Muutu tai muserru, on nykymenon viesti jääkarhulle, joka kehittyi jääkausiajan oloihin. Onneksi evoluutio voi olla nopeaakin, mutta jollei lämpenemistä hillitä, kiirettä pitää.



Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2009


Huhtikuisena päivänä kolme vuotta sitten Kanadan Banksinsaaren keväthangilla makasi omituinen jääkarhu. Se oli juuri heittänyt henkensä amerikkalaisen urheilumetsästäjän ampumana, mutta saalis ei ollut, mitä odotettiin. Karhu oli kapeakuonoinen ja kyttyräselkäinen, ja turkissa oli tummia laikkuja. Dna-testi vahvisti, että kyseessä oli yksi ani harvoista tunnetuista jääkarhun ja harmaakarhun risteymistä.

Banksinsaaren karhu ja eläintarhoissa syntyneet, lisääntymiskykyiset risteymät havainnollistavat, että harmaakarhu ja jääkarhu ovat läheisempää sukua kuin ulkonäön ja elintapojen perusteella luulisi. Harmaakarhu kuuluu alalajina samaan lajiin kuin meikäläinenkin karhu, ja se viettää elämänsä kuivalla maalla metsästäen, kalastaen ja marjastaen. Jääkarhu taas suosii jäätyneitä merenselkiä ja on erikoistunut hylkeenpyyntiin.

Nykyiset jääkarhut polveutuvat pienestä joukosta harmaakarhuja, jotka 20 000-30 000 vuotta sitten etsivät uusia asuinsijoja Kanadan merenlahtien rannoilta. Jääkausi oli meneillään, ja meri jäätyi etelämmäksi kuin nykyään. Euroopassa neandertalinihminen oli juuri kuollut sukupuuttoon. Omat esi-isämme keksisivät maanviljelyn kymmenisentuhatta vuotta myöhemmin.

Jäälle hakeutuneilla harmaakarhuilla ei ollut kilpailijoita. Ruokaa oli tarjolla runsaasti niille yksilöille, joiden ominaisuudet parhaiten sopivat elämään jäälakeuksilla. Sukupolvien mittaan evoluutio alkoi viedä niitä suuntaan, jonka me nyt tunnemme jääkarhuna. Uusi laji levittäytyi sittemmin kautta Pohjoisen jäämeren, niin Siperian rannikolle kuin Huippuvuorillekin.


Uudenlainen elintapa oli tyrkyllä

Jääkarhu ja harmaakarhu tarjoavat elävän esimerkin evoluutiossa yleisestä ilmiöstä: sen nopeuden vaihtelusta.
Kun tarjolla on vapaa ekologinen lokero - kuten erikoistuminen hylkeenpyyntiin merijäällä silloin, kun mikään muu laji ei entuudestaan ole samalla asialla - sen hyödyntämiseen kykenevät yksilöt menestyvät hyvin. Sen takia luonnonvalinta suosii uuteen ympäristöön sopivia ominaisuuksia voimakkaasti. Niinpä jotkin osat ruumiinrakenteesta ja elintavoista voivat muuntua ketterästi.

Eläimen useimmat geenit eivät kuitenkaan muutu sen nopeammin kuin yleensäkään. Siksi jääkarhu ja harmaakarhukin voivat näkyvistä eroistaan huolimatta yhä risteytyä.

Jääkarhu on lajina nuori, mutta sen kehitys ei ole ollut poikkeuksellisen nopeaa. Afrikan kaakkoisosassa sijaitseva Malawijärvi syntyi 40 000 vuotta sitten, vain hiukan ennen jääkarhua. Järvessä on kuitenkin kehittynyt muutamasta alkuperäisestä kirjoahvenlajista noin tuhat kalalajia, jotka poikkeavat toisistaan paljon enemmän kuin jääkarhu ja harmaakarhu. Näiden kalojen ulkonäköjen ja elintapojen erot ovat pikemminkin jo samaa luokkaa kuin jääkarhun ja poron. (Ks. Malawijärvessä 1 000 kalalajia, Tiede 7/2005, s. 64-67, tai tiede.fi/arkisto.)


Merijää poiki muitakin lajeja

Jääkarhu ei olisi kehittynyt ilman arktisten merien jääpeitettä. Merijää on seurausta siitä, että maapallo elää parhaillaan jääkausiajaksi kutsuttua kautta. Se alkoi noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten, jolloin mannerten liikkeet ja niistä seuranneet merivirtausten muutokset viilensivät ilmaston pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisosissa. Tämä johti merien jäätymiseen.

Jään peittämät alueet ovat sittemmin vuoroin laajentuneet ja supistuneet. Laajimman jään aikoja kutsutaan jääkausiksi, ja niiden vallitessa jää on peittänyt suuria osia mantereestakin. Jääkausien välisinä lämpiminä interglasiaalikausina pysyvää jäätä on ollut lähinnä arktisilla merialueilla.

Merijään muodostuttua sille ilmaantui pian asukkaita, jotka tulivat sittemmin kokonaan riippuvaisiksi jään olemassaolosta. Norppa, jonka kahta alalajia saimaan- ja itämerennorppaa esiintyy Suomessakin, on jäällä pesivä hyljelaji, jonka vanhimmat tunnetut fossiilit ovat jo jääkausiajan alusta. Pian sen jälkeen kehittyi grönlanninhylje, joka myös viettää lisääntymis- ja karvanvaihtoaikansa jäällä.

Myöhemmin syntyi muitakin arktisia suurnisäkkäitä: mursu, partahylje, grönlanninvalas, maitovalas ja sarvivalas. Partahylje on lajina jääkarhun ikätoveri, sillä sen vanhimmat tunnetut fossiilit ovat samalta ajalta kuin ensimmäisten jääkarhujen. Sarvivalas ja maitovalas lienevät lajeina nuorempia, sillä kummankin vanhimmat fossiililöydöt ovat aivan viime jääkauden lopulta, noin 12 000 vuoden takaa.


Lopetammeko nyt jääkausiajan?

Parhaillaan elämme holoseeniksi kutsuttua interglasiaalia, jonka lämpimin vaihe on jo ohitettu. Jollei ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos olisi sekoittanut kuviota, nyt oltaisiin menossa hitaasti takaisin viileämpään päin. Uusi jääkausi olisi odotettavissa tuhansien vuosien kuluttua.

Nykytiedon perusteella pidetään kuitenkin mahdollisena, että ilmastonmuutos voi johtaa jopa koko jääkausiajan loppumiseen. Pohjoisen pallonpuoliskon jäätiköitymissykli saattaa päättyä.

Jääkauden lapsille, kuten jääkarhulle ja norpalle, tämä on huono uutinen. Jos jääkausiaika päättyisi joskus tulevaisuudessa luonnollisista syistä, mannerliikuntojen muutettua merivirrat taas uusille reiteille, muutos olisi sen verran hidas, että ainakin osa merijään lajeista ehtisi muuttaa elintapojaan. Nyt niille voi käydä ohraisesti, koska ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos etenee erittäin nopeasti. Kautta maailman moni eläinlaji ei ehdi sopeutua vaan tuhoutuu (ks. Riittääkö evoluution vauhti? Tiede 1/2009, s. 24-25, tai tiede.fi/arkisto). Pahimmassa tapauksessa kaikki napaseudun meret saattavat lainehtia kesäisin sulina jo tällä vuosisadalla.


Nälkä riivaa yhä pahemmin

Jääkarhu on maailman kookkain karhulaji, ja sen ainoa luontainen vihollinen onkin nälkä. Jään sulaminen käpälien alta ajaa jääkarhuja ahdinkoon niiden erikoistuneen saalistustavan vuoksi: ne vaanivat hylkeitä avantojen reunoilla.

Jää vähenee jo jääkarhujen elinalueen eteläisimmissä osissa. Laihoja ja nälkään kuolleita yksilöitä löytyykin nykyään aiempaa enemmän. Yleistyneet ovat myös meressä kelluvat suuret valkoiset vainajat: osa niistä, jotka ovat lähteneet etsimään ruokaa kaukaisilta saarilta, ei ole jaksanut uida perille. Jotkin jääkarhut taas yrittävät epätoivoissaan tappaa rannoilla loikoilevia mursuja mutta menehtyvät itse vammoihin, joita ne saavat puolustautuvien jättiläisten syöksyhampaista.

Ikkunan jääkarhujen tulevaisuuteen lämpenevässä maailmassa tarjoaa Kanadan Hudsoninlahti, missä ne elävät esiintymisalueensa eteläisillä äärirajoilla. Hudsoninlahti pysyy kesäkuukaudet sulana, joten jääkarhut viettävät kesät paastoten.

Tutkija Eric Regehr U. S. Geological Surveysta on kollegoineen seurannut Hudsoninlahden jääkarhuja vuodesta 1987. Merijään sulaminen on noista ajoista aikaistunut keskimäärin kolmella viikolla, joten eläinten kesäinen paasto on venynyt neljästä kuukaudesta lähelle viittä. Pentujen sekä nuorten ja vanhojen yksilöiden kuolleisuus on lisääntynyt, ja alueen jääkarhupopulaatio on parissa vuosikymmenessä pienentynyt vajaasta 1 200:sta runsaaseen 900:aan.


Aikainen sulaminen pääongelma

Jääkarhujen tutkijat keskustelevat vilkkaasti siitä, onko ilmastonmuutos ahdingon ainoa syy vai onko muillakin ihmisen aiheuttamilla ongelmilla vaikutusta.

Aiheesta taitettiin peistä muun muassa vuoden 2008 lopulla Ecological Complexity -lehdessä.

Yksi maailman johtavista jääkarhujen tutkijoista, kanadalainen professori Ian Stirling Albertan yliopistosta, korosti kirjoituksessaan tutkimustiedon osoittavan, että nimenomaan ilmastonmuutos eli jäiden aikaistunut sulaminen keväisin on pääsyy jääkarhujen vaikeuksiin. Muut syyt ovat vain lisiä, kuten se, että alkuperäiskansojen jääkarhunpyyntikiintiöitä ei supistettu samaan tahtiin jääkarhujen vähenemisen kanssa, jolloin liiallinen metsästys nopeutti karhukannan alamäkeä.

Markus Dyck kanadalaisesta Nunavutin yliopistosta puolestaan arvioi samassa lehdessä, että ihmisen Hudsoninlahdella aiheuttamat ongelmat linkittyvät niin mutkikkaasti, että kunkin merkitystä on nykytiedoin vaikea eritellä. Dyckinkin mielestä ilmastonmuutos silti uhkaa vähintään osaa maailman jääkarhuista.

Muihin uhkiin sisältyvät muun muassa ympäristömyrkyt. Maapallolla vallitsevien ilmavirtausten seurauksena suhteettoman suuri osuus pitkäikäisistä ympäristömyrkyistä kertyy arktisille alueille. Jääkarhuista on mitattu muun muassa Huippuvuorilla hälyttävän korkeita polykloorattujen bifenyylien eli pcb-yhdisteiden pitoisuuksia. Parhaillaan tutkitaan niiden vaikutusta jääkarhujen immuunijärjestelmään ja lisääntymiseen.


Jääkarhut saattavat sopeutuakin

Onko jääkarhuilla sitten tulevaisuutta? Markus Dyck muistuttaa, että jään vähetessä jääkarhu saattaa sopeutua muuttuviin oloihin laajentamalla saaliseläinvalikoimaansa. Jo nyt osa maailman jääkarhuista on ravinnonkäytöltään joustavampia kuin toiset.

Jäisen maailmansa eri kolkissa jääkarhut ovat kehittyneet osaksi eri suuntiin, ja nykyään lajista on olemassa 19 erillistä, toisistaan poikkeavaa populaatiota.

Albertan yliopiston tutkija Gregory Thiemann kollegoineen on havainnut, että osa jääkarhuista kykenee vaihtamaan saalistuskohteitaan hyötyäkseen siitä, mitä kulloinkin on runsaimmin saatavilla. Vaikka kaikkien populaatioiden tärkein saaliseläin on norppa, paikoin maitovalaat ovat listalla korkealla. Thiemann arvioi, että nimenomaan ravinnonkäytöltään yksipuolisimmat populaatiot voivat olla suurimmassa vaarassa ilmastonmuutoksen edetessä.

Ratkaisevinta jääkarhun tulevaisuudelle on kuitenkin se, kuinka nopeasti ilmastonmuutoksen hillitsemisessä onnistutaan. Jos ihmiskunta saa kasvihuonekaasupäästöt ajoissa hallintaan eikä ympärivuotinen merijää ehdi kadota kokonaan, ainakin osa maailman jääkarhupopulaatioista säilyy elinkelpoisina.

Jos optimistisin skenaario toteutuu, se avaa uusia näkymiä vielä kauemmas tulevaisuuteen. Uudet vuosituhannet saattavat nähdä pelastuneiden alueellisten jääkarhupopulaatioiden erilaistuvan yhä pitemmälle. Jos maailma onnistutaan pelastamaan ilmastonmuutoksen pahimmilta seurauksilta, pohjoisia lakeuksia saattaa tulevaisuudessa asuttaa useampi kuin yksi jääkarhulaji.


Helena Telkänranta on tiedetoimittaja ja tietokirjailija sekä Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Pahin tuho iskee trooppisiin lajeihin


Maapallo on ehtinyt eliökunnan historian aikana kokea viisi suurta sukupuutto-aaltoa, joista viimeisin vei dinosaurukset (ks. Mikä aiheutti viisi maailmanloppua?, Tiede 4/2007, s. 16-21, tai tiede.fi/arkisto). Parhaillaan on käynnissä kuudes aalto. Sen syyt tunnetaan tarkasti: se on ensimmäinen, jonka aiheuttaa elottoman luonnonilmiön sijasta yhden eläinlajin toiminta.

Kuudennen sukupuuttoaallon keskeinen syy on alkuperäisluonnon väheneminen. Trooppisia sademetsiä on hakattu ahneesti, ja myös liika metsästys ja kalastus ovat vaikuttaneet asiaan. Uusimpana lisänä on ilmastonmuutos. Jääkarhusta onkin yleisesti tullut lämpenemisen koettelemien eläinlajien symboli.

Lumikenttien suuren valkoisen varjoon on julkisuudessa kuitenkin jäänyt monia ilmastonmuutoksen vielä pahemmin uhkaamia mutta vaatimattomamman näköisiä eläimiä, kuten viidakon pieni valkoinen. Ensimmäinen juuri ilmastonmuutoksen takia sukupuuttoon kuollut nisäkäs lienee Australiassa elänyt valkoinen tupsuhäntäpussiorava (Hemibelideus lemuroides). Sitä ei ole koko esiintymisalueen tarkasta haravoinnista huolimatta onnistuttu löytämään kolmeen vuoteen.

Lämpeneminen uhkaa ajaa sukupuuttoon useampia lämpimän ilmaston lajeja kuin kylmien. Tämä voi kuulostaa yllättävältä, mutta syyt ovat yksinkertaiset. Tropiikissa on eniten lajeja, ja siellä tasaisiin oloihin tottuneet eläimet kestävät huonosti muutoksia.

Lämpöeroja karsastaessaan monet trooppiset lajit pystyvät elämään vain tietyllä kor-keudella merenpinnasta. Tropiikin vuorenrinteillä lämpötila laskee noin asteen jokaista sadan metrin nousua kohden. Ilmaston lämmetessä eläimet siirtyvät rinnettä ylemmäs, mutta valmiiksi huipun tuntumassa eläviltä lajeilta loppuu vuori kesken. Juuri näin uskotaan käyneen valkoiselle tupsuhäntäpussioravalle, jonka ainoa elinalue oli vuorenhuippu Queenslandin pohjoisosassa.

Trooppisia sademetsiä on myös laajoilla alangoilla, kuten Kongon altaassa ja Amazoniassa. Koska siellä ei ole rinteitä paettaviksi, jo pieni keskilämpötilan nousu riittää niittämään lukuisia lajeja sukupuuttoon.

Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018