Ammoin suomalaiset asuttivat Volgan mutkaa. Keskiajalla Suomesta lähdettiin Euroopan yliopistoihin. Uuden ajan alussa suomalaiset sotivat Ruotsille suurvalta-asemaa. Ei sinne päinkään! Olemme olleet
Suomalaisia meistä kasvatti 1800-luvun valta-aate, kansallisuusaate.


TEKSTI:Jouni Häkli

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ammoin suomalaiset asuttivat Volgan mutkaa. Keskiajalla
Suomesta lähdettiin Euroopan yliopistoihin. Uuden ajan alussa
suomalaiset sotivat Ruotsille suurvalta-asemaa. Ei sinne päinkään!
Olemme olleet Itsestään selvästi suomalaisia vasta sata vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suomalaisia meistä kasvatti 1800-luvun valta-aate, kansallisuusaate.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2003




Tapahtuu Suomessa

1810-luku: Autonomia luodaan.


• 29.3. 1809 Keisari suo Porvoon valtiopäivillä Suomelle suuriruhtinaskunnan aseman. Suomi saa omat lait, hallintoelimet ja keskusvirastot.


• 1811 Viipurin lääni liitetään Suomeen.


• 1812 Helsinki korotetaan pääkaupungiksi.



1820-luku: Henkinen ilmapiiri muuttuu.


Akateemisissa piireissä viriää innokas suomen kielen ja kansanrunouden harrastus.


• 1822 E. Lönnrot, J. V. Snellman ja J. L. Runeberg kirjoittautuvat Turun akatemiaan.


• 1828 Helsinkiin perustetaan Keisarillinen Aleksanterin yliopisto.

1830-luku: Valistus alkaa. Ruotsalaisuudesta etääntyminen jatkuu.


• 1831 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura perustetaan edistämään kansankieltä ja levittämään tietoa isänmaasta.


• 1835 Lönnrot saa valmiiksi Kalevalan ensipainoksen. Runoja luetaan muinaishistoriana, ei myytteinä.

1840-luku: Kielikysymys nousee. Kulttuurifennomaniaan ilmaantuu yhteiskunnallisia sävyjä.


• 1843 Koulujärjestys sallii suomen oppiaineeksi.


• 1844 Snellman vaatii sivistyneistöä suomalaistumaan kieleltään ja mieleltään.


• 1848 Suometar-lehti perustetaan levittämään suomalaisuutta.

Runebergin Fänrik Ståls Sägner alkaa rakentaa Suomen sisämaasta kansallismaisemaa. Ylioppilaat laulavat Vårt Land -laulun Kukanpäivän juhlassaan.

• 1849 Kalevalan laajennettu laitos ilmestyy.

1850-luku: Fennomania politisoituu. Nuori polvi omaksuu liberaaleja ajatuksia. Poliittiset vapaudet nousevat kansallisten tavoitteiden listalle.


• 1850 Yliopistoon perustetaan suomen kielen professuuri.


• 1856 Omat leijonapostimerkit otetaan käyttöön.


• 1857 Jyväskylässä aloittaa suomenkielinen oppikoulu.


• 1858 Suomi hyväksytään väitöskirjojen kieleksi.


• 1859 Italian yhdistymiskamppailua seurataan kansallisten ajatusten innoittamina.

1860-luku: Valtakulttuurit törmäävät. Suomen kielen vahvistuessa svekomaanit käyvät puolustamaan ruotsalaista kulttuuria.


• 1863 Kielireskripti tekee suomesta ruotsin veroisen hallintokielen. Rupla vaihtuu omaan rahaan, markkaan.


• 1865 Maalaiskuntien itsehallinto päästää talonpojat opettelemaan politiikkaa.


• 1866 Kaupungit määrätään perustamaan kansakouluja.


• 1867 Z. Topeliuksen Fältskärns berättelser alkaa luoda Suomelle historiaa.


• 1869 Suometar saa seuraajan, Uuden Suomettaren. Kantaa ottava kansallinen sanomalehdistö syntyy.

1870-luku: Historia löytyy. Historiantutkimus rakentaa kansallista identiteettiä.


• 1870 G. Rein julkaisee ruotsinkielisen Suomen historian.


• 1873 Y. S. Yrjö-Koskinen saa valmiiksi laajan teoksensa Oppikirja Suomen kansan historiasta.


• 1874 Kansanvalistusseura opettaa kansalaistoimintaa.


• 1875 Suomen Historiallinen Seura perustetaan.

1880-luku: Kansa oppii. Joka kymmenes suomalainen osaa kirjoittaa ja kolme neljästä lukee jotenkuten.


• 1881 Nuorisoseurat tarjoavat hyviä harrastuksia.


• 1882 Ruotsinmieliset tiivistävät rivejään. Äänitorvena aloittaa Nya Pressen.


• 1884 Työväenyhdistykset käyvät poistamaan tietämättömyyttä.


• 1886 Karelianismi kukoistaa. A. Gallen-Kallela maalaa Kalevalaa.


• 1888 Raittiusseurat järjestäytyvät Raittiuden Ystäviksi.

1890-luku: Kansallishenki kypsyy. Sortovuosiin tultaessa eripuraa on enää keinoist-a, joilla Suomen puolia pidetään.


• 1890 Postimanifesti lakkauttaa Suomen postilaitoksen.


• 15.2. 1899 Helmikuun manifesti rajoittaa suomalaisten lainsäädäntövaltaa. Sortotoimien vastaiseen adressiin kertyy 522 931 nimeä, eli adressin allekirjoittaa joka viides suomalainen.

Marraskuussa soi J. Sibeliuksen Finlandia.

Tapahtuu Euroopassa

1810-luku: Sopimuksia. Napoleonin sotien päätyttyä Eurooppa etsii poliittista tasapainoa.


• 1815 Venäjä suo Puolalle autonomian.

1820-luku: Kuohuntaa. Kumoukselliset ajatukset leviävät etenkin etelässä.


• 1825 Pietarissa upseerit nousevat esivaltaa vastaan.


• 1829 Kreikka itsenäistyy. Irlanti saa edustuksen Englannin parlamenttiin.

1830-luku: Kapinoita. Ranskan heinäkuun vallankumous innoittaa kansannousuihin.


• 1830 Belgia itsenäistyy.


• 1831 Venäjä kukistaa Puolan kapinan.

1840-luku: Nationalismia. Kansallisuusaate leviää.


• 1848 Ranskan helmikuun vallankumous käynnistää kumousten "hullun vuoden". Levottomuuksilta säästyvät vain Englanti ja Venäjä.

1850-luku: Liberalismia. Modernisoituvissa yhteiskunnissa kuulutetaan demokraattisia oikeuksia ja vapauksia. Suuret joukot politisoituvat.


• 1853-1856 Krimin sota heikentää Venäjää. Maata koetetaan kohentaa yhteiskunnallisin uudistuksin.

1860-luku: Levottomuuksia. Kapinat kansallista sortoa vastaan jatkuvat.


• 1861 Italia yhdistyy kuningaskunnaksi.


• 1863 Puolassa kapina johtaa venäläistämistoimiin.


• 1866 Venäjän uudistusmieliset yrittävät murhata keisarin.

1870-luku: Nationalismia. Kansallinen innostus mullistaa Euroopan kartan.


• 1871 Saksalaisvaltiot yhdistyvät Saksan keisarikunnaksi.


• 1877 Romania itsenäistyy.


• 1878 Serbia itsenäistyy.

1880-luku: Kahtiajako. Eurooppa on jakautunut moderniin, liberaaliin länteen ja agraariseen, konservatiiviseen itään.


• 1881 Venäjän keisari kuolee pommi-iskussa, jonka tekee Narodnaja volja, ’Kansan vapaus’.

1890-luku: Sosialismia. Ammatillinen työväenliike politisoituu. Sosialistiset puolueet ajavat työläisten oikeuksia.


• 1898 Venäjällä perustetaan marxilainen työväenpuolue, joka ryhtyy tavoittelemaan proletariaatin diktatuuria.


Jokainen kansakunta uskoo olevansa ikiaikainen, niin suomalaisetkin. Näemme suomalaisuuden pitkälle historiaan ulottuvana geneettisten piirteiden jatkumona, sukujen ja heimojen ketjuna ja yhteisen kielen ja kulttuurin synnyttämänä ryhmäsidoksena.

  ainoastaan nykyisestä kansallistunteesta.

Ennen oltiin jotain sukua

Voimakkaiden tunnelatausten sävyttämässä keskustelussa unohtuu, etteivät ihmiset, joista puhutaan, tienneet mitään Suomesta tai suomalaisuudesta. Heidän maailmankuvansa ja identiteettinsä rakentuivat aivan eri tavoin kuin meidän.

Nämä ihmiset olivat ensisijaisesti jotain sukua ja kotoisin joltain kylältä tai jostain kaupungista - ja maailmalla liikkuneet olivat, jos jotain kansallisuutta olivat, ruotsalaisia. Suomalaisuuden idea ei heidän maailmankuvaansa kuulunut, koska sitä ei tarvittu mihinkään.

Suomen lippua onkin aiheetonta heiluttaa historian näyttämöllä, jos tapahtumat ovat suomalaisen kansakunnan syntyä varhaisempia. Itse asiassa nykyisyyden tarpeista lähtevä historian tulkinta riistää muinaisilta ihmisiltä heidän historiansa ja käsityksensä itsestään ja maailmasta ja sen järjestyksestä.

Kansakunta syntyy mielikuvista

Nykyisyydestä katsova historian tulkinta ei myöskään tunnista sitä, miten keskeinen sija suomalaisuudessa on ajatuksella kansakunnasta, tietoisuudella kotimaasta ja tunteella, että kuuluu juuri tiettyyn paikkaan.

Kansakunta onkin ennen muuta kuvitteellinen yhteisö. Kaikki suomalaiseen yhteisöön kuuluvat miljoonat ihmiset eivät edes teoriassa voi koskaan tuntea tai tavata toisiaan. Kansakunta on siis olemassa ainoastaan vahvana ja kyseenalaistamattomana mielikuvana, ideana kansasta.

Kotimaa on yhtä lailla kuvitteellinen laajuutensa vuoksi. Tietoisuutemme Suomesta alueena ei voi perustua omakohtaiseen havaintoon, vaan tarvitaan usko isänmaan äidinkasvoihin. Edes nykyaikainen valokuva ei voi todistaa Suomen olemassaoloa, sillä Fennoskandiaa esittävästä satelliittikuvastakin Suomi löytyy vain mielikuvituksemme avulla.

Tietoisuus kansakunnasta, kansallisuudesta ja kotimaasta ei ole syntynyt itsestään. Se on pitänyt rakentaa ja määrätietoisesti levittää väestön keskuuteen. Millainen taikatemppu on tarvittu, jotta kansakunta on saatu syntymään - jotta sinä, minä ja Hentun Liisakin tiedämme pohtimatta olevamme suomalaisia?

Perinteiden pohjalle uutta

  ponnistelevat kansallisen heräämisen puolesta. Näiden kansallisuusaatteen ajajien haasteena on saada muut tietoisiksi kuulumisestaan laajaan yhteisöön, jolla on ainutkertainen historia ja sen tuoma oikeus kotimaahan.

Tärkeitä kansakunnan rakentamisen lähtöaineksia ovat yhteinen kieli, kulttuuri ja perinteet, mutta niistäkään kansallinen tietoisuus ei muodostu itsestään. Muistetaan vain, kuinka suuria kiistoja käytiin siitä, millä kielellä suomalaisuuden asiaa oikeastaan pitäisi ajaa: ruotsiksi vai suomeksi.

Traditioitakaan ei sellaisinaan valjasteta kansallisuusaatteen palvelukseen. Yhteisistä aineksista hyödynnetään vain soveltuvia osia, perinnettä muunnetaan ja sitä väritetään kansallisemmaksi.

Kalevala-eepoksemme on hyvä esimerkki siitä, miten tietyn väestönosan suullista traditiota muuntamalla syntyi yhtenäinen kirjallinen esitys, josta lopulta tuli keskeinen suomalaisuuden symboli. Perinne on varmasti autenttista, mutta matka Karjalan laulumailta Helsinkiin kansallisuusaatteesta innostuneen sivistyneistön salonkeihin oli pitkä.




1800-luku oli kansallisuusaatteen vuosisata


 


Ranskan vallankumous 1789 havahdutti eurooppalaiset vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ajatuksiin. Samalla sai vauhtia nationalismi, jonka mukaan yhteinen kieli ja historia antoivat kansalle oikeuden oma

Sisältö jatkuu mainoksen alla