Enimmäkseen paukkuvat taisteluaseet, mutta kyllä taivaalle lentää myös huumoria ja eksotiikkaa, jopa Eurooppaa piinaava taantuma.

Jyskettä kuin sodassa

Ilotulitteiden nimet viihtyvät erityisen hyvin taistelutantereilla. Mitä suurempi ase, sen parempi. Iso ilmatykki, Kunkkutykki ja Megatykki kuulostavat tehokkailta, ja teemaan liittyvät  luontevasti myös Kunnon kanuuna ja Rumputuli.

Muista aseista on tarjolla monenlaista ohjuspatteria, patruunaa ja pommia. Yllättävästi Ruudin riemuvoittokin on saavutettavissa ilotulituksen avulla. Sotaan liittyvä uho näkyy myös taisteluhuudossa Rautaa taivaalle. Sinänsä sotaisuus ei kummastuta, sillä ilotulitteet ovat olleet myös sotilaskäytössä. Muun muassa englantilaiset suosivat niitä Yhdysvaltain itsenäisyyssodassa 1770-luvulla.

Nimistä voisi myös päätellä, että ilotulituksessa olennaisinta on ääni, eikä jyskettä pidäkään vähätellä. Metelin arvostus näkyy tarkentavista teksteistä: ”Nyt enemmän pauketta” ja ”Osta tuplamäärä, naapuritkin kuulevat”.

Sankareita ja tantereita

Sotaa ei käydä ilman sotaväkeä, joten ilotulituksissa sopii muistaa Urhoollista taistelijaa. Näyttämöltä löytyy jokunen henkilökin. Tuntemattoman sotilaan Koskela lienee Koskelan konekiväärin takana, mutta miksi ihmeessä kohtaamme suomalaisessa uudenvuodenyössä  Neuvostoliiton ex-johtajan ja kansallissosialistisen sotamarsalkan? Kenen päähän pälkähtivät Stalin 20 ja Suomi–Rommeli?

Myös sotatapahtumat siivittävät nimenantoa. Vanhimpia muistumia on Viaporin pommitus vuodelta 1855. Maamme menetetty itäosa kaihertaa joidenkin mieltä: Karjala Takaisin Heti! Toisten mielestä taas laulun säe Karjalasta kajahtaa on mukava nimi ilotulitusraketille. Makuja on monia.

Aikaa pitää seurata

Reagointi ajankohtaisiin tapahtumiin tuntuu sekin olevan kunnia-asia: Ilmaveivi ja Mestarit taivaalla ilmaantuivat valikoimaan 2011 jääkiekossa saavutetun maailmanmestaruuden jälkeen. Tänä vuonna Taantumat Taivaalle tuottanee uhitellen ”näyttäviä tähtikuvioita”. Eko-Munakranaatti ottaa kantaa tarpeeseen säästää ympäristöä: se on ”pelkkää efektiä – ei mitään turhaa, ei roskiakaan”.

Yhteistä tietoa ja kokemusta – tosin aivan eri alueelta – tarjoavat vähän vanhemmat ”kulttuuriviittaukset”, kuten Dynastia ja Perhe on paras, joskin alkuperäisessä tv-sarjan nimessä se oli pahin. Aika vaikea on keksiä yhdistävää lenkkiä tv-ohjelmien ja ilotulitteiden välille, mutta ehkä sitä ei tarvitakaan.

Vieraita ja näköisiä

Yksi nimeämistrendeistä on nimien lainaaminen. Vierasperäisyys on kotiutunut ravintoloihin, kampaamoihin ja moniin muihin yrityksiin, joten miksipä ei tulitteisiin: Big stars, Royal Party, Topgun, The Boss. Suuntaus on tavallaan luontevakin, onhan ilotulitus kuitenkin tuontitavaraa.

Vieraita aineksia ui nimiin myös käännettyinä. Aurinkokuningas, Sulttaani ja Keisari palauttavat muistiin entisiä aikoja ja etäisiä paikkoja. Tunisian tykit sen sijaan kuulostaa kovin eksoottiselta, vaikka maapalloistuminen on edennyt nopeasti.

Nimenantoon vaikuttaa myös muistuttavuus. Jos jokin näyttää joltakin, samankaltaisuus ikuistuu nimeen. Niinpä ilotulituksessa nähdään tähtikimaroita, tulivuorisuihkuja, perhosia, ilourkuja ja jalokiviä.

Hyvää ja huonoa huumoria

Huumorikaan ei ole täysin vieras ilotulitteiden maailmassa. Reseptivapaa tähtitykki ei tosin heti avaudu, mutta Raaka Arska, Apinan raivo ja Äkäpussi kertonevat erityisestä ärhäkkyydestä.

Appiukon ukaasi kuulostaa varsin harmittomalta, samoin Norsun töräys. Sähäkkä Sika ja Svengaava Hirvi lienevät tutustumisen arvoisia. Kielellä ilottelusta kertovat Rakettirysäys, Tusinan tuoksina, Kakkosen kajaus ja Ärjyjen ärjy. Alkusointu on ikisuosikki.

Alatyylin puolelle sen sijaan mennään, kun nimeksi annetaan Kissanpieru, Mahoton mälli, Tosimiehen laakasu tai Juhlakalu.

Naisia ei juuri näy

Sotaisissa nimissä naisten maailmaan kytkeytyy ainoana Lottalaatikko, eikä naisia tule vastaan muissakaan ryhmissä, ei ainakaan kovin mairittelevassa valossa. Vai mitä ajatella näistä: Emännän ilot, NoitaRovio, Misu-magneetti, Marttakerho ja Täydellisten naisten tykit.

Naisen näkökulmasta ilotulitteiden nimistö on kaiken kaikkiaan kovin meluisa ja kielteinen. Paha on näkyvissä paitsi sotateemoissa myös Taivaanpirussa, Pirunvanteessa ja Värihelvetissä. Positiivisia sävyjä heijastelevat harvat: Hymynaama, Taikalähde, Gaala ja Bravo.

Negatiivisuus herättää ihmetystä, kun kyse on ilotulitteista. Ilotulituksiin liittyy yleensä eriasteista riemua. Niillä juhlitaan itsenäisyyttä ja vuodenvaihdetta, niillä päätetään suuria urheilutapahtumia, ja nykyään tulittajille järjestetään jopa omia mestaruuskilpailuja. Hauskoja tilaisuuksia kaikki.

Voisiko sotaisuuden edes osittain korvata esteettisellä nautinnolla? Tuottavathan raketit myös silmäniloa. Tai ehkä tämä ei ole kaunosieluisuuden paikka? Ehkä Ruusut tai Valotarhat eivät myisi raketin rakettia? Pääasia että räiskettä riittää.

Pirkko Muikku-Werner on Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.