Ilmastonmuutoksen kieltäjät tuntevat yhden asian paremmin kuin ilmastotutkijat: kampanjoinnin.




Julkaistu Tiede lehdessä 3/2010

Ilmastoskeptistä liikettä ei olisi olemassa¬ ilman konservatiivisia ajatushautomoita,¬ think tankeja. Näin väittää Oklahoman osa¬valtionyliopiston ympäristösosiologi Riley Dunlap puhuessaan Yhdysvaltain tiedeviikon symposiumissa, jossa etsitään selityksiä liikkeen menestykseen.

Dunlapin mukaan varakkaat oikeistolaiset yhdistivät jo 1970-luvulla voimansa taistellakseen edistyksellisiä yhteiskunnallisia virtauksia vastaan.

Erityisen suuresti vaikuttivat Heritage-säätiö ja muut sen kaltaiset ideariihet. Ne synnyttivät liikkeen, joka 1980-luvulla presidentti Ronald Reaganin aikana vei amerikkalaista yhteiskuntaa kauas oikealle.

Kylmän sodan päätyttyä konservatiivinen liike vaihtoi uhkakuvaa. "Punaisen vaaran" tilalle ilmaantui "vihreä vaara", ja yrityksistä hillitä ilmastonmuutosta tuli uhka talouskasvulle, vapaalle yrittäjyydelle ja amerikkalaiselle elämäntavalle, Dunlap selittää.


Oikeisto muutti strategiaa

Jo Reaganin kaudella oikeistolaiset huomasivat, että suorat hyökkäykset ympäristöpolitiikkaa  kohtaan saattavat herättää vastareaktion. Oli tehokkaampaa kyseenalaistaa ympäristöongelmien vakavuus.

Koska ympäristölainsäädännön puolustajat tyypillisesti nojaavat tieteelliseen näyttöön, konservatiivien ajatushautomot ottivat uudeksi strategiakseen tieteellisen näytön horjuttamisen.

Dunlapin mukaan erityisen tehokkaaksi osoittautui epävarmuuden tuottaminen tavalla, jota tupakkateollisuus oli käyttänyt jo vuosikymmeniä.

Tupakkayhtiöt eivät yrittäneet todistaa, että polttaminen olisi terveellistä. Riitti, kun tutkimusnäytön tupakan ja keuhkosyövän yhteydestä sai vaikuttamaan hiemankin epävarmalta. Nyt sama pätee hiilidioksidin ja ilmaston lämpenemisen kytkökseen.

Kyse ei ole vain strategian samankaltaisuudesta. Keskeisiä ilmastonmuutoksen kieltäjiä oli mukana haastamassa tieteellistä näyttöä tupakansavun haitallisuudesta. Heihin lukeutuvat esimerkiksi Frederick Seitzin Marshall-instituutista ja Fred Singer Tiede- ja ympäristöpolitiikka -projektista.


Hautomot kauppaavat sanaa

Dunlap päätti selvittää, missä määrin konservatiiviset think tankit ovat ilmastonmuutoksen kiistävän kirjallisuuden takana. Hän analysoi kolmelta vuosikymmeneltä 87 englanninkielistä kirjaa, joissa esitettiin jokin variaa¬tio "ilmastodenialismista" eli ilmastonmuutoksen kieltämisestä.

Joissakin kirjoissa saatettiin kiistää ilmaston lämpeneminen kokonaan, toisissa esittää se luonnollisena ilmiönä, johon ihmisen hiilidioksidipäästöt eivät vaikuta. Suurin osa kirjoista oli 2000-luvulta, ja monet niistä nousivat Yhdysvaltain markkinoilla bestsellereiksi.

Neljällä kirjalla viidestä oli yhteys konservatiivisiin ajatushautomoihin. Joko think tank oli kirjoittajan työnantaja tai ainakin kirjan julkaisija.

Dunlapin mukaan kiistämisen sisältö muuttui vuosikymmenien varrella: ensin kiistettiin itse ilmaston lämpenemistrendi, sitten ihmisen osuus siihen ja lopulta lämpenemisen haitallisuus. Sen sijaan johtopäätös on pysynyt koko ajan samana: mitään ei tarvitse tehdä.

Tutkijoiden ylivoimainen enemmistö jakaa käsityken ilmaston lämpenemisestä. Muutoksen kiistäjiä on vähän, mutta konservatiiviset ajatushautomot ovat onnistuneet tuomaan heille valtavan näkyvyyden, Dunlap sanoo.


Aseena tieteen periaatteet

- Ilmastodenialistit käyttävät argumentaatiomenetelmiä, jotka pelaavat tieteeseen luonnostaan kuuluvalla epävarmuudella, sanoo Kalifornian yliopiston ympäristösosiologi William Freudenburg.

Tutkijat eivät yleensä väitä tietävänsä mitään "varmasti", parhaimmillaankin vain "hyvin suurella todennäköisyydellä", koska tieteen tuottama tieto on aina totta vain toistaiseksi. Suuri yleisö ei kuitenkaan tunne tätä tieteen piirrettä, ja isoin rahoin toimivat eturyhmät voivat hyödyntää median hinkua löytää uutisiinsa vastakkainasettelua. Tämä johtaa virheelliseen vaikutelmaan, että tutkijat yhä väittelisivät keskeisistä löydöistä.

Media pohtii suhteettoman paljon sitä pientä mahdollisuutta, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n arvio ilmaston lämpenemisestä liioittelisi uhkaa. Jos toimittajat välttämättä haluavat juttuihinsa vastakkainasettelua, tieteellisesti perustellumpaa olisi kirjoittaa mahdollisuudesta, että IPCC:n ennuste on aivan liian optimistinen, Freudenburg sanoo.


Pr-työ harhauttaa harkitusti

IPCC:n mukaan on "erittäin epätodennäköistä", että luonnolliset tekijät yksin selittäisivät 50 viime vuoden aikana tapahtuneen ilmaston lämpenemisen. Amerikkalaisista tähän erittäin epätodennäköiseen ajatukseen uskoo kuitenkin peräti 40 prosenttia.

Kalifornian yliopiston tieteenhistorioitsijan Naomi Oreskesin mukaan suurin osa tutkijoista selittää tämän kuilun "puutemallilla". Kansalaisilta puuttuu tietoa, koulutusta ja tieteellistä lukutaitoa. Puutemallin mukaan ongelma ratkeaa lisäämällä tiedon tarjontaa esimerkiksi kouluissa ja internetissä.

Oreskesin mukaan malli ei kestä empiiristä tarkastelua. Ennemminkin kansalaisia on johdettu harhaan.

Hän ottaa esimerkiksi Yhdysvaltain kivihiiliteollisuuden, joka 1990-luvun alussa käytti puoli miljoonaa dollaria haastaakseen tieteellisen käsityksen ilmastonmuutoksesta. Kivihiilentuottajien yhteenliittymä Western Fuels Association palkkasi pr-toimiston ja markkinatutkimuslaitoksen tekemään viestintäsuunnitelman ja testaamaan ja toteuttamaan sen. Tavoitteena oli jälleen kerran heittää epäilys tieteellisen konsensuksen ylle, ei niinkään esittää varmana faktana, ettei ilmasto olisi lämpenemässä.

Oreskesin mielestä on ironista, että hiiliteol¬lisuus lähestyi suurta yleisöä eräällä tapaa tieteellisemmin kuin tiedeyhteisö. Teollisuus palkkasi markkinoinnin ja viestinnän ammattilaisia testaamaan kokeellisesti, mikä viestintästrategia toimii parhaiten. Vaikka kampanjan sisältö oli tieteenvastainen ja ideologinen, keinot perustuivat tutkittuun näyttöön.

Oreskes ihmettelee, miksi tiedeyhteisö suhtautuu viestintään niin epätieteellisesti. Pitäisikö tutkijoidenkin palkata viestintäkonsultteja markkinoimaan omia näkemyksiään?

Oreskes ei oikein innostu pr-firmoista.

- Mutta koska se, mitä olemme tähän mennessä tehneet, ei selvästikään ole tehokasta, voisi olla syytä pohtia vaihtoehtoja.



 

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.