TIETEEN PÄIVÄT 07
Jottei maailma kuumenisi, ilmastonmuutoksen torjumisesta pitää muovata kansalaisvelvollisuus. Kuka näyttäisi esimerkkiä?


muovata kansalaisvelvollisuus. Kuka näyttäisi esimerkkiä?




Ilmastonmuutos puhkoo uutismuuria tiheään. Syyskuussa sen läpäisi Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan tutkimus, jonka mukaan Maan lämpötila on korkeimmillaan tuhansiin vuosiin. Tutkija James Hansenin mukaan kohta ollaan kriittisellä rajalla: jos mittariin tulee pari-kolmekin astetta lisää, pallomme muuttuu tyystin toisenlaiseksi.
"Plioseenikaudella kolme miljoonaa vuotta sitten oli pari astetta lämpimämpää, ja silloin merenpinta oli noin 25 metriä korkeammalla", Hansen valisti Nasan tiedotteessa.

Kuukautta myöhemmin uutiset kertoivat, että kasvihuonekaasut sen kuin lisääntyvät. YK:n tutkimuksen mukaan ilmakehä kuumenee vähintään tuon pahaenteiset 2-3 astetta 30-50 vuodessa.

Raportissa laskettiin, että ensi vuosisadalla maailmantalous kutistuu muutoksen takia pysyvästi 5-20 prosenttia. Sen sijaan tehokkaat vastatoimet seuraavan 10-20 vuoden aikana maksaisivat vuosittain vain prosentin.


Hälyuutiset eivät pure

Marraskuussa YK kokousti Nairobissa yrittäen kehrätä uusia strategioita ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Uutisten mukaan paikalle matkusti 6 000 osallistujaa 189 maasta, mutta mitään läpimurtoa ei saatu aikaan.

YK:n ympäristöohjelma UNEP muistuttikin tiedotusvälineissä, että kansalaiset voivat myös itse toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi sen sijaan, että odottelisivat valtiotason neuvottelujen tuloksia.

Ilmastoa koskevat uutiset eivät kuitenkaan juuri hätkäytä suurta yleisöä.

- Kyselyissä ihmiset kyllä ilmaisevat huolensa ilmaston lämpenemisestä mutteivät ole käytännössä juuri valmiita muuttamaan kulutustottumuksiaan tai elämäntapojaan, sanoo tutkija Jari Lyytimäki Suomen ympäristökeskuksesta.


Turtumus tappaa kiinnostuksen

Laimeaa suhtautumista selittää osaltaan se, että ilmastonmuutoksesta on puhuttu jo niin pitkään. Aiheeseen on turruttu. Lisäksi aihe tuntuu vaikealta. Tiedotusvälineissä ilmastonmuutos näyttäytyy monimutkaisena ilmiönä ja tutkijat eripuraisina.

- Ilmiöstä ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää muuta kuin se, että tietyt kaasut aiheuttavat vahingollisen muutoksen - ja mitä sen estämiseksi voidaan tehdä, huomauttaa Lyytimäki. Hänen mukaansa myös väitteet ristiriitaisista tutkimustuloksista ovat suurelta osin puppua, sillä tutkijat ovat aiheesta jopa hämmästyttävän yksimielisiä.

Lyytimäki muistuttaakin, että ilmastoasioita seuratessa on aina pidettävä mielessä, kuka puhuu ja miksi. - Uutiset, artikkelit, ohjelmat ja mielipidekirjoitukset sisältävät aina tekijänsä päämäärien mukaisia tulkintoja, rajauksia ja painotuksia.


Ikävät tiedot torjutaan

Vaikka tarjottu tieto olisikin kutakuinkin puolueetonta, ihmisillä on taipumus tarrata sellaisiin näkemyksiin, jotka tukevat heidän omaa kantaansa. Muutosvastarinta on luja, eikä vasta-argumentteja suostuta hevin nielemään.

Norjalainen antropologi Kari Marie Norrgard puhuu jopa kollektiivisesta itsehuijauksesta: norjalaiset eivät halua ottaa vastaan ilmastonmuutostietoutta, koska se ravistelee Norjan hyvinvoinnin perustaa, öljyteollisuutta.
Samaa juurta lienee muun muassa Yhdysvaltain nihkeys rajoittaa päästöjään: rajoitustoimet tulevat kalliiksi.


Hillinnästä kansalaisvelvollisuus

Miten ihmiset herätetään toimimaan, onkin sitten kinkkisempi juttu. Pelkkä faktatiedon jakaminen ei Lyytimäen mukaan ainakaan yksin riitä.

- Valistus toimii vain, kun vastaanottaja tunnistaa omien tietojensa puutteellisuuden. Lisäksi vaaditaan tahtoa oppia: jos aihe ei kiinnosta, lisätiedon tuputtaminen vain lisää kyllästymistä.

- Sivistyksellisen tiedon sijaan ilmastonmuutoksesta ja sen ehkäisystä olisi jollakin konstilla saatava sosiaalista tietoa, eräänlainen kansalaisvelvollisuus, Lyytimäki puntaroi.

Pitäisikö Al Goren dokumentti "Epämiellyttävä totuus" ohjeistaa katsottavaksi kouluissa ja työpaikoilla? Tai jakaa lämpenemisen seurauksia konkreettisesti kuvaava Risto Isomäen kirja "Sarasvatin hiekkaa" joka postilaatikkoon? - Tehokasta ehkä muttei realistista, Lyytimäki arvioi.

Tuiskusta meille ilmastosankari?

Yksi lupaava trendi on maailmalla orastava ilmastosankaruus, joka tekee ilmastonmuutoksen hillitsemisestä muotia.

Bill Clinton ehti jo perustaa säätiön edistämään ilmastonmuutoksen torjumista. Virgin-yhtiöiden omistaja Richard Branson taas lupasi yhtiöidensä kaikki voitot ilmastonmuutoksen hillitsemiseen seuraavien kymmenen vuoden ajan. Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger puolestaan on ajanut osavaltioonsa maailman edistyksellisimpiä lakeja ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi.

Onpa ilmastonmuutoksen sankaripotentiaali huomattu jo Suomessakin. Esimerkiksi Antti Tuisku ajelee hybridiautolla.



Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Tieteen päivien ilmastonmuutosseminaariin 10.1. sisältyy Jari Lyytimäen esitelmä Auttaako ilmastokeskustelu?


Aiheesta lisää: http://www.ilmastonmuutos.info/
Medialukutaidon opetuspaketti Eväitä ilmastonmuutoksen pureskeluun: www.ymparisto.fi/syke/ilve
10 kysymystä ilmastosta, Tiede 4/2004, s. 29-40; teksti myös netissä:

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5227
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti