Entiset kansankynttilät ovat muuttuneet yhteiskunnallisen jätehuollon ammattilaisiksi, väittää opettajan roolia tutkinut kasvatustieteilijä.


väittää opettajan roolia tutkinut kasvatustieteilijä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Ristiriitaisten odotusten välillä tasapainoileva opettaja on kovilla. Kasvattajan rooli on koetuksella ylisuurissa luokissa ja oppilaiden ongelmia selvitellessä. Samaan aikaan pitäisi vielä huolehtia omasta osaamisen päivittämisestä, vaikka kunnat vähentävät täydennyskoulutuksen rahoja. Vaikka resurssit niukkenevat, koulujen hoidettavaksi tarjotaan lisää tehtäviä - uusimpana esimerkkinä yrittäjyyskasvatus.

Miten opettajat pärjäävät? Riippuu siitä, keneltä kysyy. Optimistisen näkemyksen mukaan suomalaiset opettajat ovat edelleen arvostettuja vaikuttajia, joiden suuri ammattitaito näkyy muun muassa lasten hyvinä oppimistuloksina kansainvälisessä PISA-tutkimuksessa.

- Opettaja on itsenäinen pedagogiikan asiantuntija. Se rakentaa opettajille oman asiantuntemuksen varaan perustuvaa itseluottamusta, sanoo professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopistosta. Hänen mukaansa suomalaisopettajilla on merkittävä rooli koulun toimintaa koskevissa päätöksissä.

Kriittinen ääni kuuluu läheltä. Viime kesänä Jyväskylän yliopistossa tohtoriksi väitellyt Kari Pekka Lapinoja väittää, että oppikirjan tai opetusmenetelmän valinta ei ole kovin suurta autonomiaa, jos opettajan työn sisältöä samaan aikaan ohjataan koulun ulkopuolelta.

- Karkeasti sanottuna opettaja on tätä nykyä kone, joka pyrkii muitten sanelemiin tavoitteisiin muitten antamilla menetelmillä, väittää Lapinoja, joka itse työskentelee Oulun normaalikoulun psykologian, filosofian ja uskonnon opettajana.

- Tunnistan itsessänikin näitä piirteitä, joita vastaan taistelen, Lapinoja myöntää.


Mikä on kasvatuksen tavoite?

Lapinojan mukaan opettajan vaikutuksen pitäisi ulottua koulun ulkopuolelle, mutta nyt vaikutus kulkee päinvastaiseen suuntaan. Poliitikot ja talouselämä asettavat koululle koko ajan uusia tehtäviä, jotka tehokkuusvaatimuksineen ajavat ohi opettajan perustehtävän. Kansantuotteen kasvu ja viennin veto ovat tärkeämpiä kuin hyvien ihmisten kasvatus.

- Koulu on kaatopaikka, johon kaadetaan kaikki yhteiskunnan ongelmat. Aina kun tulee joku ongelma, käännytään koulun puoleen. Yrittäjyyden edistäminen on uusin esimerkki siitä, miten ulkopuolelta vaikutetaan kouluun. Ei koulua saa mestata tällaisen hyödyllisyyden vuoksi, Lapinoja kritisoi.

Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitosta johtava Jouni Välijärvi arvioi Lapinojan teesien  kertovan enemmänkin niistä uhkista, joita opettajat kokevat, ei vallitsevasta tilanteesta. Koulun ulkopuolelta tulevia tehtäviä hän arvioi opettajan työn kannalta "perifeerisiksi jutuiksi".

- Kritiikki on sinänsä tervettä, sillä koulun autonomiaan kohdistuu nykyään paljon paineita ja tällaisille kehitystrendeille on oltava hyvin herkkä, Välijärvi myöntää. - Jos koulu avataan ulkopuoliselle vyörytykselle, aiheita löytyy aina uusia: yhden ministerin aikana tulee terveystieto ja toisen aikana yrittäjyys. Ajan myötä koulun autonomia saattaa hyvinkin olla vaarassa.

Välijärvi huomauttaa, että yksittäisen opettajan autonomian ylikorostuminen voi joissakin tapauksissa kääntyä kouluyhteisössä tarvittavan yhteistyön ja yhteisöllisyyden esteeksi.

- Jos opettaja pyrkii vastaamaan kaikkiin haasteisiin itse, se johtaa helposti ylikuormitukseen ja stressiin. Opettajan autonomia voi usein myös olla puolustautuvaa, esimerkiksi suhteessa liian aktiivisiksi koettuihin vanhempiin. Jos vanhemmat kritisoivat koulutyötä, opettajilla ei ole toimintamalleja keskustelun käymiseen, Välijärvi tietää.


Kansankynttilä jäi historiaan

Kansainvälisessä vertailussa opettajan arvostus on Suomessa edelleen korkealla. Jouni Välijärven mukaan opettajuus onkin edelleen yksi niistä harvoista ammateista joissa pystyy vaikuttamaan yhteiskunnan eettiseen perustaan.

Kari Pekka Lapinoja on paljon pessimistisempi väit¬täessään kärjistäen, että "opettaja on nykyisin tietämätön ja moraaliton". Tietämätön, sillä kaikki koulun jakama tieto on saatavissa muualta, ja moraaliton, sillä jokaisella saa olla oma käsitys asioista.

- Koulukasvatuksen ongelma on, että sen tulee olla tiedollisesti ja moraalisesti neutraalia. Tärkeämpää on se, että saa valita, kuin se, että valitsee oikein. Kasvatuksen tavoitetta - millainen on hyvä ihminen - ei uskalleta sanoa. Se vetää pohjan pois koko opettajan hommalta, Lapinoja väittää.

Lapinoja haikailee mennyttä aikaa, jolloin opettaja oli kylän valo monessa muussakin suhteessa kuin kasvatusasioissa. Silloin opettaja tiesi ja osasi enemmän kuin monet ihmiset, mutta nyt "työ ja ajattelu on erotettu toisistaan". Opettajat tekevät kuuliaisten virkamiesten tavoin sitä, mitä käsketään.

- Taakse jäänyttä elämää, sanoo Jouni Välijärvi vaatimuksesta, että opettajan tulisi olla moraalinen suunnannäyttäjä muille. Hänen mukaansa yleinen sivistystaso ja nuorten ajattelun valmiudet ovat niin hyvät, etteivät he kaipaa ohjeita ja moraalisääntöjä koulusta.

- Opettajana oleminen on kuitenkin eettinen ammatti. Suomalaiset opettajat pyrkivät miettimään työnsä arvoperustaa ja haluavat vaikuttaa lasten ja nuorten kehitykseen työskentelemällä heidän kanssaan tasavertaisina.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla