Syöpätutkija Elias Alsabti julkaisi yli 60 tieteellistä artikkelia - ja ilmeisesti plagioi ne kaikki.



Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2008

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Irakilainen Elias A.K. Alsabti tuntui syntyneen onnellisten tähtien alla. Hänellä oli rahaa, valtaa ja älyä. Hän oli sukua Jordanian kuningasperheelle, ja hänen lääketieteen opiskelunsa Amerikassa maksoi kruununprinssi Hassan, Jordanian kuninkaan Husseinin veli. Alsabti teki väitöskirjaa syöpäimmunologiasta ja sai työskennellä lukuisissa Yhdysvaltain arvostetuimmissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Hän oli vasta 23-vuotias mutta oli julkaissut jo yli 60 tieteellistä artikkelia, ja hänet oli valittu jäseneksi yhteentoista tieteelliseen seuraan. Hän ajoi työhön keltaisella, kiiltävällä Cadillacilla. Ainoa ongelma oli, että kaikki tämä perustui valheeseen.

Elias Alsabtin tarinassa ei ole kiehtovinta se, miten yksi ihminen saattoi huijata koko tiedeyhteisöä ja nousta akatemian korkeimmille portaille. Kiinnostavinta on, että hän jäi kiinni valheesta toisensa jälkeen mutta onnistui silti aina pakenemaan ja laskeutumaan jaloilleen.


Kutsumaton vieras yllättää

Alsabti saapui Yhdysvaltoihin vuonna 1977 ja yllätti mikrobiologi Herman Friedmanin marssimalla tämän laboratorioon Templen yliopistossa Philadelphiassa. Miehet olivat tavanneet tieteellisessä kongressissa puoli vuotta aiemmin, mutta tällaisesta ei ollut puhuttu mitään. Alsabti ilmoitti jäävänsä tekemään väitöskirjaansa. Niinpä Friedman järjesti hänelle paikan vapaaehtoisena, palkattomana opiskelijana.

Kuukauden päästä Alsabti erehtyi keskustelemaan lääketieteestä Friedmanin kanssa, joka tyrmistyi havaitessaan, ettei toinen ymmärtänyt alaa lainkaan. Alsabti sai lemput.

Alsabti siirtyi kaupungin toiselle puolelle, Jefferson Medical Collegeen, jossa hän kertoi mikrobiologi E. Frederick Wheelockille olevansa poliittisen vainon uhri. Wheelock sääli nuorta miestä ja otti vuorostaan hänet laboratorioonsa.

Alsabtin peite piti huhtikuuhun 1978, jolloin opiskelijakollegat saivat hänet kiinni aineiston manipuloinnista. Rike oli niin räikeä, että Wheelock käski hänen mennä matkoihinsa.


Alsabti käynnistää kopiokoneen

Jeffersonissa Alsabti oli alkanut järjestelmällisesti rakentaa tieteellistä uraansa. Vaikka hän ei hallinnut lääketiedettä, hän keksi yksinkertaisen tavan julkaista tieteellisiä artikkeleita. Hän kopioi niitä pienilevikkisistä tieteellisistä sarjoista, muotoili otsikon uudelleen ja merkitsi itsensä kirjoittajaksi. Tuotokset hän julkaisi toisissa vähän tunnetuissa sarjoissa: Japanese Journal of Experimental Science, Neoplasma (Tšekkoslovakia), Urologia Internationalis (Sveitsi), European Surgical Research (Sveitsi). Alsabti ilmeisesti arveli, etteivät alkuperäiset kirjoittajat koskaan hoksaisi varkauksia.

Alsabtilla oli siis esittää vaikuttava ansioluettelo, kun hän syyskuussa 1978 haki Yhdysvaltain syöpätutkimuksen mekkaan, M.D. Anderson Medical Collegeen Houstoniin. Hän pääsi suoraan tutkimuksen huipulle.

M.D. Andersonissa Alsabtin taika kesti helmikuuhun 1979. Silloin hän antoi yhden väärentämänsä tekstin tarkastettavaksi esimiehelleen Giora Mavligitille. Tällä kertaa Alsabti ei ollut kopioinut valmista julkaisua vaan muokannut varastamastaan apuraha-anomuksesta artikkelin. Hän oli kuitenkin unohtanut poistaa muutaman ratkaisevan sanan. Mavligit oivalsi lukevansa manipuloitua apuraha-anomusta, ja Alsabti sai lähteä.


Ovet alkavat sulkeutua

Vuoden 1980 koittaessa Alsabtin valheet alkoivat tulla julki. Jordanian hallitus katkaisi hänen rahoituksensa. Tietoja Alsabtin väärentämistä artikkeleista tuli ilmi siellä täällä, ja niistä uutisoitiin Sciencessa ja British Medical Journalissa. Kopioinnin kohteeksi joutuneet tutkijat löysivät artikkelinsa ja aloittivat raivoisan ajojahdin.

Alsabti-skandaalista tuli yksi 1980-luvun kuohuttavimmista tieteellisistä huijauksista. Varasteluun ei edes liittynyt tieteellisiä intohimoja - sen ainoa tehtävä oli edistää Alsabtin uraa.

Jäljet häviävät

Alsabti oli tällä välin siirtynyt Virgianian yliopistoon. Kun tieto vilpeistä tuli julki, hänet karkotettiin sieltäkin.
Alsabti ei vieläkään talttunut. Vain kymmenen päivän kuluttua potkuista hän oli jo töissä Bostonin yliopistoon kuuluvassa Carneyn sairaalassa. (M.D. Andersonin ja Virginian yliopiston välissä hän oli ehtinyt työskennellä myös Houstonin arvostetussa Baylor Medicine Collegessa.) Kun maine kiiri Carneyhin, hän sai taas lähteä.

Bostonin jälkeen Alsabtista ei enää ole kuulunut mitään. Nousiko tie lopullisesti pystyyn, vai onko hän nytkin jossakin laboratoriossa Australiassa, Kanadassa tai kenties Venäjällä? Alsabtin nimissä on edelleen toistakymmentä tieteellistä artikkelia, joiden oikeista omistajista ei tiedetä mitään.



Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla