannanotto ei velvoita toimenpiteisiin, sitä pidetään saavutuksena, sillä paikalla on ollut merkittäviä Kioton kieltäjiä Yhdysvallat ja Kiina etunenässä.

Lehdistöhuoneessa odottaa ykköspaikalla tiedeviikkoa pyörittä­vän Yhdysvaltain tieteenedistämisseuran, maailman suurimman yleistieteellisen järjestön, julkilausuma ilmastonmuutoksesta. "Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on käynnissä ja uhkaa yhteiskuntia. Aika rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä on nyt. Mitä kauemmin odotamme, sitä vaikeammaksi ja kalliimmaksi selviytyminen käy", lausuma korostaa.

Kongressiohjelman sisältävästä kirjasta selviää, että ilmastonmuutos hallitsee koko tiedeviikkoa. Äkkiä laskien sitä käsitellään eri kanteilta yli kolmessakymmenessä seminaarissa. Puhutaan äärisäiden, kuten hirmumyrskyjen, kuivuusaaltojen ja tulvien, lisääntymisestä ja niiden aiheuttamista terveysriskeistä. Päivitetään jäätiköiden hupenemisesta navoilla ja vuorten huipuilla. Pohditaan vaihtoehtoisten energiamuotojen hintaa ja toimivuutta.

Suunnitellaan ilmastonmuutoksen kestäviä kaupunkeja. Mietitään, miten tavalliset ihmiset saadaan mukaan ilmastotalkoisiin.


Paneeli saa huutia

Tieteenedistämisseuran puheenjohtajan, Harvardin yliopiston ympäristöpolitiikan professorin John Holdrenin, avajaispuheen ja ensimmäisten seminaarien jälkeen on päivän selvää, ettei ainakaan tutkijapiireissä enää vallitse ilmastonmuutoksen olemassaolosta nimeksikään erimielisyyttä.

Vähintään 99 prosenttia tutkijoista pitää maapallon lämpenemistä tosiasiana, ja useimmat läsnäolijat ovat sitä mieltä, että prosessi voi edetä paljon dramaattisemmin kuin Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC ennakoi.

Erityisesti täällä suomitaan arvioita merenpinnan noususta. Niitä pidetään aivan liian optimistisina, sillä ne eivät sisällä Grönlannista ja Etelämantereesta meriin kertyvää vettä.

Richard Somerville, Scripps-instituutin ilmastotutkija, joka oli itse laatimassa helmikuun alussa julkaistua Ilmastopaneelin uusinta "ilmesyskirjaa", tarjoaa selityksen maallikkoa kummastuttavaan jättiläisjäätiköiden hyljintään. - Napaseutujen sulamisesta on kerrottu hälyttäviä uutisia, mutta tieteelliset näytöt valtavien jäävarojen kohtalosta ovat epävarmat. Tieteelliseen raporttiin pääsevät vain tosiasiat, eivät spekulaatiot.


Kansakin perillä tilanteesta

Asiastaan vakuuttuneilla ilmastotutkijoilla on muitakin murheita kuin tulevaisuuden ennustamisen vaikeus. Heitä huolestuttaa se, etteivät heidän hätäkellonsa kanna amerikkalaisten korviin. Vielä tiedeviikon alla lehdet kertoivat, etteivät tutkijat ja kansalaiset ole samalla aaltopituudella maapallon tilasta puhuttaessa.

- Väärin! Amerikkalaiset ymmärtävät, mitä ilmastotutkijat sanovat: 85 prosenttia uskoo, että ilmasto lämpenee selvästi vuoteen 2100 mennessä, lohduttaa Jon Krosnick, Stanfordin yliopiston valtiotieteiden ja viestinnän professori, joka on tutkinut amerikkalaisten ilmastonäkemyksiä Kioton sopimuksen ajoista.

- Ongelman ydin on siinä, etteivät ihmiset ole varmoja tilanteen vakavuudesta. Vain joka viides on ehdottoman vakuuttunut siitä, että lämpeneminen uhkaa maapalloa, ja varmaksikin näkemystään kuvaa vain joka neljäs viimeaikaisten mielipidetutkimusten vastaaja.

Epävarmuudesta Krosnick syyttää paitsi maan hallintoa myös mediaa. Hallinto on peukaloinut ilmastotutkijoiden raportteja ja vääristänyt heidän sanomaansa eliminoimalla viittaukset ilmastonmuutokseen ja globaaliin lämpenemiseen. Tietodusvälineet taas ovat tasapuolisuuteen pyrkiessään antaneet suhteettomasti palstatilaa pikkuruiselle skeptikoiden joukolle.

- Tämä on synnyttänyt harhakuvan eripuraisesta tiedeyhteisöstä. Peräti kuusi kymmenestä amerikkalaisesta luulee yhä, etteivät ilmastotutkijatkaan ole ilmastonmuutoksesta yhtä mieltä, ja viidennes uskoo, että ilmastoa lämmittää luontoäiti, ei ihminen, Krosnick sanoo.

- Amerikkalaiset eivät myöskään koe ongelmaa voimakkaasti omakseen, täydentää toinen kansan tuntojen tutkija, Yalen yliopiston ympäristötieteiden professori Anthony Leiserowitz. - Täkäläisten mielestä ilmastonmuutos koskettaa ihmisiä ja luontoa jossakin kaukana, ei kotikulmilla. Siksi asia jää kauaksi kärjestä, kun ihmiset listaavat kiireellisimpiä ongelmia. Edelle ajavat Irakin sota, terrorismi, terveydenhoito, koulutus ja monet muut kysymykset.


Valtaosa haluaa toimia

Valkoiseentaloon ja liike-elämälle tutkijoilla on huonoja uutisia. Vain kahdeksan prosenttia kansalaisista katsoo presidentti Bushin ja yritysten kantaneen kortensa kekoon maailman tilan hyväksi. Valtaosa, 75 prosenttia, arvioi, ettei kumpikaan ole laittanut rikkaa ristiin ympäristön eteen, ja haluaa näiden tarttuvan toimeen.

Yritysmaailma on jo ottanut onkeensa tiedeyhteisön ja kansakunnan tunnoista. Tammikuussa, kun presidentti Bush valmistautui pitämään jokavuotisen Maan tila -puheensa, kymmenen suuryritystä vaati häntä muuttamaan vapaaehtoiset päästövähennykset pakollisiksi ja seuraamaan Euroopan esimerkkiä päästökaupan aloittamiseksi.

Presidentin vastaus jäi toivottua vaisummaksi. Hän kyllä kutsui ilmastonmuutosta vakavaksi haasteeksi, mutta tyytyi kaavailemaan öljynkulutuksen vähentämistä korvaavilla polttoaineilla ja energiatehokkuutta lisäävillä teknisillä innovaatioilla.

- Meiltä puuttuu vahva poliittinen johto ja tahto ja taju toimien kiireellisyydestä, huokaa Anthony Leiserowitz.

Yhtä kaikki ilma huokuu toiveikkuutta: ilmastonmuutos selättää pian myös poliittisen ilmaston.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti