TIETEEN PÄIVÄT 07
Jottei maailma kuumenisi, ilmastonmuutoksen torjumisesta pitää muovata kansalaisvelvollisuus. Kuka näyttäisi esimerkkiä?


muovata kansalaisvelvollisuus. Kuka näyttäisi esimerkkiä?




Ilmastonmuutos puhkoo uutismuuria tiheään. Syyskuussa sen läpäisi Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan tutkimus, jonka mukaan Maan lämpötila on korkeimmillaan tuhansiin vuosiin. Tutkija James Hansenin mukaan kohta ollaan kriittisellä rajalla: jos mittariin tulee pari-kolmekin astetta lisää, pallomme muuttuu tyystin toisenlaiseksi.
"Plioseenikaudella kolme miljoonaa vuotta sitten oli pari astetta lämpimämpää, ja silloin merenpinta oli noin 25 metriä korkeammalla", Hansen valisti Nasan tiedotteessa.

Kuukautta myöhemmin uutiset kertoivat, että kasvihuonekaasut sen kuin lisääntyvät. YK:n tutkimuksen mukaan ilmakehä kuumenee vähintään tuon pahaenteiset 2-3 astetta 30-50 vuodessa.

Raportissa laskettiin, että ensi vuosisadalla maailmantalous kutistuu muutoksen takia pysyvästi 5-20 prosenttia. Sen sijaan tehokkaat vastatoimet seuraavan 10-20 vuoden aikana maksaisivat vuosittain vain prosentin.


Hälyuutiset eivät pure

Marraskuussa YK kokousti Nairobissa yrittäen kehrätä uusia strategioita ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Uutisten mukaan paikalle matkusti 6 000 osallistujaa 189 maasta, mutta mitään läpimurtoa ei saatu aikaan.

YK:n ympäristöohjelma UNEP muistuttikin tiedotusvälineissä, että kansalaiset voivat myös itse toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi sen sijaan, että odottelisivat valtiotason neuvottelujen tuloksia.

Ilmastoa koskevat uutiset eivät kuitenkaan juuri hätkäytä suurta yleisöä.

- Kyselyissä ihmiset kyllä ilmaisevat huolensa ilmaston lämpenemisestä mutteivät ole käytännössä juuri valmiita muuttamaan kulutustottumuksiaan tai elämäntapojaan, sanoo tutkija Jari Lyytimäki Suomen ympäristökeskuksesta.


Turtumus tappaa kiinnostuksen

Laimeaa suhtautumista selittää osaltaan se, että ilmastonmuutoksesta on puhuttu jo niin pitkään. Aiheeseen on turruttu. Lisäksi aihe tuntuu vaikealta. Tiedotusvälineissä ilmastonmuutos näyttäytyy monimutkaisena ilmiönä ja tutkijat eripuraisina.

- Ilmiöstä ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää muuta kuin se, että tietyt kaasut aiheuttavat vahingollisen muutoksen - ja mitä sen estämiseksi voidaan tehdä, huomauttaa Lyytimäki. Hänen mukaansa myös väitteet ristiriitaisista tutkimustuloksista ovat suurelta osin puppua, sillä tutkijat ovat aiheesta jopa hämmästyttävän yksimielisiä.

Lyytimäki muistuttaakin, että ilmastoasioita seuratessa on aina pidettävä mielessä, kuka puhuu ja miksi. - Uutiset, artikkelit, ohjelmat ja mielipidekirjoitukset sisältävät aina tekijänsä päämäärien mukaisia tulkintoja, rajauksia ja painotuksia.


Ikävät tiedot torjutaan

Vaikka tarjottu tieto olisikin kutakuinkin puolueetonta, ihmisillä on taipumus tarrata sellaisiin näkemyksiin, jotka tukevat heidän omaa kantaansa. Muutosvastarinta on luja, eikä vasta-argumentteja suostuta hevin nielemään.

Norjalainen antropologi Kari Marie Norrgard puhuu jopa kollektiivisesta itsehuijauksesta: norjalaiset eivät halua ottaa vastaan ilmastonmuutostietoutta, koska se ravistelee Norjan hyvinvoinnin perustaa, öljyteollisuutta.
Samaa juurta lienee muun muassa Yhdysvaltain nihkeys rajoittaa päästöjään: rajoitustoimet tulevat kalliiksi.


Hillinnästä kansalaisvelvollisuus

Miten ihmiset herätetään toimimaan, onkin sitten kinkkisempi juttu. Pelkkä faktatiedon jakaminen ei Lyytimäen mukaan ainakaan yksin riitä.

- Valistus toimii vain, kun vastaanottaja tunnistaa omien tietojensa puutteellisuuden. Lisäksi vaaditaan tahtoa oppia: jos aihe ei kiinnosta, lisätiedon tuputtaminen vain lisää kyllästymistä.

- Sivistyksellisen tiedon sijaan ilmastonmuutoksesta ja sen ehkäisystä olisi jollakin konstilla saatava sosiaalista tietoa, eräänlainen kansalaisvelvollisuus, Lyytimäki puntaroi.

Pitäisikö Al Goren dokumentti "Epämiellyttävä totuus" ohjeistaa katsottavaksi kouluissa ja työpaikoilla? Tai jakaa lämpenemisen seurauksia konkreettisesti kuvaava Risto Isomäen kirja "Sarasvatin hiekkaa" joka postilaatikkoon? - Tehokasta ehkä muttei realistista, Lyytimäki arvioi.

Tuiskusta meille ilmastosankari?

Yksi lupaava trendi on maailmalla orastava ilmastosankaruus, joka tekee ilmastonmuutoksen hillitsemisestä muotia.

Bill Clinton ehti jo perustaa säätiön edistämään ilmastonmuutoksen torjumista. Virgin-yhtiöiden omistaja Richard Branson taas lupasi yhtiöidensä kaikki voitot ilmastonmuutoksen hillitsemiseen seuraavien kymmenen vuoden ajan. Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger puolestaan on ajanut osavaltioonsa maailman edistyksellisimpiä lakeja ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi.

Onpa ilmastonmuutoksen sankaripotentiaali huomattu jo Suomessakin. Esimerkiksi Antti Tuisku ajelee hybridiautolla.



Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Tieteen päivien ilmastonmuutosseminaariin 10.1. sisältyy Jari Lyytimäen esitelmä Auttaako ilmastokeskustelu?


Aiheesta lisää: http://www.ilmastonmuutos.info/
Medialukutaidon opetuspaketti Eväitä ilmastonmuutoksen pureskeluun: www.ymparisto.fi/syke/ilve
10 kysymystä ilmastosta, Tiede 4/2004, s. 29-40; teksti myös netissä:

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.