Siitä järjestettiin kymmeniä seminaareja. Sitä sivuttiin monissa muissa. Sitä puntaroitiin mediassa. Se nousi kokoustaukojen small talkeihin. Eikö amerikkalaisten pitänyt olla maailman ilmastoskeptikoita?

AAAS
Yhdysvaltain tiedeviikko 2007



Sitä puntaroitiin mediassa. Se nousi kokoustaukojen small talkeihin.
Eikö amerikkalaisten pitänyt olla maailman ilmastoskeptikoita?




Tällaista ilmastointoa olisi odottanut vuosikymmen sitten. Jos muistatte, presidentti Bill Clinton oli ilmastomiehiä. Syksyllä 1997 Kioton suuren ilmastokokouksen alla hän kampanjoi voimakkaasti ilmastoasioiden puolesta.

Mielipidetiedustelujen mukaan karismaattinen demokraattijohtaja myös tavoitti kansalaisensa. Lähes jokainen amerikkalainen kertoi havahtuneensa ajattelemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaa uhkaa, ja kahdeksan kymmenestä halusi maansa ryhtyvän toimiin maailman pelastamiseksi.

Yhtä hyvin sanoma ei menestynyt hallinnon ytimessä senaatissa. Juuri Kioton kokouksen alla se suositti, ettei Yhdysvallat hyväksyisi ilmastosopimusta, jos kasvutaloudet, kuten Kiina ja Brasilia, jättäytyisivät sen ulkopuolelle.

Kun uumoilu toteutui, puheet kilpailuasemien turvaamisesta voimistuivat, eikä maa ratifioinut Kioton sopimusta. Sitten vaihtui presidentti, ja ilmastokeskustelu otti lopullisesti uuden suunnan.

Seitsemän vuotta maata johtanutta George W. Bushia ei voi parhaalla tahdollakaan luonnehtia ilmastomieheksi. Hän on keskittynyt epäilemään koko ajatusta maapallon lämpenemisestä. Jokainen meistäkin on varmaan kuullut hänen toteavan, ettei pakollisiin päästörajoituksiin kannata ryhtyä, koska edes ilmastotutkijat eivät ole yksimielisiä ilmastonmuutoksesta.


Mielikuvat muuttuvat

Heti tiedeviikon käynnistyttyä alkaa valjeta, ettei ilmastonmuutos taida olla kyseenalainen juuri missään muualla kuin Valkoisessatalossa.

Lehdet kertovat, että skeptismi hellittää jopa hallinnon huipulla.

Capitol Hillin kongressitalossa on juuri ollut koolla ympäristölakien säätäjiä 13:sta maailman maasta. Tämä joukko, niin sanottu Globe-ryhmä, on saanut puristetuksi yksituumaisen kannanoton, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on leikattava ja energiankäyttöä tehostettava. Vaikka kannanotto ei velvoita toimenpiteisiin, sitä pidetään saavutuksena, sillä paikalla on ollut merkittäviä Kioton kieltäjiä Yhdysvallat ja Kiina etunenässä.

Lehdistöhuoneessa odottaa ykköspaikalla tiedeviikkoa pyörittä­vän Yhdysvaltain tieteenedistämisseuran, maailman suurimman yleistieteellisen järjestön, julkilausuma ilmastonmuutoksesta. "Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on käynnissä ja uhkaa yhteiskuntia. Aika rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä on nyt. Mitä kauemmin odotamme, sitä vaikeammaksi ja kalliimmaksi selviytyminen käy", lausuma korostaa.

Kongressiohjelman sisältävästä kirjasta selviää, että ilmastonmuutos hallitsee koko tiedeviikkoa. Äkkiä laskien sitä käsitellään eri kanteilta yli kolmessakymmenessä seminaarissa. Puhutaan äärisäiden, kuten hirmumyrskyjen, kuivuusaaltojen ja tulvien, lisääntymisestä ja niiden aiheuttamista terveysriskeistä. Päivitetään jäätiköiden hupenemisesta navoilla ja vuorten huipuilla. Pohditaan vaihtoehtoisten energiamuotojen hintaa ja toimivuutta.

Suunnitellaan ilmastonmuutoksen kestäviä kaupunkeja. Mietitään, miten tavalliset ihmiset saadaan mukaan ilmastotalkoisiin.


Paneeli saa huutia

Tieteenedistämisseuran puheenjohtajan, Harvardin yliopiston ympäristöpolitiikan professorin John Holdrenin, avajaispuheen ja ensimmäisten seminaarien jälkeen on päivän selvää, ettei ainakaan tutkijapiireissä enää vallitse ilmastonmuutoksen olemassaolosta nimeksikään erimielisyyttä.

Vähintään 99 prosenttia tutkijoista pitää maapallon lämpenemistä tosiasiana, ja useimmat läsnäolijat ovat sitä mieltä, että prosessi voi edetä paljon dramaattisemmin kuin Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC ennakoi.

Erityisesti täällä suomitaan arvioita merenpinnan noususta. Niitä pidetään aivan liian optimistisina, sillä ne eivät sisällä Grönlannista ja Etelämantereesta meriin kertyvää vettä.

Richard Somerville, Scripps-instituutin ilmastotutkija, joka oli itse laatimassa helmikuun alussa julkaistua Ilmastopaneelin uusinta "ilmesyskirjaa", tarjoaa selityksen maallikkoa kummastuttavaan jättiläisjäätiköiden hyljintään. - Napaseutujen sulamisesta on kerrottu hälyttäviä uutisia, mutta tieteelliset näytöt valtavien jäävarojen kohtalosta ovat epävarmat. Tieteelliseen raporttiin pääsevät vain tosiasiat, eivät spekulaatiot.


Kansakin perillä tilanteesta

Asiastaan vakuuttuneilla ilmastotutkijoilla on muitakin murheita kuin tulevaisuuden ennustamisen vaikeus. Heitä huolestuttaa se, etteivät heidän hätäkellonsa kanna amerikkalaisten korviin. Vielä tiedeviikon alla lehdet kertoivat, etteivät tutkijat ja kansalaiset ole samalla aaltopituudella maapallon tilasta puhuttaessa.

- Väärin! Amerikkalaiset ymmärtävät, mitä ilmastotutkijat sanovat: 85 prosenttia uskoo, että ilmasto lämpenee selvästi vuoteen 2100 mennessä, lohduttaa Jon Krosnick, Stanfordin yliopiston valtiotieteiden ja viestinnän professori, joka on tutkinut amerikkalaisten ilmastonäkemyksiä Kioton sopimuksen ajoista.

- Ongelman ydin on siinä, etteivät ihmiset ole varmoja tilanteen vakavuudesta. Vain joka viides on ehdottoman vakuuttunut siitä, että lämpeneminen uhkaa maapalloa, ja varmaksikin näkemystään kuvaa vain joka neljäs viimeaikaisten mielipidetutkimusten vastaaja.

Epävarmuudesta Krosnick syyttää paitsi maan hallintoa myös mediaa. Hallinto on peukaloinut ilmastotutkijoiden raportteja ja vääristänyt heidän sanomaansa eliminoimalla viittaukset ilmastonmuutokseen ja globaaliin lämpenemiseen. Tietodusvälineet taas ovat tasapuolisuuteen pyrkiessään antaneet suhteettomasti palstatilaa pikkuruiselle skeptikoiden joukolle.

- Tämä on synnyttänyt harhakuvan eripuraisesta tiedeyhteisöstä. Peräti kuusi kymmenestä amerikkalaisesta luulee yhä, etteivät ilmastotutkijatkaan ole ilmastonmuutoksesta yhtä mieltä, ja viidennes uskoo, että ilmastoa lämmittää luontoäiti, ei ihminen, Krosnick sanoo.

- Amerikkalaiset eivät myöskään koe ongelmaa voimakkaasti omakseen, täydentää toinen kansan tuntojen tutkija, Yalen yliopiston ympäristötieteiden professori Anthony Leiserowitz. - Täkäläisten mielestä ilmastonmuutos koskettaa ihmisiä ja luontoa jossakin kaukana, ei kotikulmilla. Siksi asia jää kauaksi kärjestä, kun ihmiset listaavat kiireellisimpiä ongelmia. Edelle ajavat Irakin sota, terrorismi, terveydenhoito, koulutus ja monet muut kysymykset.


Valtaosa haluaa toimia

Valkoiseentaloon ja liike-elämälle tutkijoilla on huonoja uutisia. Vain kahdeksan prosenttia kansalaisista katsoo presidentti Bushin ja yritysten kantaneen kortensa kekoon maailman tilan hyväksi. Valtaosa, 75 prosenttia, arvioi, ettei kumpikaan ole laittanut rikkaa ristiin ympäristön eteen, ja haluaa näiden tarttuvan toimeen.

Yritysmaailma on jo ottanut onkeensa tiedeyhteisön ja kansakunnan tunnoista. Tammikuussa, kun presidentti Bush valmistautui pitämään jokavuotisen Maan tila -puheensa, kymmenen suuryritystä vaati häntä muuttamaan vapaaehtoiset päästövähennykset pakollisiksi ja seuraamaan Euroopan esimerkkiä päästökaupan aloittamiseksi.

Presidentin vastaus jäi toivottua vaisummaksi. Hän kyllä kutsui ilmastonmuutosta vakavaksi haasteeksi, mutta tyytyi kaavailemaan öljynkulutuksen vähentämistä korvaavilla polttoaineilla ja energiatehokkuutta lisäävillä teknisillä innovaatioilla.

- Meiltä puuttuu vahva poliittinen johto ja tahto ja taju toimien kiireellisyydestä, huokaa Anthony Leiserowitz.

Yhtä kaikki ilma huokuu toiveikkuutta: ilmastonmuutos selättää pian myös poliittisen ilmaston.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.