Entiset kansankynttilät ovat muuttuneet yhteiskunnallisen jätehuollon ammattilaisiksi, väittää opettajan roolia tutkinut kasvatustieteilijä.


väittää opettajan roolia tutkinut kasvatustieteilijä.




Ristiriitaisten odotusten välillä tasapainoileva opettaja on kovilla. Kasvattajan rooli on koetuksella ylisuurissa luokissa ja oppilaiden ongelmia selvitellessä. Samaan aikaan pitäisi vielä huolehtia omasta osaamisen päivittämisestä, vaikka kunnat vähentävät täydennyskoulutuksen rahoja. Vaikka resurssit niukkenevat, koulujen hoidettavaksi tarjotaan lisää tehtäviä - uusimpana esimerkkinä yrittäjyyskasvatus.

Miten opettajat pärjäävät? Riippuu siitä, keneltä kysyy. Optimistisen näkemyksen mukaan suomalaiset opettajat ovat edelleen arvostettuja vaikuttajia, joiden suuri ammattitaito näkyy muun muassa lasten hyvinä oppimistuloksina kansainvälisessä PISA-tutkimuksessa.

- Opettaja on itsenäinen pedagogiikan asiantuntija. Se rakentaa opettajille oman asiantuntemuksen varaan perustuvaa itseluottamusta, sanoo professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopistosta. Hänen mukaansa suomalaisopettajilla on merkittävä rooli koulun toimintaa koskevissa päätöksissä.

Kriittinen ääni kuuluu läheltä. Viime kesänä Jyväskylän yliopistossa tohtoriksi väitellyt Kari Pekka Lapinoja väittää, että oppikirjan tai opetusmenetelmän valinta ei ole kovin suurta autonomiaa, jos opettajan työn sisältöä samaan aikaan ohjataan koulun ulkopuolelta.

- Karkeasti sanottuna opettaja on tätä nykyä kone, joka pyrkii muitten sanelemiin tavoitteisiin muitten antamilla menetelmillä, väittää Lapinoja, joka itse työskentelee Oulun normaalikoulun psykologian, filosofian ja uskonnon opettajana.

- Tunnistan itsessänikin näitä piirteitä, joita vastaan taistelen, Lapinoja myöntää.


Mikä on kasvatuksen tavoite?

Lapinojan mukaan opettajan vaikutuksen pitäisi ulottua koulun ulkopuolelle, mutta nyt vaikutus kulkee päinvastaiseen suuntaan. Poliitikot ja talouselämä asettavat koululle koko ajan uusia tehtäviä, jotka tehokkuusvaatimuksineen ajavat ohi opettajan perustehtävän. Kansantuotteen kasvu ja viennin veto ovat tärkeämpiä kuin hyvien ihmisten kasvatus.

- Koulu on kaatopaikka, johon kaadetaan kaikki yhteiskunnan ongelmat. Aina kun tulee joku ongelma, käännytään koulun puoleen. Yrittäjyyden edistäminen on uusin esimerkki siitä, miten ulkopuolelta vaikutetaan kouluun. Ei koulua saa mestata tällaisen hyödyllisyyden vuoksi, Lapinoja kritisoi.

Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitosta johtava Jouni Välijärvi arvioi Lapinojan teesien  kertovan enemmänkin niistä uhkista, joita opettajat kokevat, ei vallitsevasta tilanteesta. Koulun ulkopuolelta tulevia tehtäviä hän arvioi opettajan työn kannalta "perifeerisiksi jutuiksi".

- Kritiikki on sinänsä tervettä, sillä koulun autonomiaan kohdistuu nykyään paljon paineita ja tällaisille kehitystrendeille on oltava hyvin herkkä, Välijärvi myöntää. - Jos koulu avataan ulkopuoliselle vyörytykselle, aiheita löytyy aina uusia: yhden ministerin aikana tulee terveystieto ja toisen aikana yrittäjyys. Ajan myötä koulun autonomia saattaa hyvinkin olla vaarassa.

Välijärvi huomauttaa, että yksittäisen opettajan autonomian ylikorostuminen voi joissakin tapauksissa kääntyä kouluyhteisössä tarvittavan yhteistyön ja yhteisöllisyyden esteeksi.

- Jos opettaja pyrkii vastaamaan kaikkiin haasteisiin itse, se johtaa helposti ylikuormitukseen ja stressiin. Opettajan autonomia voi usein myös olla puolustautuvaa, esimerkiksi suhteessa liian aktiivisiksi koettuihin vanhempiin. Jos vanhemmat kritisoivat koulutyötä, opettajilla ei ole toimintamalleja keskustelun käymiseen, Välijärvi tietää.


Kansankynttilä jäi historiaan

Kansainvälisessä vertailussa opettajan arvostus on Suomessa edelleen korkealla. Jouni Välijärven mukaan opettajuus onkin edelleen yksi niistä harvoista ammateista joissa pystyy vaikuttamaan yhteiskunnan eettiseen perustaan.

Kari Pekka Lapinoja on paljon pessimistisempi väit¬täessään kärjistäen, että "opettaja on nykyisin tietämätön ja moraaliton". Tietämätön, sillä kaikki koulun jakama tieto on saatavissa muualta, ja moraaliton, sillä jokaisella saa olla oma käsitys asioista.

- Koulukasvatuksen ongelma on, että sen tulee olla tiedollisesti ja moraalisesti neutraalia. Tärkeämpää on se, että saa valita, kuin se, että valitsee oikein. Kasvatuksen tavoitetta - millainen on hyvä ihminen - ei uskalleta sanoa. Se vetää pohjan pois koko opettajan hommalta, Lapinoja väittää.

Lapinoja haikailee mennyttä aikaa, jolloin opettaja oli kylän valo monessa muussakin suhteessa kuin kasvatusasioissa. Silloin opettaja tiesi ja osasi enemmän kuin monet ihmiset, mutta nyt "työ ja ajattelu on erotettu toisistaan". Opettajat tekevät kuuliaisten virkamiesten tavoin sitä, mitä käsketään.

- Taakse jäänyttä elämää, sanoo Jouni Välijärvi vaatimuksesta, että opettajan tulisi olla moraalinen suunnannäyttäjä muille. Hänen mukaansa yleinen sivistystaso ja nuorten ajattelun valmiudet ovat niin hyvät, etteivät he kaipaa ohjeita ja moraalisääntöjä koulusta.

- Opettajana oleminen on kuitenkin eettinen ammatti. Suomalaiset opettajat pyrkivät miettimään työnsä arvoperustaa ja haluavat vaikuttaa lasten ja nuorten kehitykseen työskentelemällä heidän kanssaan tasavertaisina.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.