TIETEEN PÄIVÄT 07
Jottei maailma kuumenisi, ilmastonmuutoksen torjumisesta pitää muovata kansalaisvelvollisuus. Kuka näyttäisi esimerkkiä?


muovata kansalaisvelvollisuus. Kuka näyttäisi esimerkkiä?




Ilmastonmuutos puhkoo uutismuuria tiheään. Syyskuussa sen läpäisi Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan tutkimus, jonka mukaan Maan lämpötila on korkeimmillaan tuhansiin vuosiin. Tutkija James Hansenin mukaan kohta ollaan kriittisellä rajalla: jos mittariin tulee pari-kolmekin astetta lisää, pallomme muuttuu tyystin toisenlaiseksi.
"Plioseenikaudella kolme miljoonaa vuotta sitten oli pari astetta lämpimämpää, ja silloin merenpinta oli noin 25 metriä korkeammalla", Hansen valisti Nasan tiedotteessa.

Kuukautta myöhemmin uutiset kertoivat, että kasvihuonekaasut sen kuin lisääntyvät. YK:n tutkimuksen mukaan ilmakehä kuumenee vähintään tuon pahaenteiset 2-3 astetta 30-50 vuodessa.

Raportissa laskettiin, että ensi vuosisadalla maailmantalous kutistuu muutoksen takia pysyvästi 5-20 prosenttia. Sen sijaan tehokkaat vastatoimet seuraavan 10-20 vuoden aikana maksaisivat vuosittain vain prosentin.


Hälyuutiset eivät pure

Marraskuussa YK kokousti Nairobissa yrittäen kehrätä uusia strategioita ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Uutisten mukaan paikalle matkusti 6 000 osallistujaa 189 maasta, mutta mitään läpimurtoa ei saatu aikaan.

YK:n ympäristöohjelma UNEP muistuttikin tiedotusvälineissä, että kansalaiset voivat myös itse toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi sen sijaan, että odottelisivat valtiotason neuvottelujen tuloksia.

Ilmastoa koskevat uutiset eivät kuitenkaan juuri hätkäytä suurta yleisöä.

- Kyselyissä ihmiset kyllä ilmaisevat huolensa ilmaston lämpenemisestä mutteivät ole käytännössä juuri valmiita muuttamaan kulutustottumuksiaan tai elämäntapojaan, sanoo tutkija Jari Lyytimäki Suomen ympäristökeskuksesta.


Turtumus tappaa kiinnostuksen

Laimeaa suhtautumista selittää osaltaan se, että ilmastonmuutoksesta on puhuttu jo niin pitkään. Aiheeseen on turruttu. Lisäksi aihe tuntuu vaikealta. Tiedotusvälineissä ilmastonmuutos näyttäytyy monimutkaisena ilmiönä ja tutkijat eripuraisina.

- Ilmiöstä ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää muuta kuin se, että tietyt kaasut aiheuttavat vahingollisen muutoksen - ja mitä sen estämiseksi voidaan tehdä, huomauttaa Lyytimäki. Hänen mukaansa myös väitteet ristiriitaisista tutkimustuloksista ovat suurelta osin puppua, sillä tutkijat ovat aiheesta jopa hämmästyttävän yksimielisiä.

Lyytimäki muistuttaakin, että ilmastoasioita seuratessa on aina pidettävä mielessä, kuka puhuu ja miksi. - Uutiset, artikkelit, ohjelmat ja mielipidekirjoitukset sisältävät aina tekijänsä päämäärien mukaisia tulkintoja, rajauksia ja painotuksia.


Ikävät tiedot torjutaan

Vaikka tarjottu tieto olisikin kutakuinkin puolueetonta, ihmisillä on taipumus tarrata sellaisiin näkemyksiin, jotka tukevat heidän omaa kantaansa. Muutosvastarinta on luja, eikä vasta-argumentteja suostuta hevin nielemään.

Norjalainen antropologi Kari Marie Norrgard puhuu jopa kollektiivisesta itsehuijauksesta: norjalaiset eivät halua ottaa vastaan ilmastonmuutostietoutta, koska se ravistelee Norjan hyvinvoinnin perustaa, öljyteollisuutta.
Samaa juurta lienee muun muassa Yhdysvaltain nihkeys rajoittaa päästöjään: rajoitustoimet tulevat kalliiksi.


Hillinnästä kansalaisvelvollisuus

Miten ihmiset herätetään toimimaan, onkin sitten kinkkisempi juttu. Pelkkä faktatiedon jakaminen ei Lyytimäen mukaan ainakaan yksin riitä.

- Valistus toimii vain, kun vastaanottaja tunnistaa omien tietojensa puutteellisuuden. Lisäksi vaaditaan tahtoa oppia: jos aihe ei kiinnosta, lisätiedon tuputtaminen vain lisää kyllästymistä.

- Sivistyksellisen tiedon sijaan ilmastonmuutoksesta ja sen ehkäisystä olisi jollakin konstilla saatava sosiaalista tietoa, eräänlainen kansalaisvelvollisuus, Lyytimäki puntaroi.

Pitäisikö Al Goren dokumentti "Epämiellyttävä totuus" ohjeistaa katsottavaksi kouluissa ja työpaikoilla? Tai jakaa lämpenemisen seurauksia konkreettisesti kuvaava Risto Isomäen kirja "Sarasvatin hiekkaa" joka postilaatikkoon? - Tehokasta ehkä muttei realistista, Lyytimäki arvioi.

Tuiskusta meille ilmastosankari?

Yksi lupaava trendi on maailmalla orastava ilmastosankaruus, joka tekee ilmastonmuutoksen hillitsemisestä muotia.

Bill Clinton ehti jo perustaa säätiön edistämään ilmastonmuutoksen torjumista. Virgin-yhtiöiden omistaja Richard Branson taas lupasi yhtiöidensä kaikki voitot ilmastonmuutoksen hillitsemiseen seuraavien kymmenen vuoden ajan. Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger puolestaan on ajanut osavaltioonsa maailman edistyksellisimpiä lakeja ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi.

Onpa ilmastonmuutoksen sankaripotentiaali huomattu jo Suomessakin. Esimerkiksi Antti Tuisku ajelee hybridiautolla.



Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Tieteen päivien ilmastonmuutosseminaariin 10.1. sisältyy Jari Lyytimäen esitelmä Auttaako ilmastokeskustelu?


Aiheesta lisää: http://www.ilmastonmuutos.info/
Medialukutaidon opetuspaketti Eväitä ilmastonmuutoksen pureskeluun: www.ymparisto.fi/syke/ilve
10 kysymystä ilmastosta, Tiede 4/2004, s. 29-40; teksti myös netissä:

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.