TIETEEN PÄIVÄT 07
Jottei maailma kuumenisi, ilmastonmuutoksen torjumisesta pitää muovata kansalaisvelvollisuus. Kuka näyttäisi esimerkkiä?


muovata kansalaisvelvollisuus. Kuka näyttäisi esimerkkiä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Ilmastonmuutos puhkoo uutismuuria tiheään. Syyskuussa sen läpäisi Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan tutkimus, jonka mukaan Maan lämpötila on korkeimmillaan tuhansiin vuosiin. Tutkija James Hansenin mukaan kohta ollaan kriittisellä rajalla: jos mittariin tulee pari-kolmekin astetta lisää, pallomme muuttuu tyystin toisenlaiseksi.
"Plioseenikaudella kolme miljoonaa vuotta sitten oli pari astetta lämpimämpää, ja silloin merenpinta oli noin 25 metriä korkeammalla", Hansen valisti Nasan tiedotteessa.

Kuukautta myöhemmin uutiset kertoivat, että kasvihuonekaasut sen kuin lisääntyvät. YK:n tutkimuksen mukaan ilmakehä kuumenee vähintään tuon pahaenteiset 2-3 astetta 30-50 vuodessa.

Raportissa laskettiin, että ensi vuosisadalla maailmantalous kutistuu muutoksen takia pysyvästi 5-20 prosenttia. Sen sijaan tehokkaat vastatoimet seuraavan 10-20 vuoden aikana maksaisivat vuosittain vain prosentin.


Hälyuutiset eivät pure

Marraskuussa YK kokousti Nairobissa yrittäen kehrätä uusia strategioita ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Uutisten mukaan paikalle matkusti 6 000 osallistujaa 189 maasta, mutta mitään läpimurtoa ei saatu aikaan.

YK:n ympäristöohjelma UNEP muistuttikin tiedotusvälineissä, että kansalaiset voivat myös itse toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi sen sijaan, että odottelisivat valtiotason neuvottelujen tuloksia.

Ilmastoa koskevat uutiset eivät kuitenkaan juuri hätkäytä suurta yleisöä.

- Kyselyissä ihmiset kyllä ilmaisevat huolensa ilmaston lämpenemisestä mutteivät ole käytännössä juuri valmiita muuttamaan kulutustottumuksiaan tai elämäntapojaan, sanoo tutkija Jari Lyytimäki Suomen ympäristökeskuksesta.


Turtumus tappaa kiinnostuksen

Laimeaa suhtautumista selittää osaltaan se, että ilmastonmuutoksesta on puhuttu jo niin pitkään. Aiheeseen on turruttu. Lisäksi aihe tuntuu vaikealta. Tiedotusvälineissä ilmastonmuutos näyttäytyy monimutkaisena ilmiönä ja tutkijat eripuraisina.

- Ilmiöstä ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää muuta kuin se, että tietyt kaasut aiheuttavat vahingollisen muutoksen - ja mitä sen estämiseksi voidaan tehdä, huomauttaa Lyytimäki. Hänen mukaansa myös väitteet ristiriitaisista tutkimustuloksista ovat suurelta osin puppua, sillä tutkijat ovat aiheesta jopa hämmästyttävän yksimielisiä.

Lyytimäki muistuttaakin, että ilmastoasioita seuratessa on aina pidettävä mielessä, kuka puhuu ja miksi. - Uutiset, artikkelit, ohjelmat ja mielipidekirjoitukset sisältävät aina tekijänsä päämäärien mukaisia tulkintoja, rajauksia ja painotuksia.


Ikävät tiedot torjutaan

Vaikka tarjottu tieto olisikin kutakuinkin puolueetonta, ihmisillä on taipumus tarrata sellaisiin näkemyksiin, jotka tukevat heidän omaa kantaansa. Muutosvastarinta on luja, eikä vasta-argumentteja suostuta hevin nielemään.

Norjalainen antropologi Kari Marie Norrgard puhuu jopa kollektiivisesta itsehuijauksesta: norjalaiset eivät halua ottaa vastaan ilmastonmuutostietoutta, koska se ravistelee Norjan hyvinvoinnin perustaa, öljyteollisuutta.
Samaa juurta lienee muun muassa Yhdysvaltain nihkeys rajoittaa päästöjään: rajoitustoimet tulevat kalliiksi.


Hillinnästä kansalaisvelvollisuus

Miten ihmiset herätetään toimimaan, onkin sitten kinkkisempi juttu. Pelkkä faktatiedon jakaminen ei Lyytimäen mukaan ainakaan yksin riitä.

- Valistus toimii vain, kun vastaanottaja tunnistaa omien tietojensa puutteellisuuden. Lisäksi vaaditaan tahtoa oppia: jos aihe ei kiinnosta, lisätiedon tuputtaminen vain lisää kyllästymistä.

- Sivistyksellisen tiedon sijaan ilmastonmuutoksesta ja sen ehkäisystä olisi jollakin konstilla saatava sosiaalista tietoa, eräänlainen kansalaisvelvollisuus, Lyytimäki puntaroi.

Pitäisikö Al Goren dokumentti "Epämiellyttävä totuus" ohjeistaa katsottavaksi kouluissa ja työpaikoilla? Tai jakaa lämpenemisen seurauksia konkreettisesti kuvaava Risto Isomäen kirja "Sarasvatin hiekkaa" joka postilaatikkoon? - Tehokasta ehkä muttei realistista, Lyytimäki arvioi.

Tuiskusta meille ilmastosankari?

Yksi lupaava trendi on maailmalla orastava ilmastosankaruus, joka tekee ilmastonmuutoksen hillitsemisestä muotia.

Bill Clinton ehti jo perustaa säätiön edistämään ilmastonmuutoksen torjumista. Virgin-yhtiöiden omistaja Richard Branson taas lupasi yhtiöidensä kaikki voitot ilmastonmuutoksen hillitsemiseen seuraavien kymmenen vuoden ajan. Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger puolestaan on ajanut osavaltioonsa maailman edistyksellisimpiä lakeja ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi.

Onpa ilmastonmuutoksen sankaripotentiaali huomattu jo Suomessakin. Esimerkiksi Antti Tuisku ajelee hybridiautolla.



Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Tieteen päivien ilmastonmuutosseminaariin 10.1. sisältyy Jari Lyytimäen esitelmä Auttaako ilmastokeskustelu?


Aiheesta lisää: http://www.ilmastonmuutos.info/
Medialukutaidon opetuspaketti Eväitä ilmastonmuutoksen pureskeluun: www.ymparisto.fi/syke/ilve
10 kysymystä ilmastosta, Tiede 4/2004, s. 29-40; teksti myös netissä:

Sisältö jatkuu mainoksen alla