Ensimmäinen ihminen astui Kuuhun jo 40 vuotta sitten. Kukaan ei ole kuitenkaan käynyt siellä vuosikymmeniin. Nyt jännitetään, mikä valtio katkaisee pitkän tauon. Voisiko se olla Intia?



Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2009

Jos olet alle 36-vuotias, kukaan ei ole käynyt Kuussa elämäsi aikana. Matkasuunnitelmia kyllä on, mutta niiden aikataulut tuppaavat liukumaan yhä kauemmas tulevaisuuteen.

Muutama vuosi sitten ensimmäisestä miehitetystä avaruuslennostaan innostuneet kiinalaiset mainostivat leiriytyvänsä Kuuhun jo 2010. Telttoja ei kuitenkaan kuu-ukon pinnalle ensi vuonna pystytetä.

Seuraavaksi kiinalaiset puhuivat vuodesta 2015. Nyt he, aivan kuten yhdysvaltalaisetkin, aikovat astua kiertolaisemme pinnalle 2020. Intia kaavailee kuuvisiittiä samoihin aikoihin. Venäläiset sen sijaan ovat ilmoittaneet tavoitteekseen vuoden 2025. Tyytyisivätkö he todella neljänteen sijaan?

Intian osaaminen avaruudessa perustuu vuosikymmenien kokemukseen, mutta se on uusi tulokas Kuun liepeillä. Onko siitä tasavertaiseksi kilpailijaksi uudessa kuukisassa?


Lippu vietiin jo

Intian avaruusjärjestön Isron nettisivuilla on ylpeä rivi: PSLV-C11 lokakuun 22. 2008 (onnistunut).

Koodi tarkoittaa Intian omaa kantorakettia, joka vei kuuluotain Chandrayaan-1:n avaruuteen. Marraskuun alussa luotain asettui kiertämään Kuuta ja laskeutui vähitellen sadan kilometrin korkeuteen sen pinnasta.

Intian entisen presidentin A.P.J. Abdul Kalamin ehdotuksesta luotaimeen oli kiinnitetty MIP-iskeytyjä (Moon Impact Probe). Kalam, joka palveli presidenttinä vuosina 2002-2007, seurasi sen irtautumista viime vuoden lopulla komentokeskuksessa Bangaloressa. Kalam on taustaltaan tiedemies ja insinööri; hän on muun muassa johtanut Intian ohjus- ja ydinasehankkeita.

Iskeytyjä teki 25 minuutin matkallaan tieteellisiä mittauksia ja törmäsi lopulta suunnitelmien mukaan Kuun eteläiselle napa-alueelle lähelle Shackletonin kraatteria. Näin Intiasta tuli viides avaruusvalta, jonka tavaraa on kiertolaisessamme. Muut ovat Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja Euroopan avaruusjärjestö Esa sekä Japani, jonka kuuluotain syöksyi vahingossa alas.

MIP-iskeytyjä vei Kuuhun myös Intian lipun. Sitä ei tarvinnut pingottaa liehumaan kuten 1969 Yhdysvaltain lippua, sillä se on maalattu syöksyjän metallikuoriin, joiden piti kestää törmäys.


Luotaimia seuraavat robotit

Chandrayaan-1 kiertää Kuuta vielä pari vuotta.
- Sen tarkoitus on kartoittaa Kuun koostumusta ja pinnan muotoja, mitata säteilyä pinnan tuntumassa sekä etsiä pinnalta helposti haihtuvia aineita, Parameswaran Sreekumar selittää. Hän on Isron tutkija.

Kaiken kaikkiaan luotaimessa on tusinan verran tutkimuslaitteita. Osa niistä on Nasan ja Esan rakentamia. Mukana on myös Suomessa valmistettu röntgenilmaisin, josta vastasi Helsingin yliopiston tähtitieteen dosentti Juhani Huovelin.

Iskeytyjä osoitti, että intialaiset pystyvät ohjaamaan aluksen määräpaikkaan Kuussa. Samalla harjoiteltiin tekniikkaa, joka pohjustaa hallittua laskeutumista.

- Chandrayaan-2 suunnitellaan laukaistavan Kuuhun 2012. Se koostuu kiertolaisesta ja laskeutujasta, jossa on myös kuukulkija. Aiomme siis tutkia Kuuta sekä kaukaa että sen kamaralla liikkuvalla rooverilla, Sreekumar kertoo.

- Ohjelmassa saattaa lähitulevaisuudessa olla myös robottien suorittama näytteenhakumatka.


Miehitettyä lentoa testataan

- Isro on myös aloittanut miehitettyjen lentojen suunnittelun. Ensimmäiseksi yritämme lähettää avaruuteen intialaisen astronautin ja tuoda hänet turvallisesti takaisin Maahan käyttämällä omaa laukaisutekniikkaamme, Sreekumar kertoo.

Intia on jo ehtinyt testata paluukapseliakin. Testilento onnistui: kapseli palasi Maan ilmakehään ja putosi turvallisesti Bengalinlahteen.

Sreekumar arvelee, että intialainen lentää avaruuteen seitsemän vuoden kuluessa. - Tätä nykyä meillä ei kuitenkaan ole minkäänlaisia konkreettisia suunnitelmia ihmisen lähettämiseksi Kuuhun. Niin alulla miehitetyt avaruuslentomme ovat.

Sreekumarin mukaan sellaiset avaruusohjelmat, joista kansakunta hyötyy suoraan, ovat muodostuneet jo rutiiniksi. Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi kaukokartoitus-, kommunikointi- ja sääsatelliitit. Ne ovat antaneet myös hyvän pohjan Kuuhun kurkottamiseen.

Minkäänlaisen kuukisan olemassaoloa Sreekumar ei myönnä. Hän sanoo, että Intia menee Kuuhun, sillä se haluaa matkoista kertyvän teknologisen ja tieteellisen hyödyn.


Kenelle Kuu kuuluu?

Politiikot ajattelevat avaruustutkimusta usein eri näkökulmasta kuin tutkijat. Times of India -lehden mukaan entinen presidentti  Abdul Kalam halusi ohjata iskeytyjän Kuuhun siksi, että laitteen rippeet antaisivat maalle oikeuden tulevaisuudessa vaatia osaansa Kuusta.

Nyt olisi aika sopia, miten Kuuta pitäisi kohdella - kohta sieltä nimittäin haetaan muutakin kuin tutkimustietoa ja kansallistuntoa. Ainakin venäläiset ja kiinalaiset ovat julkisesti myöntäneet haluavansa hyötyä Kuusta taloudellisesti.

Onko mahdollista, että Kuu jäisi kansainväliseksi, tutkimukselle pyhitetyksi paikaksi kuten Etelämanner? Vai jaetaanko se niiden kesken, jotka sinne ensiksi ehtivät?

Itse toivon, että Kuu jätettäisiin tutkijoile, intialaisillekin. Avaruuteen voitaisiin rakentaa keinotekoisia asemia ja jalostaa niiden tuotantolaitoksissa raaka-aineita, jotka louhittaisiin isojen kivenmurikoiden kaltaisista asteroideista. Aivan kuin kissa tuntuu matoa enemmän eläimeltä, Kuu herättää meissä syvempää kunnioitusta kuin asteroidit.

Siksi voisimme tyytyä tutkimaan ja ihailemaan sitä.


Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Intia on ollut avaruusvalta jo pitkään













Satelliitteja kiertoradalle 

1969 Intian avaruusjärjestö Isro (Indian Space Research Organization) perustetaan.
1975 Isron ensimmäinen satelliitti laukaistaan avaruuteen Neuvostoliitosta.
1980 Ensimmäinen Intiasta laukaistu satelliitti asettuu kiertämään Maata.

Avaruustekniikka vakiintuu  1980-2000 Toiminta kasvaa ja kaupallistuu. Useita tietoliikenne- ja sääsatelliitteja sekä muun muassa kaukokartoitussatelliitti IRS laukaistaan
Kuu saavutetaan  2007 Maahanpaluukapselin testilento onnistuu.
2008 Chandrayaan-1 asettuu kiertämään Kuuta. Luotaimen kuljettama törmääjä iskeytyy Kuuhun.
2012 Chandrayaan-2:n kuljettama kulkija laskeutuu pehmeästi Kuuhun.
2012 Astronauttien koulutuskeskus perustetaan Bangaloreen.
Miehitettyjen lentojen aika  2014-2016 Miehitetty lento. Intiasta voi tulla neljäs valtio (Venäjän, Yhdysvaltain ja Kiinan jälkeen), joka pystyy kuljettamaan ihmisen avaruuteen ja takaisin.
2020 Ihminen menee uudestaan Kuuhun.
Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.