Jos ruuhkamaksut toteutuvat, tiedot liikkeistämme tallentuvat kuin pankkitilin tapahtumat. Siksi paikkatietoa pitäisi suojatakin tilitietojen tapaan.

Tekniikka-palsta

Teksti: Kalevi Rantanen

Jos ruuhkamaksut toteutuvat, tiedot liikkeistämme tallentuvat kuin pankkitilin tapahtumat. Siksi paikkatietoa pitäisi suojatakin tilitietojen tapaan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2012

Singapore ryhtyi vuonna 1975 keräämään ruuhkamaksua kaupungin keskustassa. Vuonna 1998 siirryttiin elektroniikkaan. Melkein 700 000 autoa sai maksulaitteen, joka havaitsee, milloin kuljettaja ajaa valvontaportin läpi. Nyt Singaporen liikenneministeriö suunnittelee maksun keräämistä kilometrien mukaan.

Samaa maksuperiaatetta kaavaillaan paraikaa Suomeen, mutta auto on määrä paikantaa eri tekniikalla: sitä seurataan satelliitilla, ja kuljettaja maksaa joka kilometristä maksuvyöhykkeen sisällä.

Liikenneministeri Merja Kyllönen löi viime vuonna lisää löylyä ehdottamalla jo yleistä tiemaksua koko maahan ja kaikkien autojen satelliittipaikannusta. Keskustelu "isoveljen valvonnasta" vilkastui.

Aihetta pohtia tietoturvaa on. Tiemaksulla voidaan pakottaa ajamaan säästävästi ja ekologisesti, mutta samalla syntyy ainakin pieni riski, että tietoja liikkumisesta käytetään väärin.

Ammattikuskit tykänneet

Tarkkailun plussista ja miinuksista on kokemusta ammattiliikenteestä, jossa seurantatekniikkaa käytetään jo yleisesti.

Valvontakeskuksesta pystytään paikantamaan rekka koko ajan, mittaamaan nopeutta, jarrutuksia ja kiihtyvyyksiä, tarkistamaan, onko turvavyö päällä, ja keräämään paljon muuta tietoa. Kuljettaja voi nappia painamalla hälyttää apuakin.

– Rekka voidaan myös pysäyttää etäohjauksella, kertoo toimitusjohtaja Pekka Kelo Logisec Oy:stä, joka on erikoistunut kuljetusturvallisuuteen.

– Tekniikka on käytössä jo kaikissa teollisuusmaissa. Etäpysäytyksellä voidaan estää liikenneturvallisuutta vaarantava tapahtuma, kuten itsemurha tai jopa terrori-isku.

Kuljettajat ovat suhtautuneet tekniikkaan myönteisesti, koska se lisää heidän turvallisuuttaan.

– Esimerkiksi Keski-Euroopassa ajavat kuljettajat arvostavat mahdollisuutta saada apua tarvittaessa, Kelo sanoo.

– Reaaliaikaisesta seurannasta on hyötyä sekä työnantajalle että -tekijälle, sanoo myös pääluottamusmies Kirsi Poravuori kuljetuspalveluita välittävästä pirkanmaalaisesta Enlog Oy:stä.

– Mutta pitää olla todella tarkkana, ettei se häiritse kenenkään yksityisyyttä. Joissain tapauksissa työnantaja on soittanut kuljettajalle, joka on poikennut sovitulta reitiltä esimerkiksi wc-käynnin ajaksi. Olemme joskus leikkisästi kutsuneetkin tätä Tampereen suurimmaksi päiväkodiksi. Meitähän tarkkaillaan jatkuvasti, ja jos rajat ylittää, asiasta tiedetään heti.

Osa tiedosta säilytettävä

Yksityisliikenteessä ei tarvitse kerätä niin tarkkaa tietoa kuljettajan toiminnasta, mutta toisaalta tietosuojavaatimuskin on ankarampi kuin työaikana. Miten estetään valvonnan käyttö muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseensa?

Yksinkertaisissa tiemaksuissa tiedot voidaan tuhota käytön jälkeen. Esimerkiksi Singaporen hallitus on sitoutunut hävittämään ruuhkamaksutiedot 24 tunnissa. Sen jälkeen autoilijan reittiä on mahdoton selvittää.

Kilometreihin perustuvia maksuja kerättäessä tietoa on pakko säilyttää. Tietosuojan järjestämisestä on kokemusta esimerkiksi Helpten Oy:llä, joka tuottaa sähköisiä ajopäiväkirjoja. Ajotietokoneesta tiedot siirretään varmennettuja yhteyksiä pitkin palvelimiin. Yhteydet on vielä suojattu palomuureilla. Palvelimissa tietoja säilytetään pankkitilitietojen tapaan.

– Samaa mallia voidaan hyödyntää tiemaksuissa, sanoo yhtiön toimitusjohtaja, liikennetekniikan diplomi-insinööri Sampo Hietanen.

– Veroluonteisen maksun tiedot on säilytettävä. Autoilija tarvitsee niitä, jos hän haluaa valittaa maksusta. Tietyin ehdoin niihin on oltava pääsy myös viranomaisilla, jotka epäilevät väärinkäytöksiä.

Alkuun valinnaisuutta

Hietanen on mukana tiemaksutekniikan kehitystyössä.

– Todennäköinen ja myös järkevin ratkaisu ainakin alussa on valinnaiset maksutavat, hän sanoo.

– Autoilija voi valita, maksaako nykyiseen tapaan kiinteää autoveroa vai maksua kilometrien mukaan.

Kun tiemaksu tulee alussa käyttöön osittain, tekniikkaa voidaan kehittää sujuvammin kuin yrittämällä tuoda seuranta kaikkiin autoihin kerralla. Asteittaisessa uudistuksessa myös tietosuoja on helpointa rakentaa lujaksi, jos poliittista tahtoa on.

Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Maksetaan muuallakinLontoossa ruuhkamaksua on kerätty vuodesta 2003. Tukholma vakinaisti vuonna 2007 kokeilun jälkeen ruuhkaveron.

Tulevaisuuden autoilua– Kaikista autoista syntyy muun ohessa paikkatieto tulevaisuuden yhteistoiminnallisessa liikenteessä.– Siinä autot viestivät sekä keskenään että tien ja muun ympäristön kanssa.– Auto, joka havaitsee kelikameralla ja kitka-antureilla liukkaan kohdan tiessä, välittää tiedon muille autoille.– Tällaista on tutkinut esimerkiksi teknologian tutkimuskeskus VTT kumppaneineen. 

Ihmiset kokevat monenlaista outoa ilman, että heidän mielenterveytensä olisi uhattuna. Uusi kirja esittelee ja selittää näitä kokemuksia.

Peräti miljoonia amerikkalaisia joutui ufojen sieppaamiksi 1990-luvulla, pääteltiin erään kyselytutkimuksen perusteella pääteltiin.

Usein uhrin makuuhuoneeseen tunkeutui vieraita olentoja, jotka tekivät hänet ensin toimintakyvyttömäksi. Sitten hänet lennätettiin katon läpi avaruusalukseen.

Ufosieppausten vyörystä kertoo Helsingin Sanomien haastattelema psykologian tutkija Jukka Häkkinen kirjassaan Outojen kokemusten psykologia (Docendo 2018). Leipätyökseen Häkkinen tutkii näkemistä Helsingin yliopistossa.

Uusi kirja näyttää, miten ihmismieli loihtii esiin kokemuksia, joita monet pitävät selittämättöminä tai yliluonnollisina.

Sieppaukset avaruusalukseen ovat modernia jatkoa sille, mitä ihmiset ovat kokeneet maailman sivu. Ennen vanhaan makuuhuoneeseen eivät tunkeutuneet harmaat isopäiset avaruusolennot, vaan pelottavat vieraat olivat demoneja, keijukaisia, noitia tai vampyyreja.

”Mielenkiintoista on, että nyt ufosieppaukset ovat kokonaan loppuneet”, Häkkinen sanoo.

Ne olivat 1990-luvulla kulttuurinen ilmiö, joka liittyi scifitarinoihin. Yhdysvalloissa niiden kokijat olivat nähneet scifisarjoja ja -elokuvia, joissa oli isopäisiä, ihmiskokeita tekeviä olentoja.

Makuuhuonevierailujen ja sieppausten takana näyttää Häkkisen mukaan olevan unihalvaus.

Unihalvauksessa siirtymä uni- ja valvetilan välillä häiriintyy. Ihminen on tavallaan sekä hereillä että unessa, selittää Häkkinen kirjassaan. Unen hahmot astuvat valvetodellisuuden päälle.

Halvaantumisen kokemus syntyy siitä, että unen aikana aivojen liikekäskyt eivät pääse etenemään lihaksiin. Tämä lihaslama estää kokijaa liikkumasta.

Unihalvauksen aikana ihmiset näkevät usein harhoja tunkeilijoista. Yleisiä ovat myös tasapainoaistin hallusinaatiot: keinumisen, putoamisen, kohoamisen ja kehostapoistumisen kokemukset. Tällaisella matkalla ufojen sieppaamat ovat mahdollisesti olleet.

Sieppauskokemusten lisäksi Häkkinen esittelee kirjassaan kehostapoistumis- ja kuolemanrajakokemuksia, enneunia, telepatiaa, déjà -vu -ilmiöitä ja synestesiaa ja selittää, miten tällaiset aivojen jekut syntyvät.

Kysely

Mitä outoa olet kokenut?

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018