Enimmäkseen paukkuvat taisteluaseet, mutta kyllä taivaalle lentää myös huumoria ja eksotiikkaa, jopa Eurooppaa piinaava taantuma.

Jyskettä kuin sodassa

Ilotulitteiden nimet viihtyvät erityisen hyvin taistelutantereilla. Mitä suurempi ase, sen parempi. Iso ilmatykki, Kunkkutykki ja Megatykki kuulostavat tehokkailta, ja teemaan liittyvät  luontevasti myös Kunnon kanuuna ja Rumputuli.

Muista aseista on tarjolla monenlaista ohjuspatteria, patruunaa ja pommia. Yllättävästi Ruudin riemuvoittokin on saavutettavissa ilotulituksen avulla. Sotaan liittyvä uho näkyy myös taisteluhuudossa Rautaa taivaalle. Sinänsä sotaisuus ei kummastuta, sillä ilotulitteet ovat olleet myös sotilaskäytössä. Muun muassa englantilaiset suosivat niitä Yhdysvaltain itsenäisyyssodassa 1770-luvulla.

Nimistä voisi myös päätellä, että ilotulituksessa olennaisinta on ääni, eikä jyskettä pidäkään vähätellä. Metelin arvostus näkyy tarkentavista teksteistä: ”Nyt enemmän pauketta” ja ”Osta tuplamäärä, naapuritkin kuulevat”.

Sankareita ja tantereita

Sotaa ei käydä ilman sotaväkeä, joten ilotulituksissa sopii muistaa Urhoollista taistelijaa. Näyttämöltä löytyy jokunen henkilökin. Tuntemattoman sotilaan Koskela lienee Koskelan konekiväärin takana, mutta miksi ihmeessä kohtaamme suomalaisessa uudenvuodenyössä  Neuvostoliiton ex-johtajan ja kansallissosialistisen sotamarsalkan? Kenen päähän pälkähtivät Stalin 20 ja Suomi–Rommeli?

Myös sotatapahtumat siivittävät nimenantoa. Vanhimpia muistumia on Viaporin pommitus vuodelta 1855. Maamme menetetty itäosa kaihertaa joidenkin mieltä: Karjala Takaisin Heti! Toisten mielestä taas laulun säe Karjalasta kajahtaa on mukava nimi ilotulitusraketille. Makuja on monia.

Aikaa pitää seurata

Reagointi ajankohtaisiin tapahtumiin tuntuu sekin olevan kunnia-asia: Ilmaveivi ja Mestarit taivaalla ilmaantuivat valikoimaan 2011 jääkiekossa saavutetun maailmanmestaruuden jälkeen. Tänä vuonna Taantumat Taivaalle tuottanee uhitellen ”näyttäviä tähtikuvioita”. Eko-Munakranaatti ottaa kantaa tarpeeseen säästää ympäristöä: se on ”pelkkää efektiä – ei mitään turhaa, ei roskiakaan”.

Yhteistä tietoa ja kokemusta – tosin aivan eri alueelta – tarjoavat vähän vanhemmat ”kulttuuriviittaukset”, kuten Dynastia ja Perhe on paras, joskin alkuperäisessä tv-sarjan nimessä se oli pahin. Aika vaikea on keksiä yhdistävää lenkkiä tv-ohjelmien ja ilotulitteiden välille, mutta ehkä sitä ei tarvitakaan.

Vieraita ja näköisiä

Yksi nimeämistrendeistä on nimien lainaaminen. Vierasperäisyys on kotiutunut ravintoloihin, kampaamoihin ja moniin muihin yrityksiin, joten miksipä ei tulitteisiin: Big stars, Royal Party, Topgun, The Boss. Suuntaus on tavallaan luontevakin, onhan ilotulitus kuitenkin tuontitavaraa.

Vieraita aineksia ui nimiin myös käännettyinä. Aurinkokuningas, Sulttaani ja Keisari palauttavat muistiin entisiä aikoja ja etäisiä paikkoja. Tunisian tykit sen sijaan kuulostaa kovin eksoottiselta, vaikka maapalloistuminen on edennyt nopeasti.

Nimenantoon vaikuttaa myös muistuttavuus. Jos jokin näyttää joltakin, samankaltaisuus ikuistuu nimeen. Niinpä ilotulituksessa nähdään tähtikimaroita, tulivuorisuihkuja, perhosia, ilourkuja ja jalokiviä.

Hyvää ja huonoa huumoria

Huumorikaan ei ole täysin vieras ilotulitteiden maailmassa. Reseptivapaa tähtitykki ei tosin heti avaudu, mutta Raaka Arska, Apinan raivo ja Äkäpussi kertonevat erityisestä ärhäkkyydestä.

Appiukon ukaasi kuulostaa varsin harmittomalta, samoin Norsun töräys. Sähäkkä Sika ja Svengaava Hirvi lienevät tutustumisen arvoisia. Kielellä ilottelusta kertovat Rakettirysäys, Tusinan tuoksina, Kakkosen kajaus ja Ärjyjen ärjy. Alkusointu on ikisuosikki.

Alatyylin puolelle sen sijaan mennään, kun nimeksi annetaan Kissanpieru, Mahoton mälli, Tosimiehen laakasu tai Juhlakalu.

Naisia ei juuri näy

Sotaisissa nimissä naisten maailmaan kytkeytyy ainoana Lottalaatikko, eikä naisia tule vastaan muissakaan ryhmissä, ei ainakaan kovin mairittelevassa valossa. Vai mitä ajatella näistä: Emännän ilot, NoitaRovio, Misu-magneetti, Marttakerho ja Täydellisten naisten tykit.

Naisen näkökulmasta ilotulitteiden nimistö on kaiken kaikkiaan kovin meluisa ja kielteinen. Paha on näkyvissä paitsi sotateemoissa myös Taivaanpirussa, Pirunvanteessa ja Värihelvetissä. Positiivisia sävyjä heijastelevat harvat: Hymynaama, Taikalähde, Gaala ja Bravo.

Negatiivisuus herättää ihmetystä, kun kyse on ilotulitteista. Ilotulituksiin liittyy yleensä eriasteista riemua. Niillä juhlitaan itsenäisyyttä ja vuodenvaihdetta, niillä päätetään suuria urheilutapahtumia, ja nykyään tulittajille järjestetään jopa omia mestaruuskilpailuja. Hauskoja tilaisuuksia kaikki.

Voisiko sotaisuuden edes osittain korvata esteettisellä nautinnolla? Tuottavathan raketit myös silmäniloa. Tai ehkä tämä ei ole kaunosieluisuuden paikka? Ehkä Ruusut tai Valotarhat eivät myisi raketin rakettia? Pääasia että räiskettä riittää.

Pirkko Muikku-Werner on Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012