Synnynnäiset älynlahjat eivät käy tasan. Ne eivät kuitenkaan ratkaise, kenestä tulee nero. Älyllisen työn suurille sankareille yhteistä on intohimo ja epäonnistumisten sieto. Niitä tarvitaan, sillä nousu huipulle vaatii ihmelapsiltakin kymmenen vuotta täyttä työtä, sanoo oppimisen ja asiantuntijuuden tutkija Kai Hakkarainen.


Älyllisen työn suurille sankareille yhteistä on intohimo ja epäonnistumisten sieto.
Niitä tarvitaan, sillä nousu huipulle vaatii ihmelapsiltakin kymmenen vuotta täyttä työtä,
sanoo oppimisen ja asiantuntijuuden tutkija Kai Hakkarainen.




Älykkäiden yhdistyksen Mensan jäsenet saivat kuulla 40-vuotisjuhlaviikollaan viime vuonna esitelmän, jossa oppimistutkimuksen professori Kai Hakkarainen silitti heitä vastakarvaan.

Mensaan pääsee, jos älykkyysosamäärä on suurempi kuin 98 prosentilla väestöstä. Älykkyysosamäärän mittaamiseen käytetyt testit on yritetty suunnitella niin, että kulttuuri ja koulutus vaikuttavat mahdollisimman vähän. Ne sisältävät esimerkiksi kuviopäättelyä, johon ei tarvita matematiikkaa tai kielellistä harjaantumista.

Näiden testien mittaamaan yleisälykkyyteen, niin sanottuun g-tekijään, liittyy muun muassa nopea reaktiokyky ja tehokas uuden tietoaineksen käsittely. Psykometriikasta eli henkisten ominaisuuksien mittaamisesta innostuneen koulukunnan mukaan äly periytyy: vähintään puolet ihmisen yleisälykkyydestä tulee geeneissä, ja loppu on ympäristön vaikutusta.

Nopeat hoksottimet ovat eittämättä hyödyksi. Älykkyysosamäärä korreloi selvästi koulu- ja opintomenestyksen kanssa. Työelämään siirryttäessä yhteys heikkenee, ja Hakkaraisen suuri yllätys kuulijoilleen oli, että tieteen, taiteen ja muiden aivotyötä vaativien alojen huippusuorituksia testiäly ei selitä lainkaan.

- Arkiajattelussa huippusaavutuksia selitetään usein synnynnäisellä älykkyydellä ja lahjakkuudella, mutta vakuuttavaa tieteellistä todistusaineistoa tällaisesta yhteydestä ei ole.

Huippututkijoitakaan ei yhdistä huippukorkea älykkyysosamäärä. Shakin mestareilla äo on keskimäärin sata eli sama kuin koko väestön keskiarvo.


Huipulle pääsy kestää kymmenen vuotta

Kognitiotieteessä on tutkittu kolmisenkymmentä vuotta, mikä erottaa huippuosaajat keskinkertaisuuksista.

Huippuyksilöiltä ei ole sadoissa vertailuissa löydetty muista poikkeavia yleisiä ajattelu- tai päättelyominaisuuksia, Hakkarainen vahvistaa kotonaan Helsingin Maunulassa. Asiantuntijat ovat poikkeuksellisen hyviä vain oman alansa ongelmien ratkaisemisessa.

Tutkimusten valossa lahjakkuutta tärkeämpää on harjoitus. Minkä tahansa alan huipulle pääseminen vaatii pitkäkestoista ja intensiivistä työtä. Asiansa alkaa todella hallita, kun on paneutunut siihen keskimäärin neljä tuntia päivässä kymmenen vuoden ajan.

- Sellaisia synnynnäisiä neroja ei ole, jotka pystyisivät suoraan hyppäämään huippuosaajaksi, sanoo Hakkarainen. Vastoin yleisiä uskomuksia "lahjakkailta" ja "älykkäiltä" ihmisiltä menee asiantuntijuuden saavuttamiseen suunnilleen yhtä kauan aikaa kuin muiltakin.

Säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozart on lapsinerojen klassikko. Mozartin isä alkoi harjoittaa häntä kolmen vuoden iässä. Ensimmäisen mestariteoksensa, pianokonserton nro 9, Mozart loi 12 vuotta myöhemmin. Siihen saakka hänen työnsä perustui pääasiassa muiden tuotannon lainaamiseen ja yhdistelemiseen.

Yhteistä useimmille huippuosaajille on, että he ovat päässeet varhain pätevään ohjaukseen. Ehdoton ehto se ei kuitenkaan ole. Britannian rautateiden isä George Stephenson ei saanut edes oppia lukemaan, ennen kuin meni iltakouluun 18-vuotiaana.

Parhaatkaan ohjaajat eivät pysty ennustamaan kesken kehityksen, ketkä heidän suojateistaan lopulta yltävät korkeimmalle huipulle. Jotkut palavat alussa kirkkaalla liekillä, mutta palavat loppuun. Toiset syttyvät hitaasti ja puhkeavat täyteen hehkuunsa myöhään.

Suhteellisuusteorian isä Albert Einstein ei loistanut koulussa. Professori Hakkarainen itse pärjäsi niin huonosti, että päätti jättää oppikoulun kesken.

Maailman kaikkien aikojen parhaana koripalloilijana pidetty Michael Jordan jäi teininä ulos koulunsa edustusjoukkueesta, koska hänellä ei valmentajan mielestä ollut pallosilmää. Onnekseen Jordan kasvoi seuraavaan kauteen mennessä kymmenen senttiä. Ja kasvaessaan hän harjoitteli raivoisasti.


Meillä kaikilla on supermuovautuvat aivot

Harjoittelu kehittää päätä vähintään yhtä paljon kuin lihaksia ja hapenottokykyä. Ihmislajin erityisominaisuus ovat supermuovautuvat aivot, ja ne harjaantuvat juuri siihen, mihin niitä käytetään. Aivokuvauksessa on havaittu, että harjoittelu vaikuttaa aivojen aineenvaihduntaan, toimintaan ja rakenteeseen.

Jokaisella tavallisella ihmisellä on geenejä, jotka aktivoituvat vasta pitkitetyssä ja sinnikkäässä henkisessä ja fyysisessä harjoittelussa. Aivokuoressa voivat hiljalleen paksuuntua ne alueet, joilla on paljon käyttöä.

Pistekirjoitusta lukevilla sokeilla peukalon edustus aivokuoressa on suurempi kuin näkevillä. Lontoon kokeneilla taksikuskeilla on poikkeuksellisen suuri hippokampus. Siellä ihminen käsittelee paikkatietoa.

Muutokset saattavat olla hyvinkin eriytyneitä. Lintubongareilla on havaittu jopa yksittäisiä neuroneja, joka liittyvät yhden lintulajin tunnistamiseen.

Kaikille meille yhteinen älyllinen rajoitus on työmuistin pienuus. Työmuisti on kuin työpöytä, jolla yhdistelemme toisiinsa ajatuksen palasia. Sille mahtuu kerrallaan enintään viidestä seitsemään yksikköä. Monimutkainen päättely on vaikeaa, jos palaset eivät mahdu työpöydälle tai lipsahtelevat ulos sen reunalta.

Työmuistin laajentaminen on kuitenkin mahdollista. Siinä auttaa kummasti, jos yhdistämme yksityiskohdat suuremmiksi yksiköiksi. Shakkimestarit muistavat mielekkäitä pelitilanteita, eivät yksittäisten nappuloiden asemia.

Floridan valtionyliopiston professorin K. Anders Ericssonin tutkimusryhmän muistikokeeseen osallistunut opiskelijapoika Sam muisti 200 tunnin treenaamisen jälkeen peräti 81 satunnaislukua, vaikka alussa hän muisti vain normaalit seitsemän. Sam oli kilpajuoksija, ja hän alkoi koodata muistettavat numerot urheilutuloksiksi.

Jonkinlainen työmuistin venyttäminen näyttää myös käyvän päinsä. Intialainen psykologian opiskelija Rajan Mahadevan tuli 1980-luvulla kuuluisaksi siitä, että hän osasi ulkoa yli 30 000 piin desimaalia. Jotkut tutkijat olettivat, että suorituksen takana oli synnynnäisesti poikkeuksellisen tehokas muisti. Ericssonin tutkimuksessa kävi ilmi, ettei Mahadevan muistanut tavallista paremmin mitään muuta kuin numeroita. Niitä hän oli oppinut painamaan mieleen valtavalla harjoittelulla, sitkeydellä ja mielekkäillä ryhmittelystrategioilla.


Käsitys omasta älystä vaikuttaa oppimiseen

Ajatus älykkyydestä muuttumattomana persoonallisuuden osana sopi entisiin aikoihin, joina ihmiset tekivät samaa työtä jokseenkin samalla tavalla koko aikuisikänsä, Hakkarainen huomauttaa. Nykyisin syrjäytyy nopeasti, ellei pysty jatkuvasti oppimaan uutta ja venyttämään älyään uusiin tehtäviin.

- Tämä on toinen maailma. Jokainen joutuu oppimaan sellaista, mitä ei muutamaa vuotta aiemmin olisi voinut edes kuvitella.

Luulo kykyjen pysyvyydestä on paitsi väärä myös haitallinen. Se aiheuttaa katoa jo koulussa. Jos lapsi luokitellaan tyhmäksi, hän ei yritä oppia, koska pitää sitä mahdottomana.

Käsitys omasta älykkyydestä vaikuttaa suoraan koetuloksiin, älykkyystesteissäkin. Testejä ei alun perin suunniteltukaan, jotta saataisiin selville, ketkä ovat fiksuimpia ja ketkä vähemmän fiksuja. Niillä oli tarkoitus tunnistaa erityisen tuen tarpeessa olevia yksilöitä.

Siinä ne ovat Hakkaraisesta edelleen parhaassa käytössä. Testien avulla voidaan saada selville, missä lapsella on vahvuuksia ja missä heikkouksia, joita voidaan kuntouttaa.

Poikien ja tyttöjen erilaiseen koulumenestykseen voi myös vaikuttaa se, että pojat helposti selittävät oppimisvaikeuksien johtuvan tyhmyydestä pikemmin kuin yrityksen puutteesta.

- Merkittävä osa pojista menettää uskonsa oppimiseen koulun aikana. He eivät koskaan palaa opiskelemaan. Tässä vallitsee vahva sukupuolijako. Naiset useammin uskovat, että oma ponnistelu säätelee, mihin pystyy. Miehet, sekä opettajat että oppilaat, ajattelevat, että synnynnäiset kyvyt ratkaisevat.



Kai Hakkaraisen mukaan
- Älä anna periksi.
- Ole optimisti.
- Opi nauramaan itsellesi.
- Rakasta tietoa.
- Heittäydy virtaukseen.
- Ajattele tulevien sukupolvien hyvää.











Älystä ei ole hyötyä ilman tietoa

Perimmältään äly ei ole salamana toimivia synapseja eikä pelkkiä treenattuja aivonystyröitäkään. Käyttökelpoista älyä ei voi irrottaa tietämyksestä, vaikka juuri niin älykkyystesteissä pyritään tekemään.

Tietokoneet ratkaisevat älykkyystestien tehtävät miljoona kertaa nopeammin kuin kukaan ihminen. Silti tekoälyn tutkijat törmäsivät jo aikaa sitten siihen, ettei älykkyystestien vaatimia päättelymenetelmiä mallintamalla pysty tuottamaan kummoistakaan älykästä toimintaa. Tosielämässä mielekkäät ratkaisut perustuvat hyvin organisoituneeseen ja käyttökelpoiseen tietovarantoon.

Asiantuntijat pystyvät käyttämään pitkäkestoista muistia työmuistin laajennuksena. Kokenut asiantuntija kerää tietoa ja kokemusta sadoista, tuhansista tai sadoistatuhansista tapauksista. Uuden ongelman ratkaisemisessa on usein olennaista jonkin aikaisemman samankaltaisen tapauksen mieleen muistuminen.

Tämä ei ole mahdollista ilman opiskelua ja harjoittelua, vaikka olisi kuinka nopea ja nokkela.


Tärkeintä on epäonnistumisen sieto

Ketkä sitten kasvavat älyn jättiläisiksi, jotka ratkaisevat kaikille muille käsittämättömiä ongelmia ja muuttavat maailmaa? Asian selvittämiseksi tarvittaisiin pitkäaikaisia seurantatutkimuksia suuresta joukosta ihmisiä. Niitä ei vielä ole, mutta jotain silti tiedetään.

Uudet asiat ja tehtävät ovat vaikeita kaikille, koska ne kuormittavat valtavasti työmuistia. Oppimisen ja automatisoitumisen myötä tehtävät helpottuvat. Kovia tekijöitä tulee niistä, jotka investoivat vapautuvan aivokapasiteettinsa aina uuden oppimiseen ja uusien vaikeuksien voittamiseen. Niistä, jotka haluavat jatkuvasti työskennellä oman osaamisensa ylärajoilla.

- Heille on yhteistä sellainen temperamentti, sisu ja sitkeys, joka mahdollistaa pitkäaikaisen, hellittämättömän, jopa härkäpäisen ponnistelun. Sillä rakennetaan maksimaalinen kristallisoitunut äly, Hakkarainen tiivistää.

Lopulta tärkeimpiä ominaisuuksia matkalla suuriin saavutuksiin ovat intohimo ja epäonnistumisen sieto. Kun kurkottaa korkealle, mätkähtää väistämättä usein maahan. Ratkaisevaa on, miten siitä toipuu ja kuinka mielekkäästi suuntaa turhautumisen.

Heikkoudet voivat myös kääntyä vahvuuksiksi. Hakkaraiselle yleisön edessä esiintyminen oli tutkijanuran alussa kauhistus. Hänen ratkaisunsa oli valmistella esitykset äärimmäisen hyvin. Pelko potkaisi hänet paneutumaan aiheisiinsa paremmin kuin rennommat reinot ja vei siksi hänen tutkimuksiaankin eteenpäin.

Korkealle vievä kunnianhimo syntyy harvoin oman älyn ihastelusta. Huiput eivät hehkuta omaa nerokkuuttaan, vaan heidän huomionsa keskittyy täysin työn kohteeseen.

- Asiat syttyvät heille ja he asioille.

Kun mieli on tällaisessa virtauksen tilassa, unohtuu kokonaan huolehtia, onko tarpeeksi kaunis ja älykäs tekemään sitä, mitä on juuri tekemässä.



Aiheesta lisää:
Kai Hakkarainen, Kirsti Lonka ja Lasse Lipponen: Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä (WSOY 2004).
K. A. Ericsson, N. Charness, P. Feltovich ja R. R. Hoffman (toim.): Cambridge handbook of expertise and expert performance (Cambridge University Press 2006).

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.