Siitä järjestettiin kymmeniä seminaareja. Sitä sivuttiin monissa muissa. Sitä puntaroitiin mediassa. Se nousi kokoustaukojen small talkeihin. Eikö amerikkalaisten pitänyt olla maailman ilmastoskeptikoita?

AAAS
Yhdysvaltain tiedeviikko 2007



Sitä puntaroitiin mediassa. Se nousi kokoustaukojen small talkeihin.
Eikö amerikkalaisten pitänyt olla maailman ilmastoskeptikoita?




Tällaista ilmastointoa olisi odottanut vuosikymmen sitten. Jos muistatte, presidentti Bill Clinton oli ilmastomiehiä. Syksyllä 1997 Kioton suuren ilmastokokouksen alla hän kampanjoi voimakkaasti ilmastoasioiden puolesta.

Mielipidetiedustelujen mukaan karismaattinen demokraattijohtaja myös tavoitti kansalaisensa. Lähes jokainen amerikkalainen kertoi havahtuneensa ajattelemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaa uhkaa, ja kahdeksan kymmenestä halusi maansa ryhtyvän toimiin maailman pelastamiseksi.

Yhtä hyvin sanoma ei menestynyt hallinnon ytimessä senaatissa. Juuri Kioton kokouksen alla se suositti, ettei Yhdysvallat hyväksyisi ilmastosopimusta, jos kasvutaloudet, kuten Kiina ja Brasilia, jättäytyisivät sen ulkopuolelle.

Kun uumoilu toteutui, puheet kilpailuasemien turvaamisesta voimistuivat, eikä maa ratifioinut Kioton sopimusta. Sitten vaihtui presidentti, ja ilmastokeskustelu otti lopullisesti uuden suunnan.

Seitsemän vuotta maata johtanutta George W. Bushia ei voi parhaalla tahdollakaan luonnehtia ilmastomieheksi. Hän on keskittynyt epäilemään koko ajatusta maapallon lämpenemisestä. Jokainen meistäkin on varmaan kuullut hänen toteavan, ettei pakollisiin päästörajoituksiin kannata ryhtyä, koska edes ilmastotutkijat eivät ole yksimielisiä ilmastonmuutoksesta.


Mielikuvat muuttuvat

Heti tiedeviikon käynnistyttyä alkaa valjeta, ettei ilmastonmuutos taida olla kyseenalainen juuri missään muualla kuin Valkoisessatalossa.

Lehdet kertovat, että skeptismi hellittää jopa hallinnon huipulla.

Capitol Hillin kongressitalossa on juuri ollut koolla ympäristölakien säätäjiä 13:sta maailman maasta. Tämä joukko, niin sanottu Globe-ryhmä, on saanut puristetuksi yksituumaisen kannanoton, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on leikattava ja energiankäyttöä tehostettava. Vaikka kannanotto ei velvoita toimenpiteisiin, sitä pidetään saavutuksena, sillä paikalla on ollut merkittäviä Kioton kieltäjiä Yhdysvallat ja Kiina etunenässä.

Lehdistöhuoneessa odottaa ykköspaikalla tiedeviikkoa pyörittä­vän Yhdysvaltain tieteenedistämisseuran, maailman suurimman yleistieteellisen järjestön, julkilausuma ilmastonmuutoksesta. "Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on käynnissä ja uhkaa yhteiskuntia. Aika rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä on nyt. Mitä kauemmin odotamme, sitä vaikeammaksi ja kalliimmaksi selviytyminen käy", lausuma korostaa.

Kongressiohjelman sisältävästä kirjasta selviää, että ilmastonmuutos hallitsee koko tiedeviikkoa. Äkkiä laskien sitä käsitellään eri kanteilta yli kolmessakymmenessä seminaarissa. Puhutaan äärisäiden, kuten hirmumyrskyjen, kuivuusaaltojen ja tulvien, lisääntymisestä ja niiden aiheuttamista terveysriskeistä. Päivitetään jäätiköiden hupenemisesta navoilla ja vuorten huipuilla. Pohditaan vaihtoehtoisten energiamuotojen hintaa ja toimivuutta.

Suunnitellaan ilmastonmuutoksen kestäviä kaupunkeja. Mietitään, miten tavalliset ihmiset saadaan mukaan ilmastotalkoisiin.


Paneeli saa huutia

Tieteenedistämisseuran puheenjohtajan, Harvardin yliopiston ympäristöpolitiikan professorin John Holdrenin, avajaispuheen ja ensimmäisten seminaarien jälkeen on päivän selvää, ettei ainakaan tutkijapiireissä enää vallitse ilmastonmuutoksen olemassaolosta nimeksikään erimielisyyttä.

Vähintään 99 prosenttia tutkijoista pitää maapallon lämpenemistä tosiasiana, ja useimmat läsnäolijat ovat sitä mieltä, että prosessi voi edetä paljon dramaattisemmin kuin Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC ennakoi.

Erityisesti täällä suomitaan arvioita merenpinnan noususta. Niitä pidetään aivan liian optimistisina, sillä ne eivät sisällä Grönlannista ja Etelämantereesta meriin kertyvää vettä.

Richard Somerville, Scripps-instituutin ilmastotutkija, joka oli itse laatimassa helmikuun alussa julkaistua Ilmastopaneelin uusinta "ilmesyskirjaa", tarjoaa selityksen maallikkoa kummastuttavaan jättiläisjäätiköiden hyljintään. - Napaseutujen sulamisesta on kerrottu hälyttäviä uutisia, mutta tieteelliset näytöt valtavien jäävarojen kohtalosta ovat epävarmat. Tieteelliseen raporttiin pääsevät vain tosiasiat, eivät spekulaatiot.


Kansakin perillä tilanteesta

Asiastaan vakuuttuneilla ilmastotutkijoilla on muitakin murheita kuin tulevaisuuden ennustamisen vaikeus. Heitä huolestuttaa se, etteivät heidän hätäkellonsa kanna amerikkalaisten korviin. Vielä tiedeviikon alla lehdet kertoivat, etteivät tutkijat ja kansalaiset ole samalla aaltopituudella maapallon tilasta puhuttaessa.

- Väärin! Amerikkalaiset ymmärtävät, mitä ilmastotutkijat sanovat: 85 prosenttia uskoo, että ilmasto lämpenee selvästi vuoteen 2100 mennessä, lohduttaa Jon Krosnick, Stanfordin yliopiston valtiotieteiden ja viestinnän professori, joka on tutkinut amerikkalaisten ilmastonäkemyksiä Kioton sopimuksen ajoista.

- Ongelman ydin on siinä, etteivät ihmiset ole varmoja tilanteen vakavuudesta. Vain joka viides on ehdottoman vakuuttunut siitä, että lämpeneminen uhkaa maapalloa, ja varmaksikin näkemystään kuvaa vain joka neljäs viimeaikaisten mielipidetutkimusten vastaaja.

Epävarmuudesta Krosnick syyttää paitsi maan hallintoa myös mediaa. Hallinto on peukaloinut ilmastotutkijoiden raportteja ja vääristänyt heidän sanomaansa eliminoimalla viittaukset ilmastonmuutokseen ja globaaliin lämpenemiseen. Tietodusvälineet taas ovat tasapuolisuuteen pyrkiessään antaneet suhteettomasti palstatilaa pikkuruiselle skeptikoiden joukolle.

- Tämä on synnyttänyt harhakuvan eripuraisesta tiedeyhteisöstä. Peräti kuusi kymmenestä amerikkalaisesta luulee yhä, etteivät ilmastotutkijatkaan ole ilmastonmuutoksesta yhtä mieltä, ja viidennes uskoo, että ilmastoa lämmittää luontoäiti, ei ihminen, Krosnick sanoo.

- Amerikkalaiset eivät myöskään koe ongelmaa voimakkaasti omakseen, täydentää toinen kansan tuntojen tutkija, Yalen yliopiston ympäristötieteiden professori Anthony Leiserowitz. - Täkäläisten mielestä ilmastonmuutos koskettaa ihmisiä ja luontoa jossakin kaukana, ei kotikulmilla. Siksi asia jää kauaksi kärjestä, kun ihmiset listaavat kiireellisimpiä ongelmia. Edelle ajavat Irakin sota, terrorismi, terveydenhoito, koulutus ja monet muut kysymykset.


Valtaosa haluaa toimia

Valkoiseentaloon ja liike-elämälle tutkijoilla on huonoja uutisia. Vain kahdeksan prosenttia kansalaisista katsoo presidentti Bushin ja yritysten kantaneen kortensa kekoon maailman tilan hyväksi. Valtaosa, 75 prosenttia, arvioi, ettei kumpikaan ole laittanut rikkaa ristiin ympäristön eteen, ja haluaa näiden tarttuvan toimeen.

Yritysmaailma on jo ottanut onkeensa tiedeyhteisön ja kansakunnan tunnoista. Tammikuussa, kun presidentti Bush valmistautui pitämään jokavuotisen Maan tila -puheensa, kymmenen suuryritystä vaati häntä muuttamaan vapaaehtoiset päästövähennykset pakollisiksi ja seuraamaan Euroopan esimerkkiä päästökaupan aloittamiseksi.

Presidentin vastaus jäi toivottua vaisummaksi. Hän kyllä kutsui ilmastonmuutosta vakavaksi haasteeksi, mutta tyytyi kaavailemaan öljynkulutuksen vähentämistä korvaavilla polttoaineilla ja energiatehokkuutta lisäävillä teknisillä innovaatioilla.

- Meiltä puuttuu vahva poliittinen johto ja tahto ja taju toimien kiireellisyydestä, huokaa Anthony Leiserowitz.

Yhtä kaikki ilma huokuu toiveikkuutta: ilmastonmuutos selättää pian myös poliittisen ilmaston.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.