Ja yhtä huomaamatta sinuun siirtyy kaverin kiukku tai alakulo. Meillä on luontainen taipumus mukautua toistemme mielialoihin.

TEKSTI:Risto Selin


Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja yhtä huomaamatta sinuun siirtyy kaverin kiukku tai alakulo.
Meillä on luontainen taipumus mukautua toistemme mielialoihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä

7/2000.




Vaikuta muihin - näin tartutat

Joskus haluamme lohduttaa sairasta ystävää tai saada muut innostumaan jostakin ajatuksesta.

Tartuttaminen onnistuu parhaiten, kun itse kokee voimakkaita tunteita ja viestii ne selvästi muille välittämättä toisten erilaisista tunteista ja mielialoista.

Helpoimmin tunteet tarttuvat, kun ihmisellä on vaikutusvaltaa kohteeseensa. Esimerkiksi johtajan on helpompi tartuttaa tunne työntekijään kuin päinvastoin ja lapsen äitiinsä kuin tuntemattomaan aikuiseen.

Tartuttajan kannattaa muistaa myös ympäristö. Erään tutkimuksen mukaan vastakkain istuvat, toisilleen hymyilevät henkilöt pitävät vieläkin enemmän toisistaan, jos he istuvat pöydän ääressä kynttilänvalossa.

Suojaa itseäsi - näin torjut

Tunteiden tarttuminen auttaa ymmärtämään toista empaattisesti, mutta vihamielisyyden, ahdistuksen tai masennuksen tarttuminen ei aina ole toivottavaa. Parasta olisi välttää henkilöitä, jotka saavat aikaan kielteisiä tuntemuksia. Tämä ei ole aina mahdollista, joten on hyvä opetella tietoisesti hallitsemaan tunteitaan - vaikka tunnereaktiot syntyvätkin usein automaattisesti.

Rauhallisuuteen tai iloisuuteen voi pyrkiä tieten tahtoen. Hengitetään syvään, puhutaan tyynin äänenpainoin, hillitään ilmeitä ja ajatuksia; hymyillään, ajatellaan myönteisesti.

Hyvä keino on myös sanoa itselleen: "Minä en suutu/ahdistu/masennu", tai mielummin: "Minä pysyn rauhallisena/iloisena. " Tarkkaavaisuus kannattaa samalla


suunnata pois toisten emotionaalisuudesta.

Nauraminen on sosiaalista. Yksinäisyydessä naurun kirvoittavat yleensä muiden sanomiset tai sosiaaliset tilanteet, joita muistelemme tai kuvittelemme. Muiden seurassa hymähtelemme lähes ilman syytä. Nauru tarttuu ja sen mukana iloisuus.

Taustanaurulla ohjelmantekijät pyrkivät varmistamaan, että katsojat viihtyvät tv-sarjan parissa. Ilman taustanaurua huvittava mr. Beankin on vähemmän hauska.

Ilo ei kuitenkaan ole ainoa tunne, joka tarttuu. Psykoterapeutit ovat jo pitkään tiedostaneet, kuinka raskasta on työskennellä masentuneiden ihmisten kanssa. Masentuneen alakuloisuus tarttuu helposti myös hänen puolisoonsa.

Asiakaspalvelussa työtä tekevät joutuvat puolestaan hillitsemään vihantunteita, joita aggressiiviset asiakkaat herättävät. Ja lintuparven tapaan myös pelokas ihmisryhmä voi lehahtaa pakoon.

Miten ilo, masennus, viha, pelko ja muut tunteet voivat tarttua ihmisestä toiseen?

Synkronointi automaattista

Yhdysvaltalaiset tutkijat Elaine Hatfield, John Cacioppo ja Richard Rapson uskovat, että ns. primitiivinen tunteiden tarttuminen on seurausta piilotajuisesta jäljittelystä. He määrittelevät tunteiden tarttumisen taipumukseksi "automaattisesti jäljitellä toista ihmistä ja synkronoitua hänen ilmeisiinsä, puhetapaansa, asentoihinsa ja liikkeisiinsä sekä sen seurauksena kokea samoja tunteita".

Yhdessä olevien ihmisten käyttäytymistavat alkavat usein muistuttaa toisiaan. Kun yhtä naurattaa tai itkettää, alkaa kohta muitakin. Häissä tai hautajaisissa olleet tietävät tämän hyvin.

Ihmiset synkronoivat automaattisesti muutakin käyttäytymistään kuin suoria tunneilmaisuja. Esimerkiksi istuma-asentoa vaihdellaan kokouksissa ja kahviloissa melko samanlaisessa rytmissä. Haukottelu lienee tehokkaimmin tarttuvia käyttäytymismuotoja.

Hatfieldin ja hänen kollegoidensa mukaan piilotajuinen jäljittely auttaa ihmisiä jakamaan mielialoja ja tunteita, pääsemään samalle aaltopituudelle ja ymmärtämään paremmin toisiaan. Empatia ei olekaan vain kykyä tietää toisten ajatuksista, tunteista ja haluista vaan myös kykyä kokea, mitä muut tuntevat. Tämä helpottaa sosiaalista kanssakäymistä.

Kasvot reagoivat nopeasti

  elämänsä surullisimmasta tapahtumasta.

Koehenkilöitä kuvattiin salaa, ja myöhemmin heitä arvioitiin sen mukaan, miten iloisilta tai surullisilta he näyttivät. Hatfieldin odotusten mukaisesti miehen iloiset tunneilmaisut synnyttivät iloisia ilmeitä, surulliset surullisia.

Muiden kasvonilmeet saattavat aiheuttaa myös ilmereaktioita, joita ei voi havaita paljaalla silmällä. Tästä syystä Ulf Dimberg, psykologi Upsalan yliopistosta, mittaa koehenkilöiden reaktioita kasvoihin kiinnitettyjen elektrodien avulla. Tämä ns. elektromyografia eli EMG tallentaa lihasten sähkötoimintaa ja kertoo, mitkä kasvolihakset kulloinkin aktivoituvat.

Kun Dimberg näytti koehenkilöille kuvia iloisista kasvoista, aktivoituivat isot poskipäälihakset. Nämä lihakset nostavat huulia ylöspäin hymyiltäessä, ja niiden aktivaatio on yhdistetty useissa tutkimuksissa iloisuuteen. Kuvat vihaisista kasvoista aktivoivat sen sijaan kulmakarvojen rypistäjälihaksia, jotka kurtistavat otsan. Näiden lihasten aktivaatio yhdistetään pelkoon ja vihaan.

Nämä reaktiot syntyivät jo 0,3-0,4 sekunnin kuluessa siitä, kun kuva tuli näkyviin. Dimbergin mukaan tämä kertoo, että kasvolihasten reaktiot ovat nopeita ja automaattisia. Ne eivät vaadi tahdonalaista harkintaa.

  kuvia iloisista tai vihaisista kasvoista niin nopeasti, etteivät katsojat ehtineet tiedostaa kuvissa olevaa tunneviestiä. Silti kasvolihakset aktivoituivat kuvien tunnesisällön mukaisesti.






Paranna mielialaa, iloa itseen

Omaa mielialaa voi yrittää parantaa hymyi-lemällä ja antamalla kasvolihaksista tulevan palautteen vaikuttaa aivoihin. Apuna voi käyttää vaikkapa kynää etuhampaiden välis-sä. Sosiaalisen ulottuvuuden saa mukaan, kun hymyilee peilin edessä. Mukavat muistot ja kuvitelmat varmasti auttavat mielialan parantamisessa. Jos nämä keinot eivät tehoa, voi kokeilla vaikkapa hassua hattua. Ellei sekään auta, kannattaa käydä pyytämässä rahat takaisin huonosta huumorintajusta.


Koko keho jäljittelee

Kasvonilmeet ovat tärkeimpiä tunteiden ilmaisijoita. Automaattinen jäljittely ei kuitenkaan koske vain niitä vaan myös muuta nonverbaalista, ei-kielellistä käyttäytymistä.

Esimerkiksi jo muutaman päivän ikäiset vauvat alkavat itkeä kuullessaan toisen pienokaisen itkevän. Aikuisten puheessa samankaltaisiksi tulevat muun muassa korostus, puhenopeus, äänen voimakkuus ja korkeus sekä puheenvuorojen ja taukojen pituus.

Samoin kehon lihakset aktivoituvat empaattisesti. Kun koehenkilöille näytettiin videota opiskelijasta, joka änkytti lukiessaan ääneen, EMG paljasti, että heidän huulensa


aktivoituivat. Kun koehenkilöille näytettiin videota kädenväännöstä, heidän käsivarsilihaksensa jännittyivät. Lihasjäljittely lienee tuttua kaikille nyrkkeilyä tai jääkiekkoa seuranneille.

Hatfieldin ja hänen kollegoidensa mukaan ilmeiden, puhetyylin, asentojen ja liikkeiden automaattinen jäljittely synnyttää tunteita. Hymyileminen tekee iloiseksi, haukottelu väsyneeksi.

Mutta eikö asian pitänyt olla juuri päinvastoin: tunteet synnyttävät emotionaalisia ilmeitä, eleitä ja liikkeitä? Tosiasiassa tunteiden synnystä on monta teoriaa, joista useimmista löytynee totuuden siemeniä.

Lihaspalaute vahvistaa tunnetta

Valtaosa psykologeista ajattelee, että tunteiden taustalla ovat enemmän tai vähemmän tajuiset ajatukset, tulkinnat ja arviot. Tämän lisäksi monet uskovat, että kasvonilmeistä ja koko kehosta tuleva palaute voi olla mukana synnyttämässä tai voimistamassa tunteita.

Kun koehenkilöitä pyydetään liioittelemaan huvittavan videon synnyttämää hymyä tai kivuliaan sähköiskun aiheuttamaa tuskanilmettä, he kokevat filmin hauskemmaksi ja sähköiskun kivuliaammaksi kuin koehenkilöt, jotka eivät saa ilmaista tunteitaan.

Samaa kertovat tutkimukset, joissa koehenkilöiden kasvonilmeitä on manipuloitu heidän tietämättään. Eräässä tutkimuksessa koehenkilöt saatiin "hymyilemään" pyytämällä heitä pitämään kynää poikittain etuhampaiden välissä. "Hymyilevät" koehenkilöt pitivät Gary Larsonin sarjakuvia merkittävästi hauskempina kuin ne, jotka pitivät kynää neutraalisti huulillaan.

Tutkimus, jossa koehenkilön tuli vain jännittää leukalihaksiaan ja kurtistaa kulmiaan, herätti eräässä osallistujassa seuraavanlaisia tuntemuksia:

  rypyssä, yritin olla olematta vihainen, mutta se vain sopi asentoon. Mielialani ei ollut vihainen, mutta ajatukseni vain menivät asioihin, jotka saivat minut suuttumaan, mikä taitaa olla aika hassua. Tiesin, että olin tutkimuksessa, ja tiesin, ettei minulla ollut mitään syytä tuntea sillä tavalla, mutta minä vain menetin hallinnan."

Puhe ja asentokin vaikuttavat

Myös puheen sävy vaikuttaa tunteisiin. Eräässä tutkimuksessa koehenkilöitä pyydettiin puhumaan rauhallisella, normaalilla tai vihaisella äänellä asioista, jotka saivat heidät raivoihinsa. Pehmeästi ja hitaasti puhuneet olivat vähiten vihaisia, kovaa ja nopeasti puhuneet puolestaan eniten. Samaa osoitti verenpainemittari.

Asento ja liikkeetkin vaikuttavat tunteisiin. Kun koehenkilöitä pyydettiin kuvittelemaan itsensä painavaksi ja lyyhistymään eteenpäin, he tunsivat pian itsensä masentuneeksi. Sen sijaan rentouden ja keveyden kuvittelu nosti mielialaa.

Tunteet voivat siis tarttua automaattisen jäljittelyn sekä ilmeiden, puhetyylin, asentojen ja liikkeiden välityksellä, aivan kuten Hatfield, Cacioppo ja Rapson väittävät, mutta muitakin tartuntatapoja on.

Taiteilija voi maalata, valokuvaaja kuvata ja muusikko säveltää "maiseman", joka ilmentää hänen tunteitaan. Luovilla töillään he voivat tartuttaa tunteitaan satoihin tai jopa satoihin miljooniin ihmisiin. Poliitikko tai kirjailija voi tehdä saman sanojen avulla.

Tulee kuitenkin muistaa, ettei kaikki emotionaalinen vaikuttaminen ole tartuttamista. Tartuttamisessa on kyse samanlaisten tunteiden herättämisestä toisissa ihmisissä. Kun vihainen nyrkki herättää kauhua, on kyse yleisestä pyrkimyksestä vaikuttaa toisen tunteisiin ja käyttäytymiseen.

Risto Selin on lehden vakituinen avustaja.


 


Artikkelin lähteinä mm. Ulf Dimberg, Monika Thunberg ja Kurt Elmehed, Unconscious facial reactions to emotional facial expressions. Psyhological Science 11/2000; Elaine Hatfield, John Cacioppo ja Richard Rapson, Emotional Contagion. Cambridge University Press 1994.

Sisältö jatkuu mainoksen alla